Mua vituttaa ja ahistaa ihan tosissaan kun en tiedä mitä ton miehen kanssa teen

[punkinnipa]

Ap. Mä kirjoitin sulle eilen tolle edelliselle sivulle. Mun äiti ja sen sisko kerran kysyi meiltä vaivihkaa samaa, mitä olit lapsiltasi kysynyt ja me vastattiin ihan samoja. Lapsi pelkää muutoksia.

Pliis lue ne mun kirjoitukset jos ne auttais sua näkemään ton lapsena vastavaa kokeneen silmin.

Luin kyllä kirjoituksesi ja saivathan ne ajattelemaan taas asiaa lisää ja sitä mitä lapset aistii/arvaa vaikka eivät mitään näkisikään.En halua niille huonoa elämän alkua enkä sitä että aikuisena oireilisivat tapahtumista mitä ovat lapsena joutunut kokemaan niinkuin veljeni tai itsekkin tunnistan asioita mitkä varmasti johtuvat lapsuudesta.

Surullinen oli kirjoituksesi ja toivottavasti pystyt tasapainoiseen ja hyvään elämään nykyään.

Mä tunnen erilailla kuin sinä,mun isä kuoli muutama vuosi sitten ja se on ollut mulle isoin tuska elämässäni tähän asti ja vaikka isäni teki mitä teki niin olin silti isän tyttö enkä kaunaa hälle koskaan ole kantanut,en tiedä miksi.

 

[punkinnipa]

Mitä pidemmälle aika menee, sen enemmän alat vähättelemään tapahtunutta ja hakemaan syitä, minkä vuoksi tapahtuneet eivät olisikaan niin vakavia. Se on ihan normaalia, ihminen puolustautuu siten, mutta asia on kuitenkin vakava ja sinun tulisi suojata itsesi ja lapset väkivallan ilmapiiriltä.

Toivottavasti olet tehnyt oikean päätöksen ja miehesi muuttaa ainakin toistaiseksi pois kodistanne. Jos hän rakastaa sinua ja lapsia, hän hakee itselleen apua. Myös perheenne olisi hyvä hakea yhdessä apua. Yksilö- ja pariterapia on nyt paikallaan, mutta mikäli jatkatte eloa saman katon alla, lopputulos on mitä suurimmalla todennäköisyydellä se, että tilanne ainoastaan jäähtyy hetkeksi erouhan alla, kunnes seuraava väkivaltatilanne tulee taas eteen.

Allekirjoitan tämän.

 

["www"]

Mä tunnen erilailla kuin sinä,mun isä kuoli muutama vuosi sitten ja se on ollut mulle isoin tuska elämässäni tähän asti ja vaikka isäni teki mitä teki niin olin silti isän tyttö enkä kaunaa hälle koskaan ole kantanut,en tiedä miksi.

Me käytiin mm. perheneuvolassa isäpuolen väkivaltaisuuden takia. Multa kysyttiin, että miltä se minusta tuntuu. Arvaa mitä mä 8v lapsi vastasin?

Että kai äiti on joskus ansainnut sen...

Siis oikeasti meillä ei kotona ole asiat olleet hyvin jos väkivaltatilanne voi kääntyä tuollaiseksi lapsen päässä. Ja äitini ei siis ollut mikään huutava ja nalkuttava "akka". Mistä ihmeestä mä olen lapsena voinut edes saada päähäni ajatuksen, että äiti ansaitsee sen?

 

[punkinnipa]

[QUOTE="www";23328854]Me käytiin mm. perheneuvolassa isäpuolen väkivaltaisuuden takia. Multa kysyttiin, että miltä se minusta tuntuu. Arvaa mitä mä 8v lapsi vastasin?

Että kai äiti on joskus ansainnut sen...

Siis oikeasti meillä ei kotona ole asiat olleet hyvin jos väkivaltatilanne voi kääntyä tuollaiseksi lapsen päässä. Ja äitini ei siis ollut mikään huutava ja nalkuttava "akka". Mistä ihmeestä mä olen lapsena voinut edes saada päähäni ajatuksen, että äiti ansaitsee sen?[/QUOTE]

Ehkäpä isäs on saanut iskostettua sen sun päähän että se jokin on äitisi vika? vai pelkäsitkö?

