Monelleko eri isällä kehtaisit tehdä lapsia?

[Peppari]

Miten nii, kahdelle eri miehelle lapset. Mutten oo kyllä kehdannut niitä tehdä vaan poijjaat on syntyneet kattoluukun kautta :xmas:

 

[KUULES]

Mites se siitä kehtaamisesta on kiinni?

Elän elämääni itselleni, en muille ihmisille.

Mutta ei se ole lasten etu. Mieti nyt kaikki mummolat ja se että lapsi ei saa kasvaa isänsä kanssa. Miksei saman tien heivaa äitiäkin pois ja laita lasta vaikka mummolle. Identiteetin terveen kehityksen kannalta on tärkeää että lapsella on myös isä saman katon alla asumassa. Lue vaikka ihan perus asioita lapsen kehityksestä. Missään ei suositella isien vaihtoa tai jatkuvaa vaihtoa isästä toiseen. Se saa lapsen arville loppuiäksi.

Rikospsykologiassakin lähtökohtaisesti rikolliset ovat juuri hajanaisista perheistä. Eli eroperheet, moni-isäisyys tms.


Itse kannatan sitä että yksi isä tietysti. Noloa tai ei... Niin moni-isäisyys ei ole lapselle tervettä. Piste. Siinä kohtaa naisen pitäisi jo pystyä tuntemaankin häpeää jos pitää tehdä tai vahingossa tekee lapselleen hallaa vaihtelemalla omia mies-suhteitaan. Millainen ihminen ei tunne häpeää?

Kuules nyt,
eiköhän monelle lapselle ole parhaaks jos Oikea isä jättänyt perheen esim, kun lapsi oli pieni ja äiti löytänyt uuden (vai eikö olis saanut uutta miestä ottaa?)
Varmasti lapsellekin mukava kun on isä (puoli/hahmo) elämässä mukana ja opettamassa ja että kaikki ovat onnellisia??

Omilla kolmella lapsella Yksi ja sama isä

Mutta itsellä isä jätti kun olin vauva, ja äiti meni uuden miehen kanssa yhteen ja saivat 2 ihanaa pikkusisarusta mulle ja sain ihanan isäpuolen!!

Sehän lapsesta tuntuu hyvälle itsetunnolle että oma isä ei huoli vaan lähtee uuteen elämään. Taidat olla itse kylmettänyt sydämesi kauan aikaa sitten. Älä puhu muiden puolesta. Ei ole lapsen etu että äiti vaihtaa miehiä lennosta ja hankkii kolmen kanssa uuden isän ja niiden suvut. Miten voit edes ajatella sitä lapsen etuna? Vai vaihtaisitko lastesi isän johonkin uuteen hoitoosi ja sanoisit vain kaikille että se oli lasten etu se vaihto kun et enää isää rakastanut?

Väitätkö että olen iloinen että mun isä jätti mut ja äidin kun olin vauva?
Ja kyllä olen hänen kanssaan silti vielä väleissä, mutta olen iloinen että äiti löysi uuden miehen ja sen elämänsä rakkauden Isänikin jälkeen!
Ja olen iloinen sisaruksistani, todellakin!
Harmittaako sua että jotkut voivat olla silti onnellisia jos isä jättänyt joskus?
Ja miksi ajattelet Että se äiti haluaa tehdä monen miehen kanssa lapsia.. eivät kaikki äidit halua erota lapsen isästä, vaan isä jättää heidät tosta vaan. ja eipäs ollut kummoinen isä ja tottakai äiti saa jatkaa elämäänsä lapsensa/lastensa kanssa sekä mahdollisesti uuden miehensä kanssa tai yksin lasten kanssa.!!!!!!!

Ja hei, mä olen 26vee.. oon ollut mun ukkoni kanssa 9 vuotta yhdessä ja meillä kolme lasta ja voi olla et tulee neljäski meille!!!! ja en todellakaan oo vaihtamassa miestäni keneenkään Eikä mulla ole muita hoitoja!!! vain mieheni
Onko sulla vai??

