Monilapsinen perhe-painajainen?

Nää on niitä arvokysymyksiä, jos jaksaa/haluaa laittaa itsensä täysillä peliin kannattaa miettiä suurta perhettä. Jos arvostaa helppoa elämää ja materiaa niin on parempi pysyä pienessä perhekoossa.

 

Nää on niitä arvokysymyksiä, jos jaksaa/haluaa laittaa itsensä täysillä peliin kannattaa miettiä suurta perhettä. Jos arvostaa helppoa elämää ja materiaa niin on parempi pysyä pienessä perhekoossa.

Mä en vaan pidä mukuloista niin, että haluaisin niitä liudan. Kaikkien ei tarvitse elää vain lapsista.

Tuskin helppo elämä ja materia on lapsien vastakohta. Susta vain taitaa niin tuntua...

 

Mä en vaan pidä mukuloista niin, että haluaisin niitä liudan. Kaikkien ei tarvitse elää vain lapsista.

Tuskin helppo elämä ja materia on lapsien vastakohta. Susta vain taitaa niin tuntua...[/quote]

Mä olen samaa mieltä

 

Meillä syntyy kohda viides. Lapset on pienellä ikäerolla sillä vanhin on vasta 5v.

Onhan se välissä melkoista menoa etenkin kun sattuu kiukkukohtaus kaikille yhtä aikaa MUtta ei tämä elämä mitään kaaosta ole, ihan hyvin ollaan pystytty kulkemaan ja käymään.

Rahaa on riittävästi, saadaan ostettua se mitä tarvitaan ja mitä halutaan, mutta silti tapanamme ei ole jatkuvasti ostaa jotain. Matkustellaankin jonkin verran ja nyt on jo kesäksi reissu suunnitteilla!

Väsyttäähän se välissä etenkin nyt loppuraskaudesta ja kun lapset on paljon nyt sairastelleet, mutta kyllä minä nautin tästä elosta ja olosta pääsääntöisesti. Ja sitten kun itsellä tuntuu että väsyttää/ottaa pattiin niin mies ottaa porukan huolekseen ja taas jaksaa kun pääsee itse yksin johonkin.

 

Ainokaisen elämä muuttuu sitä kurjemmaksi mitä vanhemmaksin hän tulee. Lapsena sisaruksista on seuraa. Aikuisena heissä on ystäviä ja omille lapsille saa serkkuja. Mutta vasta vanhuudessa kun terveys pettää, vanhemmat on kuolleet jne. ainokainen on toooooooosi yksin maailmassa, ellei sitten ole ottanut vanhempiensa virheestä opikseen ja tehnyt itse suurta perhettä

 

Mikähän muuten siinä on että ihmiset tuntuu nykyään (edelleen) ajattelevan että monta lasta= sama kuin järjetön kaaos, korvia huumaava meteli ja kylään tai matkoille on turha edes haaveilla enää ollenkaan?

 

Meillä on kolme lasta ja ikäeroa lasten välillä on sen verran, että vaikeaa tai raskasta ei ole ollut lapsiluvun vuoksi varmaan koskaan. Ihan erilaista elämä olisi jos lapset olisivat syntyneet vaikka 2 vuoden välein.

 

Mä en osais kuvitella vähempää määrää lapsia.
Yhen ehkä lisää voisin kuvitella,joskus 5 vuoden päästä ehkä!!
No joo...
Mulla siis lapset-94,kaksoset -99,-05 ja -07.
Vielä bonari -99 eli kolmoset tavallaan...

Meillä esikoinen,vaikka on poika on aina ollut tosi lapsirakas,haluaa auttaa ja hoitaa sisaruksia.
Kaksoset auttaa hirmuisesti,välillä saa ihan ajaa pois että äitikin saa tehdä.

Ja se musta on tärkeetä ollutkin,että lasten oma tahto osallistua sisarusten hoitoon.Pakottaa ei voi.
Kauppareissulla,tuplat pitää kädestä pienempiä,ja se ihailu mitä pienten kasvoilta loistaa on jotain aivan ihanaa.

Mulla itellä on yksi sisko vain,joka lensi taivaaseen kun olin 18 vee ja hän 14.
Se yksinäisyys mitä olen kokenut on jotain hirveetä.
Ei ole ainoa syy miksi olen suuren perheen halunnut,mutta eräs.
Mies tykkää lapsista hirveesti,hän ehdottomasti haluais lisää ja osallistuu myös erittäin paljon.

