Mua niiiiin jurppii äidit, jotka tekevät kaksi lasta putkeen muodon vuoksi

No meillä onkin vuoden ikäerolla nyt 3- ja 2-vuotiaat lapset. Nyt mä olen sitten niin julma äiti että meinaan hylätä lapset päiväkotiin, kun itse opiskelen.

Jos mä hoitaisin 4-vuotiaaksi lapset kotona, pelkäisin jotenkin että eristän lasta muusta maailmasta, mun mielestä ryhmä on lapselle vain hyväksi, ryhmässähän täällä joudutaan olemaan koulussa, töissä jne. Päiväkoti valmistaa lasta jakamaan huomiota, työskentelemään ryhmässä jne.

Kamala miten julma äiti olet, mutta ajattelepas minua, laitoin kuopuksen hoitoon lähes vauvana, 1-vuotiaana. Oli muuten paras hoidonaloitusikä, mitä meidän perheessä on tähän asti ollut, nimittäin 5-vuotiaana hoitoon laitetun oli vaikea sopeutua, 3-vuotiaana hoidon aloittaneen vielä vaikeampi. Mutta teillä menee lapset varmaan samaan paikkaan, joten kaikki menee varmaan hyvin

 

Mä leikin pikkuveljeni kanssa, joka on mua 5v 7kk nuorempi. Isoveljeni leikki kanssani vaikka ikäeroa on 6v 2 päivää.

 

Täällä vaan kaikki ovat tehneet lapsensa. Entä jos ei saa vaikka kuinka tekisi? Pian 8 kk yritetty pikkusisarusta (esikoinen 1,5 v.) Ja taas negatesti.

Että se suunniltemallisuudesta

joo, niinpä. meillä esikoisella ja kuopuksella ikäeroa 1v5kk. nyt molemmat jo koulussa ja takana kolmosen yritystä 2v3kk ja takana pari kolme keskenmenoa. suurin osa (itsekin usein) puhuu tekevänsä lapsia vaikka erittäin hyvin tiedostaa jokaisen lapsen olevan mitä suurin lahja ja oikeasti niitä ei tehdä vaan saadaan.

jaksamista ja onnea tekemiseen. toivottavasti pian tärppää.

 

meillä ekan ja tokan ikäeroksi tulee 5v. en halunnut kahta "vauvaa" eli vauva ja esim. 1,5v taapero. sen toisen kanssa jaksaa paremmin kuin esikoinen on jo isompi, osaa käydä vessassa, syödä, juoda ja hakea naapurin lapsia leikkimään ITSE. halusin että esikoinen saa rauhassa olla pieni, eikä tarvitse kasvaa isoksi liian aikaisin. nyt toinenkin lapsi saa rauhassa olla se pieni

minulla ja siskolla oli melkein 10 vuotta ikäeroa, silti leikittiin yhdessä. toisen sikon kanssa ikäeroa vajaa 2 vuotta, leikittiin ja varsinkin riideltiin koko ajan.

 

Tunnen niin monta äitiä, jotka ovat saaneet lapsen ja alkavat sitten höpöttää pian toisesta lapsesta. Ihan vaan siksi, että yksi lapsihan ei riitä, kun kyllä niitä kaksi pitää olla. Ja ne kannattaa tehdä vielä 2 vuoden ikäerolla, että hyötyy mahdollisemman paljon rahallisesti siitä ja saa laittaa molemmat mukulat mahdollisimman pian hoitoon...ja yleensä esikko on jo ollut sen toisen elinvuotensa hoidossa, kun äiti on töissä ja samalla puuhailee sitä toista lasta...

Tietty jokainen äiti todella haluaa lapsensa ja jokainen lapsi on tärkeä, mutta tää sama "kaksi lasta kahden vuoden sisällä ja sitten töihin"-kaava tuntuu toistuvan vähän turhankin usein...

Itse odotan toista lasta nyt kun esikoinen on 4-vuotias ja voin sanoa teille, että lällällää, mulla on ihana lapsi joka on saanut elämänsä ensimmäiset neljä vuotta nauttia vanhempiensa huomiosta eikä todellakaan ole joutumassa päiväkotiin kun vauva syntyy.

ootko oikeasti kuullu jonku oikeasti sanovan, vai ajatteletko sen vain olevan noin..Siinä on suuri ero

 

:headwall:

Pyydän nöyremmin anteeksi. Meillä kakkonen kun oli vahinko. Olisi sitten vissiin pitänyt abortoida. Ikäeroa kun ei ole kun 1v5kk. Kolmonen oli kyllä harkittu ja ikäeroa tuli kakkoseen 1v9kk.