 

[Cosmo]

Yhdelle

 

[RJ]

Ilmeisesti "vaihdan miehen lennossa" ja olen vähintäänkin "lapsen etua ajattelematon" äiti, jos saan nykyisen mieheni kanssa lapsen. Mitä siitä, että lapsen isä jätti minut kahdeksan vuotta sitten (12 yhdessä vietetyn vuoden jälkeen) ja nykyisen tapasin reilu vuosi sitten. Lennossa vaihtui Ja tokihan se pilaisi lapsen elämän, jos hän aikanaan sisaruksen tähän uuteen suhteeseeni saisi
Asia ymmärretty, menen nurkan taakse häpeämään...

Kyllä kai meistä jokainen haluaisi, että suhde kestäisi ikuisesti, mutta kun KOSKAAN ei voi tietää!

 

[KUULES]

Haloolle muutes et oonko mä sanonut lapsen etuna et on hyvä et vanhemmat eroaa ja saisi uuden isän.
puhuin omasta lapsuudesta jota en ole valinnut, mutta en ole katkera paska.
elän elämääni enkä jaksa murehtia tuommoisia, eikä tarvitsekaan koska mulla ollut onnellinen lapsuus.
Tietysti haluan että kaikki lapset saisivat olla oman äitinsä ja isänsä kanssa eivätkä he eroaisi ja olisivat onnellisia.
Haluan itsellekin samaa.

 

[yhmamma]

Mä en oikein tajuu. Siis koska mulla on yhdelle miehelle kaksi lasta ja olen nyt eronnut hänestä, niin mulla ei sais olla häpyä tehdä lisää lapsia. Pitäisikö äiti-ihmisen elää yksin loppuelämänsä? Tai jos menisi uusiin naimisiin niin ei saisi tehdä lisää lapsia, koska yhden kanssa on jo? Jos vielä löydän hyvän miehen, joka lapsia kanssani tahtoo, niin ihan taatusti teen. Toki toivon että tää mies sitten pysyisin mun kanssa hamaan loppuun asti, mut eipä sitäkään voi tietää.

 

[RJ]

Mä en oikein tajuu. Siis koska mulla on yhdelle miehelle kaksi lasta ja olen nyt eronnut hänestä, niin mulla ei sais olla häpyä tehdä lisää lapsia. Pitäisikö äiti-ihmisen elää yksin loppuelämänsä? Tai jos menisi uusiin naimisiin niin ei saisi tehdä lisää lapsia, koska yhden kanssa on jo? Jos vielä löydän hyvän miehen, joka lapsia kanssani tahtoo, niin ihan taatusti teen. Toki toivon että tää mies sitten pysyisin mun kanssa hamaan loppuun asti, mut eipä sitäkään voi tietää.

Pitäisi (jos moniin täällä kirjottaneisiin on uskominen.)
Ei naisella SAA olla elämää, jos eroaa, vaan pitää hautautua kodin seinien sisäpuolelle häpeämään epäonnistumistaan

 

[vieras]

Mä en oikein tajuu. Siis koska mulla on yhdelle miehelle kaksi lasta ja olen nyt eronnut hänestä, niin mulla ei sais olla häpyä tehdä lisää lapsia. Pitäisikö äiti-ihmisen elää yksin loppuelämänsä? Tai jos menisi uusiin naimisiin niin ei saisi tehdä lisää lapsia, koska yhden kanssa on jo? Jos vielä löydän hyvän miehen, joka lapsia kanssani tahtoo, niin ihan taatusti teen. Toki toivon että tää mies sitten pysyisin mun kanssa hamaan loppuun asti, mut eipä sitäkään voi tietää.

Pitäisi (jos moniin täällä kirjottaneisiin on uskominen.)
Ei naisella SAA olla elämää, jos eroaa, vaan pitää hautautua kodin seinien sisäpuolelle häpeämään epäonnistumistaan

Se lasten vääntäminen on teille AINOA tapa ELÄÄ omaa elämää?! jos palstaan on uskominen, oma elämä UNOHDETAAN silloin kun lapsia saa, tässä on pieni ristiriita.

