Muistaako kukaan kun tässä yks päivä kerroin miehestä jonka kanssa lopetettiin

kun pakotin sen kertomaan et onko vai eikö ole kiinnostunut ja et se meijän ollaanko vai eikö olla tilanne sais jonkun päätöksen kun ei sellasta kukaan jaksa varsinkin kun mun olis pitänyt roikkua löysässä hirressä.
No oli miten oli niin mun on ihan hirvee ikävä sitä,tänään heräsin ja mietin sitä ja tajusin miten ikävä mun on. Luulin et tää olis ihan helppoa unohtaa mutta ei...
Ihan hirveä olo! tekis niin mieli laittaa sille viesti et onko nyt ihan varma tästä koska musta tässä on tehty nyt virhe,me oltas niin hyvä pari.

 

No ei minusta kyllä kannata kinuta, kun kerran sait vastauksen kysymykseesi, ei miestä kiinnostanut. Kuinka nyt olisi alkanut kiinnostaa?

 

[QUOTE="vieras";26980541]No ei minusta kyllä kannata kinuta, kun kerran sait vastauksen kysymykseesi, ei miestä kiinnostanut. Kuinka nyt olisi alkanut kiinnostaa?[/QUOTE]

Tiedän,enkä mä oikeesti ala kinuamaan mutta musta tää meni vaan niin väärin kun kumpikin kuitenkin oli alkujaan kiinnostunut joku vaan sitten muuttu matkan varrella. Silti mä sisimmässäni uskon et kyllä se olis kiinnostunut mut et se ei vaan ole valmis vielä. En mä tiedä,tiedän mitä se sano mut kun ite ihan täydellä sydämellä suuresti ihastunut ja kiinnostunut ni sattuu niin paljon. Kun vielä sano et voin mä silti siellä käydä(ei mitään panojuttuja) et ei häntä häiritse vaikka joskus kävisinki mut en mä tietenkään voi vaikka haluisinki.

 

Tuo ei kyllä kuulosta yhtään siltä, että siinä mitään suhteen lämpenemisen toivetta olisi, "ei häiritse vaikka kävisinki". Sehän kuulostaa kuin sanoisi lapselle tai ei häätäisi koiraa pois jaloistaan. Anteeksi, jos kuulostaa rumalta, kun noin sanoin.

 

Aina on liian kauan.

 

[QUOTE="vieras";26980589]Tuo ei kyllä kuulosta yhtään siltä, että siinä mitään suhteen lämpenemisen toivetta olisi, "ei häiritse vaikka kävisinki". Sehän kuulostaa kuin sanoisi lapselle tai ei häätäisi koiraa pois jaloistaan. Anteeksi, jos kuulostaa rumalta, kun noin sanoin.[/QUOTE]

Sano myös et ymmärtää kyllä jos mä en siihen pysty.

Jotenkin vaan ihan käsittämätöntä et meijän "historian" tietäen tää on ihan tajutonta et näin kävi kun kumpikin oli ihan fiiliksissä kun tavattiin ja sit homma kuivu kokoon.

enkä mä nyt rupee piinaamaan sitä ja ala roikkumaan mut kai tääkin on vaan pakko purkaa jonnekin tää olo kun on ihan tajuton ikävä!

 

Anteeksi, mutta ei se nyt mitenkään ennenkuulumatonta tai käsittämätöntä ole, että ihastus lopahtaakin eikä jutusta tule sen kummepaa.

 

Tuosta tunnepitoisesta tekstistä on hiukan vaikea saada selkoa asian täsmällisestä kulusta. Lausahdus "ei haittaa vaikka joskus kävisikin" kuulostaa kirjoitettuna siltä, ettei mies ole vastaavissa fiiliksissä, ellei hänellä muuten ole taipumus viljellä käänteisiä understatementeja.

