Monelleko eri isällä kehtaisit tehdä lapsia?

[Lottie]

Mua harmittaa kun aina ajatellaan avio/avoeron olevan ihan normijuttu. Mä en tunne kovinkaan monta paria jotka ovat olleet yhdessä kuolemaan asti koska tutuista monikaan ei ole vielä kuollut, mutta elossa olevista voin luetella:

isä ja äiti, 43 vuotta
täti ja setä, 44 vuotta, 45 vuotta, 38 vuotta

Kaikki ensimmäisissä avioliitoissaan.

Lisäksi omista kolkyt ja risat -ikäisistä kavereistani, joilla on lapsia, kaikki ovat yhdessä lastensa isän kanssa edelleen. Omassa lähisuvussa ja kavereissa ei ole ainuttakaan eronnutta vanhempaa tai yksinhuoltajaa, miehen suvussa kylläkin. (yksi kaverini on eronnut avioliitosta mutta heillä ei ollut lapsia.)

Ilmeisesti meidän suku on harvinaista porukkaa.

Täytyy toki muistaa että aikaisemmin pysyttiin naimisissa koska se oli moraalinen pakko. Avioliitot saattoi olla hyvinkin onnettomia ja puolisolla saattoi olla rinnakkaissuhteita. Nykyään nuo syyt johtavat usein eroon.
Mun mielestä on vain tervettä erota suhteesta joka tuottaa osapuolille tuskaa. Monikohan vanhus, joka on ollut puolisonsa kanssa aviossa kuolemaan saakka, on kokennut onnellisen avioliiton?
Itse toki tunnen pariskuntia jotka ovat olleet "ikuisesti" yhdessä ja lähes jokanen näistä liitoista on pitänyt sisällään sen kaltaisia ongelmia, joiden takia olisi ollut parasta erota. Mutta kun ei ole erottu, ja nyt samat ongelmat sitten toistuvat heidän lapsillaan ja lapsenlapsillaan.

No jaa, mä kyllä tunnen omat vanhempani, setäni ja tätini, ja voin sanoa että tuskin eroavat tämän jälkeenkään ja tuskin on mitään syytäkään erota.

Aika jännä, että jos aviopari on ollut pitkään yhdessä, puhutaan että se on vain kulissia ja ne ovat oikeasti onnettomia. Entäpä jos he todella rakastavat toisiaan ja haluavat olla toistensa kanssa vielä vuosikymmenten jälkeenkin? Ja jokaisella tulee liitossaan vaikeuksia, ei ne liitot aina onnellisia ole muttei se tarkoita että eroamaan pitäisi ruveta.

Sinänsä offtopiccia eikä liity alkuperäiseen kysymykseen mutta minua ärsytti tuo oletus että kaikkihan kuitenkin eroaa.

Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä 7 v, naimisissa vähän yli 2 v ja yksi 10 kk lapsi. Jos nyt ero tulisi, olen jo sen verran vanha että tuskin enää ehtisin toipua erosta, löytää toista miestä, seurustella sen kanssa niin pitkään että huomaisin sen soveltuvan isäksi ja isäpuoleksi lapselleni, muuttaa yhteen, mennä mahdollisesti naimisiin (minkä haluan tehdä ennen lapsensaantia) ja tulla raskaaksi. Niin että eiköhän mulla tule olemaan lapsia vain yhden miehen kanssa.

 

[Rokkivosu]

Mä en haluaisi kuin yhdelle isälle lapsia. En siinäkään tapauksessa et puolisoni kuolisi.
Toisaalta, mähän en lisää lapsia haluakaan, joten

 

[Horuksen silmä]

Mua harmittaa kun aina ajatellaan avio/avoeron olevan ihan normijuttu. Mä en tunne kovinkaan monta paria jotka ovat olleet yhdessä kuolemaan asti koska tutuista monikaan ei ole vielä kuollut, mutta elossa olevista voin luetella:

isä ja äiti, 43 vuotta
täti ja setä, 44 vuotta, 45 vuotta, 38 vuotta

Kaikki ensimmäisissä avioliitoissaan.

