Muistaako kukaan kun tässä yks päivä kerroin miehestä jonka kanssa lopetettiin

Jos olisin tiennyt et tää menee näin ja saan taas aloittaa surutyön niin ehkä en olis ruvennut koko juttuun. Mutta mistä sen nyt olisi voinut tietää et homma ei menekään niin kuin olisi sen halunnut menevän. Olisi vaan säästynyt taas särkyneeltä sydämeltä.

 

Jos olisin tiennyt et tää menee näin ja saan taas aloittaa surutyön niin ehkä en olis ruvennut koko juttuun. Mutta mistä sen nyt olisi voinut tietää et homma ei menekään niin kuin olisi sen halunnut menevän. Olisi vaan säästynyt taas särkyneeltä sydämeltä.

Miten nyt voisikaan tietää, että hommat menee just niin kuin haluaa? Ne menee tai ei mene, tai menee vähän sinne päin. Suurempaa tietoa ei voi ollakaan etukäteen. Eikä aina jälkikäteenkään.

 

[QUOTE="vieras";26981034]Miten nyt voisikaan tietää, että hommat menee just niin kuin haluaa? Ne menee tai ei mene, tai menee vähän sinne päin. Suurempaa tietoa ei voi ollakaan etukäteen. Eikä aina jälkikäteenkään.[/QUOTE]

No eihän elämässä ole sellaista tapausta koskaan et tietäs etukäteen miten lopuksi käy. Enhän mä tiennyt sitäkään et tulisin jätetyks exän taholta toisen takia,enkä mä tiennyt et kohtaisin jonkun toisen jota kohtaa tunnen näin voimakkaasti enkä mä voinut tietää sitäkään et mies ei sitten loppujen lopuksi tuntenutkaan niin kuin alussa kuvitteli enkä tiennyt sitäkään et tää ottaa näin koville vaikka luulin et ei tää tuntuis mitenkään pahalta.

 

Pelasitte shakkia vai "pelasitte shakkia"?

En suostunut pelaamaan.Senkin ajan oltas voiti jutella, mutta pelaaminen olis ollut tärkeämpää. Puhutaan sitten joskus, on ei puhuta.

 

sanokaa nyt et tää mun itkuinen olo johtuu myös siitä et makaan täällä kuumeisena et sillon kaikki tuntuu paljon kauheemmalta,kun tajuaa et sairastaa yksin ni kaikki tuntuu pahemmalta. En mä eilen itkenyt näin ja lopetuspäiväkin meni paljon helpommin,itku sillonkin tuli mut ei se tuntunut tältä vai onko tää iskenyt nyt vasta tajuntaan et tää on nyt oikeesti loppu.

 

Eihän teillä mikään tainnut edes kunnolla alkaakaan? Katot jonkun hömppäleffan, itket kertaalleen kunnolla, nukut pitkät yöunet ja sitte katot eteenpäin. Turha murehtia, kun ei oo mitään tapahtunut, eikä tuu tapahtumaan.

 

Aikansa ottaa. Sit kun tajuat, että et sä menettänyt OIKEASTI sitä ihanuutta mitä nyt luulet menettäneesi, vaan ainoastaan oman mielikuvasi ja luulosi siitä millaista teillä olis ollut, niin helpottaa.

Sä olet nyt luonut jonkun vision siitä, mitä sun mielestä teillä olis ollut, ja suret sitä. Oikeasti teillä olis ollut ehkä ihan toisenlaista, tai niinkuin nyt kävi, ei yhtään mitään. Eli suret pelkkää mielikuvaa.

Mies ei halunnut sua, sä olisit halunnut miehen ja vähän päällekäyvästi (ehkä) pakotit miehen myöntämään, ettei halua mitään sen kummempaa. Hyvä, sait asiaan selvyyden. Nyt ei enää kannata itkeä jutun perään, koska se mies ei alunperinkään halunnut enempää. Ei tää juttu olis varmaan päätynyt toisin, vaikka olisitte jahnanneet vielä puoli vuotta-vuoden. Sit sä olisit vaan sen ajan ihmetellyt että tuleeko siitä mitään.