Jep, tiedän. Paskimmista paskin ilmottautuu. :xmas:

 

Ja mun lapset kaikki kolme on syntyny kolmen vuoden sisään :snotty:

 

Ja mun lapset kaikki kolme on syntyny kolmen vuoden sisään :snotty:

Hyi sua!

Meil esikoinen sentä täytti 3v kuukausi ennen 3 syntymää. :saint:

 

Tunnen niin monta äitiä, jotka ovat saaneet lapsen ja alkavat sitten höpöttää pian toisesta lapsesta. Ihan vaan siksi, että yksi lapsihan ei riitä, kun kyllä niitä kaksi pitää olla. Ja ne kannattaa tehdä vielä 2 vuoden ikäerolla, että hyötyy mahdollisemman paljon rahallisesti siitä ja saa laittaa molemmat mukulat mahdollisimman pian hoitoon...ja yleensä esikko on jo ollut sen toisen elinvuotensa hoidossa, kun äiti on töissä ja samalla puuhailee sitä toista lasta...

Tietty jokainen äiti todella haluaa lapsensa ja jokainen lapsi on tärkeä, mutta tää sama "kaksi lasta kahden vuoden sisällä ja sitten töihin"-kaava tuntuu toistuvan vähän turhankin usein...

Itse odotan toista lasta nyt kun esikoinen on 4-vuotias ja voin sanoa teille, että lällällää, mulla on ihana lapsi joka on saanut elämänsä ensimmäiset neljä vuotta nauttia vanhempiensa huomiosta eikä todellakaan ole joutumassa päiväkotiin kun vauva syntyy.

Mä en tehnyt lapsia rahallisen hyödyn takia Eihä siitä justiisa mitään edes hyödy
Lapset tuli 2 vuoden ikäerolla siksi, että heistä olisi seuraa ja olisivat mahdollisimman paljon samassa koulussa. (esim, isolla ikäerolla välit saattavat olla hyvinki kylmät ja se ei ole hyvä.) Mä kannatan sitä, että lapset tehdään sitten samaan syssyyn eikä mitään 5 vuoden ikä erolla.

Seuraa toisilleen ja isompi voi pientä puolustaa jos sitä kiusataan koulussa yms.

 

No, me oltaisi haluttu lapset vajaan 2 vuoden ikäerolla, mutta lopulta ikäeroa tuli n. 2½ vuotta. ja on meidän perheelle ihan passeli ikäero =) Lapsille on seuraa toisistaan, mutta esikoinen ei ollut enää ihan vauva kun kuopus syntyi.

Ja voihan kyynel, lapset meni vasta nyt päiväkotiin yhtäaikaa :'( Eikö olekin kamalaa, meillä esikoinen sai olla kotona siihen saakka kun oli jo 3½ vuotta, eli keskimäärin pidempään kun ensimmäinen lapsi jos toista ei "heti perään" tehdä. Ja aattele, me oltiin ajateltu että tehdään lapset aika peräjälkeen siksi ettei mun tarvitse alkaa lastenteon välissä sitten miettimään kouluttautumista tms juttuja vaan voin paneutua niihin sitten kunnolla sen jälkeen kun meille on lapset tehty, koulut ei jää kesken äitiyslomien takia ja sitten kun valmistun (alalle missä on töitäkin ehkä tarjolla ) mä en jää kotiin ammattitaitoni kanssa ja "unohda kaikkea" Jumalauta mitä itsekkyyttä!!

 

Mun mielestä liian pienellä ikäerolla lapset ovat liian riippuvaisia toisistaan... Jotenkin pitäisi sen nuorimman kasvaa aina "valmiiksi" ennen ku seuraava tulee. Muuten vanhempi pitää helposti nuorempaa jatkeenaan eikä erillisenä ihmisenä, kun on itse vielä niin pieni ettei oikein ymmärrä mikä vauva edes on. Mieluummin 3-5 v ikäeroja, jotta isompi voi osallistua vauvanhoitoon ja ymmärtää, että vauva on oma ihmisensä jne.

Jotkut ovat sanoneet, että sellanen alle 1,5v ei vielä ymmärrä olla mustasukkainen mutta kyllä mä olen nähnyt erittäin mustasukkaisia 1-vuotiaita :xmas: Heittänyt vastasyntynyttä pikkuveljeä täydellä tuttipullolla päähän, raapinut, lyönyt, yrittänyt työntää vaunuja kumoon ja vaikka mitä.

