Toggle sidebar

Mua vituttaa ja ahistaa ihan tosissaan kun en tiedä mitä ton miehen kanssa teen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja punkinnipa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Olette niin oikeassa.En tiedä miksi itse on niin paljon vaikeempaa nähä asiat tai näen ne ja tiedän mikä on oikein,sitä vaan on kai helpompi hyväksyä asiat kun tehdä asioitten eteen jotain.

Nyt tuli poika koulusta ja vauva heräsi joten nyt syöttämään ja leipomaan pullia.

Jos pääsen tästä kaikesta irti niin se on täysin teidän ansiota,koska ilman teitä se jäisi tekemättä.
 
Ap. Toivon sulle rohkeutta lähteä tuosta. Ymmärrän ettei se ole helppoa, myöntää että 'valitsi väärin' ja mies jonka piti olla unelmien täyttymys onkin täysi kusipää. Mutta sun on pakko irrottautua, niin itsesi kuin lasten takia! Elämä jatkuu ja vaikka nyt ero tuntuisi maailmanlopulta niin pian se on enää muisto ja ihmettelet miksi siedit noinkin kauan paskaa mieheltä!
 
Mitä sä odotat? Että se nappaa sitä teidän lastakin nyrkillä päähän? Siitä voikin sitten jäädä elinikäiset jäljet. Turhaan selität ettei mies ikinä lasta löisi , jos on sultakin jalan murtanut ja pään mustelmille hakannut. Tuskin sellaisella miehellä mitään moraalisia ajatuksia ei-väkivallttomuudesta.
 
Mies, joka lyö toistuvasti, murtaen luita, alistaa sua henkisellä väkivallalla ja kirjaimellisesti sylkee sua päin, EI RAKASTA SUA. Kukaan, joka rakastaa toista, ei toistuvasti tee noin. Sun miehes on sairas ja väkivaltainen ja on jo saanut sulta pään sekaisin niin ettet oikein tiedä, onko kannattavaa jättää hänet. KYLLÄ ON. Sun elämäsi tuon miehen kanssa on jatkuvaa alitajuntaista pelkoa, et voi kokea olevasi hänen kanssaan oikeasti onnellinen. Lapset haistavat ilmassa leijuvan jännityksen, pelon ja vihan ja on vain ajan kysymys, koska he alkavat siitä oireilemaan.

LÄHDE NYT. Tai pistä miehesi lähtemään. Soita paikalle jokin tuttu ''suojelijaksi'', vaikka veli tai isä tai paras ystävä puolisoineen. Jos et tee sitä itsesi vuoksi, tee se edes lapsiesi tähden. Kerää miehen välttämättömät tavarat jo kasaan ja muista ottaa häneltä sekä kodin että auton avaimet.

Jahkailu ei nyt auta, sun täytyy toimia.
 
Tämä on surullisen mones kerta, kun linkitän tämän tälle palstalle.. :(
Mutta toivottavasti löytyy apua :)
Soita nipa tänne, saat asiantuntevaa keskusteluapua tilanteeseesi, paremmin kuin pelkällä palstalla.
nettisivuilla oleviin matskuihin kannattaa myös ehdottomasti tutustua.

Naisten linja

Valtakunnallinen, maksuton neuvonta- ja tukipuhelin väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen. Puhelut ovat luottamuksellisia. Voit soittaa nimettömästi.

Naisten Linja päivystää numerossa 0800 02400
suomeksi ma-pe klo 16-20
ruotsiksi ke klo 16-20
englanniksi pe klo 16-20

www.naistenlinja.fi
 
ei tollanen oo oikein! Sun on paljo parempi yksin/jonku muun kanssa.

Mulla itellä ei oo väkivaltaa, tai fyysistä ainakaa mut mun mies hokee miten se nauttii ku mä tilaan vaik heses hampurilaista ku ei myyjät saa mitää selvää mun puheesta ku puhun nii hiljaa ja epäselvästi. Ja sanoo mitä mä saan sanoo ja mitä en siis on jotai sanoja joita eniten käytän kuten "jaa/aijaa" et en saa koska se ei ymmärrä mitä sillä tarkotan. Sit se käytti mun visan loppuun!! :mad: kertomatta mulle yhtään mitään ym rahajuttuja on ollu nii et en voi luottaa siihen enää. Ja se et se juo aika paljon enkä mä ollenkaan. Sinänsä hyvä mies et tekee ruokaa ja hoitaa lapsia eikä petä MUTTA.... mä en vaan jaksa!