Lapsellista ja naurettavaa tekstiä. Mulle on ihan sama vaikka sen lapsen tekisi jokaiselle vastaantulijalle, mutta miettikää nyt vähän mitä sieltä näppikseltä mukanerokkaina päästelette.

 

[JuiceFani]

Elämä ei tosiaan mene niinku ite suunnittelee ja haluaa. Enkä sanois että se on kehtaamisesta kyse.

Kyllä sitä itsekin pystyy vaikuttamaan asioihin erittäin paljon, kunhan on vastuuntuntoinen.

En kyl nyt tajunnu pointtias. Mut aina elämä ei mee niinku ite suunnittelee vaikka ois kuin vastuuntuntonen.....

 

[mie]

Mä en oikein tajuu. Siis koska mulla on yhdelle miehelle kaksi lasta ja olen nyt eronnut hänestä, niin mulla ei sais olla häpyä tehdä lisää lapsia. Pitäisikö äiti-ihmisen elää yksin loppuelämänsä? Tai jos menisi uusiin naimisiin niin ei saisi tehdä lisää lapsia, koska yhden kanssa on jo? Jos vielä löydän hyvän miehen, joka lapsia kanssani tahtoo, niin ihan taatusti teen. Toki toivon että tää mies sitten pysyisin mun kanssa hamaan loppuun asti, mut eipä sitäkään voi tietää.

Pitäisi (jos moniin täällä kirjottaneisiin on uskominen.)
Ei naisella SAA olla elämää, jos eroaa, vaan pitää hautautua kodin seinien sisäpuolelle häpeämään epäonnistumistaan

Elääkö nainen sitten ainostaan silloin kun jokaisen uuden kumppanin kanssa tekee uuden lapsen *pohtii tosissaan*?
Itse voin sanoa, että kun kaksi lasta jo on samalle miehelle, niin joko kolmas tule vielä samalle tai sitten minun lapsilukuni on täynnä. Jos tiemme mieheni kanssa eroavat, niin toivon toki löytävän uuden puolison, mutta en kyllä halua hänen kanssa lapsia...
Mutta ihmiset ovat erilaiset tässäkin asiassa, se mikä sopii yhdelle ei sovi taas toiselle

 

[v]

Toivon että pysyn päätöksessäni, enkä tee tämän yhden lisäksi enempää lapsia koska olen päättänyt että lapset vain yhden miehen kanssa ja olen jo eronnut lapseni isästä.

 

[Outis]

Ihmiset on niiiiiiin kovin ehdottomia silloin kun eivät itse ole joutuneet tilannetta kokemaan. Itse olin esim. niin abortin vastainen kuin olla ja voi, mutta kun tulin sellaisen tilanteen eteen, jossa jouduin pohtimaan synnytänkö vammaisen lapsen vai en, alkoi mieleni muuttua.. Onneksi kuitenkin selvisi, että tervettä odotan, sillä uskon, että olisin muuten päätynyt siihen kiihkomielellä vastustamaani aborttiin...

 

[elämä on]

Mä en oikein tajuu. Siis koska mulla on yhdelle miehelle kaksi lasta ja olen nyt eronnut hänestä, niin mulla ei sais olla häpyä tehdä lisää lapsia. Pitäisikö äiti-ihmisen elää yksin loppuelämänsä? Tai jos menisi uusiin naimisiin niin ei saisi tehdä lisää lapsia, koska yhden kanssa on jo? Jos vielä löydän hyvän miehen, joka lapsia kanssani tahtoo, niin ihan taatusti teen. Toki toivon että tää mies sitten pysyisin mun kanssa hamaan loppuun asti, mut eipä sitäkään voi tietää.