Enkä näe, että iso ikäero olis este yhteisille leikeille ku se meidän perheessä ei sitä ole ollut Oli ihan hyvä, että leikeissä jompikumpi oli selvästi vanhempi ja osasi ottaa turvallisuusasioita huomioon. Ei tullut myöskään niin paljon riitoja koska toinen oli kypsempi eikä ärsyyntynyt yhtä helposti. Joku järki pysyi siis touhuissa mukana. Pienellä ikäerolla tulleet joutuvat taistelemaan huomiosta, isommalla tulleet taas eivät tarvitse samaan aikaan samanlaista huomiota.

Yksi vauva kerrallaan siis, ja lapsi on aika vauva sinne 2½-3 vuotiaaksi asti

 

Tunnen niin monta äitiä, jotka ovat saaneet lapsen ja alkavat sitten höpöttää pian toisesta lapsesta. Ihan vaan siksi, että yksi lapsihan ei riitä, kun kyllä niitä kaksi pitää olla. Ja ne kannattaa tehdä vielä 2 vuoden ikäerolla, että hyötyy mahdollisemman paljon rahallisesti siitä ja saa laittaa molemmat mukulat mahdollisimman pian hoitoon...ja yleensä esikko on jo ollut sen toisen elinvuotensa hoidossa, kun äiti on töissä ja samalla puuhailee sitä toista lasta...

Tietty jokainen äiti todella haluaa lapsensa ja jokainen lapsi on tärkeä, mutta tää sama "kaksi lasta kahden vuoden sisällä ja sitten töihin"-kaava tuntuu toistuvan vähän turhankin usein...

Itse odotan toista lasta nyt kun esikoinen on 4-vuotias ja voin sanoa teille, että lällällää, mulla on ihana lapsi joka on saanut elämänsä ensimmäiset neljä vuotta nauttia vanhempiensa huomiosta eikä todellakaan ole joutumassa päiväkotiin kun vauva syntyy.

On sinulla murheet.Hanki oikeita stressinaiheita niin ei näin hassuja tarvitse miettiä. Kukin tavallaan. Tuskin kukaan hankkii lapsia vain siksi että näin tulee tehdä tietyin väliajoin.

 

Enkä näe, että iso ikäero olis este yhteisille leikeille ku se meidän perheessä ei sitä ole ollut Oli ihan hyvä, että leikeissä jompikumpi oli selvästi vanhempi ja osasi ottaa turvallisuusasioita huomioon. Ei tullut myöskään niin paljon riitoja koska toinen oli kypsempi eikä ärsyyntynyt yhtä helposti. Joku järki pysyi siis touhuissa mukana. Pienellä ikäerolla tulleet joutuvat taistelemaan huomiosta, isommalla tulleet taas eivät tarvitse samaan aikaan samanlaista huomiota.

Toisaaltaa taas esim meidän esikoisella ja siskonpojalla on ikäeroa 6 vuotta niin silti hetkittäin heidän leikit yltyy aikamoiseksi taisteluksi ja tappeluksi =) kun taas sitten meidän pojat osaa leikkiä (ikäeroa siis 2½ vuotta) pitkiäkin aikoja nätisti yhdessä.
Iso tai pieni ikäero tuskin takaa hyvää tai huonoa leikkiä. Ja pienten leikkejä tottakai valvotaan enemän kun isojen koska järkeä ei ole niin paljon päässä. tosin kyllä tuolla siskonpojallakin järki välillä pakenee kun keksivät tuon meidän esikoisen kanssa jonkun super hauskan leikin =) Ja sitten taas toisaalta nuo 3-4 vuotiaat osaavat ottaa tosi hienosti pienemät huomioon ja ohjaavat ja opastavat heitä leikeissä ja muistavat rajat ja säännöt.

Itse en usko että ikäero automaattisesti tekee hyvää tai huonoa lapsille tai heidän suhteelleen toisiinsa tai vanhempiin.

 

Meidän lapsilla on ikäeroa 4v ja risat ja voi elämä että olen katunut, etten tehnyt lapsia pienellä ikäerolla. Lapsilla ei ole mitään yhteistä, tappelevat koko ajan kuin kissa ja koira. Esikoinen on edelleen tosi mustasukkainen kuopukselle, vaikka ovat jo 8 ja 4 vuotiaita. Että tehkää ihmeessä ne lapset niin pienellä ikäerolla kuin suinkin!!