Mua pidättelee lapset, tiedän et mies tappelis niistä viimeseen asti enkä mä jaksa! Pelkään myös et mies sais ne, koska mä oon sairas. Mut toisaalt eihän sen pitäis vaikuttaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rokkaava KyborgiKarpalo:
ei tollanen oo oikein! Sun on paljo parempi yksin/jonku muun kanssa.

Mulla itellä ei oo väkivaltaa, tai fyysistä ainakaa mut mun mies hokee miten se nauttii ku mä tilaan vaik heses hampurilaista ku ei myyjät saa mitää selvää mun puheesta ku puhun nii hiljaa ja epäselvästi. Ja sanoo mitä mä saan sanoo ja mitä en siis on jotai sanoja joita eniten käytän kuten "jaa/aijaa" et en saa koska se ei ymmärrä mitä sillä tarkotan. Sit se käytti mun visan loppuun!! :mad: kertomatta mulle yhtään mitään ym rahajuttuja on ollu nii et en voi luottaa siihen enää. Ja se et se juo aika paljon enkä mä ollenkaan. Sinänsä hyvä mies et tekee ruokaa ja hoitaa lapsia eikä petä MUTTA.... mä en vaan jaksa!

Mua pidättelee lapset, tiedän et mies tappelis niistä viimeseen asti enkä mä jaksa! Pelkään myös et mies sais ne, koska mä oon sairas. Mut toisaalt eihän sen pitäis vaikuttaa...
Click to expand...

Mikään ei ole surullisempaa kuin joidenkin naisten ajatus siitä, että mies on hyvä kun ei petä eikä hakkaa. Kyllä hyvään mieheen tarvitaan paljon muutakin ja kertomasi perusteella sinun miehesi ei ole hyvä. Ja äiti saa lapset melkein kaikissa huoltajuuskiistoissa eli sitä ei kannata pelätä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja punkinnipa:
Olette niin oikeassa.En tiedä miksi itse on niin paljon vaikeempaa nähä asiat tai näen ne ja tiedän mikä on oikein,sitä vaan on kai helpompi hyväksyä asiat kun tehdä asioitten eteen jotain.

Nyt tuli poika koulusta ja vauva heräsi joten nyt syöttämään ja leipomaan pullia.

Jos pääsen tästä kaikesta irti niin se on täysin teidän ansiota,koska ilman teitä se jäisi tekemättä.
Click to expand...

Lasten takia! Muista, kuka suojelee sun lapsia jos et sinä??! Mutta ole oikeasti varovainen, mies on arvaamaton. Pyydä joku tuttu mies mukaan heittämään mies (ehdottomasti, älä tee yksin!) pellolle ja avaimet pois (tarvittaessa vaihdatuta lukot). Voimia!
 
[QUOTE="qwerty";23313527]Et olekaan koska lapset oppivat tuollaisissa perheissä usein hyvin varovaisiksi jotta eivät aiheuttaisi lisäkonflikteja.[/QUOTE]

Nimenomaan. Lapset myös huomaavat vanhemman rapistumisen ja sen vuoksi pysyvät ulkoisesti vahvoina eli ikään kuin kompensoivat ja tasapainottavat tilannetta. Jossain vaiheessa ne asiat kuitenkin pulpahtavat pintaan, usein sillon kun lapsen voimavarat eivät jaksa enää kantaa taakkaa tai esim silloin kun tulee ero ja vanhemman tilanne alkaa tasottua. Ei enää tarvitse olla vahva koska vanhempi on sitä.
 