Pitäisi (jos moniin täällä kirjottaneisiin on uskominen.)
Ei naisella SAA olla elämää, jos eroaa, vaan pitää hautautua kodin seinien sisäpuolelle häpeämään epäonnistumistaan

Elääkö nainen sitten ainostaan silloin kun jokaisen uuden kumppanin kanssa tekee uuden lapsen *pohtii tosissaan*?
Itse voin sanoa, että kun kaksi lasta jo on samalle miehelle, niin joko kolmas tule vielä samalle tai sitten minun lapsilukuni on täynnä. Jos tiemme mieheni kanssa eroavat, niin toivon toki löytävän uuden puolison, mutta en kyllä halua hänen kanssa lapsia...
Mutta ihmiset ovat erilaiset tässäkin asiassa, se mikä sopii yhdelle ei sovi taas toiselle

Jos teille sattuu tulee ero. ja haluat uuden miehen ja löydät sellaisen. sanotko sille miehelles että en halua sun kanssa yhteistä lasta?
Jos hän esim lapseton. tietenkään ei sen takia miehelle tehdä lasta mutta jos hän kovasti haluaisi itse lapsen, mitä veikkaat olisitteko yhdessä loppuun asti...

 

[mie]

Ihmiset on niiiiiiin kovin ehdottomia silloin kun eivät itse ole joutuneet tilannetta kokemaan. Itse olin esim. niin abortin vastainen kuin olla ja voi, mutta kun tulin sellaisen tilanteen eteen, jossa jouduin pohtimaan synnytänkö vammaisen lapsen vai en, alkoi mieleni muuttua.. Onneksi kuitenkin selvisi, että tervettä odotan, sillä uskon, että olisin muuten päätynyt siihen kiihkomielellä vastustamaani aborttiin...

Tai sitten toisilla on vaan vakaammat periaatteet kun toisilla? Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että toiset saavat lapsia monen eri kumppanin kanssa. Mutta, olen kyllä päättänyt tässä vaiheessa, kun minulla on jo kaksi lasta, että toiselle miehelle en enään lapsia tee.

 

[vieras]

Ihmiset on niiiiiiin kovin ehdottomia silloin kun eivät itse ole joutuneet tilannetta kokemaan. Itse olin esim. niin abortin vastainen kuin olla ja voi, mutta kun tulin sellaisen tilanteen eteen, jossa jouduin pohtimaan synnytänkö vammaisen lapsen vai en, alkoi mieleni muuttua.. Onneksi kuitenkin selvisi, että tervettä odotan, sillä uskon, että olisin muuten päätynyt siihen kiihkomielellä vastustamaani aborttiin...

Tai sitten toisilla on vaan vakaammat periaatteet kun toisilla? Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että toiset saavat lapsia monen eri kumppanin kanssa. Mutta, olen kyllä päättänyt tässä vaiheessa, kun minulla on jo kaksi lasta, että toiselle miehelle en enään lapsia tee.

jos sinulla ei olisi kahta lasta ja olisit 25v yhden lapsen yh, niin et varmasti olisi noin ehdoton kannassasi. Vai mitäpä luulet?

 

[Myö]

Tästä tulikin mieleen, että jos olet eronnut lapsesi isästä ja te ketkä sanotte että jos uuden löydätte ette tee lasta hänen kanssaan? Jos tulee vahinko (jostain kumman syystä) teettekö sitten abortin??

 

[näin meillä]

kolmelle miehelle olen ollut raskaana ja kai sitä vois vielä neljännellekkin olla

Mulla näin. Olen haaveillut isosta lapsikatraasta ja voisin tehdä neljännen ja siitä seuraavat lapset neljännelle isälle pienillä ikäeroilla. Sitä ennen tosin vaatisin päästä naimisiin ja yhteisen talolainan maksajiksi ;D

 

[mie]

Mä en oikein tajuu. Siis koska mulla on yhdelle miehelle kaksi lasta ja olen nyt eronnut hänestä, niin mulla ei sais olla häpyä tehdä lisää lapsia. Pitäisikö äiti-ihmisen elää yksin loppuelämänsä? Tai jos menisi uusiin naimisiin niin ei saisi tehdä lisää lapsia, koska yhden kanssa on jo? Jos vielä löydän hyvän miehen, joka lapsia kanssani tahtoo, niin ihan taatusti teen. Toki toivon että tää mies sitten pysyisin mun kanssa hamaan loppuun asti, mut eipä sitäkään voi tietää.

