Aamulla kun lasten kans herättiin isäntä oli lähteny jo töihinsä (tekee monenlaista työtä; tän missä tänään oli ni kuulemma sopinu kauan sitten, "mist´ voin muistaa jotain äitienpäivää... tai et se nyt sattuu just´ samaan aikaan kun tää työhomma..."). Muutama päivä aikasemmin oli sovittu et mennään syömään ravintolaan koko perhe+ isovanhemmat. Olin lähdössä lasten kans jo vähän etukäteen jotta voidaan käydä ennen syömistä lasten toisella mummolla (asuu lähellä sitä ravintolaa) ja ostamassa kukkia kun syömisen jälkeen ei olisi ehtinyt enää (kukkakauppa kiinni jo silloin). Isäntä tietty vielä töissä. Soitin ja kyselin onko tulossa, niin "mäkä, mäkä, mäkä, mistäs oisin tienny että pitää aikasemmin lähtee... blaa blaa blaa..." Tuli sitten omalla autollaan myöhässä ravintolaan.
Meillä on tapana aina äitienpäivänä käydä tervehtimässä lasten kahta isomummoa myös. Isäntä sanoi että tulee perässä omine kyytineen (samalla kyydillä ei tietenkään voinu kun illansuussa taas piti olla töissä). Joo, eipä sitten tullu, mikä lie esteenä. Lasten kanssa tultiin "kierrokselta" kotiin jotain 6 maissa illalla, isäntä tietenkin töissä. Touhusin lasten kans illan, tein iltapesut ja -palat, laitoin nukkumaan.
Huomasin kyllä kotiintullessamme että oli keittiön pöydälle ilmestyny päivällä pieni kassi, jossa kuoreen suljettu kortti päällä ja KATAJAN TAIMI... Jokseenkin tuli olo että itkiskö vai naurasko; tosi kaunis kukka ja silleen... En avannu korttia enkä muutenkaan koskenut koko kassiin kun ei sitä oo miulle annettu henkilökohtasesti. Kello on nyt siis yli 11 illalla enkä taia tänä vuonna äitienpäiväonnitteluja saada, ainakaan ajallaan... Harmittaa jotenkin niin sikana et ihan itku äsken pääsi... No, toki mielialat vaihtelee tän masuasukinkin johdosta (nyt rv. 24) mutta kyllä tänään ihan aiheestakin... Anteeks kun tuli näin pitkä sepustus, kiva jos joku jaksaa lukee...
Meillä on tapana aina äitienpäivänä käydä tervehtimässä lasten kahta isomummoa myös. Isäntä sanoi että tulee perässä omine kyytineen (samalla kyydillä ei tietenkään voinu kun illansuussa taas piti olla töissä). Joo, eipä sitten tullu, mikä lie esteenä. Lasten kanssa tultiin "kierrokselta" kotiin jotain 6 maissa illalla, isäntä tietenkin töissä. Touhusin lasten kans illan, tein iltapesut ja -palat, laitoin nukkumaan.
Huomasin kyllä kotiintullessamme että oli keittiön pöydälle ilmestyny päivällä pieni kassi, jossa kuoreen suljettu kortti päällä ja KATAJAN TAIMI... Jokseenkin tuli olo että itkiskö vai naurasko; tosi kaunis kukka ja silleen... En avannu korttia enkä muutenkaan koskenut koko kassiin kun ei sitä oo miulle annettu henkilökohtasesti. Kello on nyt siis yli 11 illalla enkä taia tänä vuonna äitienpäiväonnitteluja saada, ainakaan ajallaan... Harmittaa jotenkin niin sikana et ihan itku äsken pääsi... No, toki mielialat vaihtelee tän masuasukinkin johdosta (nyt rv. 24) mutta kyllä tänään ihan aiheestakin... Anteeks kun tuli näin pitkä sepustus, kiva jos joku jaksaa lukee...