Mä luulen että mä en vihannut isääni siksi koska vanhemmathan on lapsilleen tärkeitä ja en mä osannut ajatella isästä mitään pahaa,vaikka monesti muistan kun oksentelin aina silloin kun äiti sai kyytiä ja vanhemmiten en enää viittinyt sen enempää alkaa asioita kaivelemaan koska se oli takanapäin.

 

[Opotin]

Ap! Kerrot, ettet tuntenut tai tunne kaunaa isääsi kohtaan. Niinkin toki voi olla, mutta et varmaankaan myös ole kiitollinen väkivallan ilmapiirin lapsuudesta, jonka hän tarjosi sinulle?

Ei ole mitenkään epänormaalia, että varsinkin tyttölapsi tavallaan liittoutuu väkivaltaisen isänsä puolelle. Tietynlainen isän ihailu (isän ominaisuuksista huolimatta) kuuluu lapsen normaaliin kasvuun. Oidipusvaiheessahan lapsi kokee omaa sukupuolta olevan vanhempansa itselleen kilpailijana. Kun lapsi sitten kasvaa vääristyneessä perherakenteessa johon kuuluu vanhempien välinen väkivalta, yksi keino etääntyä on tietynlainen kieltäminen. Minun isäni on hyvä ja rakastava isä. Tämä ei ole todellista niin, että se koskisi minua. Isä ei lyö minua. Isä on ihan hyvä isä.

Sinusta kasvoi aikuinen, joka ei tunne negaatiota tai kaunaa väkivaltaisen isänsä vuoksi, sillä väkivalta ei ole kohdistunut fyysisesti sinuun. Samalla sinusta kuitenkin kasvoi aikuinen, joka on valmis hyväksymään, vaikkakin pienin epäröinnein, sen, että sinua lyödään. Sinun isäsi opetti sinua omalla käytöksellään siihen, että väkivalta ei ole loppujen lopuksi pahasta. Ihminen oppii mallista. me syömme, pukeudumme ja liikehdimme sosiaalisten oppien mukaisesti.

Seuraavalla kierroksella on sinun lapsesi. Mitä sinä heille omalla esimerkilläsi opetat? Missä maailmassa sinun lapsenlapsesi tulevat elämään? Tuleeko sinun tyttäresi ottamaan nyrkkiä vastaan tai poikasi antamaan sitä?

 

["vieras"]

mitä kuuluu ap:n perheeseen?

 

["eepu"]

ihanaa henkistäväkivaltaa lähes kokoajan.pari vuotta sitten mursi jalan ja aika pian siitä myös kuristi ja teki muutaman muun ilkeen jutun.ajattelin että tämä kaikki on takanapäin kunnes vk:nloppuna hakkas mua monta kertaa nyrkillä päähän joten nyt on silmä mustana ja silmän ympärys.

En mä halua oikein puhua mun asioista kellekkään ja toisaalta en mä usko että kukaan pakottaisi mut pois tästä suhteesta,en halua sääliä keltään enkä toisaalta kehtaa kertoa miten paskaa tämä kaikki on.

Mieskin vielä jotenkin saa käännettyä kaikki mun syyksi,tuntuu että ei ees katumusta tunne vaikka anteeksi pyysikin vaikka ei muista tapahtumaa.Silti pahemmalle varmaan tuntui se kun toissa-iltana nukuin jo ja hän halusi keskustella,sanoin sille tiukasti ettei puhu niin kovaa kun poika nukkuu siinä niin sitten räkäs mua naamaan,ei paljoa tunnu siltä että katumusta tuntisi taikka arvostaisi yhtään.

Tuija Välipakan kirja sata tapaa tappaa sielu..siellä on narsistien uhrien kertomuksia..tiedän yhen samantapaisen tapauksen lähipiiristä. Täytyy vaan sanoa että pidä pää kylmänä ja itsesi järkevänä! sinä et ole hullu!

 

["Vieras"]

Mitäs tänne kuuluu? Arvaan kyllä jo...