Pitäisi (jos moniin täällä kirjottaneisiin on uskominen.)
Ei naisella SAA olla elämää, jos eroaa, vaan pitää hautautua kodin seinien sisäpuolelle häpeämään epäonnistumistaan

Elääkö nainen sitten ainostaan silloin kun jokaisen uuden kumppanin kanssa tekee uuden lapsen *pohtii tosissaan*?
Itse voin sanoa, että kun kaksi lasta jo on samalle miehelle, niin joko kolmas tule vielä samalle tai sitten minun lapsilukuni on täynnä. Jos tiemme mieheni kanssa eroavat, niin toivon toki löytävän uuden puolison, mutta en kyllä halua hänen kanssa lapsia...
Mutta ihmiset ovat erilaiset tässäkin asiassa, se mikä sopii yhdelle ei sovi taas toiselle

Jos teille sattuu tulee ero. ja haluat uuden miehen ja löydät sellaisen. sanotko sille miehelles että en halua sun kanssa yhteistä lasta?
Jos hän esim lapseton. tietenkään ei sen takia miehelle tehdä lasta mutta jos hän kovasti haluaisi itse lapsen, mitä veikkaat olisitteko yhdessä loppuun asti...

Kyllä sanon, että en tee yhteistä lasta. Pidän oikein erityisen hyvin huolen siitä, että hän tietää tämän asian jo heti alusta pitäen. Jos hän haluaa ehdottomasti lapsia, niin ei meidän yhdeselosta tulisi mitään. Jos senkaan takia, etten jaksaisi sitä painostusta yhteiseen lapseen.
Jos päädyn nykyisen mieheni kanssa siihen, että emme tee kolmatta, niin hakeutun mahd. nopeasti sterilasaatioon.

 

[neiti Dina]

alkuperäiseen kysymykseen: Yhdelle.

 

[vieras]

Elämä ei tosiaan mene niinku ite suunnittelee ja haluaa. Enkä sanois että se on kehtaamisesta kyse.

Kyllä sitä itsekin pystyy vaikuttamaan asioihin erittäin paljon, kunhan on vastuuntuntoinen.

En kyl nyt tajunnu pointtias. Mut aina elämä ei mee niinku ite suunnittelee vaikka ois kuin vastuuntuntonen.....

Sille ei voi mitään, jos toinen kuolee, mut harvemman liitto kuolemaan päättyyn.

 

[mie]

Ihmiset on niiiiiiin kovin ehdottomia silloin kun eivät itse ole joutuneet tilannetta kokemaan. Itse olin esim. niin abortin vastainen kuin olla ja voi, mutta kun tulin sellaisen tilanteen eteen, jossa jouduin pohtimaan synnytänkö vammaisen lapsen vai en, alkoi mieleni muuttua.. Onneksi kuitenkin selvisi, että tervettä odotan, sillä uskon, että olisin muuten päätynyt siihen kiihkomielellä vastustamaani aborttiin...

Tai sitten toisilla on vaan vakaammat periaatteet kun toisilla? Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että toiset saavat lapsia monen eri kumppanin kanssa. Mutta, olen kyllä päättänyt tässä vaiheessa, kun minulla on jo kaksi lasta, että toiselle miehelle en enään lapsia tee.

jos sinulla ei olisi kahta lasta ja olisit 25v yhden lapsen yh, niin et varmasti olisi noin ehdoton kannassasi. Vai mitäpä luulet?

Saattapi olla. Sen takia kirjoitinkin, että tässä vaiheessa, kun minulla on jo KAKSI lasta, olen ehdottomasti sitä mieltä, että en enään toiselle miehelle lapsia tee.

 

[vieras]

Elämä ei tosiaan mene niinku ite suunnittelee ja haluaa. Enkä sanois että se on kehtaamisesta kyse.

Kyllä sitä itsekin pystyy vaikuttamaan asioihin erittäin paljon, kunhan on vastuuntuntoinen.

En kyl nyt tajunnu pointtias. Mut aina elämä ei mee niinku ite suunnittelee vaikka ois kuin vastuuntuntonen.....