 

En mä tiedä...luulin et olis ihan helppo unohtaa mutta ei se ihan niin vaan sitten mennytkään. Ainoa minkä tiedän on se et se ei todellakaan tiedä miten hyvän ihmisen menetti. Kyllä mä ymmärrän jos ei syty samalla tavalla,enhän minäkään ole syttynyt niille kaikille jotka minuun on,mutta mulla oli kai tän jutun suhteen liian korkaet toiveet kun kuitenkin meillä oli tapana kysellä toisitamme eräältä yhteiseltä tutulta ilman et tiedettiin sitä ja itse ainakin olin ennen ensimmäistäkään treffiä jo ihan sulaa vahaa.

 

En mä tiedä...luulin et olis ihan helppo unohtaa mutta ei se ihan niin vaan sitten mennytkään. Ainoa minkä tiedän on se et se ei todellakaan tiedä miten hyvän ihmisen menetti. Kyllä mä ymmärrän jos ei syty samalla tavalla,enhän minäkään ole syttynyt niille kaikille jotka minuun on,mutta mulla oli kai tän jutun suhteen liian korkaet toiveet kun kuitenkin meillä oli tapana kysellä toisitamme eräältä yhteiseltä tutulta ilman et tiedettiin sitä ja itse ainakin olin ennen ensimmäistäkään treffiä jo ihan sulaa vahaa.

Sulla kävi näin, että toista osapuolta ei kiinnosta. Nyt kannattaisi lopettaa koko tyypin ajatteleminen ja keskittää huomion johonkin muuhun. Liikuntaan, harrastuksiin ihan mitä vaan. Se tunne ei mene ohi jos ruokit sitä, ja kuten sanottu tässä ketjussa ylempänä sulle on kerrottu miehen taholta faktat että häntä ei kiinnosta.

Eli nyt yrität keskittyä johonkin muuhun, etkä mieti tuota kyseistä miestä enää ollenkaan. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta mun mielestä tää kuulostaa kuivanarkkaukselta kun palstallakin häntä vielä kaipaat ja ihannoit. Pidät turhaan hengissä tunnetta johon et saa vastakaikua.

 

Mä luulen, että sä vaan kiduttaisit itseäsi henkisesti vierailemalla kyseisen miehen luona. Sä todennäköisesti vaan yrittäisit kaikista miehen eleistä ja sanoista hakea toivonkipinää tai merkkiä siitä, että teillä voisi olla yhteinen tulevaisuus. Kaiken sen perusteella kuitenkin, mitä olen teistä ulkopuolisena lukenut, olen sitä mieltä, ettei sitä yhteistä tulevaisuutta nyt ole. Älä satuta itseäsi enempää ja jää roikkumaan ihmiseen, jolle sinä et merkitse yhtä paljon kuin hän sinulle. Mies ei halua loukata sinua ja siksi todennäköisesti viljelee noita "ei haittaa" -lausahduksia. Fakta kuitenkin on se, että ei hän ole sinusta kiinnostunut romanttisessa mielessä. Sinuna päästäisin nyt irti kyseisestä ihmisestä kertarysäyksellä. Ehkä joskus voitte taas olla ystäviä, mutta se tilanne ei ole nyt. Sä et ole valmis sellaiseen.

Kyllä sua vastaan tulee vielä sekin henkilö, jonka kanssa olette samalla aaltopituudella tunteittenne kanssa. Henkilö, joka haluaa olla sun kanssasi yhtä paljon kuin sä hänen kanssaan. Ja ihan omasta tahdostaan.

 

Miestä ei kiinnosta. Koitti olla kohtelias, ei varmaankaan ole luonteeltaan ilkeä. Mutta sinä ihastuin, hän ei. Anna olla.

 

En mä tiedä...luulin et olis ihan helppo unohtaa mutta ei se ihan niin vaan sitten mennytkään. Ainoa minkä tiedän on se et se ei todellakaan tiedä miten hyvän ihmisen menetti.