Esim nukkui nuorimman kanssa vuoden päivät alakerrassa,jotta minä saisin isomman kanssa nukkua yöni rauhassa.

tä on meidän yhteinen yritys,koen vahvasti että me osallistutaan kaikki tosi paljon.Esim siivoukset on kaikkien,lapset imuroi listan mukaan,tiskit tyhjentävät listan mukaan,samoin lelu-ja pelihuoneet siivoavat ilman erillisiä kehoituksia.
Helppo kun on päivät määrätty koska tekevät työt ja rasti ruutuun kun oma työ tehty.Sitten on seuraavan vuoro.

Lapset on tosi sosiaalisia,koulussakin kehuttu heidän taitojaan.

Samoin tila-autolla ja pikkubussilla päästään liikkumaan ihan koko sakki,tai välillä pikkuautolla jos pieni porukka mukana.Lapset ain huutaakin,millä autolla!!?

Lomareissuja tehdään,juur oltiin huvilassa vuodenvaihde-lasketeltiin ja hiihdettiin.

Mulla henk koht oli vaikeempaa yhden kanssa,sitä leikittämistä ja leikkien keksimistä...
Ja isompana miten tylsää oli.Nyt lähtevät pihalammelle luistelemaan,hiihtämään taikka pelaavat sisätiloissa biljardia taikka pingistä.
Meillä piharakennus lämmitetty ja sinne tehty lapsille harrastetilat jossa soittavat myös.
Oma bändikin löytyy kotoa,saavat harjoitella koska tahansa.

Ja meillä viihtyy kotona myös tuo vanhin riparilapsi,ei ole kiire muualle kun kotonakin viihtyy.

 

Ainokaisen elämä muuttuu sitä kurjemmaksi mitä vanhemmaksin hän tulee. Lapsena sisaruksista on seuraa. Aikuisena heissä on ystäviä ja omille lapsille saa serkkuja. Mutta vasta vanhuudessa kun terveys pettää, vanhemmat on kuolleet jne. ainokainen on toooooooosi yksin maailmassa, ellei sitten ole ottanut vanhempiensa virheestä opikseen ja tehnyt itse suurta perhettä

Luuletko,että sisarukset pysyvät väleissä? Viimeistään kun perintöä jaetaan niin välit menevät ja yhteydenpito jää. Äidilläni ja isälläni on kummalakin sisaruksia toisella yksi ja toisella viisi,kummatkaan eivät tule kunnolla sisaruksiensa kanssa toimeen. Serkkuja minulla on lukematon määrä,niitten kanssa olen aina ollut väleissä mutta nyt vanhemalla iällä sekin on jäänyt. Minulla on kaksi veljeä,mutta olisin pärjännyt ilmankin. Aina joutui tappelemaan huomiosta,isä antoi pojille etuoikeuksia ja kaikesta on joutunut aina kinastelemaan ja jakamaan. Pikkuveljet lähinnä v*tutti kun olit teini.

Mies on ainut lapsi,onnellinen,sosiaalinen eikä ole ollut hemmoteltu pienenä. Hän on aina ollut onnellinen ja hänestä on tullut persoona.

Itse en halua kuin tämän yhden..mun ei tarvitse todistella mitään hankkimalla liutaa lapsia,eikä kiinnostaisikaan. Ehkä lapsesta tuleekin sosiaalisempi kun kaverit pitää hommata kodin ulkopuolelta eikä sellainen istu valmiina olohuoneen lattialla. Mutta se on jokaisen valinta..minun valinta on vain tämä yksi.

 

Meillä on nyt toinen lapsi tulossa ja ikäeroa tulee olemaan noin viisi vuotta, joka mielestäni on ihan hyvä. Itse surin yhden lapsen kanssa sitä sisarusasiaa, mutta kun asiaa paremmin ajattelee niin sen vuoksi on turha murehtia koska eihän sitä tiedä millainen suhde sisaruksilla edes tulisi olemaan. Tiedän monia sisaruksia jotka ovat aikuisiällä todella vähän tekemisissä keskenään ja itsellänikin sisarukset on jääneet vähän etäisiksi nykyisen pitkän välimatkan vuoksi. Lapsuusajan leikkikavereita saa muualtakin, niitä ei tarvitse itse tehdä. Meille riittää kaksi lasta koska tiedän että heille meillä riittää aikaa ja voimavaroja.

