Alkuperäinen kirjoittaja Wilma:
Oma kokemukseni sivusta seuranneena tuosta isosta lapsikatraasta on se että kyllä pienellä ikäerolla viisi lasta aiheuttaa sen että jokaista lasta ei pysty niin hyvin hoitamaan kuin pienemmässä perheessä. Lapset joutuvat olemaan ikäänsä nähden omatoimisempia ja kyllähän se on selvää että äidillä ei voi riittää huomiota samalla tavalla jokaiselle. Huvitti hiukan tuossa jonkun monilapsisen perheen äidin kirjoitus jossa hän mainitsi kuinka onnelliseksi lapsi tulee yhteisestä ajasta ja vanhemman jakamattomasta huomiosta. Itse näen tilanteen aika huonona jos vanhemman kanssa yhdessä vietetty aika ja huomio on niin harvinaista että siitä pitää erikseen mainita, meillä kun se on jokapäiväistä. Ei näitä asioita yksikään monilapsisen perheen äiti tietenkään voi myöntää, mutta niin se vain on.
Sanonpa sen että ei välttämättä jokainen 1-2 lapsen äiti anna arvokasta aikaansa lapselle.
todella läheltä oon seurannut esim bonaripoikani äidin ja pojan välejä.
Äiti tapaa poikaansa joka toinen viikonloppu,on tosi tarkka että näin tehdään ja silloin tulee tän äidin miehen lapset myös.
Hällä siis kaksi lasta itellä,toinen asuu hänen kanssa ja toinen,tä mun bonari tulee joka toinen viikonloppu.Silti mitään ei tehdä siellä olleesa,poika sanoo leikkineensä tyttöjen ( sisarpuolten) kanssa ja pelaneensa.
Kun kyselen mitä äidin kanssa niin äiti oli siellä ja äiti pelas koneella,joi miehensä kanssa jne.
Sanoo että joskus olis kiva tehdä jotai vain äidin kanssa.Ja kun mun mies koittaa äidiltä kysellä niin tä sanoo että poika haluu pelata,haluu leikkiä muiden kanssa vaan.
Äitiä musta tapaamaan menee.
Samoin eräs ystäväni,hälle tärkeitä on hevoset.2 tytärtä ovat isän kanssa illat.
Sanookin että rakastaa hevosiaan enemmän kuin lapsiaan.
Eli en menis sanomaan että on lapsimäärästä kiinni tuo laatuaika.
Monella vähempilapsisella on niin hektinen elämäntilanne että lapset jää jalkoihin.
Ehkä enemmän persoonakyssäri.
MUtta ei tämä elämä mitään kaaosta ole, ihan hyvin ollaan pystytty kulkemaan ja käymään.
