En lukenut koko ketjua, mutta minulla on ollut vain yksi mies, ja tarkoitus olisi pitääkin asia tällä tolalla. Se ei ole mikään ansio eikä missään nimessä haittakaan, en minä koskaan etukäteen suunnitellut että jaan elämäni sen ensimmäisen / viidennen / seitsemännentoista kanssa, vaan sen kanssa, joka tuntuu oikealta. Kumppaniehdokkaan järjestysluku ei minulla puolisovalinnan kriteeri.
Mun täytyy ihmetellä, että MIKSI vain yksi seksikumppani vituttaisi? Huono seksikumppani voisi vituttaa. Tai seksikumppanin puuttuminen. Mutta miksi yksi vituttaisi, siis jos se olisi sellainen passeli? Ymmärrän loistavasti, että jos eka ei nappaa, niin ei siihen tarvitse hautaan asti juuttua. Mutta jos tavannut ihmisen, johon on rakastunut, jonka kanssa viihtyy, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä, jonka kanssa seksi tuntuu hyvältä ja josta on muodostunut itselle se perhe, niin ihanko oikeasti jotakuta siinä tilanteessa vituttaisi seksikumppaneiden lukumäärän vähyys? Et piru vie, kun sattui ekana sellainen passeli, olipa kurja mäihä? Sitten olisi kyllä arvojärjestys kovin kumma.
Mä koen saavani hyvää ja tyydyttävää seksiä riittävästi. En minä tiedä onko se jonkun muun mittapuulla hyvää, tai olisiko se ehkä jonkun toisen kanssa parempaa, tai olisinko oppinut jotain veikeää kokeilemalla jotakuta toista, mutta meidän seksi on hyvää enkä tiedä mitä muuta voisin toivoa?