Aikansa ottaa. Sit kun tajuat, että et sä menettänyt OIKEASTI sitä ihanuutta mitä nyt luulet menettäneesi, vaan ainoastaan oman mielikuvasi ja luulosi siitä millaista teillä olis ollut, niin helpottaa.
Sä olet nyt luonut jonkun vision siitä, mitä sun mielestä teillä olis ollut, ja suret sitä. Oikeasti teillä olis ollut ehkä ihan toisenlaista, tai niinkuin nyt kävi, ei yhtään mitään. Eli suret pelkkää mielikuvaa.
Mies ei halunnut sua, sä olisit halunnut miehen ja vähän päällekäyvästi (ehkä) pakotit miehen myöntämään, ettei halua mitään sen kummempaa. Hyvä, sait asiaan selvyyden. Nyt ei enää kannata itkeä jutun perään, koska se mies ei alunperinkään halunnut enempää. Ei tää juttu olis varmaan päätynyt toisin, vaikka olisitte jahnanneet vielä puoli vuotta-vuoden. Sit sä olisit vaan sen ajan ihmetellyt että tuleeko siitä mitään.
Niin ja ei se, että "on kyselty yhteisiltä tutuilta", tarkoita, että kyseessä olis vuosisadan rakkaustarina. Totta kai sitä kyselee, jos on vähän kiinnostunut, mutta sit kun olitte enemmän yhdessä niin miehelle valkeni ettei juttu ollutkaan sitä mitä halusi. That´s it.
Nyt vedät flunssalääkkeitä, ajattelet jotain muuta ja koitat tajuta, ettet sä menettänyt mitään elämäs rakkautta vaan yhden äijän, joka ei sopinut sulle.