mua pelottaa..

Homma kesken


\
Alkuperäinen kirjoittaja 31.12.2004 klo 00:44 mörri kirjoitti:
mullakin rakkaan kanssa toistaseks kihlasormukset hyllyllä... about joka toinen päivä se sanoo jättävänsä mut kun ei jaksa kattoo mua kun mä vaan kuihdun kun en saa syötyä... 13 vk takana raskautta ja pelottaa tietysti tuleeko meistä ikinä tasapainosta perhettä. meitä on moneen junaan.. mutta täytyyhän niitä miehiäkin ymmärtää kun niiten rakastama ja kauniina pitämä maailman ihanin nainen muuttuu oksentelevaks ja aliravituks #&%£$!* joka ei jaksa olla kiinnostunu ittensä ja kotinsa ulkonäöstä...
Noh, joo. Onhan se muutos tietysti, mutta ei toi voi ainoa syy uhkailla jättävänsä? :eek: Kyllähän tuossa tilanteessa täytyisi enempikin tukea sinua, ja auttaa, ei ihme jos olosi on kurja.
Anteeksi, jos loukkasi, mutta aika ikävän kuvan tekstistäsi sai.

 
piipii
\
Alkuperäinen kirjoittaja 31.12.2004 klo 09:10 Homma kesken kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 31.12.2004 klo 00:44 mörri kirjoitti:
mullakin rakkaan kanssa toistaseks kihlasormukset hyllyllä... about joka toinen päivä se sanoo jättävänsä mut kun ei jaksa kattoo mua kun mä vaan kuihdun kun en saa syötyä... 13 vk takana raskautta ja pelottaa tietysti tuleeko meistä ikinä tasapainosta perhettä. meitä on moneen junaan.. mutta täytyyhän niitä miehiäkin ymmärtää kun niiten rakastama ja kauniina pitämä maailman ihanin nainen muuttuu oksentelevaks ja aliravituks #&%£$!* joka ei jaksa olla kiinnostunu ittensä ja kotinsa ulkonäöstä...

Noh, joo. Onhan se muutos tietysti, mutta ei toi voi ainoa syy uhkailla jättävänsä? :eek: Kyllähän tuossa tilanteessa täytyisi enempikin tukea sinua, ja auttaa, ei ihme jos olosi on kurja.
Anteeksi, jos loukkasi, mutta aika ikävän kuvan tekstistäsi sai.

Samaa ihmettelen!

Ja sanon nyt aivan suoraan mitä tuli ekaks mieleen, sori :ashamed:

Onkohan kuinka kauan seurusteltu? No ehkei se oo pääasia, mutta ettei mieheltä löydy tuon vertaa kunnioutusta ja arvostusta, elämänsä naiselle? Sitähän olet jos kerran lapsia jo kasvatellaan. Kai se nyt ties mitä tuleman pitää kun tollasia suunnitelmia? Aika hullua. Entäs kun lähet synnyttää... Kauhistuttaa, kun aattelen omalle kohalle :headwall:

nim. nuori äiti itsekin, mutta rakastettava. Vaikka verkkarit ja t-paita päällä, kotona "nyhjötän"..
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 31.12.2004 klo 00:44 mörri kirjoitti:
mullakin rakkaan kanssa toistaseks kihlasormukset hyllyllä... about joka toinen päivä se sanoo jättävänsä mut kun ei jaksa kattoo mua kun mä vaan kuihdun kun en saa syötyä... 13 vk takana raskautta ja pelottaa tietysti tuleeko meistä ikinä tasapainosta perhettä. meitä on moneen junaan.. mutta täytyyhän niitä miehiäkin ymmärtää kun niiten rakastama ja kauniina pitämä maailman ihanin nainen muuttuu oksentelevaks ja aliravituks #&%£$!* joka ei jaksa olla kiinnostunu ittensä ja kotinsa ulkonäöstä...
No jos syy siihen oksentelevaisuuteen ja syömishaluttomuuteen ja kiinnostuksen lopahtamiseen ulkonäköön liittyviin seikkoihin piilee yhteisessä lapsessa, luulisi miehen ymmärtävän eikä olevan jättämässä joka toinen päivä kuten kirjoitit. Ei sen pitäisi rakkauden määrää millään tavalla muuttaa: luulisi että ennemmin sympatiaa tuntisi kumppaniaan kohtaan. Joten anteeksi vaan mutta tällaista en mieheltä kyllä ymmärtäisi. Enkä hyväksyisi. Sopii yrittää perustaa miehesi perhettä niin, että lasta kantava elämänsä nainen muuttumattomana pysyy. Sellista naista ei tule löytämään. :/
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.12.2004 klo 01:11 kannattaisi kasvaa kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.12.2004 klo 00:56 Riikka kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.12.2004 klo 00:20 kannattaisi kasvaa kirjoitti:
kannattaisi kasvaa aikuiseksi ennen lasten tekoa, eikä pamahtaa paksuksi ekalle vastaan tulevalle ukolle. ehkäisy on keksitty. enkä sillä, että lapsia ei voisi toivoakin, mutta kuinka moni järkevä hankkii lapsen aivan tuoreeseen tai kriisissä olevaan parisuhteeseen??? järjenkäyttö on sallittua!
Ai että ku oisit tossa mun nenän eessä!!!mistä voit tietää kuinka rakastavaisia ollaan oltu ja mitä on tapahtunu!oon 20-vuotias ja tää lapsi on toivottu!!!jumankauta miten mua suututtaa..taidat itse olla aika kokematon vielä elämästä!!!!!!
no kannattaa sitä silti olla varma sekä suhteesta että lapsesta ettei tartte sit kaiholla yksinhuoltajana muistella niitä rakastuneena olemisen aikoja!!! ja jos jo ennen lapsen syntymää on asiat niin huonosti et eroa harkitaan, ei asiat ole voinu raskaaksi tulemisen aikaankaan niin hyvin olla. en minä tätä pahalla tarkoita. tämä on mielipiteeni. ja olen harkitsevainen enkä mikään pentu vaikka niin selvästi kuvittelet.
HEI SINULLE KANNATTAISI KASVAA!! mietihän mitenkä sinä moraalisoit tuntemattomia ihmisiä????ikäkö se kertoo mimmoinen äiti on?minä itse olin 19v juuri kun sain ensimmäisen lapseni ja erin omaisesti on mennyt ja viellä saannut erittäin tasapainoisen elämän lapselleni!jokaisella varmaan omat ongelmat elämässään varmaan myös sinulla?
 
miraharmaakatti
\
Alkuperäinen kirjoittaja 31.12.2004 klo 00:44 mörri kirjoitti:
mutta täytyyhän niitä miehiäkin ymmärtää kun niiten rakastama ja kauniina pitämä maailman ihanin nainen muuttuu oksentelevaks ja aliravituks #&%£$!* joka ei jaksa olla kiinnostunu ittensä ja kotinsa ulkonäöstä...
Mä nyt olen täysin väärässä osiossa, mut käväsin kurkkaamassa mitäs täällä puhutaan. Haluisin vaan sanoa vanhempanan naisena että ei todellakaan niitä miehiä tarvitse ymmärtää, jos niiden rakkaus on kiinni naisen ulkonäöstä!!! Sinun tilanteessasi miehesi pitäisi tukea ja ymmärtää sua ja jos tilanne on tosiaan niin paha ettei mikään pysy sisuksissa niin hae ihmeessä apua! Jo tulevan lapsenkin vuoksi! Ei se sikiö pelkällä ilmalla elä!!
 
Jäin yksin jo odotusaikana, kun erosin miehestä joka ryyppäsi ja rellesti eikä ollut valmis vastuuseen. Toukokuussa synnytin terveen tyttölapsen jonka kanssa olen käynyt läpi 3 kuukauden koliikin ja nukkumisvaikeudet.

Olen onnellisempi kuin koskaan, nyt kun minulla on tyttöni.

Pärjäät yksin jos niin käy, uskon sen! :hug:

 
Hei Rapu!!