Lapset tietää ja aistii niin paljon enempi kuin ulospäin näyttävät.
Tilanne voi olla pelottava lapsillekin, joten eivät ota asiaa välttämättä puheeksi. Ja lapsihan oli jo sinussakin huomannut muutoksen.
Kyllä varsinkin ne kouluikliset osaavat jo laskea yhteen 1 + 1.
Sun on PAKKO lastesi takia nyt katkaista tuo väkivallan kierre.
Tuo on jo hurjaa väkivaltaa, jos jalka murtuu, kuristellaan ja hakataan suoraan päähän!
Ota itse lastensuojeluun yhteys, ja pyydä apua. Ikinä en antaisi lapsia vahdittavaksi moiselle miehelle.
Eihän se eroaminen välttämättä helppoa ole, mutta missä sanotaan, että aina pitää tehdä helpoin ratkaisu?
Nyt sinun on tehtävä vain oikea ratkaisu lastesi kannalta, se on sinun velvollisuutesi huoltajana.
 
[QUOTE="just";23316143]Ja nehän ei näe sun ruhjeita ja mustelmia tai lannistettua olemusta...? Sokeita ovat, eikö?[/QUOTE]

Ja kyllä ne lapset isompana sit tajuavat, mitä on oikeesti tapahtunu. Nyt vaan jää järkyttyneenä kuva äidistä mieleen. Ihan sama olivatko tekohetkellä paikalla vai ei, kyllä tulevat tietämään mitä kotona on tapahtunut.
 
Musta on niin oksettavan surullista, että joku kuvittelee että jalan murtaminen, kuristaminen ja sylkeminen on osoitus rakkaudesta. Tai ettei toinen tarkoittanut sitä? Häh? Ja vielä mietit lähteäkö vai ei, uskomatonta. Pelasta itsesi ja lapsesi vielä kun lapsillasi on äiti. Ja lainaa kirjastosta kirja läheisriippuvuudesta, olet sairastunut siihen jo lapsena. Paha olla etenkin lastesi puolesta, he ansaitsevat ehjän lapsuuden. Ja vielä, älä tee sitä yksin, ettei miehesi käy päälle! Pahimmassa tapauksessa tekee jotain yhteiselle lapsellenne. Herää nyt todellisuuteen!
 
AP: Laita mies pihalle. Heti. Varmasti hänellä ystävät, joiden luona voi olla ja etsiä asuntoa. Sinne anna jäädä "asunnon löytymisen" ajaksi, koska se jää pysyvästi. Se ei tule tuosta muuttumaan, ja sä tiedät sen myös. Ihan varmasti. Voimia tosi paljon.

JA MUUTAMA MUU TÄHÄN KETJUUN KIRJOITTANUT: Mikä vittu teitä vaivaa ku aptä syyllistätte ja haukutte???!!! Ei jumalauta!!! Hän etsii teiltä TUKEA, apua lähtemiseen. Jolla ei oma kohtaista kokemusta ole, EI VOI TIETÄÄ kuinka hankala siitä on lähteä. Aikuiset ihmiset!!!! ÄLKÄÄ LYÖKÖ LYÖTYÄ!!!!!! Mä olen pöyristynyt. Jos on kauan ollu alistettu ja hakattu, kuinka siitä yhtäkkiä nostat yksin itses ja heivaat elämästäs sen alistajan??!!! Et mitenkään!! Ihan täysin ymmärrettävää et päätöksen tekeminen on vaikeaa ja asiat hankalia. Hän tarvis nyt ystävän siihen viereen jolle avautuu, joka laittaa pyörät pyörimään, jos ei itse saa alulle asioita. Ei todellakaan teidän haukkumista kuinka huono äiti on, te alistatte häntä' lisää!!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja henniz:
AP: Laita mies pihalle. Heti. Varmasti hänellä ystävät, joiden luona voi olla ja etsiä asuntoa. Sinne anna jäädä "asunnon löytymisen" ajaksi, koska se jää pysyvästi. Se ei tule tuosta muuttumaan, ja sä tiedät sen myös. Ihan varmasti. Voimia tosi paljon.