No hyvyys ei ole mitenkään objektiivisesti mitattavissa, ja hänellä voi olla oma käsityksensä asiasta. (En siis tarkoita, että olisit jotenkin "paha", vaan mieltymyskysymyksiähän nämä on.)

 

Se ei vaan halua sua. That's it. Mutta tietää kuinka ihastunut olet ja siksi "puhuu nätisti".

Ne alun tunteet oli ja varmaan meni häneltä. En nyt tarkoita että ei välittäisi sinusta. Mutta ei vaan tunne sitä mitä pitäisi tuntea kun parisuhdetta aloitellaan.

 

En mä tiedä...luulin et olis ihan helppo unohtaa mutta ei se ihan niin vaan sitten mennytkään. Ainoa minkä tiedän on se et se ei todellakaan tiedä miten hyvän ihmisen menetti. Kyllä mä ymmärrän jos ei syty samalla tavalla,enhän minäkään ole syttynyt niille kaikille jotka minuun on,mutta mulla oli kai tän jutun suhteen liian korkaet toiveet kun kuitenkin meillä oli tapana kysellä toisitamme eräältä yhteiseltä tutulta ilman et tiedettiin sitä ja itse ainakin olin ennen ensimmäistäkään treffiä jo ihan sulaa vahaa.

Varmasti olet hyvä ihminen. Mutta et voi sanoa "mitä menetti". Hän ei vaan kokenut että sinä olet sellainen kuin hän haluaa. Oikeasti miten voit yleensä sanoa "hän ei ymmärrä mitä menetti"? Sinä olet itse määrittänyt itsesi hänelle täydelliseksi. Se on sinun kuvitelma. Miehelle et nyt vaan ollut niin tunteita herättävä etkä täyttänyt hänen arvoaa siitä mikä on "hänelle hyväksi".

Sinä olet hyvä jolle kulle muulle. Ja sitten kun huomaat että hän on sitä sinulle - alkaa oikea parisuhde. Kun tunne on MOLEMMIN PUOLINEN

 

Mulla mies otti yhteyttä vuosien jälkeen. Ollaan oltu kavereita. Tunnusti siinä tunteensa, ja että olen ollut se kaukainen unelma. No, itse olen joko tai-ihminen. Mä en jaksa pitkään mitään "leikkejä".

Puhelimessa aloin sitten jutella että eiköhän olla vaan kavereita, niin ei tartte jatkaa tällasta ihmis-suhde peliä..sanoi vaan että näitä asioita ei voi puhelimessa puhua.

No laitoin kuitenkin viestin että tapailu ei ole seurustelua, ja lopetetaan tähän. Soitti sitten ja ehdotti tapaamista. Suostuin, kun ajattelin että saadaan naamatusten puhuttua. Noh, hän etsi parisuhde-lautapelin, jota pelailtiin. Sanoin jossain vaiheessa et puhutaanko siitä viestistä, niin sano ettei jaksa nyt puhua kun on niin väsynyt.

Halus kuitenkin pelata shakkia ym..No, mulle se on kaveri, vaikka ei mennyt hälle jakeluun

 

[QUOTE="vieras";26980732]Sulla kävi näin, että toista osapuolta ei kiinnosta. Nyt kannattaisi lopettaa koko tyypin ajatteleminen ja keskittää huomion johonkin muuhun. Liikuntaan, harrastuksiin ihan mitä vaan. Se tunne ei mene ohi jos ruokit sitä, ja kuten sanottu tässä ketjussa ylempänä sulle on kerrottu miehen taholta faktat että häntä ei kiinnosta.

Eli nyt yrität keskittyä johonkin muuhun, etkä mieti tuota kyseistä miestä enää ollenkaan. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta mun mielestä tää kuulostaa kuivanarkkaukselta kun palstallakin häntä vielä kaipaat ja ihannoit. Pidät turhaan hengissä tunnetta johon et saa vastakaikua.[/QUOTE]

Mä ehdin jo alkaa sen toipumisen mutta sit otti vielä yhteyttä ja tää alko taas alusta. Kyllä mä tiedän et se on nyt vaan unohdettava ja mentäävä eteenpäin mutta se sattuu. Ja itehän mä pakotin sen kertomaan et mikä tilanne on,ei se olis varmaan muuten kertonut ikinä.
Tiedän vaan et kun törmään siihen niin tuskan tunne tulee.