 

Enkä näe, että iso ikäero olis este yhteisille leikeille ku se meidän perheessä ei sitä ole ollut Oli ihan hyvä, että leikeissä jompikumpi oli selvästi vanhempi ja osasi ottaa turvallisuusasioita huomioon. Ei tullut myöskään niin paljon riitoja koska toinen oli kypsempi eikä ärsyyntynyt yhtä helposti. Joku järki pysyi siis touhuissa mukana. Pienellä ikäerolla tulleet joutuvat taistelemaan huomiosta, isommalla tulleet taas eivät tarvitse samaan aikaan samanlaista huomiota.

Toisaaltaa taas esim meidän esikoisella ja siskonpojalla on ikäeroa 6 vuotta niin silti hetkittäin heidän leikit yltyy aikamoiseksi taisteluksi ja tappeluksi =) kun taas sitten meidän pojat osaa leikkiä (ikäeroa siis 2½ vuotta) pitkiäkin aikoja nätisti yhdessä.
Iso tai pieni ikäero tuskin takaa hyvää tai huonoa leikkiä. Ja pienten leikkejä tottakai valvotaan enemän kun isojen koska järkeä ei ole niin paljon päässä. tosin kyllä tuolla siskonpojallakin järki välillä pakenee kun keksivät tuon meidän esikoisen kanssa jonkun super hauskan leikin =) Ja sitten taas toisaalta nuo 3-4 vuotiaat osaavat ottaa tosi hienosti pienemät huomioon ja ohjaavat ja opastavat heitä leikeissä ja muistavat rajat ja säännöt.

Itse en usko että ikäero automaattisesti tekee hyvää tai huonoa lapsille tai heidän suhteelleen toisiinsa tai vanhempiin.

No ei tietenkään automaattisesti Tää keskustelu on hyvin yksinkertaistettua, loppujenlopuksihan luonteet ratkaisevat miten lapset tulevat keskenänsä toimeen. Mä silti näen, että on ideaalimpaa kasvattaa yksi vauva kerrallaan kuin tehdä putkeen, mutta se on ideaali eikä se aina toteudu syystä tai toisesta.

 

Mua niin jurppii äidit, jotka arvostelevat toisten äitien valintoja tai yleensäkin sitä miten elämä heillä menee.

 

Meidän lapsilla on ikäeroa 4v ja risat ja voi elämä että olen katunut, etten tehnyt lapsia pienellä ikäerolla. Lapsilla ei ole mitään yhteistä, tappelevat koko ajan kuin kissa ja koira. Esikoinen on edelleen tosi mustasukkainen kuopukselle, vaikka ovat jo 8 ja 4 vuotiaita. Että tehkää ihmeessä ne lapset niin pienellä ikäerolla kuin suinkin!!

Täysin samaa mieltä. Omakohtainen kokemus. OLI TYLSÄÄ KUN SISKONI OLI 4 VUOTA VANHEMPI JA HÄNTÄ EI KIINNOSTANUT LEIKKIÄ MINUN KANSSANI. Aina sen verran vanhempi että eri kiinnostuksen kohteet.

 

Mun mielestä liian pienellä ikäerolla lapset ovat liian riippuvaisia toisistaan... Jotenkin pitäisi sen nuorimman kasvaa aina "valmiiksi" ennen ku seuraava tulee. Muuten vanhempi pitää helposti nuorempaa jatkeenaan eikä erillisenä ihmisenä, kun on itse vielä niin pieni ettei oikein ymmärrä mikä vauva edes on. Mieluummin 3-5 v ikäeroja, jotta isompi voi osallistua vauvanhoitoon ja ymmärtää, että vauva on oma ihmisensä jne.

Jotkut ovat sanoneet, että sellanen alle 1,5v ei vielä ymmärrä olla mustasukkainen mutta kyllä mä olen nähnyt erittäin mustasukkaisia 1-vuotiaita :xmas: Heittänyt vastasyntynyttä pikkuveljeä täydellä tuttipullolla päähän, raapinut, lyönyt, yrittänyt työntää vaunuja kumoon ja vaikka mitä.

Enkä näe, että iso ikäero olis este yhteisille leikeille ku se meidän perheessä ei sitä ole ollut Oli ihan hyvä, että leikeissä jompikumpi oli selvästi vanhempi ja osasi ottaa turvallisuusasioita huomioon. Ei tullut myöskään niin paljon riitoja koska toinen oli kypsempi eikä ärsyyntynyt yhtä helposti. Joku järki pysyi siis touhuissa mukana. Pienellä ikäerolla tulleet joutuvat taistelemaan huomiosta, isommalla tulleet taas eivät tarvitse samaan aikaan samanlaista huomiota.