Niin ja ei se, että "on kyselty yhteisiltä tutuilta", tarkoita, että kyseessä olis vuosisadan rakkaustarina. Totta kai sitä kyselee, jos on vähän kiinnostunut, mutta sit kun olitte enemmän yhdessä niin miehelle valkeni ettei juttu ollutkaan sitä mitä halusi. That´s it.

Nyt vedät flunssalääkkeitä, ajattelet jotain muuta ja koitat tajuta, ettet sä menettänyt mitään elämäs rakkautta vaan yhden äijän, joka ei sopinut sulle.

 

Eihän teillä mikään tainnut edes kunnolla alkaakaan? Katot jonkun hömppäleffan, itket kertaalleen kunnolla, nukut pitkät yöunet ja sitte katot eteenpäin. Turha murehtia, kun ei oo mitään tapahtunut, eikä tuu tapahtumaan.

No täähän nyt piristikin mua,kiitos.

Ehkä mikään ei kunnolla alkanutkaan mutta oltiin paljon yhessä ja tehtiin kaikenlaista ni kai siinä jo ehti kiintyä sen verran et tuntuu jossakin sisimmässä.

 

Aikansa ottaa. Sit kun tajuat, että et sä menettänyt OIKEASTI sitä ihanuutta mitä nyt luulet menettäneesi, vaan ainoastaan oman mielikuvasi ja luulosi siitä millaista teillä olis ollut, niin helpottaa.

Sä olet nyt luonut jonkun vision siitä, mitä sun mielestä teillä olis ollut, ja suret sitä. Oikeasti teillä olis ollut ehkä ihan toisenlaista, tai niinkuin nyt kävi, ei yhtään mitään. Eli suret pelkkää mielikuvaa.

Mies ei halunnut sua, sä olisit halunnut miehen ja vähän päällekäyvästi (ehkä) pakotit miehen myöntämään, ettei halua mitään sen kummempaa. Hyvä, sait asiaan selvyyden. Nyt ei enää kannata itkeä jutun perään, koska se mies ei alunperinkään halunnut enempää. Ei tää juttu olis varmaan päätynyt toisin, vaikka olisitte jahnanneet vielä puoli vuotta-vuoden. Sit sä olisit vaan sen ajan ihmetellyt että tuleeko siitä mitään.

Niin ja ei se, että "on kyselty yhteisiltä tutuilta", tarkoita, että kyseessä olis vuosisadan rakkaustarina. Totta kai sitä kyselee, jos on vähän kiinnostunut, mutta sit kun olitte enemmän yhdessä niin miehelle valkeni ettei juttu ollutkaan sitä mitä halusi. That´s it.

Nyt vedät flunssalääkkeitä, ajattelet jotain muuta ja koitat tajuta, ettet sä menettänyt mitään elämäs rakkautta vaan yhden äijän, joka ei sopinut sulle.

Ehkä se sitten on vaan sitä mielikuvaa ja sitä mitä sen toivoi olevan.Voihan olla et arki olis sit tuonut sellaisia asioita eteen et olis huomannut et joo ei tää nyt ole sitä mitä sen halus olevan.
Ja pakkohan mun oli se pakottaa sanomaan mitä se nyt sit meinaa kun ei se olis varmaan muuten sitä tehnyt. Kyllä mä tiedän et parempi tän nyt oli mennä näin kun tosiaan se että oltas vielä vuoden päässä tässä samassa tilanteessa oltu et tuleeko täsät mitään vai ei ja mä olisin varmaan odottanut sitä silti.

Sun viesti oli järkeä täynnä,mun täytyy vaan sisäistää se asia omaan tajuntaan.

 

Tää on ihan kauheeta,tiedän et pitää unohtaa ja mennä eteenpäin mutta tänään on ihan hirvee olo,mua vaan itkettää! En saa sen ihania silmiä pois mielestä enkä sitä sen olemusta.
Voi helvetti kun sattuu!