Lisäksi omista kolkyt ja risat -ikäisistä kavereistani, joilla on lapsia, kaikki ovat yhdessä lastensa isän kanssa edelleen. Omassa lähisuvussa ja kavereissa ei ole ainuttakaan eronnutta vanhempaa tai yksinhuoltajaa, miehen suvussa kylläkin. (yksi kaverini on eronnut avioliitosta mutta heillä ei ollut lapsia.)

Ilmeisesti meidän suku on harvinaista porukkaa.

Täytyy toki muistaa että aikaisemmin pysyttiin naimisissa koska se oli moraalinen pakko. Avioliitot saattoi olla hyvinkin onnettomia ja puolisolla saattoi olla rinnakkaissuhteita. Nykyään nuo syyt johtavat usein eroon.
Mun mielestä on vain tervettä erota suhteesta joka tuottaa osapuolille tuskaa. Monikohan vanhus, joka on ollut puolisonsa kanssa aviossa kuolemaan saakka, on kokennut onnellisen avioliiton?
Itse toki tunnen pariskuntia jotka ovat olleet "ikuisesti" yhdessä ja lähes jokanen näistä liitoista on pitänyt sisällään sen kaltaisia ongelmia, joiden takia olisi ollut parasta erota. Mutta kun ei ole erottu, ja nyt samat ongelmat sitten toistuvat heidän lapsillaan ja lapsenlapsillaan.

No jaa, mä kyllä tunnen omat vanhempani, setäni ja tätini, ja voin sanoa että tuskin eroavat tämän jälkeenkään ja tuskin on mitään syytäkään erota.

Aika jännä, että jos aviopari on ollut pitkään yhdessä, puhutaan että se on vain kulissia ja ne ovat oikeasti onnettomia. Entäpä jos he todella rakastavat toisiaan ja haluavat olla toistensa kanssa vielä vuosikymmenten jälkeenkin? Ja jokaisella tulee liitossaan vaikeuksia, ei ne liitot aina onnellisia ole muttei se tarkoita että eroamaan pitäisi ruveta.

Mä keskustelin asiasta yleisellä tasolla, maailman laajuisesti. Se että sun suvussa on pitkässä ja onnellisessa avioliitossa eläneitä pareja on toki hieno asia. Mutta ei se poista sitä seikkaa että kaikki pitkät avioliitot eivät perustu onneen vaan uskonnollisiin velvotteisiin ( mm katoliset eivät saa erota ) tai siihen että nainen on kasvatettu osaansa ottamaan vastaan kaikki se mitä miehen puolelta tulee.
Mutta mä olen sitä mieltä että perheväkivalta, puolison alkoholiongelmat tai jatkuva pettäminen on syitä joiden TULISI johtaa eroon. Muuten kasvaa lisää rikkinäisiä aikuisia jotka siirtävät ongelmansa omille lapsilleen. Ja se on surullisempaa kun avioero.

 

[SeOlinMinä]

Voi se mieli muuttua jos se kumppani ei ollutkaan oikea ja sit löytää sen elämänsä rakkauden.. eihän sitä elämästä tiedä, ikinä ei pidä sanoa ettei ikinä

 

[Vieras]

Kehtaisin tehdä niin monelle kun haluaisin! Tietysti kun lapsia on jo useammalle kun yhdelle miehelle niin harkinta-aika täytyisi olla enemmän kuin muutama vuosi,mutta tosiaankaan muiden mielipiteillä ei tässä asiassa pitäisi olla merkitystä.

Itselläni on lapsi vain yhdelle miehelle,mutta ehdottomasti haluan niitä lisää! Ja silloin lapsille tulee eri isät sillä nykyinen aviomieheni ei ole lapseni biologinen isä.

 

[jontsulii]

Ajattelin aina että vaan yhelle,nyt silti odotan lasta toiselle miehelle vaikka ei ollut enää mulla itselläni haaveita saada lisää lapsia,olen ilonen ja onnellinen siitä että mieheni saa oman lapsen mitä se on niin kauan toivonutkin.

Ei asiat vaan valitettavasti mene aina niinkuin on suunnitellut,jos ero tulisi niin en tietenkään voisi vannoa enää että en koskaan tekisi uudelle miehelle lapsia,mutta tuskinpa tekisin.seuraavalla miehellä olisi parempi olla omiakin lapsia ihan näin niinkuin muutenkin

 

[Lottie]

Mutta mä olen sitä mieltä että perheväkivalta, puolison alkoholiongelmat tai jatkuva pettäminen on syitä joiden TULISI johtaa eroon. Muuten kasvaa lisää rikkinäisiä aikuisia jotka siirtävät ongelmansa omille lapsilleen. Ja se on surullisempaa kun avioero.