Yksi vauva kerrallaan siis, ja lapsi on aika vauva sinne 2½-3 vuotiaaksi asti

meillä lapset 1,8kk ikäerolla, koskaan ei esikoinen heitellyt tuttipulloilla,raapinut,töninyt tms. vauvaa.
meillä ainakin 2v. osasi jo puhua, ymmärsi asioita, tuli vauvanhoitoon mukaan ja leikki oivaavaa äitiä omilla vauvanukeillaan kun hoidimme yhdessä vauvaa, minulla oli myös paljon aikaa touhuta esikoisen kanssa keskenään, kun vauva nukkui kuitenkin paljon, ja olihan isäkin kuvioissa mukana, vaikka sen 8h olikin arkisin töissä.

nyt lapset ovat 8v. ja 6v. leikkivät paljon keskenään kotona, lomareissuilla yms. molemmilla kuitenkin löytyy myös omat kaverit, sisarusten välisiä nahinoita toki on silloin tällöin, ja niitähän on jokaisen lapsen välillä oli ikäeroa sitten 1v tai 7v.

en tarkoita että kaikkien pitäisi lapsensa lyhyillä ikäeroilla tehdä, kaikille se ei sovi.

 

Good for you AP. Kyllä kaikki toiset on sitten tyhmiä kun eivät osaa tehdä mitään oikein.

 

Ei, tää alotus on ihan vaan siksi, että niin usein saa kuulla, että 2 vuotta olisi jotenkin ideaali ikäero lapsille. Sitä se ei ole.

Mikäs sinä olet päättämään mikä on ideaali ikäero lapsille? Sullahan ei ole edes oikeasti kokemusta minkäänlaisesta ikäerosta. Minä odotan myös toista lastani ja ikäeroa esikkoon tulee 7-vuotta ja tiedän että se ei ole paras mahdollinen ikäero lapsille mutta aina siihen ei voi itse vaikuttaa.

Eikä tulisi kyllä mieleenikään tulla muita neuvomaan koska itselläni ei kokemusta ollenkaan, niin kuin ei ap sinullakaan!

 

ja ap.n tapa toimia ja elää on ainoa oikea tapa.

 

:headwall:

Pyydän nöyremmin anteeksi. Meillä kakkonen kun oli vahinko. Olisi sitten vissiin pitänyt abortoida. Ikäeroa kun ei ole kun 1v5kk. Kolmonen oli kyllä harkittu ja ikäeroa tuli kakkoseen 1v9kk.

Jep, tiedän. Paskimmista paskin ilmottautuu. :xmas:

Vaikka vitsillä heitätkin, niin kannattaako tuota nyt tuolleen "ilmoittautua" ja tarttua ap:n provoon.. :/

 

En jaksa näin typerää ketjua lukea aloitusta pidempään. Sanon vaan, että meillä on kaks lasta juuri tuolla alle 2v ikäerolla, ja ovat saaneet nauttia vanhempien huomiosta KOTIHOIDOSSA koko ajan ja toistensa kanssa leikkien. On ihanaa nähdä, kuinka sisarukset ovat niin läheisiä. Olen hyvin onnellinen, että meille suotiin lapset juuri siten, kuin itse toivottiin. En ole kuullutkaan, että kukaan tekisi lapsia muodon vuoksi.

Heidän ikänsä nyt siis 4.5v ja 3v. Ei tietoa milloin laitetaan hoitoon, ei ainakaan ihan vielä.

 

Tuleeko lapsillenne 5 vuoden ikäero? Ikäero on niin suuri, että lapset eivät koskaan leiki yhdessä. Parin vuoden ikäero on äidille rankempi vaihtoehto silloin alussa, mutta lasten kannalta sikäli hyvä, että lapsille löytyy yhteisiä leikkejä kaikenikäisenä.

Mun kummitytöllä ja hänen siskollaan on reilu 5v ikäero ja hyvin ovat leikkineet yhdessä

 

Ei, tää alotus on ihan vaan siksi, että niin usein saa kuulla, että 2 vuotta olisi jotenkin ideaali ikäero lapsille. Sitä se ei ole.

Kenen kannalta 2 v ei ole ideaali ikäero?

Esikoisen? Pikkusisaruksen?

Kuten joku sanoi aiemmin, vanhempien kannalta ei ole ideaali ikäero alussa, kun lapset on pieniä. Muutaman ekan vuoden ajan kahden pienen vanhemmuus on tosi rankkaa. Mutta mikä olisikaan parempi lahja lapselleen, sekä esikoiselle että pikkusisarukselle, kuin ikioma leikki-ja nahistelukaveri?