Mulla on nyt liikaa aikaa ajatella kun olen kotona kuumeessa ja ei jaksa muuta kun maata paikoillaan. Ei voi mennä ulos eikä tehdä mitään ni kai sitä sit rupee miettimään.

 

Mulla mies otti yhteyttä vuosien jälkeen. Ollaan oltu kavereita. Tunnusti siinä tunteensa, ja että olen ollut se kaukainen unelma. No, itse olen joko tai-ihminen. Mä en jaksa pitkään mitään "leikkejä".

Puhelimessa aloin sitten jutella että eiköhän olla vaan kavereita, niin ei tartte jatkaa tällasta ihmis-suhde peliä..sanoi vaan että näitä asioita ei voi puhelimessa puhua.

No laitoin kuitenkin viestin että tapailu ei ole seurustelua, ja lopetetaan tähän. Soitti sitten ja ehdotti tapaamista. Suostuin, kun ajattelin että saadaan naamatusten puhuttua. Noh, hän etsi parisuhde-lautapelin, jota pelailtiin. Sanoin jossain vaiheessa et puhutaanko siitä viestistä, niin sano ettei jaksa nyt puhua kun on niin väsynyt.

Halus kuitenkin pelata shakkia ym..No, mulle se on kaveri, vaikka ei mennyt hälle jakeluun

Pelasitte shakkia vai "pelasitte shakkia"?

 

Mä luulen, että sä vaan kiduttaisit itseäsi henkisesti vierailemalla kyseisen miehen luona. Sä todennäköisesti vaan yrittäisit kaikista miehen eleistä ja sanoista hakea toivonkipinää tai merkkiä siitä, että teillä voisi olla yhteinen tulevaisuus. Kaiken sen perusteella kuitenkin, mitä olen teistä ulkopuolisena lukenut, olen sitä mieltä, ettei sitä yhteistä tulevaisuutta nyt ole. Älä satuta itseäsi enempää ja jää roikkumaan ihmiseen, jolle sinä et merkitse yhtä paljon kuin hän sinulle. Mies ei halua loukata sinua ja siksi todennäköisesti viljelee noita "ei haittaa" -lausahduksia. Fakta kuitenkin on se, että ei hän ole sinusta kiinnostunut romanttisessa mielessä. Sinuna päästäisin nyt irti kyseisestä ihmisestä kertarysäyksellä. Ehkä joskus voitte taas olla ystäviä, mutta se tilanne ei ole nyt. Sä et ole valmis sellaiseen.

Kyllä sua vastaan tulee vielä sekin henkilö, jonka kanssa olette samalla aaltopituudella tunteittenne kanssa. Henkilö, joka haluaa olla sun kanssasi yhtä paljon kuin sä hänen kanssaan. Ja ihan omasta tahdostaan.

Juu,en mä ole aikeissa sinne mennäkään koska mä menisin sinne eri syistä ja sanoinkin sen sille etten mä pysty sellaseen et en mä taida tulla. Ei ole kiinnostunut,ei sille mitään voi en mä voi pakottaa tuntemaan sitä mitä ei tunne vaikka olis alkuun tuntenutkin. Kyllä mun järki tietää asian ja sen mitä pitää tehdä ja mitä ei mutta sydän...se ei vaan suostuis yhteistyöhön.
Mutta tosiasia on et mun tunteet oli jo kauan ennen kun tavattiin ni jo aika suuret,ihan vaan ulkoiseen habitukseen katottuna vaikka ihan tavallinen tallukka onkin ulkonäöltään mutta joku siinä oli joka vei mun sydämen. Sitten se toivo tietysti kasvoi kun ruvettiin pyörimään yhessä.
Tiedän kyllä et nyt on päästettävä irti mutta se on vaan niin vaikeeta.