Ja joo joo ,tiedän et ei tää tilanne miksikään muutu vaikka kuinka itken mutta en vaan voi sille mitään. Tiesin sen silloin jo mutta nyt kun "juttu" jo loppui niin nyt tajuaa miten SUURET tunteet mulla oli sitä kohtaan ja se ei tätä oloa helpota yhtään.

 

Tää on ihan kauheeta,tiedän et pitää unohtaa ja mennä eteenpäin mutta tänään on ihan hirvee olo,mua vaan itkettää! En saa sen ihania silmiä pois mielestä enkä sitä sen olemusta.
Voi helvetti kun sattuu!

Ja joo joo ,tiedän et ei tää tilanne miksikään muutu vaikka kuinka itken mutta en vaan voi sille mitään. Tiesin sen silloin jo mutta nyt kun "juttu" jo loppui niin nyt tajuaa miten SUURET tunteet mulla oli sitä kohtaan ja se ei tätä oloa helpota yhtään.

Sun pitääkin oikein mässäillä tuolla surkeudella ja itkeä silmät päästä. Tuijota kuvaa ja ajattele että se JÄTTI sut, EI HALUA SUA. Kyllä siihen mässyttämiseen muutamassa täysinäisessä päivässä kyllästyy.
Laita vielä herätyskello yöllä soimaan ja ala tuijottaan kuvaa, että saat kaiken surkeuden tiristettyä itsestäsi. Mee sit katsoon peilistä omaa kuvaa ja mieti että näytät paljon paremmalta kun lakkaat vollottamasta turhan perään. Ymmärtääkö?

 

Yksi suurimmista klihseistä, mutta niin tosi silti, on se, että aika parantaa:hug:
Mutta silloin siitä ikävästä on uskallettava päästää irti.
Sitä voi tahtomattaan oikein ruokkiakin.

Sinuna keskittyisin muihin asioihin, pyrkisin tekemään itselle mielekkäitä asioita.

Ketään ei saa pakottamalla, sitoutuneisuutta ei saa kahlitsemalla.

Mitään ahdistelua ja oletko varma asiastasi viestittelyä en suosittaisi lähtettäväksi miehelle.
Ehkä aika saa hänet havahtumaan, olisikin halunnut sinut, ehkä ei.


“If you love someone, set them free. If they come back they're yours; if they don't they never were"
Richard Bach

 

Yksi suurimmista klihseistä, mutta niin tosi silti, on se, että aika parantaa:hug:
Mutta silloin siitä ikävästä on uskallettava päästää irti.
Sitä voi tahtomattaan oikein ruokkiakin.

Sinuna keskittyisin muihin asioihin, pyrkisin tekemään itselle mielekkäitä asioita.

Ketään ei saa pakottamalla, sitoutuneisuutta ei saa kahlitsemalla.

Mitään ahdistelua ja oletko varma asiastasi viestittelyä en suosittaisi lähtettäväksi miehelle.
Ehkä aika saa hänet havahtumaan, olisikin halunnut sinut, ehkä ei.


“If you love someone, set them free. If they come back they're yours; if they don't they never were"
Richard Bach

Kyllähän mun järki sanoo sen et ketään ei saa pakotettua mihinkään mitä toinen ei halua ja tiedän sen et nyt pitäisi vaan keskittyä muihin asioihin et homma ei mennyt niinkuin luultiin ja se siitä mutta silti...
enkä mä aio sille soittaa ja tekstata,mitäs se hyödyttää..ei mitään.
ja tiedän senkin et aika auttaa,olenhan mä kokenut pitkän suhteen ja sen jälkeisen eron,sillon tuntu sata kertaa pahemmalta ja siitäkin selvisin(en voi satavarmana sanoa olenko vieläkään kokonaan toipunut mutta se ei häiritse enää mun elämää).

 

[QUOTE="poloinen";26989184]Sun pitääkin oikein mässäillä tuolla surkeudella ja itkeä silmät päästä. Tuijota kuvaa ja ajattele että se JÄTTI sut, EI HALUA SUA. Kyllä siihen mässyttämiseen muutamassa täysinäisessä päivässä kyllästyy.
Laita vielä herätyskello yöllä soimaan ja ala tuijottaan kuvaa, että saat kaiken surkeuden tiristettyä itsestäsi. Mee sit katsoon peilistä omaa kuvaa ja mieti että näytät paljon paremmalta kun lakkaat vollottamasta turhan perään. Ymmärtääkö?[/QUOTE]

ei mulla ole sen kuvaa joten ei pysty tuijottamaan.