Tästä asiasta me ollaan samaa mieltä.

 

[Timangi-]

Ehdottomasti yhdelle. Ja ehdottomasti ne mun toivomani kolme (ja sitten meni piuhat multa solmuun)

 

[...]

Mulla on periaate, ett yhdelle. Ja oon sen miehellekki sanonu, ett jos joskus ero tulee, ni mulle ei lapsia enempää tuu. Johtuu varmaan siitä, ett oon niin monta perhettä nähny mis ei tasa-arvo totetudu lasten kesken, joilla eri isät.

Mutta sellasia perheitä, joissa homma toimii niin en todellakaa halveksu.

 

[Madicken04]

Mieluiten yhdelle, mutta jos nyt tulisi ero ja välttämättä haluaisin lisää lapsia ja löytäisin miehen joka myös näin haluaisi niin ehkä sitten sille kahdelle, ei enemmälle. Eikä se ole kiinni kehtaamisesta niinkään vaan ihan omasta ajattelustani ja jollain tavalla laiskuudestani kun haluan pitää aisat yksinkertaisina. Tiedän että jotkut asiat tuntuvat minusta hankalilta ja itse vierastan ajatusta uusperheestä, varsinkin jos molemmilla puolisoilla on jo ennestään lapsia useamman kumppanin kanssa jne. Menee minulle liian monimutkaiseksi.

Ystävät ja naapurit saavat puolestani tehdä lapsia vaikka seitsemän eri miehen kanssa, ei se heidän arvoaan minun silmissäni vähennä.

 

[-]

Minusta jokainen toimii niinkuin parhaaksi katsoo ja itse en ainakaan olisi voinut etukäteen päättää sitä, kuinka monen miehen kanssa on valmis tekemään lapsia -ihan lapsellinen (ja todennäköisesti nuoren ihmisen asettama) kysymys. Itsellä lapsia kahdelle miehelle. Koen aika raskaaksi tämän uusperhekuvion (meillä molemmilla on lapsia entisistä liitoista) ja kuvio vaatii paljon myös lähiympäristöstöltä (isovanhemmat, omat sisarukset).

 

[NannaIhana]

max. kahdelle

 

[höm]

kehtaisin tehdä?
en tekisi kuin yhdelle, onneksi ei tarvitsekaan, kun lapset on jo "tehty" ja mieskin vielä mukana kulkee

 

[vieras]

No tää tapaus josta oon jo aiemmin ketjussa kirjoittanut on siis jättänyt vanhimmat lapsensa isälleen, raskautunut välittömästi uudelle, eronnut vauva-aikana, odottaa taas eri miehelle parin kk seurustelun jälkeen. Kotielämä mustasukkaista raivoamista ja sekopäistä riehumista, kun ei se lapsi pystykään pitämään miestä kiinni. Onko tällanen elämä ihan oikeasti hyväksyttävää, jossa on sekä miehen että naisen lapset välikädessä kärsimässä? Ja tää kaikki on ok, koska "elämää ei voi ennustaa".

 

[kolmen äiti]

Mulla on periaate, ett yhdelle. Ja oon sen miehellekki sanonu, ett jos joskus ero tulee, ni mulle ei lapsia enempää tuu. Johtuu varmaan siitä, ett oon niin monta perhettä nähny mis ei tasa-arvo totetudu lasten kesken, joilla eri isät.

Tämä on niin totta. Lähipiirissä on hyvä esimerkki, valitettavasti.

 

[Keittiönoita]

Niin monelle kuin on lapsia aikeissa tehdä. Mulla on 2 lasta ja kummallakin eri isä. Voisi olla sama isä, jos se eka ei olisi mennyt potkaisemaan tyhjää. Kolmas lapsi oli aikoinaan harkinnassa ja silloin jo kolmannelle isäkandidaatille, mutta päätin muista syistä jättää sen kolmannen hankkimatta.

 

[no]

sitten ap:n ei kannata muuttaa Afrikkaan missä miehellä voi olla kymmenenkin vaimoa