 

Parempihan se on, että itkee täällä ikäväänsä, eikä roiku epätoivoisesti sellaisessa, mitä ei voi saada. Unohda hänet, vaikka se kipeää tekeekin. Se, että sinusta tuntuu, että teidän suhde ois ollu oikea, ei ole ainoa oikea mielipide. Pojalla oli omansa ja sinun on hyväksyttävä se. Joskus myöhemmin tulet huomaamaan, että poika olikin oikeassa!!! Jotain parempaa on tulossa =)

 

[QUOTE="hep";26980745]Se ei vaan halua sua. That's it. Mutta tietää kuinka ihastunut olet ja siksi "puhuu nätisti".

Ne alun tunteet oli ja varmaan meni häneltä. En nyt tarkoita että ei välittäisi sinusta. Mutta ei vaan tunne sitä mitä pitäisi tuntea kun parisuhdetta aloitellaan.[/QUOTE]

Kyllä mä tiedän et välitti musta,ei ole ilkee ihminen ja joku toinen saa hänestä mahtavan kumppanin. Mielelläni minä olisin se ollut mutta näin tää nyt meni.

Nää mun vahvat tunteet tuli mullekin vähän yllätyksenä joten en ihmettele yhtään et mieskin niitä hämmenty.

 

Joskus myöhemmin tulet huomaamaan, että poika olikin oikeassa!!! Jotain parempaa on tulossa =)

Paskan marjat, tämä pätee vain 70% todennäköisyydellä. Ne, joiden kohdalla se ei sattunut pätemään, alkavat lopulta kalustaa kotiaan vaaleanpunaisilla rokokoo-kalusteilla.

 

Parempihan se on, että itkee täällä ikäväänsä, eikä roiku epätoivoisesti sellaisessa, mitä ei voi saada. Unohda hänet, vaikka se kipeää tekeekin. Se, että sinusta tuntuu, että teidän suhde ois ollu oikea, ei ole ainoa oikea mielipide. Pojalla oli omansa ja sinun on hyväksyttävä se. Joskus myöhemmin tulet huomaamaan, että poika olikin oikeassa!!! Jotain parempaa on tulossa =)

Siksi tänne purkaankin oloa,teidän kiusaksi,kun en mä viittis kaverillekkaan kun se on jo mun entisen eron käynyt mun kans läpi ja nyt tätäkin vähän sille itkenyt mutta en vaan halua sille tätä itkeä kun ei ees tunne tapausta.Ettehän tekään tunne mutta jotenkin helpompi kuitenkin tänne. Mä vaan niin pelkään sitä kun törmätään kuitenkin jossain vaiheessa et mitä sitten...jos tulee vaikka juttelee.
Jotenkin se oliskin ollut liian hyvää ollakseen totta!

 

Paskan marjat, tämä pätee vain 70% todennäköisyydellä. Ne, joiden kohdalla se ei sattunut pätemään, alkavat lopulta kalustaa kotiaan vaaleanpunaisilla rokokoo-kalusteilla.

Eikö vaaleanpunaiset rokokoo-kalusteet, lauma rotukissoja, hömppäkirjojen lainaaminen kirjastosta, puoliksi syödyt pakasteateriat ja sormi pystyssä nautitut kaffeet väkisten torilla "elävässä elämässä" ole suloinen tulevaisuuskuva?

 

Eikö vaaleanpunaiset rokokoo-kalusteet, lauma rotukissoja, hömppäkirjojen lainaaminen kirjastosta, puoliksi syödyt pakasteateriat ja sormi pystyssä nautitut kaffeet väkisten torilla "elävässä elämässä" ole suloinen tulevaisuuskuva?

Keksisin varmaan paremmankin, jos ehtisin.