K
kettuuntunut
Vieras
Muutettiin 3 viikkoa sitten meidän uuteen kotiin. Tämä talo on meidän unelmien täyttymys, mutta olis taas pitänyt uskoa itseään kun tuntui että tämä tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Talossa ei ole mitään vikaa, mutta noi naapurit! Prkl!
Meillä on osa pihasta yhteistä, mutta molemmilla on kuitenkin myös omat pihat. Naapureilla on kaksi lasta, 2 ja 4 -vuotiaat. Meillä on yksi vuoden vanha lapsi ja kaksi koiraa. Nuo naapurit ei sitten viitsineet kuin ekan viikon esittää mukavia ihmisiä, mutta nyt jo on alkanut todellinen luonne näkymään läpi.
Ensinnäkin, me ei voida ollenkaan mennä ulos ilman että me samantien muututaan lapsenvahdeiksi. Noiden äiti on vielä kotona lasten kanssa, mutta se ei silti ole niiden lasten kanssa juuri ollenkaan. Lapset on kaiken aikaa keskenään tossa pihalla, ja kun me kävellään ulos, yhdessä, tai erikseen, niin ne lapset liimautuu iholle ja vaatii seuraa. Mulla riittää ihan tarpeeksi tekemistä mun omassa lapsessa kun pitää juosta sen perässä joka paikkaan kun on tuon ikäinen. Sen lisäksi mun oletetaan ihan kysymättä vahtivan ja viihdyttävän heidänkin lapsiaan. Ainoastaan jos jotain sattuu ja heidän lapset alkaa itkemään, äiti ryntää ulos ja häätää mut vihaisena pois jos yritän lohduttaa lapsiaan. Ja ei auta vaikka pysyttäis vaan omalla pihalla, ne lapset tulee sinnekin. ENkä mä voi niille sanoa että menkää pois, musta se ois heidän äidin tehtävä sanoa että antaa meidän olla rauhassa.
Jos meidän poika on päiväunilla niin kyseevät koko ajan voinko käydä herättämässä hänet että pääsee pihalle leikkimään. Jos meen käymään ulkona ilman koiria, nin heti ollaan kyselemässä missä koirat on ja voiko ne tuoda ulos. Jos päästän koirat ulos, alkaa sama vaatimisrumba joka kerta "mä haluun ton koiran mun syliin", "ota toi syliin, mä haluun silittää sitä", "hae mulle joku koiranlelu, haluun leikkiä niiden kanssa" jne. Jos en mene ulos, yksin tai lapsen kanssa, soi ovikello vartin välein, ja käyvät kysymässä koska tullaan ulos, tai voiko koirat tulla heidän kanssa ulos. Eikä auta vaikka kuinka monta kertaa sanon näistä asioista, samam homma jatkuu hetken päästä kuitenkin. Ja jos en mee avaamaan ovea, koska välillä esim. ollaan syömässä tai oon laittamassa poikaa nukkumaan, tai pesemässä sen pyllyä tai ihan vaikka vaan suihkussa, niin en lapset tulee kurkkimaan meidän ikkunoista sisään. :O
Toissa viikolla naapurit kysyi jos me voitaisiin maalata heidän leikkimökki, että maksavat siitä. Luvattiin maalata, ja maalattiinkin miehen kanssa vuorotellen yhteensä 9h sen viikon lauantaina. Kysyivät myös jos voisin leipoa heidän toisen lapsen synttäreille muffineita. Leivoin 30kpl, ja tein jokaiseen sokerimassasta kukat, hienot pursotukset jne. Sunnuntaina tulivat antamaan kirjekuoren jossa oli maksu muffineista ja leikkimökeistä. Mies tuli sisään ja avasi kuoren. Siellä oli 40e! :O Päätettiin ettei enää koskaan jeesata niitä vaikka pyytäisivät.
Nyt viimeisestä jutusta mulla meni kuppi ihan lopullisesti nurin kun meidän poika tuli nyt kipeeksi heidän takiaan. Oltiin oltu eilen taas suunnilleen koko päivä pihalla niiden lasten kanssa, ja olin kyllä havainnut että toisella on vähän ääni lähtenyt. Ajattelin kuitenkine ttä ehkä hän on huutanut tai jotain kun kerran olivat kuitenkin ulkona koko ajan. No, illalla sitten kun oltiin menossa sisään, niin äitinsä sanoi ihan ohimennen hakiessaan lapsensa sisään, että "meidän tytöt on sitten kipeitä, niillä on kuumettakin, että kannattaa varmaan pestä kädet kun meette sisään." Olin vaan että jaha, mutta sisällä kiehui. Ja nyt meidän poika on sitten tänä aamuna kipeä! Kiitti vaan tästäkin. Kauhulla vaan odotan kuinka tää vielä voi mennä kettumaisemmaks asua tässä.