 

LOL. Naiset on kyllä hauskoja. Jos ne itse passittavat miehen ns. kaverivyöhykkeelle niin sieltä ei ikinä pois pääse, aivan turha toivo että nainen ikinä oikeasti kiinnostuisi joten fiksu mies ei sille naiselle puhu enää koskaan. Mutta kun joutuvat sinne itse niin eivät voi millään luovuttaa vaan koska omassa mielikuvituksessaaon ovat päättäneet että "me oltais niin hyvä pari" niin eivät voi hyväksyä tosiasioita ei sitten millään. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta.

 

No mä olen vaaka joten olen sellanen joko-tai ihminen ja mies oli leijona joten sille ei noi tunteiden näyttäminen niin helppoa mikä taas mulle on ihan helppo juttu. Ehkä ei vaaka-leijona suhde oliskaan hyvä. No .oikeesti en ees usko mihinkään horoskooppeihin.

 

Ap, ootko Sinisulka?

 

[QUOTE="Satu";26989511]Ap, ootko Sinisulka? [/QUOTE]

En ole.
Kuka se on ja miten mä siihen liityn?

 

niin ja tää ei oo mikään provo juttu,ei vaan ole muutakaan paikkaa minne purkais oloa ja sen olen huomannut et ei tälläsiä asioita voi sisällään pitää. Olen mä kaverille puhunut mutta ei sekään tiedä ihan koko totuutta siitä miten paljon mua tää juttu satuttaa,itkin sille jo monta kuukautta eroa exästä joten en kovin herkästi nyt halua sitä taas rasittaa vaikka onkin sanonut et sille sit vaan purkautua jos olo on sellanen.

 

Oliko tää sun ensimmäinen vakavampi ihastuminen exän jälkeen?

Voisko toi sun voimakas reaktio/suru olla osittain myös siitä edellisestä suhteesta johtuvia pettymyksiä/käsittelemätöntä surua?

Kovasti tsemppiä, aika auttaa kyllä pääsemään eteenpäin. Kipeänä asiat tuntuu muutenkin paljon kurjemmilta. Pikaista paranemista!

 

Oliko tää sun ensimmäinen vakavampi ihastuminen exän jälkeen?

Voisko toi sun voimakas reaktio/suru olla osittain myös siitä edellisestä suhteesta johtuvia pettymyksiä/käsittelemätöntä surua?

Kovasti tsemppiä, aika auttaa kyllä pääsemään eteenpäin. Kipeänä asiat tuntuu muutenkin paljon kurjemmilta. Pikaista paranemista!

Oli juu eka vakava ihastuminen,niitä pikku ihastuksia nyt on ollut useampiakin mutta se et niihin ei ole saanut vastakaikua ni ne on unohtunu parissa kolmessa päivässä kunhan on ensin harmitellut,yhtäkään niistä en ole itkenyt.

kyllähän mä nyt olen pettynyt et edellinen suhde päättyi monen vuoden yhdessäolon jälkeen mutta sen päättyminen oli vain ja ainoastaan exän tekoa,se sen päätti kun toisen mukaan lähti. Kyllä mä mielestäni olen sen surun käsitellyt joku viisaampi voi tietysti olla eri mieltä.

Mutta tää oli tosiaan eka vakava ihastuminen eron jälkeen ja oikein itsekin hämmennyin miten voimakkaat tunteet tätä miestä kohtaan tuli. Kyllä mä tiedän et kun tulee vastaan ni tuntuu sit kurjalta mutta kai se sitten taas tasoittuu,toivottavasti. Ja tässä nyt kun kipeenä ni kaikki asiat on tuntunut ihan suunnattoman isoilta ja kurjilta.Kaikki vaan itkettää,ihan ku olis raskaana,mitä en siis kylläkään ole.