Aivan varmasti pärjäät yksin lapsesi kanssa, lapsestasi ammennat voimia jaksaa ja jos taloudellista puolta mietit niin yh:t pärjää ihan ok, vaikka tiukaa saattaa olla mutta asiat on hyvin. Mä olen ollut sun kanssa samanlaisessa tilanteessa kun odotin lastani, eri syystä kylläkin riideltiin, nyt ollaan yritetty ja yritetty, lapsi on nyt 6,5kk ja yhteistuumin todettiin ettei saman katon alla tästä tule mitään, eli muutan pois kuun vaihteessa omaan vuokra-kaksioon kaksin tytön kanssa. Lapsen isän kanssa jatkan kuitenkin seurustelua ja katsomme päivän kerrallaan tuleeko tästä mitään, joudun edelleen myös kannustamaan itseäni ja todistelemaan että päätös on oikea, tiedän sen alitajuntaisesti kun oikein olen rehellinen itselleni, mutta olen niin pettynyt, en olisi halunnut että olen yh. Mutta elämä on tällaista eikä se kysy mitä me haluamme. Me naiset tiedämme mikä on parhaaksi lapsellemme, turvallinen koti ja lämpö, pystyykö miehesi tarjoamaan nämä asiat?? Jos juominen ja sen kautta epävakaat olot kotona jatkuu lapsen synnyttyä, myöskin sun voimavarat hupenee, lapsi vaistoaa myös äidin olotilat ja voi niiden mukaan. Ole lapsellesi tasapainoinen äiti ja uskalla ottaa askel eteenpäin. Miehesi/lapsesi isä voi kyllä tietenkin olla teidän kanssa jos pystyy osoittamaan että hänestä on kunnon isäksi mutta muuta pois ja ole itsenäinen ja anna miehen osoittaa onko hänestä tulevaan rooliin. Pallo on hänellä siinä vaiheessa etkä sinä voi sille mitään millainen hän on.
Ole rohkea, tiedän minkä asian kanssa painit, täällä samanlaisen tilanteen kokeva!! Voimia paljon ja odottelen että kerrot kuulumisia!!
Mä olen jo lähemmäs 30v mutta eipä nämä asiat ikää katso! :hug:
 
Rapuselle:
Kun olin raskaana, teimme avomieheni kanssa muuttoa isompaan asuntoon. Siinä tilassa, itsekkin herkässä mielentilassa minua alkoivat erinäiset asiat miehessä ärsyttämään niin paljon, että harkitsin jo muuttavani yksinään katselemaamme asuntoon ja kasvattavani lastamme sitemmin yksin. Iltaisin käänsimme sängyssä vain selkämme toisille ja minä itkeskelin. Yksi ilta meillä oli sitten iso riita ja lopulta kerroin miehelleni kaiken, mitä ajattelin, myös sen että olisikos sittenkin parempi jos muuttaisin yksin. Sinä iltana sain purettua kaikki patoutuneet pahat mielet ja sisälläni pitämäni asiat ja sen jälkeen meillä on mennyt hyvin, myös uudessa kodissamme ja varsinkin tytön syntymän jälkeen. Mies muuttui mielestäni todella paljon keskustelumme jälkeen, on ottanut myös minut humioon paremmin ja osallistunut kotitöihin yms. Ehkä osansa oli myös sillä että riidan jälkeen oli minullakin parempi mieli ja pystyin olemaan mukavampi ja avoimempi miestä kohtaan. Eli ota asia puheeksi tosissaan, äläkä lopeta ennen kuin olet saanut kaiken sanotuksi, pelkosi, huolesi, kaiken.