Ja jos joku ihmettelee miksen voi sanoa heille asioista, niin siksi koska ovat meidän vuokranantajia. Mä on ihan varma et jos valitan näistä asioista, niin ne alkaa vielä hankalemmiksi, ihan vaan koska ovat siinä asemassa ettei me heille oikein mitään voida.
Meillä on osa pihasta yhteistä, mutta molemmilla on kuitenkin myös omat pihat. Naapureilla on kaksi lasta, 2 ja 4 -vuotiaat. Meillä on yksi vuoden vanha lapsi ja kaksi koiraa. Nuo naapurit ei sitten viitsineet kuin ekan viikon esittää mukavia ihmisiä, mutta nyt jo on alkanut todellinen luonne näkymään läpi.
Ensinnäkin, me ei voida ollenkaan mennä ulos ilman että me samantien muututaan lapsenvahdeiksi. Noiden äiti on vielä kotona lasten kanssa, mutta se ei silti ole niiden lasten kanssa juuri ollenkaan. Lapset on kaiken aikaa keskenään tossa pihalla, ja kun me kävellään ulos, yhdessä, tai erikseen, niin ne lapset liimautuu iholle ja vaatii seuraa. Mulla riittää ihan tarpeeksi tekemistä mun omassa lapsessa kun pitää juosta sen perässä joka paikkaan kun on tuon ikäinen. Sen lisäksi mun oletetaan ihan kysymättä vahtivan ja viihdyttävän heidänkin lapsiaan. Ainoastaan jos jotain sattuu ja heidän lapset alkaa itkemään, äiti ryntää ulos ja häätää mut vihaisena pois jos yritän lohduttaa lapsiaan. Ja ei auta vaikka pysyttäis vaan omalla pihalla, ne lapset tulee sinnekin. ENkä mä voi niille sanoa että menkää pois, musta se ois heidän äidin tehtävä sanoa että antaa meidän olla rauhassa.
Jos meidän poika on päiväunilla niin kyseevät koko ajan voinko käydä herättämässä hänet että pääsee pihalle leikkimään. Jos meen käymään ulkona ilman koiria, nin heti ollaan kyselemässä missä koirat on ja voiko ne tuoda ulos. Jos päästän koirat ulos, alkaa sama vaatimisrumba joka kerta "mä haluun ton koiran mun syliin", "ota toi syliin, mä haluun silittää sitä", "hae mulle joku koiranlelu, haluun leikkiä niiden kanssa" jne. Jos en mene ulos, yksin tai lapsen kanssa, soi ovikello vartin välein, ja käyvät kysymässä koska tullaan ulos, tai voiko koirat tulla heidän kanssa ulos. Eikä auta vaikka kuinka monta kertaa sanon näistä asioista, samam homma jatkuu hetken päästä kuitenkin. Ja jos en mee avaamaan ovea, koska välillä esim. ollaan syömässä tai oon laittamassa poikaa nukkumaan, tai pesemässä sen pyllyä tai ihan vaikka vaan suihkussa, niin en lapset tulee kurkkimaan meidän ikkunoista sisään. :O
Toissa viikolla naapurit kysyi jos me voitaisiin maalata heidän leikkimökki, että maksavat siitä. Luvattiin maalata, ja maalattiinkin miehen kanssa vuorotellen yhteensä 9h sen viikon lauantaina. Kysyivät myös jos voisin leipoa heidän toisen lapsen synttäreille muffineita. Leivoin 30kpl, ja tein jokaiseen sokerimassasta kukat, hienot pursotukset jne. Sunnuntaina tulivat antamaan kirjekuoren jossa oli maksu muffineista ja leikkimökeistä. Mies tuli sisään ja avasi kuoren. Siellä oli 40e! :O Päätettiin ettei enää koskaan jeesata niitä vaikka pyytäisivät.
Nyt viimeisestä jutusta mulla meni kuppi ihan lopullisesti nurin kun meidän poika tuli nyt kipeeksi heidän takiaan. Oltiin oltu eilen taas suunnilleen koko päivä pihalla niiden lasten kanssa, ja olin kyllä havainnut että toisella on vähän ääni lähtenyt. Ajattelin kuitenkine ttä ehkä hän on huutanut tai jotain kun kerran olivat kuitenkin ulkona koko ajan. No, illalla sitten kun oltiin menossa sisään, niin äitinsä sanoi ihan ohimennen hakiessaan lapsensa sisään, että "meidän tytöt on sitten kipeitä, niillä on kuumettakin, että kannattaa varmaan pestä kädet kun meette sisään." Olin vaan että jaha, mutta sisällä kiehui. Ja nyt meidän poika on sitten tänä aamuna kipeä! Kiitti vaan tästäkin. Kauhulla vaan odotan kuinka tää vielä voi mennä kettumaisemmaks asua tässä.
Ja jos joku ihmettelee miksen voi sanoa heille asioista, niin siksi koska ovat meidän vuokranantajia. Mä on ihan varma et jos valitan näistä asioista, niin ne alkaa vielä hankalemmiksi, ihan vaan koska ovat siinä asemassa ettei me heille oikein mitään voida.
