mua ahdistaa,pleese sanokaa jotain:(

JääPrinsessa

Aktiivinen jäsen
11.09.2007
1 051
0
36
Oon täs tapaillut about 4kk yhtä miestä, ollaan nähty tosi aktiivisesti siis ihan melki joka päivä tän 4kk ajan sillai et se on yöpynyt meillä tyyliin 4päivää viikossa ja tulee tekee ruokaa ja jne. ollaa yhdes aika paljon sen mitä jää aikaa, mulla on noi lapset tyttö 2.5v ja poitsu pian 5v. ja hänellä ei ole lapsia niin luonnollisesti hän tulee aina meille. Hän on siis 32v. ja aika pian esittelin lapsetkin hälle, jotenki vaan tuntui siltä kun olen ollut täs 2 vuotta sinkkuna melki yhtä soittoa en tiä miks.. hän on eka mies kelle lapset esitän, olen ollut tosi tarkka koska lasten isän kanssa on todella vaikeaa välillä ja on noilla muksuillakin kestämistä ollut. Alkuun tuntu et noi tulee tosi hyvin toimeen, mun poika ja mies..
ja poika olikin ihan innoissaan koska sai hyvän kaverin tästä, ja on tää mies monesti sanonut et sulla on niin ihanat lapset ja kaikkea et hän pitäs niitä ku omiaan jne. mulla on vaan kovin ristiriitainen olo välillä ku hänen arvomaailmansa on "vähän" erilainen ku mulla, no kaikilla on tapansa ja hän on saanut tosi tiukan kasvatuksen mikä ei välttämättä oo huonokaan, mut tuntuu et hän ei oikee osaa suhtautuu noihin lapsiin ihan lapsina :/ hän esim. valittaa ku meil on aina niiiin sotkusta (just, ei mun mielestä oo mitenkää ihmeellisen), eli leluja vähä joka puolella jne. tällasta normaalia. ei hän tajua et kahen supervillin riiviön kans ei elämä oo niin hito täydellistä ja aina kengät ei oo rivis eteises jne. sitten hän on sitä mieltä et lapset ei saa tuoda missää nimes lelui pois lastenhuoneesta, no eihän noi oo sellasee tottunut, ja et vanhempien makkariin ei oo mitää asiaa, no milläs kiellät ku ne aamuyöstä hipsii mun viekkuu molemmat :heart: ja esim tänä aamuna lapset heräs puolysi eli ei mitenkää kovin aikasin ja tuli sit herättää ni tää komensi ne takas sänkyy ja sano et viä hetki pitää nukkua :xmas: :xmas: |O noihan on ku duracell pupuja heti aamusta ni eihän ne nyt hiljaa osannut olla vaa jutteli jotai siinä ja sit poika kysyi jotain tältä mieheltä jotain ihan hassua niin hän huusi pojalle et nyt turpa kii :headwall: oli jotenki niin outo tilanne et en saanut suutani auki ja nyt se asia vaivaa mua iha helvetisti, musta tuntuu et oon ihan paska äiti ..se on koko ajan kovin ankara ja vähä ilkeäkin tolle pojalle, poika on ihan supervilli ja ylivilkas mut silti niin hyväsydäminen ja tarvis niin paljon huomioo.. varsinki ku taas tuntuu et tyttöä se paapoo koko ajan :( ja sanonut monta kertaa et tytöt on niin paljon parempia jne. et hän haluisi pelkkiä tyttöjä vaan. jotenki tää asia on vaan sellanen et mä luulen et mein tiet eroo täss kohtaa koska meil on iha täysin eri käsitys lasten kasvatuksesta, no oon ehkä ite liian lepsu mut en tajua miks olla jotenki tollanen ilkimys lapselle, mä ku luulin et oon tavanut elämäni miehen. kaikki muu meil kyl sujuu ja mulla ei oo ollut varmaa koskaa näin voimakkaita tunteita ketää kohtaa ja sit taas niin mones muus asias hän on ihan liiankin täydellinen ja ymmärtää mua niinku oltas luotu toisillemme. pitäskö mun koittaa puhua sille tästvai onko tää ihan toivotonta, hän on kyllä asunut2 krt pitkässä suhteessa, 4 vuotta ja 7 vuotta että kkyl hän tietää mitä arki on, mut ku ei käsitä mitä se on lasten kans.
 
pakko sanoa, että jos 4kk jälkeen käyttäytyy jo tolla tavalla, ja tuossa vaiheessa kuitenkin useimmiten ollaan vähän vieraskoreita vielä, että ei ole tullut ihan oma itse vielä esiin, niin miten sitten myöhemmin.. :o Jokatapauksessa sinulle ei selvästikään tarvitse edes sanoa, että lapset ensin.
Voimia :flower:
 
Aika paha juttu toi 'turpa kii' :( mullakin tuli paha mieli siitä. Pakkohan sun on näistä keskustella miehen kanssa, LAPSET OVAT SINUN, SINÄ KASVATAT! Mun mielestä törkeää tulla toisen kotiin ja laatia omat säännöt, et näin lapset nyt elää. Varsinkaan kun miehellä ei oo pätkääkään kokemusta lapsiperheistä ja lapsen kasvatuksesta! Kiva että mies muuten ok, mut aika pahoja juttuja heitit, lapset kumminkin on se ykkösasia elämässä.
 