Olen kuitenkin itse saanut katsella äitilläni jos jonkinlaista alkoholisoitunutta miestä, että jos tilanne vaikuttaa kunnon keskustelujenkin jälkeen siltä, että alkoholi on miehelle pakkomielle eikä hän voi edes vähentää käyttöä sinun ja lapsenne takia, älä yhtään epäröi kasvattaa lastasi yksin. Muistan vieläkin liian hyvin kaikkien känniläisten känniset uhoamiset, uhkaukset, riiat, lupaukset, hoipertelevat puheet ja askeleet sekä krapulantuoksuiset anteeksipyynnöt etten toivoisi sellaista kenellekään. Nyt äitini seurustelee miehen kanssa, joka ennen äitiäni joi paljonkin tekemisen puutteessa, mutta vähensi seurustelun alettua. Mutta aina kun mies joi, välillä kerran kuussa, välillä joka viikonloppu, hän joi itsensä aivan änkyräkänniin ja sammumis pisteeseen. Mies ei ollut väkivaltainen, mutta oli inhoittavaa olla esim. yhtäaikaa ottamassa, kun tiesi, että loppuillasta ollaan taas siinä pisteessä, että miehellä ei silmät pysy auki, mutta viinaa on vaan lisää saatava. Kun äiti otti asian vakavasti puheeksi, mies myönsi ettei alkoholi käy hänelle eikä heidän taloudessa ole sen jälkeen juotu. Kenenkään aiemman miehen kanssa sama ei onnistnut, muut joivat vaikka äiti olisi ollut selvin päin.

Toivottavasti saatte asiat selvitetyksi tavalla tai toisella, päädytpä sitten kasvattamaan lastasi yksin tai yhdessä miehesi kanssa! Olisi kiva kuulla kuulumisistasi, viestisi on herättänyt aika paljon huomiota ja keskustelua :)
 
mamma20
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.12.2004 klo 00:20 kannattaisi kasvaa kirjoitti:
kannattaisi kasvaa aikuiseksi ennen lasten tekoa, eikä pamahtaa paksuksi ekalle vastaan tulevalle ukolle. ehkäisy on keksitty. enkä sillä, että lapsia ei voisi toivoakin, mutta kuinka moni järkevä hankkii lapsen aivan tuoreeseen tai kriisissä olevaan parisuhteeseen??? järjenkäyttö on sallittua!
Tähän vaan et vaikka ne ehkäsypillerit ja katumuspillerit, vaahot, kortsut ym. on keksitty ja niitä käyttäis, ei ne siltikään välttämättä tehoa. Pitäiskö sitte mennä tekeen abortti? Ei kiitos!
Oon ite saanu lapsen vaikka hain heti katumuspillerit. En halunnu aborttia tehä. Olin kuustoista ku synnytin. Ja vaikka olin ja elin lapsen isän kans, olin yksinhuoltaja. Kun mun lapsi oli vuojen ikänen, erosin sen isästä. Turvajoukkoina mullon ollu mun kaveri ja sen perhe ja omat siskot. Vanhempia mullei oo. Rankkaa on ollu mut jos on vaan järkeä vähänkään päässä ja ymmärtää et on ainut joka huolehtii lapsesta, nii kyllä sen kans pärjää. Pitää vaan muistaa et on ihan sallittua käyä välillä yksikseen ulkona ja tuulettua siitä äitin roolista. Siten jaksaa.
Ei elämä siihen kaadu et jos jää yksin vauvan kans. Jos on valmis synnyttään lapsen, on valmis huolehtiinki siitä tuli mitä tahansa elämässä eteen.

Tsemppiä ja jaksamista nuorille ja uusille äiteille!
 
Suomineito
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.12.2004 klo 12:14 Rapu kirjoitti:
Kaikista suurin ongelma on miehen juominen :'( Se on luvannu et juu juu kyl se loppuu sit ku vauva syntyy.Mut pelottaa jos ei..onhan miehelläni jo 29 vuotta elämää takana et luulis sit kans aaikuistuvan en tiedä.. :ashamed:
Hae apua soittamalla Al-Anon auttavaan puhelimeen jos haluat jatkaa alkoholisti miehesi kanssa tai halua tietää enemmän elämästä alkoholistin rinnalla, juovan tai raittiin. Sinä selviät uskon niin, koska uskalsint avata ongelman esille. Älä tuinne syyllisyyttä tai huonommuutta. Elämä vain on tällaista. Vaikka sinulla olisi unelmien liitto et voi vakuuttaa että kaikki aina menisi suunnitelmien mukaan. Toivon sinulle voimia ja jaksamista.

p.s Tyhmät ne vain syyllistää.
 

Yhteistyössä