JA MUUTAMA MUU TÄHÄN KETJUUN KIRJOITTANUT: Mikä vittu teitä vaivaa ku aptä syyllistätte ja haukutte???!!! Ei jumalauta!!! Hän etsii teiltä TUKEA, apua lähtemiseen. Jolla ei oma kohtaista kokemusta ole, EI VOI TIETÄÄ kuinka hankala siitä on lähteä. Aikuiset ihmiset!!!! ÄLKÄÄ LYÖKÖ LYÖTYÄ!!!!!! Mä olen pöyristynyt. Jos on kauan ollu alistettu ja hakattu, kuinka siitä yhtäkkiä nostat yksin itses ja heivaat elämästäs sen alistajan??!!! Et mitenkään!! Ihan täysin ymmärrettävää et päätöksen tekeminen on vaikeaa ja asiat hankalia. Hän tarvis nyt ystävän siihen viereen jolle avautuu, joka laittaa pyörät pyörimään, jos ei itse saa alulle asioita. Ei todellakaan teidän haukkumista kuinka huono äiti on, te alistatte häntä' lisää!!!!
Click to expand...


No kuule, ihminen joka kaunistelee itselleen näitä asioita ei todellakaan hyödy pään silittelystä. Silloin pitää ottaa raju rakkaus käyttöön, että toinen tajuaa todellisuuden. Ei se tukea pois sulje! Uhriksi jääminen ei tuossa auta tippaakaan, päinvastoin auttaa jäämään siihen paskaan suhteeseen väkivaltaisen kusipään kanssa.
 
[QUOTE="Jonna";23317555]No kuule, ihminen joka kaunistelee itselleen näitä asioita ei todellakaan hyödy pään silittelystä. Silloin pitää ottaa raju rakkaus käyttöön, että toinen tajuaa todellisuuden. Ei se tukea pois sulje! Uhriksi jääminen ei tuossa auta tippaakaan, päinvastoin auttaa jäämään siihen paskaan suhteeseen väkivaltaisen kusipään kanssa.[/QUOTE]

Ja vaikea on lähteä tottakai, mutta se on pakko tehdä. Ihan oman ja lasten hengen takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja henniz:
AP: Laita mies pihalle. Heti. Varmasti hänellä ystävät, joiden luona voi olla ja etsiä asuntoa. Sinne anna jäädä "asunnon löytymisen" ajaksi, koska se jää pysyvästi. Se ei tule tuosta muuttumaan, ja sä tiedät sen myös. Ihan varmasti. Voimia tosi paljon.

JA MUUTAMA MUU TÄHÄN KETJUUN KIRJOITTANUT: Mikä vittu teitä vaivaa ku aptä syyllistätte ja haukutte???!!! Ei jumalauta!!! Hän etsii teiltä TUKEA, apua lähtemiseen. Jolla ei oma kohtaista kokemusta ole, EI VOI TIETÄÄ kuinka hankala siitä on lähteä. Aikuiset ihmiset!!!! ÄLKÄÄ LYÖKÖ LYÖTYÄ!!!!!! Mä olen pöyristynyt. Jos on kauan ollu alistettu ja hakattu, kuinka siitä yhtäkkiä nostat yksin itses ja heivaat elämästäs sen alistajan??!!! Et mitenkään!! Ihan täysin ymmärrettävää et päätöksen tekeminen on vaikeaa ja asiat hankalia. Hän tarvis nyt ystävän siihen viereen jolle avautuu, joka laittaa pyörät pyörimään, jos ei itse saa alulle asioita. Ei todellakaan teidän haukkumista kuinka huono äiti on, te alistatte häntä' lisää!!!!
Click to expand...
Pitäiskö jäähä ootamaan milloin mies pieksää sairaalakuntoon tai lyö tai kuristaa ruumishuoneelle?
päänsilitys ei nyt auta yhtään,ap pitäis avata silmänsä ja poistaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttävä mies omasta ja lasten elämästä,tukea ja apua saa kun sitä lähtee hakemaan.
 
AP! Kerrothan miten meni ja mitä teille kuuluu.