Jos näet tuollaisia puolia miehessä noin lyhyessä ajassa, niin neuvon eroamaan. Ei tule koskaan hyväksymään poikaa niin kuin pitäisi. Minä hölmöyttäni elin sellaisessa parisuhteessa 9 vuotta ja kadun sitä todella paljon :(
 
Lapsettomat ei kai osaa suhtautua lapsiin lapsina. Itselläni on huomattavasti nuorempia sisaruksia, muttei omia lapsia. Sisarukset ovat harvoin yökylässä, koska multa menee järki niiden metelöintiin ja siihen etten saa nukkua niin myöhään kuin haluan.
 
Pakko sanoa: toi ei tu toimiin! Sun pitää olla äiti lapsilles, ja se ainoa ja pää auktoriteetti. Ulkopuolinen mies ei saa tulla määrään mihin lelut menee, koska herätään ym. Muutenkin kuulostaa tosi oudolta. Olit sitten rakastunut tai et, älä annan miehen sekottaa päätäs vaan herää nyt...ennen kuin olette naimisissa, sinä raskaana tai vastaavaa ja tulet tänne itkemään minkä tyrannin kanssa olet. Ne on SUN lapsia, se on SUN koti. SINÄ määräät. Jos ei herraa miellytä, menee sit pois. Toi on nyt koe, ja sun äitinä on selvittävä siitä :hug:
 
En miettisi enää, ukko pois. Lapset ei ole kuitenkaan miehesi, enkä usko, että tulee suhtautuun lapsiisi 'hyvin'
Muista, että sinä olet äiti, sinun kuuluu puolustaa lapsiasi, eikä olla mielinkielin 'miehellesi'
Näitä juttuja olen kuullut tarpeeksi, lopussa on itkua naisen puolelta, mutta lasten puolesta helpotusta..
mieti itse, onko 'rakkautesi' niin tärkeää, että menee lastesi edelle. Uskotko, että se mies ehkä voisi oppia elämään lapsiarkea?

*LLL - lupa olla kännissä*
 
aiempien kanssa!!! voihan se mies olla täydellinen SULLE, mutta jotta mies olis oikeesti niin täydellinen, kuin mitä nyt ihminen voi olla, niin sen pitäis olla täydellinen SULLE&LAPSILLE! olis varmaan aika katkera fiilis joskus myöhemmin, jos miehen käytös aiheuttais jotain ikävää lapsille. etenkin, jos ovat jo isänsäkin vuoksi kokeneet kaikenlaista. ota järki käteen ja heivaa moinen besserwisserpelle helkuttiin!
 
Nii, mies on varmasti mustasukkainen pojallesi rakkaudestasi ja on itse iso lapsi, jos ei anna lasten olla omana kotonaan tavoillaan, normaalisti. Kamala mies, joka yrittää pienentää lasten reviiriä! Leluja jne. Haitallista lapsille! Jätä se! Löydät vielä muun oikeasti ihanamman, lapset on tärkeämpiä.
 
Ensin minun mielestä, kerrot oman kasvatustyylisi ja sanot, että siihen on nyt sopeuduttava tässä vaiheessa miehen, koska sinä ET hyväksy tuota tyyliä jota hän käyttää. Ja kumpaakaan lasta ei jätetä ulkopuolelle, koska se on liian ronskia käytöstä keltä tahansa, varsinkin suht vieraalta.
Katsot muuttuuko käytös, jos ei muutu, niin ukko vaan pihalle. Poikasi vuoksi, sinun täytyy joustaa. Erityisen pahalta minusta kuulostaa tuo tytön suosiminen, se herättäis minussa epäilystä. Jos oletetaan asioiden menevän pidemmälle, niin miten sitten kun teillä olisi yhteisiä lapsia. Jos hän on suosivaisuuteen taipuva, jättääkö hän tyttösikin vaille huomiota, vai tuleeko pojan syrjimisestä vielä räikeämpää.
 