Oma kokemukseni sivusta seuranneena tuosta isosta lapsikatraasta on se että kyllä pienellä ikäerolla viisi lasta aiheuttaa sen että jokaista lasta ei pysty niin hyvin hoitamaan kuin pienemmässä perheessä. Lapset joutuvat olemaan ikäänsä nähden omatoimisempia ja kyllähän se on selvää että äidillä ei voi riittää huomiota samalla tavalla jokaiselle. Huvitti hiukan tuossa jonkun monilapsisen perheen äidin kirjoitus jossa hän mainitsi kuinka onnelliseksi lapsi tulee yhteisestä ajasta ja vanhemman jakamattomasta huomiosta. Itse näen tilanteen aika huonona jos vanhemman kanssa yhdessä vietetty aika ja huomio on niin harvinaista että siitä pitää erikseen mainita, meillä kun se on jokapäiväistä. Ei näitä asioita yksikään monilapsisen perheen äiti tietenkään voi myöntää, mutta niin se vain on.

 

Minä en voisi kuvitellakaan, että meillä olisi vähemmän lapsia. Teinit olen joskus ajatellut lähettää maata kiertävälle radalle, mutta olisihan sitä yhdenkin kanssa voinut olla samanlaista murrosiän myllerrystä.

Mitä materiaan tulee, niin kyllähän sitä on... vähän liikaakin tullut varmaan hankittua.

Mutta mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle... sellasta se vaan on. Itse en olisi voinut kuvitellakaan olevani yhden lapsen äiti, jos biologia olisi pettänyt, niin vieraita lapsia olisi meille tullut lisäksi.

 

Oma kokemukseni sivusta seuranneena tuosta isosta lapsikatraasta on se että kyllä pienellä ikäerolla viisi lasta aiheuttaa sen että jokaista lasta ei pysty niin hyvin hoitamaan kuin pienemmässä perheessä. Lapset joutuvat olemaan ikäänsä nähden omatoimisempia ja kyllähän se on selvää että äidillä ei voi riittää huomiota samalla tavalla jokaiselle. Huvitti hiukan tuossa jonkun monilapsisen perheen äidin kirjoitus jossa hän mainitsi kuinka onnelliseksi lapsi tulee yhteisestä ajasta ja vanhemman jakamattomasta huomiosta. Itse näen tilanteen aika huonona jos vanhemman kanssa yhdessä vietetty aika ja huomio on niin harvinaista että siitä pitää erikseen mainita, meillä kun se on jokapäiväistä. Ei näitä asioita yksikään monilapsisen perheen äiti tietenkään voi myöntää, mutta niin se vain on.

Sanonpa sen että ei välttämättä jokainen 1-2 lapsen äiti anna arvokasta aikaansa lapselle.
todella läheltä oon seurannut esim bonaripoikani äidin ja pojan välejä.
Äiti tapaa poikaansa joka toinen viikonloppu,on tosi tarkka että näin tehdään ja silloin tulee tän äidin miehen lapset myös.
Hällä siis kaksi lasta itellä,toinen asuu hänen kanssa ja toinen,tä mun bonari tulee joka toinen viikonloppu.Silti mitään ei tehdä siellä olleesa,poika sanoo leikkineensä tyttöjen ( sisarpuolten) kanssa ja pelaneensa.
Kun kyselen mitä äidin kanssa niin äiti oli siellä ja äiti pelas koneella,joi miehensä kanssa jne.

Sanoo että joskus olis kiva tehdä jotai vain äidin kanssa.Ja kun mun mies koittaa äidiltä kysellä niin tä sanoo että poika haluu pelata,haluu leikkiä muiden kanssa vaan.

Äitiä musta tapaamaan menee.

Samoin eräs ystäväni,hälle tärkeitä on hevoset.2 tytärtä ovat isän kanssa illat.
Sanookin että rakastaa hevosiaan enemmän kuin lapsiaan.

Eli en menis sanomaan että on lapsimäärästä kiinni tuo laatuaika.
Monella vähempilapsisella on niin hektinen elämäntilanne että lapset jää jalkoihin.

Ehkä enemmän persoonakyssäri.

 

Mikähän muuten siinä on että ihmiset tuntuu nykyään (edelleen) ajattelevan että monta lasta= sama kuin järjetön kaaos, korvia huumaava meteli ja kylään tai matkoille on turha edes haaveilla enää ollenkaan?

Jaa, musta tuntuu enemmän siltä että täällä tuntuu ihmiset ajattelevan että iso sisarusparvi on automaattinen onnela, jossa oppii kaikki elämän tärkeät asiat. Yksilapsisissa perheissä kasvaa sitten pelkästään materialla kyllästettyjä itsekkäitä hirviöitä.

Tietysti se oma perhe on jokaiselle paras - pitääkin olla - mutta katsooko ihmiset asioita näin mustavalkoisesti?!

 

Näkemyksiä, mielipiteitä, kokemuksia?

No minäkin kerron oman mielipiteeni, näkemykseni ja kokemukseni asiaan.