Sille ei voi mitään, jos toinen kuolee, mut harvemman liitto kuolemaan päättyyn.

eli oletko oikeasti sitä mieltä, että minun olisi pitänyt jäädä yksilapsiseksi kun ex päätti kadota elämästämme? Kyllä minulla ja lapsellani oli oikeus isompaan perheeseen. Sitä iloa kun esikoiseni sai pikkuveljen! Olisiko minun pitänyt jäädä kaksin lapseni kanssa lopun elämäksi kun jäin yh:ksi 22vuotiaana ja esikoisen ilamn isähahmoa ja pikkuveljeä?? Miten perustelet jos mielestäni olisi pitänyt?

 

[lai-ne]

Itse en kehtaa kuin nykyiselle miehelleni. Jos erottais niin tuskin olis pokkaa tehdä lisää muksuja jonkun toisen kanssa..
Tai 2 eri isää vois olla maksimi, mutta silti olis suuri häpeä niskassa..

jo tämä aloittajan kysymyksen muotoilu kertoo tosi tiukoista rajoista hänen omassa elämässään. mietin, miksi hän kysyy tätä. tahtooko kuulla samankaltaisia vastauksia vai tahtooko jotenkin vääristyneellä tavalla kokea itsensä "paremmaksi" kuin esim äidit, joilla on lapsia useammalle miehelle.

mutta vastaus: kehtaaminen ei liity tähän mitenkään. kehtaisin vaikka sadalle. elämäni ei ole kiinni muiden mielipiteistä. kaksi lasta on ja heillä eri isät. jos tahtoisin kolmannen lapsen niin olisi sitten lapsia kolmelle eri miehelle.

 

[näin meillä]

Elämä ei tosiaan mene niinku ite suunnittelee ja haluaa. Enkä sanois että se on kehtaamisesta kyse.

Kyllä sitä itsekin pystyy vaikuttamaan asioihin erittäin paljon, kunhan on vastuuntuntoinen.

En kyl nyt tajunnu pointtias. Mut aina elämä ei mee niinku ite suunnittelee vaikka ois kuin vastuuntuntonen.....

Sille ei voi mitään, jos toinen kuolee, mut harvemman liitto kuolemaan päättyyn.

eli oletko oikeasti sitä mieltä, että minun olisi pitänyt jäädä yksilapsiseksi kun ex päätti kadota elämästämme? Kyllä minulla ja lapsellani oli oikeus isompaan perheeseen. Sitä iloa kun esikoiseni sai pikkuveljen! Olisiko minun pitänyt jäädä kaksin lapseni kanssa lopun elämäksi kun jäin yh:ksi 22vuotiaana ja esikoisen ilamn isähahmoa ja pikkuveljeä?? Miten perustelet jos mielestäni olisi pitänyt?

Mä kans sain esikoisen jo kahdeksantoistavuotiaana ja erottiin sen isän kanssa kun olin 20v.
Ja mitä vastuuntuntoon tulee, niin voi sitä vastuuntuntoa osoittaa myös tekemällä lapsia vaikka kuinka monen miehen kanssa, eikä vain pakoilemalla kaikkia tilanteita jossa vaaditaan sitoutuvaa vastuunkantamista. Mainittakoon, että mun kolmen lapsen kolmet isät ovat myös vastuunsa kantaneet ja enemmänkin. Parisuhteet vain eivät toimineet. Mahtavia isiä ovat omalla tyylillään jokainen.

 

[kannanottaja]

Kysyisinkin, onko mies valmis isäksi lapselle, jonka äidillä on entuudestaan lapsia kahdelle tai useammalle miehelle? Mikäli mies on valmis tähän ja sitoutuu isyyteen (ja perheeseen) niin tilanne ei liene vielä huono. Mikäli nainen haluaa synnyttää lapsen vaikkei mies lasta haluaisi niin siinä tapauksessa kannattaa katsoa peiliin ja kysyä itseltään että missä se harkinta niitten lasten laittamiseksi oikein on.