ei hän nyt koko ajan sentään sit kuitenkaan ole tollanen,mut hänellä on ihme tapa niinku komentaa ja ohjata ja määrätä mitä lapset tekee, sillo ku ne istuu hiljaa esim telkkarin ääres ni on hyvä..ja sit se kysyy multa et onx noil lapsil kuria ollenkaan, no sanotaan et ON mut ei ihan niin kova ku pitäs :ashamed: onhan ne aika villejä ja sellasia kovia touhuun ei mitää hiljasia hissukoita, ja varmaan ku ei oo tottunut ei voi käsittää mitä tää lapsiarki voi parhaillaa olla.. :D :xmas: :snotty: musta vaan tuntuu nii kauheelta jos me nyt erotaan, olin niin pitkää yksin koska nautin siitä vapaudesta omalla tapaa ja en oishalunnut kehenkää ihastua tällai, koska pelkäsin et mun sydän särkyy lopullisesti. hän on tuonut myös paljon iloa ja muuttanut konkreettisesti monia asioita mun elämäs, tuntuu vaan et onko hän sit kuiteski niin erilainen ku minä, meil on hirveen paljon samoja ajatuksia ja muutenki ollaa ihan samal aaltopituudella mut taas välillä tuntuu et ei ollakkaa :( jä välillä tuntuu et hän on ihan kehityskelponen täs asias koska ehkä on iteki vähä hukas ku on ekaa kertaa lasten kans tekemisis ja on sillai totunut vapaasee sinkkuelämää eikä koskaa lapsia ollut ja silti hän sanoo et haluaa lapsia ja perheen jne.et ei hänen elämällää oo mitää tarkotusta jos joutuu yksin sen elään ilman perhettä..en tiedä niin paska tilanne, no se nyt on varma et lisää lapsia en hanki ku joku siitä mainosti,ei oo pelkoa, et aina tosta eroon pääsee mut kannattaako tehdä se tehdä nyt heti vai koittaa ensin puhua ja kattoa et mitä mieltä hän ite on..ja kattoa muuttuuko käytös yhtään..
 
joo...
tuntuu varmaan kauheelta jne, mutta mun lapsille ei kukaan sanoisi turpa kiinni toista kertaa. Eikä myöskään komentaisi.
Oli sitten miten rakas tahansa.

Ei ihminen voi luonnettaan muuttaa vaikka olis kuinka kehityskelpoinen.

Mietis nyt, ei varmasti paremmaksi käytös muutu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja JääPrinsessa:
ei hän nyt koko ajan sentään sit kuitenkaan ole tollanen,mut hänellä on ihme tapa niinku komentaa ja ohjata ja määrätä mitä lapset tekee, sillo ku ne istuu hiljaa esim telkkarin ääres ni on hyvä..ja sit se kysyy multa et onx noil lapsil kuria ollenkaan, no sanotaan et ON mut ei ihan niin kova ku pitäs :ashamed: onhan ne aika villejä ja sellasia kovia touhuun ei mitää hiljasia hissukoita, ja varmaan ku ei oo tottunut ei voi käsittää mitä tää lapsiarki voi parhaillaa olla.. :D :xmas: :snotty: musta vaan tuntuu nii kauheelta jos me nyt erotaan, olin niin pitkää yksin koska nautin siitä vapaudesta omalla tapaa ja en oishalunnut kehenkää ihastua tällai, koska pelkäsin et mun sydän särkyy lopullisesti. hän on tuonut myös paljon iloa ja muuttanut konkreettisesti monia asioita mun elämäs, tuntuu vaan et onko hän sit kuiteski niin erilainen ku minä, meil on hirveen paljon samoja ajatuksia ja muutenki ollaa ihan samal aaltopituudella mut taas välillä tuntuu et ei ollakkaa :( jä välillä tuntuu et hän on ihan kehityskelponen täs asias koska ehkä on iteki vähä hukas ku on ekaa kertaa lasten kans tekemisis ja on sillai totunut vapaasee sinkkuelämää eikä koskaa lapsia ollut ja silti hän sanoo et haluaa lapsia ja perheen jne.et ei hänen elämällää oo mitää tarkotusta jos joutuu yksin sen elään ilman perhettä..en tiedä niin paska tilanne, no se nyt on varma et lisää lapsia en hanki ku joku siitä mainosti,ei oo pelkoa, et aina tosta eroon pääsee mut kannattaako tehdä se tehdä nyt heti vai koittaa ensin puhua ja kattoa et mitä mieltä hän ite on..ja kattoa muuttuuko käytös yhtään..

Kuulostaa aika narsistilta tuo mies. Itse kaltaisessa tilanteessa, antaisin miehelle lähtöpassit elämästäni ja lasteni elämästä.
 
