Kun tarvitsee kokoajan jotain uutta elämäänsä...

["nimetön"]

Olen kovasti miettinyt elämääni. Olen huomannut, että kaipaan uutta elämääni jatkuvasti, oli sitten kyse parisuhteesta, vaatteista, sisustuksesta. Se vanha ja sama kyllästyttää aika pian... Tämän koen jo jonkin verran ongelmaksi- jopa uuden kumppanin kanssa mm. seksi (vikka olisi miten ihanaa ja hyvää) muuttuu pian sellaiseksi, ettei ole kokoajan siinä hetkessä ja fiiliksessä kiinni, vaan esim. ajattelee kauppalistaa jne. Joskus tähän auttaa esim. uusi paikka, joskus vaan kertakaikkiaan se uuden kumppanin kanssa alkuaikojen yhdessäolon uutuus ja tuoreus on se juttu. Kotona joku paikka on uudistuksen alla kokoajan ja vaatteita ostan viikottain (harvoin uutena, mutta kirpparilta jne). Työ on valikoitunut niin, että vaikka perustyö onkin samaa jokapäivä, on mahdollisuus itse vaikuttaa päivän erilaisuuksiin. Myös vuorotyötä teen, koen että 8-16 samanlaisina toistuvat päivät eivät olisi mun juttuni! Olenkin siis hyvin tässänytjaheti-ihminen, en osaa suunnitella, enkä nähdä elämääni esim.5 vuoden päähän.

Se TUNNE, sehän tässä on se motivaattori, se hyvänolon euforia kun saa jotain uutta ja ihanaa elämään.


Voi että, kun olen niin huono saamaan ajatuksiani "paperille", toivottavasti joku saa kiinni pointistani...? Onko tämä niin vahvasti luonnekysymys (olen vielä jousimies) vai voiko tästä ns.poisoppia? Jonkin verran olenkin jo tietoisesti oppinut hillitsemään itseäni, impulssejani, ja sietämään tylsyyttä elämässäni. Toisaalta tämä ei häiritse merkittävästi, ehkä olisin onnellisempi sinkkuna, kun pitkässä parisuhteessa, en tiedä, en ole kokeillut, kuluttavaa seki olisi pidemmän päälle?

 

[---]

Sulle tekisi hyvää aloittaa ajattelua vaativa harrastus. Vaikka vaatteiden ompelu tai muuten haastavammat käsityöt. Kielten opiskelu.

Tavallaan se on hienoakin, että osaat elää hetkessä, älä siitä luovu! Meistä useimmat ei taida oikein pystyä siihen.

 

["nimetön"]

Ompelua ja käsitöitä harrastan jo, laidasta laitaan. Niissä ei ole mitään vaativaa, mutta tietysti tyydyttää sitä uuden tarvetta. Sykleillä menee nuokin, jokus teen ristipistoja joskus kortteja, joskus ompelen, jokus huovutan. Tässäkin pätee kyllä tuo kärsimättömyys, yhden villasukan saisin tehtyä, mutta toinen SAMANLAINEN, ei onnistu millään

 

[näit nykyään on]

rajatilatasoinen persoonallisuushäiriö s.o. infantiili l. kypsymätön persoonallisuus.

 

["nimetön"]

Mihin tästä hävisi se samanlaisen kommentti? Oli kiva, kunon muitakin

 

[pik]

Heiiii, minullakin on sama kun sulla ap. Vaikea tätä fiilistä tosiaan on kirjoittaa selkeästi toisille luettavaksi.
Koko ajan pitäs olla jotain uutta. Kyllästyn todella helposti, se on aika kuluttavaa kun on tosi kiinnostunut asiasta, mutta en pysty ylläpitämään kiinnostusta ja saattamaan asioita loppuun. Opiskelut ovat jääneet monesti kesken ja olen niitä aina hetken jatkanut. Nytkin jatkoin 4. kerran lukio-opiskeluja nettilukiossa. Olen nyt 25-vuotias ja muutin 18-vuotiaana kotoa pois, olen muuttanut sen jälkeen 6 kertaa... Ei ongelmia vuokranmaksuissa tai muussakaan, halusin vain vaihtelua.

Ja tosiaan tuo vaativan harrastuksen aloittaminen... Olen neulonut monta vuotta jo, valmiit työt on laskettavissa yhden käden sormilla Aina jää lapaselta ja villasukalta pari tekemättä tai kerkeän innostua jo jostain muusta ennen edellisen valmiiksi saamista. Ja kaikki menee kausittain: lukeminen, neulominen, kirjoittaminen. Innostun helposti mutta sitten ne vähän jää... Piti aloittaa avantouinti, kielien lukeminen, laihdutus, kahvakuulailu, juoksu, päihteetön elämä...

Olen kiinnostunut ekologisuudesta ja päätin jättää hiustenvärjäyksen pois ja odotella oman värisen juurikasvun pitenemistä ja sitten leikata kiva naisellinen lyhyt malli .... En jaksanut odotella, joten nyt mulla on 3cm pitkä poikatukka

Mies on onneksi tottunut tämmöiseen "hösäämiseen" ja ei oo enää niin pyörällä päästään mitä alussa. Nykyään kun huokailen kotona niin arvaa jo, että tympäsee ja tällöin siis aloitan jonkun uuden projektin. Taas

Olen menossa adhd tutkimuksiin tästä ja toivottavasti asia etenee jotenkin. Ihan sama onko adhd vai ei, kunhan saisin jonkilaista elämänhallintaa itselleni iskostettua oli diagnoosi mikätahansa tai ei mikään

 

["omg"]

OMG, kirjoitinko minä tuon?? Mä en tosin ostele juuri mitään mutta "kärsin" hiljaa itsekseni tässä tylsyydessä. Olen ollut 14v saman miehen kanssa yhdessä ja muutamia kertoja tylsyyttäni eksynyt vieraaseen sänkyyn. Morkkis kamala, mutta sillä hetkellä kun tein sen, en tuntenut muuta kuin että mulla on muka oikeus tähä. Selittelen tekemisiäni itselleni jotta se olisi muka hyväksyttävää.

BTW: mäkin olen jousimies, erittäin levoton persoona. Tykkään muuttaa usein, sisustella, laittaa paikkoja uuteen uskoon. Matkustella jne. Kaipaan kokoajan jotain _tunnetta_. Tylsyys hukuttaa minut, tuntuu ettei saa happea. Olen onneton suurimman osan aikaa.

 

["nimetön"]

Kiva, kun on muitakin!

Mä en ole onneton. Oon kai hyväksynyt itseni tälläisenä. Ja yleensä saan kyllä aloittamani jutut loppuun saatettua.. Kävin myös katsomassa tota epävakaata persoonallisuutta, sekä adhd:tä, luulen kyllä eettei tämä ole diagnosoitavissa....

OMG: totta minullakin tuo hetkessä eläminen, impulsiivisuus. Minäkin olen muutaman kerran vieraaseen sänkyyn eksynyt- ja jotenkin noin siinä hetkessä sen itselleni oikeuttanut

 

["vieras"]

Mäkin olen samanlainen mutta ihan terveen rajoissa kuitenkin. Maatakin pitää vaihtaa jatkuvasti kun on aina niin jännää asua uudessa maassa. Mulla kuitenkin aika hyvin auttaa se, että vaihtaa harrastuksia ja opiskelu on jo itsessään vaihtelevaa eli se auttaa myös.

 

["nimetön"]

http://www.erosanalyysi.com/jousimies.html#.ULdjyq2Gjx8

 

["jouskari"]

Hehee, täällä yks jouskari, joka on ihan samanlainen