Muita epäsosiaalisia erakoita? =)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vihna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vihna

Vieras
Itse tunnustaudun sellaiseksi :)

Meillä käy tosi harvoin vieraita, ehkä maksimissaan kerran viikossa joku. Ja se on yleensä oma äiti, miehen äiti, mun sisko lapsensa kanssa tai sitten miehen veljen vaimo poikansa kanssa. Kerran kuussa saattaa joku muu käydä.

Sitten kun joku harvoin nähty ystävä tulee käymään, niin saatan ihan jännittää etukäteen. :)

Toisaalta olen tyytyväinen elämääni näin, toisaalta joskus kaipaa yhtä sydänystävää. Eniten mietin sitä kärsiikö lapsemme tästä. Hän täyttää kesällä 3v ja on siis päivät pph:ssa hoidossa. Ei ehkä vielä kärsi, mutta kärsiikö myöhemmin!?

Muita lapsia meille ei näillä näkymin valitettavasti tule.

kommentteja ja kokemuksianne kaipaan, kiidos ! :)
 
:wave: Täälläkin yksi! En jaksaisi, jos monta kertaa viikossa joku ystävä tunkisi kylään.. Siksi ystävät ovat vähissä. Itseasiassa mulla on yksi ystävä, johon pidän silloin tällöin yhteyttä.

Eniten meillä käy kylässä omat sisarukset, ja ne riittävät. Eipähän tarvitse esittää muuta kuin on.
 
Vieraita maksimissaan kerran viikossa?? Meillä käy varmaan maksimissaan kerran kahdessa kuussa vieraita... eli teillähän ramppaa minun mittapuuni mukaan jatkuvasti väkeä... En voi ymmärtää miksi lapsi kärsisi tuosta.
 
meillä käy todella harvoin ketään kylässä ja me käydään harvoin missään kylässä.. mulla ei ole mikään kovin laaja kaveripiiri, on yhden käden sormilla laskettavissa ne ihmiset mitä kestän.. olishan se kiva jos olis sosiaalisempi ja olis enemmän kavereita ja muutamai hyviä ystäviä.. mutta toisaalta, kotona on ihana olla miehen ja pojan kanssa :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ounou:
Vieraita maksimissaan kerran viikossa?? Meillä käy varmaan maksimissaan kerran kahdessa kuussa vieraita... eli teillähän ramppaa minun mittapuuni mukaan jatkuvasti väkeä... En voi ymmärtää miksi lapsi kärsisi tuosta.

Niin siis maksimissaan kerran viikossa. YLeisimmin kuitenkin kerran parissa viikossa ja se on siis yleisimmin minun äiti tai sisko lapsensa kanssa.
 
Täällä myös. Musta tuntuu että vauvan syntymä on entisestään epäsosiaalistanut mua. Vaikka yritänkin käydä perhekerhoissa yms. niin jotenkin kaikki energia ja keskittyminen menee siihen vauvaan. Että jotenkin kaikki keskustelut jää aina kesken ja tuntuu että varsinkin mun vauva vaatii sitä huomiota koko ajan tai syliä. En ole sillä tavalla epäsosiaalinen että haluaisin jotenkin vetäytyä, tykkäisin kyllä jos mulla olis ainakin pari hyvää ystävää. Mutta siis tosiaan tuntuu että se tutustuminen vaatisin kauheasti ponnisteluja ja mulla ei tällä hetkellä vaan riitä siihen aikaa tai voimia.
 
Minä en halua vieraita jatkuvasti kotiimme! Meillä käy joku ehkä kerran kuussa, kyläilemme suunnilleen yhtä usein. Tykkään kyllä tavata esim. toisia äitejä esim. perhekerhoissa ja puistoissa, mutta en haluaisi sitoutua säännöllisiin tapaamisiin. Ahdistun jos on pakko tavata muita ihmisiä sosiaalisissa merkeissä, silloin tällöin se on ok. Minä viihdyn yksin.
 
Me tykätään olla kotona "rauhassa". Toki mukava että joskus vieraita käy, ja sukulaisia kyläilemässä muutaman yön, mutta ei olla miehen kanssa kumpikaan sellasia jotka tykkää olla koko ajan kestitsemässä vieraita tai ite kyläilemässä.
Töissä kuiten ollaan päivät ja 3 lasta hoidettavana, niin kyllä se riittää yleensä ;)
 
Heh, meillä kans käy vieraita hyyyvin harvoin. varmaan joku kerran kuussa on keskiarvo. välillä tietty on aktiivisempaa, mutta aina ei vaan jaksa.
osa lasten vanhemmista on myös omia kavereitani eli niiden kans olen tekemisissä. ja mua yksi sukulainen sanoi jo pienenä erakoks. :)
 
hep! täällä yksi erakko. meillä ei käy muita vieraita kuin äitini ehkä kerran viikossa. joskus miehen veli lapsineen. kavereita tavataan muutaman kerran vuodessa. lapsilla kavereita käy ja se on mulle ok.

juuri viikko sit meillä oli kavereita kylässä viettää mieheni synttäreitä. siis mä en jaksanut! mä ihan kärsin kun meillä oli vieraita. en tykkää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Babylonin Riippuva Puutarha:
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Minä olen semmoinen tuurierakko, jaksan ihmissuhteita jaksottain. Olen varmasti rasittava ystävänä.

Mä kanssa. Mutten voi sille mitään.
Mua kiusaa jatkuvasti myös ajatukset että tuotan vaan pettymyksiä, joten nakkaan herkästi rukkaset nurkkaan.

Sama sama. :/
 
Täällä myös yksi epäsosiaalinen erakko! :D
Kotona lapset hoidan ja vieraita käy ehkä ...ööö... 2-5 kertaa vuodessa. Miehen vanhemman käy ehkä 1krt/kk, mutta niitä en laske, kun eivät tunnu vierailta. Mutta esimerkiksi oman äitini vierailua (käy ehkä 2 kertaa vuodessa) stressaan jo monta päivää etukäteen. :/ Lapsilla on paljon kavereita ja ulkona leikkivät yhdessä. Jotain juttua voin heittää toisten vanhempien kanssa, mutta en jaksa jaaritella koko elämäntarinaani jne. Mieheni on niin yltiösosiaalinen, että hän hoitaa meillä tämän puhumispuolen. Mun tarvii vaan seistä vieressä. :D Hahhahhaa!
 
mielenkiinnosta kysyn, että entäs sitten kun lapsenne ovat kouluikäisiä? niin oletteko paljon koululaisten vanhempien kanssa yhteyksissä? "joutuuko" (heh) koulun puitteissa olemaan toisiin vanhempiin yhteydessä?
 
Toivon, että osaan pitää yllä ja luoda lapselleni kaverisuhteita. Koetan ainakin kovasti. Oma äitini ei oikein osannut, ja ehkä siksi minusta tulikin tällainen erakkotyyppi. Yritän siis tsempata ja luoda lapsille kaverisuhteita ym. Kouluiässähän lapset tekevät sen sitten jo itse, oppimansa tyylin mukaan kaiketi. Nyt ennen kouluikää lapsen sosiaalisuus on vanhempien harteilla.
 

Yhteistyössä