Pala kurkussa luin näitä kirjoituksia ja tota sun tuskaa. Kasvoin ns. hyvässä perheessä, jossa vanhmmat ei tapelleet ja kaiki oli hyvin. Kaikki paitsi se, että isä hakkasi äitiä muutaman kerran vuodessa 13 vuotta, kunnes äiti uskalsi erota. Makuuhuoneen oven takana, kellarissa, saunassa hiljaa ja nöyrtyen äiti otti lyönnit ja potkut vastaan ettei me lapset kuulla tai huomata. Meillä asui ahdistus, josta kukaan ei puhunut, kukaan ei sanonut ja kaikki esitti kuin sitä ei olisikaan. Meillä oli riehakas koira, joka aina välillä teki äidille mustelmia ja kömpelö äiti, joka aina välillä satutti itsensä saunassa, kellarissa, autotallissa.. Isä jumaloi meitä tyttöjä. Olimme oikein sylikultia ja isän silmäteriä. Isällä oli aina aikaa meille, aina hyvällä tuulella aina HYVÄ isä, mutta samalla se paha, joka aiheutti kauhean ahdistuksen. Kamalinta ehkä oli se, ettei me ymmärretty mikä on vikaa. Ymmärrettiin kuitenkin, että koko ajan eletään kuin varpaillaan, mutta kun lapsena sitä ei ymmärrä, siihen tottuu.

Vanhempamme erosivat kun olin 13 vuotias. 15 vuotiaana olin symishäiriöinen ja kärsin keskivaikeasta masennuksesta. Syynä on lapsuuden hnkise kehityksen ja minäkuvan häiriintyminen.

En syyllistä sinua, en halua sanoa mitään pahaa. Riittävän paha sinulla AP on nyt noin. Kerron vaan oman tarinani ja jätän sen tähän.

Rohkeutta ja voimia sinulle AP.
 
Anteeksi noi kirjoitusvirheet. Alkoi itkettää niin tosta tuli tollainen.

Sen vielä haluaisin sanoa, että en ole puhunut isän kanssa kolmeen vuoteen, eli sen jälkeen kun oma poika syntyi. Isä kieltää kokonaan, että mitään koskaan olisi tapahtunut, vaikka meillä äidin kuoleman jälkeen oli kaikki ne vanhat paperit jäljellä. Yksi niistä papereista esimerkiksi oli sellainen, että poliisit oli hakeneet isän pois ja äidiltä oli tikattu silmäkulma. Meillä oli myös äidin päiväkirjat vuosikymmenien ajalta, ihan äidin lapsuudesta alkaen ja kuolemaan saakka. Me ei tosta poliisien käynnistä tiedetty mitään, koska oltiin silloin kesäleirillä. Äidin sisko oli soittanut poliisit tullessaan tilanteeseen yllättäen. Oli tullut lainaamaan Mehumaijaa äidiltä ja meni kellarin, jossa isä hakkasi maassa makaavaa äitiä ja äidillä oli kasvot veressä silmäkulman auettua.

Isä sanoi mulle ennen poikani ristiäisiä, 6kk äidin kuoleman jälkeen, että äiti on valehdellut jos sellaisia on väittänyt. Hän oli aina hyvä aviomies ja isä, teki kovasti töitä, jotta äiti sai olla kotona lasten kanssa. Loukkaantui, suuttui, vältteli ja vähätteli. Ainahan avioliitoissa on säröjä, isä sanoi.

En voi puhua isän kanssa enää tästä tai mistään. En voi hymyillä ja olla kiitollinn siitä, että hän oli meille ns. hyvä isä. En voi tuntea ilo siitä rakkaudesta. Se ihminen ei ole minulle todellinen, tuttu ti turvallinen. Kaikki, ihan kaikki häneen liittyvä on likaista ja pilaantunutta, valetta.

Minun äitini lähti 13 vuotta liian myöhään. Jos hän olisi lähtenyt aiemmin, me olisimme voineet olla isän lapsia ilman tätä karmeaa taakkaa ja petosta. Me olisimme kasvaneet ilman piiloteltua ahdistusta, joka jälkikäteen ajateltuna oli meille läsnä enemmän kuin mikän muu. Ainoa aito ja todellinen tunne lapsuudestani on ahdistus. Ainoa, mitä ei myöhemmin todettu valeeksi.

Minun isäni, se ns. hyvä isä oli paha isä, koska hän ei turvannut perhettä ja se rikkoi perheemme jokaisen jäsenen pahemmin kuin joku satunnainen riita.
 
Jos päätät taas kerran jäädä, anna ainakin lapset pois. Sinulla ei ole oikeutta pitää lapsiasi väkivaltaisessa kodissa, voit tehdä sen valinnan vain omalta kohdaltasi. Isommat lapset voivat varmaan mennä isälleen ja vauva sitten sijoitusen kautta jonnekin. Onnea.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa