Muita epäsosiaalisia erakoita? =)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vihna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meidän kaikki lapset on jo koululaisia tai koulunsa käyneitä. En ole koskaan ollut missään tekemisissä lasten koulukavereitten vanhempien kanssa. En vain jaksa sellaista sosiaalista elämää, se ei ole mua varten. En käy vanhempainilloissa kuin ihan joskus vain, ehkä kerran kolmessa vuodessa. Niin, ja vieraita meillä käy vain silloin, kun on lasten rippi- tai ylioppilasjuhlia. Kun lapset oli pieniä, niin silloin kävi vähän useammin, ehkä kerran kahdessa kuussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Babylonin Riippuva Puutarha:
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Minä olen semmoinen tuurierakko, jaksan ihmissuhteita jaksottain. Olen varmasti rasittava ystävänä.

Mä kanssa. Mutten voi sille mitään.
Mua kiusaa jatkuvasti myös ajatukset että tuotan vaan pettymyksiä, joten nakkaan herkästi rukkaset nurkkaan.

Kuulostaapa tutulta, tällainen olen myös minä. Enkä oikein osaa tutustua uusiin ihmisiin.
 
Minä myös :D

Meillä käy vieraita ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja minusta se tuntuu ihan hyvälle välille. Toki nyt kun vauva syntyi niin vieraita kävi ihan hirveän usein, mutta nyt jo tuntuu vähentyneen vieraiden määrä kun vauva 3 kk. Ja siis nämäkin "vieraat" on siis meidän jomman kumman sisaruksia ;)

Työkavereita näkee sitten töissä ihan riittävästi, että en hirveästi vapaa-ajalla jaksa niitä enää nähdä :D Ja muita kavereita näen yleensä vain kaksi kertaa vuodessa ja sekin tuntuu ihan riittävältä, myös heille. Netin kautta sitten pidetään enemmän yhteyksiä.

Eikä me itsekään oikein kyläillä, siis edes sukulaisissa. Äitiäni näen ehkä kerran kuussa, joskus on parikin kuukautta väliä. Samoin miehen vanhempia. Ei me kyllä soitellakaan, vaikka omasta mielestä ollaan ihan läheisissä väleissä silti.

Kyllä mä olen ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen, toki nyt äippälomalla tilanne on eri ja olisi kiva tavata joku vaikka kerran viikossa.. tai vaikka kahden viikon välein, ei nyt aleta liian sosiaaliseksi kuitenkaan :laugh:

Itsekin kyllä mietin lapsen kannalta tätä asiaa, että mitähän siitä tulee kun meilläkään ei ole sisaruksia hänelle tulossa.. :(
 
Olen pph. Ihan liikaa joudun tässäkin työssä olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, mutta kestän sen juuri ja juuri, kun saan kuitenkin päivät olla ilman aikuisten seuraa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Toivon, että osaan pitää yllä ja luoda lapselleni kaverisuhteita. Koetan ainakin kovasti. Oma äitini ei oikein osannut, ja ehkä siksi minusta tulikin tällainen erakkotyyppi. Yritän siis tsempata ja luoda lapsille kaverisuhteita ym. Kouluiässähän lapset tekevät sen sitten jo itse, oppimansa tyylin mukaan kaiketi. Nyt ennen kouluikää lapsen sosiaalisuus on vanhempien harteilla.

Millä tavalla yrität lisätä lasten sosiaalisuutta? Kysyn, että jospa minäkin siihen pystyisin.. =)
 
Onpa kiva kuulla, että on meitä muitakin.. Täällä myös yks!
Välillä on kiva tavata ihmisiä ja ystäviä kyllä kaipaankin, mutta en jaksa mitään sukulaisuussuhteita pitää yllä. Ehkä ne taustat vaikuttaa, olen aina vähän niinkuin huolehtinut muista, nyt haluan jo olla itsekäskin, tehdä mitä tahdon.

En jaksa puhua koko ajan, muuta kuin kiinnostavista asioita, jotkut ihmiset puhuu vaikka säistä päivän - en minä. En vain kykene suoltamaan tekstiä ulospäin koko ajan. Tykkään olla omissa oloissani, ja etenkin perheen kanssa.

Hirvittää ihan välillä kun naapurit tai sukulaiset haluaa kutsua kylään tai ovat tulossa meille. Pieninä annoksina kyllä kestän ja voi olla kivaakin, mutta liika on liikaa, taukoa pitää olla.

Enkä tarkoita kenellekään pahaa, olen vain tämmöinen, mutta joidenkin ihmisten on vaikea minua sietää kun en puhu turhia... kuin tekisin heille kiusaa... sitä ihmettelen. Minuun on jopa yksi sukulainen verisesti loukkaantunut kun ei pidetä yhteyttä, kutsuta kylään, jutella aina kun nähdään.. Hän itse ehkä on sellainen, mutta ei sitä minulta tule vaatia ja odottaa. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ootteko te erakot töissä vai kotona? Töissähän saa monesti jo niin paljon sosiaalisia rasitteita ettei kotiin enää oman perheen ulkopuolisia kaipaa.

Minä, aloittaja olen normaali päivätyössä klo 8-16.
 
Omaan sydänsytävääni pidän yhteyttä päivittäin (ja hän minuun), mutta noin muuten meillä ei vieraita käy. Esikoisen kaveri ja hänen pikkuveljensä äitineen käyvät ehkä 1krt 3kk:ssa ja me heillä 1 krt 3kk:ssa,

Mun suku asuu 200km päässä ja heistä ei kukaan ikinä poikkea tänne, koska me käymme siellä (ollaan silloin yötä mun vanhemmilla).

Mä olen sellainen ihminen, että viihdyn kotona lasten kanssa tosi hyvin. En jaksaisi, jos meillä olisi aina joku tai edes kerran viikossa, enkä myöskään alituisesti jaksaisi ravata jossakin vieraisilla.

Puistoissa ym juttelen kyllä toisten vnahempien kanssa eli en pelkää ihmisiä.
 
Joo itse asiassa kyllä minäkin puistoissa ym. paikoissa juttelen vanhempien kanssa, että en sillä tavalla "pelkää", mutta muuten on mukavampi olla vaan ihan omalla porukalla.

Sitten kun tulee harvemmin käyviä vieraita, niin alan stressata ja jännittää... =0
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Toivon, että osaan pitää yllä ja luoda lapselleni kaverisuhteita. Koetan ainakin kovasti. Oma äitini ei oikein osannut, ja ehkä siksi minusta tulikin tällainen erakkotyyppi. Yritän siis tsempata ja luoda lapsille kaverisuhteita ym. Kouluiässähän lapset tekevät sen sitten jo itse, oppimansa tyylin mukaan kaiketi. Nyt ennen kouluikää lapsen sosiaalisuus on vanhempien harteilla.

Millä tavalla yrität lisätä lasten sosiaalisuutta? Kysyn, että jospa minäkin siihen pystyisin.. =)

Siis pitämällä yhteyttä kaveriperheisiin/päiväkotikavereihin, kutsumalla lapselle kylään leikkikavereita ja häntä kustutaan myös kylään. Kesälomalla ym. yhteydenpito pk-kavereihin. Toivon nuoremmalle toki samaa sitten kun siihen ikään tulee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ootteko te erakot töissä vai kotona? Töissähän saa monesti jo niin paljon sosiaalisia rasitteita ettei kotiin enää oman perheen ulkopuolisia kaipaa.

Töissä käyn, ajoittain työni on yksinolemista ja kaiken itsetekemistä, toisina päivinä pitää tehdä tiivistä tiimityötä. Ei tämä erakkouteni oikein töissä näy muuten kuin siten, etten jaksa taukohetkien korttirinkejä tai osallistua vapaa-aikana työporukan rientoihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
mielenkiinnosta kysyn, että entäs sitten kun lapsenne ovat kouluikäisiä? niin oletteko paljon koululaisten vanhempien kanssa yhteyksissä? "joutuuko" (heh) koulun puitteissa olemaan toisiin vanhempiin yhteydessä?
Linnaa (about)siteeratakseni: asialliset asiat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat. Kyllä minä reippaasti suoriudun siitä mistä pitää, mutta heti jos on vaihtoehto olla osallistumatta tai jättäytyä syrjään, sen mieluusti teen.

Meillä on kaksi poikaa, yläkouluikäisiä, heistä vanhempi on meihin erakkovanhempiinsa tullut (tosin miehellä on nyt tuurierakon menovaihe, viihtyy enemmän sosiaalisissa ympyröissä juuri nyt ) , tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta katsoo mielellään vähän ulkopuolelta. Kuopus sitten on jonkunlainen vaihdokas vissiin, sosiaalinen ja avoin, omaa laajan kaveripiirin ja viihtyy siellä missä meno on paras :)
 
:wave:
Tosin kaipaisin joskus vähä sosiaalisempaa elämää, joku kaveri tai kaveripariskunta, mut ei ketä tahansa vaan sellaisia joitten kans oikeesti viihtyy.

Meillä käy vieraita hyvä jos kerran kuussa, ja neki aina mun vanhemmat + mahdollisesti nuorimpia sisaruksia. Anoppilasta saattavat käydä ehkä kerran puolessa vuodessa...(asuvat puolen kilsan päässä ). Muita ehkä kerran vuodessa jos sitäkään...

Toivon että lapsista (sitte ku niitä on) tulee vähä sosiaalisempia, ja yritän parhaani mukaan kannustaa siihen. Viedään niitä kylään jne, ainaki serkuilleen. :)
 

Yhteistyössä