Mulla on yksi oma lapsi jonka kanssa kahden asuttiin pitkään, lisäksi minulla on ollut pitkä suhde mieheen, jolla oli neljä lasta ja nykyisellä miehelläni on kaksi lasta. Eli jonkinlaista kokemusta löytyy eri kokoonpanoista.

Minusta yksi lapsi on aivan ihana, helppo jne. niin kuin sanoit, hyvä niin jos olet tyytyväinen itse.

Elo viiden lapsen kanssa oli myös todella antoisaa aikaa minulle. Nämä neljä exän lasta oli todella sopeutuvia(otti siis minun lapseni avoimesti joukkoonsa) ja he olivat tottuneet jakamaan ja odottamaan omaa vuoroaan. Aivan ihani, ei mitään "heti mulle tänne kaikki nyt"- lapsia vaikka jokaisella oli voimakas oma tahto. Jos näistä lapsista joku alkoi kiukutteleen, ei muut alkanut mukana vaan antoi yhden kiukutella. Viiden lapsen kanssa tosin kulkeminen oli hankalampaa, meillä oli riittävän iso auto, mutta hotellit ym. ei meidän kokoonpanoon ole valmiita. Rahakin riitti, kun lapset oli tottunut saamaan kohtuudella tavaraa ym. Hyvä kokoonpano tuokin, jos haluaa paljon lapsia ja pitää lapsista.

Nykyinen kokoonpano meillä siis yksi minun lapsi ja kaksi miehen lasta. Nämä miehen lapset on pienellä ikäerolla joka on sinänsä hyvä, että heillä on keskenään kiinteä suhde. Toisaalta he ei ymmärrä sitä, että jos toinen saa jotain niin sitä samaa ei tarvitse ostaa myös toiselle. Tämän vuoksi en osta heille juuri koskaan mitään, koska toiselle olisi sitten pakko keksiä vastaa tavara(saman arvoinen). Tämä on siis meidän perheen oma ongelma, mutta muuten kolme on ok, mahtuu vielä autoon jne. Mutta edelleen yksi lapsista on aina ylimääräinen perhepaketeissa.

Eli minusta kaikissa kokoonpanoissa mitä minulla on ollut, on omat hyvät ja huonot puolet. Tärkeintä on, että olet tyytyväinen päätöksesi.

 

Minä en voisi kuvitellakaan, että meillä olisi vähemmän lapsia. Teinit olen joskus ajatellut lähettää maata kiertävälle radalle, mutta olisihan sitä yhdenkin kanssa voinut olla samanlaista murrosiän myllerrystä.

Mitä materiaan tulee, niin kyllähän sitä on... vähän liikaakin tullut varmaan hankittua.

Mutta mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle... sellasta se vaan on. Itse en olisi voinut kuvitellakaan olevani yhden lapsen äiti, jos biologia olisi pettänyt, niin vieraita lapsia olisi meille tullut lisäksi.

Iso peesi!

:flower:

 

Olet materialisti!!

Tottakai kannattaa miettiä asioita...lapset kasvaa ja kuluttaa koko ajan enemmän. Leikki-iässä ei niinkään, mutta koululaiset. Vaatteet, kengät, ruoka, harrastukset, harrastusvälineet (sukset, luistimet jne..). Mä olen halunnut enemmän kuin yhden lapsen, mutta kyllä nää menot välillä hirvittää

ja kun ja jos on pienet ikäerot, ei niitä suksia, luistimia yms tarvi jokaiselle jokavuosi uusia ostaa. kierrättyy varsin helposti sisarukselta toiselle.

 

sarjassamme asenne kysymys vissiin.mä tiedän äitejä jotka on hulisemassa yhden lapsen kanssa, ja äitejä joilla neljäkin lasta menee siinä missä yksi. hyvä puolihan tässä on, että kukaan ei sua pakota enempää lapsia hankkimaan, eikä myöskään yhteen jäämään. :xmas:

 

These include by no means the sole kind of techniques accessible to individuals who take care of this kind of investments, and most hedge funds make use of more than one type of strategy to be able to offer the best possible returning. When comparing your slow-moving in addition to from time to time unknown progress regarding communal funds or perhaps the common investment collection, hedge pay for purchase method adds up when you have important capital they are willing to threat. By simply picking a trustworthy hedge deposit investment decision agent, you obtain the luxury of energetic riches supervision in which continually changes because marketplaces change. The particular independence to purchase a variety of choices, effective managing, as well as productive hedging techniques combined to generate hedge fund assets a new clever selection for many who wish by far the most beyond his or her monetary purchases. michael zimmerman fund Everything Occurs Inside Revenue Per Sq Ft . prentice capital management Too much, far too quick?