Anteeksi nyt NinaTT, mutta susta niin huomaa sen että sulla on yksi pieni lapsi vasta. Mä olin yhtä idealistinen itsekin tuossa vaiheessa ja mulla oli maailman parhaat kasvatuskonstit. Tiesin kaikki niksit uhmaikäisen taltuttamiseen, pottatreeneihin ja ties mihin. Ei mitään uhkailua, lahjontaa eikä kiristämistä, vaan tasavertaista keskustelua, lapsen kunnioittamista ja kuuntelemista ja siihen päälle paljon pitkää pinnaa. Lapseni kasvaisi fiksuksi eikä tekisi mitään niin typerää kuin tönisi toisia lapsia tai raivoaisi ruokakaupassa. Halveksuin mm. äitejä, jotka esim. huusivat lapsilleen koska kaikkihan sen tietää, että huutaminen ei auta mitään.
....
Idealismissa ei ole mitään pahaa, mutta elämä tulee näyttämään sinulle vielä, ettei kaikki mene niinkuin suunnitelee. Ja totuus on, että mitä isommaksi lapset tulee, sitä vähemmän huomaa tietävänsä lastenkasvatuksesta mitään...
Juu, mulla on vain yksi lapsi jonka olen synnyttänyt. MUTTA. Täällä muuten asuu kolme muuta, joista vanhin on kolme. Tässä mun tyypillinen arkipäivä:
7:15 Herään, pestään tyttösen kanssa hampaat ja käydään potalla
7:30 Herätän 3 vee pojan ja laitan vaatteet esille, patistan pukemaan itsensä
7:45 1,5v herää, käyn noukkimassa pinniksestä ja vaihdan hälle vaipan, laitan puuroa tulemaan
8:00 Jos 3 vee ei ole vieläkään pukenu itteensä, niin puen loppuun ja käyn herättämässä siskon, sitten vien pojan päiväkotiin
8:20 Syödään aamupalaa, joko siskon laittamaa tai sitten rupean itse laittamaan
9:30 Otan 1,5v pojan ja oman lapseni, lähdetään puistoon, sisko jää pikkuvauvan kanssa kotiin
11:00 Tullaan takaisin, sisko nukkuu päikkäreitä, laitan lounasta mulle ja kahdelle lapselle
12:00 1,5v menee nukkumaan, sisko herää taas ja pyytää mua kaitsemaan pikkuvauvaa sillä aikaa kun siivoilee (2½kk)
14:00 1,5v herää, vahdin taas jotain lapsista kun sisko tekee jotain jonkun muun kanssa
15:30 käyn hakemassa 3 veen päiväkodista
Laitan ruokaa tai siivoan, samoin sisko, lapsia kaitsetaan miten kukin pystyy
18:00 Syötän 1,5 veetä jotta sisko voisi imettää syödessään ja yrittää patistaa 3 veetä pysymään paikoillaan, juoksen välillä hänen perässään jotta saataisiin ruokapöydässä pysymään, syön samalla itse ja katselen omani perään
19:30 1,5 v menee nukkumaan, yleensä äitinsä laittamana
20:00 aloitan iltatoimet 3veen kanssa
21:00 Viimeistään tyttönen menee nukkumaan, joskus ennen 3 veetä, joskus jälkeen
Että jos nyt sais vähän vähempi niitä "helppoahan sulla on kun on vaa yks"... Ei kaikki voi tietää, minkälaista mun arki on, ymmärrän, just sen takia kannattaa varmaan jättää vähemmälle tuollaiset.
Sopiiks?