:'( Tommonen munkin lasten isä on. Kaikki pitäs olla järjestyksessä ja lelut piilotetaan. Myöhemmin ehkä vähän lepsu siitä. (vuosien harjoittelun jälkeen)

Onko niitä täydellisiä miehiä, jotka hyväksyy lapset joillain?
 
Eli vastakkain on uus rakkaus - vanhat lapset. Kumpi vie voiton?
Ottaako nainen riskin ja valitsee miehe, koska on ollu miehen puutteessa niin kauan!?

Jatkoa seuraa 4vuodrn päästä 'rakastuin kylmään mieheen, joka inhoaa/henkisesti pahoinpitelee edellisestä liitostani olevia lapsiani'
 
Mulle tuli paha mielii sun ja sun lastesi puolesta. Ei siis vaikuta hyvältä toi ihme käytös noinkin lyhyen ajan sisällä tai oikeastaan on parempi, että näyttää jo nyt todellisen luonteensa... Kamala ajatellakin jos tämä on sitä hänen "hillitympää" käytöstä. Jos se tuosta vielä voisi pahentua... Mä tunnen tuolla tavoin käyttäytyvän ihmisen, jolla on lapsia ja mun tekee pahaa seurata heidän arkeaan. Heillä on myös kaksi lasta, vanhempi on poika ja nuorempi tyttö. Heillä myös mies on jotenkin äärettömän ankara poikaa kohtaan ja molemmat lapset ihan selvästi pelkäävät isäänsä. Harkitse tarkkaan haluatko jäädä suhteeseen, varsinkin jos vaarana on että kohtelee ensin lapsiasi huonosti ja luulenpa että sinä saat sitten myös osasi. Kokeile mitä tuumaa, jos kerrot tiukasti, että se on teidän kotinne, jossa pätee teidän säännöt. Miehellä ei ole oikeutta tulla vaatimaan muuta kuin mitä sinä lapsiltasi vaadit. Tsemppiä ja voimia!!! Maailmassa on varmasti kiltimpiäkin miehiä, joille ei ole tärkeintä se, että saa hallita kaikkea lähellään.
 
Aivan liian paljon oon ystäviäni tukenu tälläisten munanhiihdon jälkitauteja seurannu ja koittanu tukea. MIETI ORKLEEN HYVIN, ELÄKÄ anna ebää kieltää asioista, mitkä ennen on ollu ok. Klapsi kokee silloin ensimmöisen tunteet, että nyt äiti pettää, kun eu sano miehekke mitöään


Ja nyt iskee täysin voimin lääkkeet kroppaa vastaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja TUPLAONNI:
:'( Tommonen munkin lasten isä on. Kaikki pitäs olla järjestyksessä ja lelut piilotetaan. Myöhemmin ehkä vähän lepsu siitä. (vuosien harjoittelun jälkeen)

Onko niitä täydellisiä miehiä, jotka hyväksyy lapset joillain?

sulla onkin sit vähä vaikeempi tilanne ku sulla on lapset miehes kans..mulla oneks ei oo mitää mikä sitos mihkää, tai no siis on exääni tietty mut hänel nyt on ihan eri juttunsa niistä sen enempää. En vaan jaksis sellasta täydellisyyden tavottelua ynnä muuta,mä oon ihan kauhee sähläri mulla on aina kaikki hukassa enkä ikinä muista mitään :ashamed: mulle sattuu koko ajan kaikkea hölmöä ja mussa on varmaan kestämistä niin paljon et joku perfektionisti ei tuu kyl toimee :D ja vaikka oon perussiisti tai puhdas ihminen niin mä en tykkää et kaikki on ihan tip top mä haluan et mun koti on sen näkönen et siä eletää ja lapset saa myös elää enkä jaksa miettiä jos joku otti uuden kahvikupin kaapista. En tiedä mitä tehdä, toisaalta hän on hirveen hyvä sydäminen ihminen, koitan puhua sille jos hän tajuais et näin ei voi jatkua jos ei tajua ni ei ei sit enää aleta jahkaamaan, oon täs eronnut jo 2 kertaa vakavasta suhteesa ni tiedän ettei maailma siihen kaadu mut pelottaa niin hitosti myös taas se yksin jääminen,just ku totuit tähä että on joku kenen kainalos olla jne. menee taas varmaa ikuisuus et pystyn ees harkitsee uutta parisuhdetta. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja TUPLAONNI:
Onko niitä täydellisiä miehiä, jotka hyväksyy lapset joillain?

Mulla on oikeasti täydellinen mies tuossa suhteessa, hän ei ikinä-koskaan-missään tilanteessa valittaisi minusta tai lapsista. Ollaan hänen silmissään täydellisiä.
 

Yhteistyössä