Monellekko miehelle lapsia?

Mullekin on ihan sama se, että muut naureskelee tälle mun periaatteelle, tulkaa kysymään sit mun kuolinvuoteella monelleko miehelle lapsia on. Voin luvata et periaatteessa olen pysynyt.

 

Entäpä jos....

Saa sitä ihmetellä jos siinä jokin ihmetyttää? Ei minua ihmetytä lainkaan.

Minua ihmetyttää se, mitä ja ketä hyödyttää pitää noin vahvoja periaatteita tuollaisesta asiasta. Tuskin kukaan alunperin ajattelee, että: "olisipa mukavaa kun lapsillani olisi eri isät".

Se, että joillain puolisisaruksilla on eri isät, voi johtua niin monesta asiasta, esimerkiksi aiemmin mainitsemastani nuorena leskeksi jäämisestä.

Jos elämä tuo tullessaan uusia vaiheita, joihin ei itse voi vaikuttaa, voi sitten siinä tilanteessa miettiä haluaako lisää lapsia vai ei. Uudessa tilanteessa asian voi nähdä uudessa valossa. Puolisisarukset ovat varmasti useimmiten yhtä rakkaita lasten elämässä kuin täyssisarukset ja mukana useimmiten sittenkin kun vanhemmista on aika jo jättänyt.

Mua kiinnostaisi tietää, mitä hyötyä on noin vahvasta periaatteesta? Siis miksi haluat ajatella noin mustavalkoisesti?

 

kuin tälle yhdelle miehelle kolme, joista yksi on kuollut pienenä. Mieheni pystyy lisääntymään, jos haluaa. Mutta ei kanssani. Eikä siis näin ollen muutkaan miehet pysty saamaan kanssani lapsia. Ellei tapahdu ihmettä, mutta enköhän minä ole mullassa ennen sitä.

 

Yhdelle miehelle kolme lasta.

Hassua oli, kun yksi kaveri kysyi aivan aidon hämmästyneenä, että "Siis onks noi KAIKKI saman miehen". ..

 

Mulle on ihan sama monelleko muilla on lapsia, ei kuulu mulle.
Mä oon sen vannonut et mä teen vaan yhdelle miehelle lapsia, tää yks syntyvä jää viimeseks jos jostain syystä erottas miehen kanssa, mut toivottavasti kaikki menee hyvin ja tehdään ainakin toinen vielä =)
Mun lapset tulee olemaan täyssisaruksia.

hah, mikä meriitti elämässä! noh, jos on lusikalla annettu.....

No liekö tuossa nyt jotain ongelmaa? Näin oon päättäny ja niin tulee olemaan? Mitäs se sinua haittaa?

yleensä elämää ei voi noin hallita darling. mutta kyllä se elämä sinullekin opettaa vielä yhtä ja toista.

Kyllä minä vain oman elämäni hallitsen.

ihanan naivia!!!!

No voi jeesus, mikä tuossa on naivia jos mä oon näin päättäny niin en mä tee enää lisää lapsia jos tuosta miehestöä eroon. Katkeruuksissasiko siellä huutelet vai mitä?

ei, ku se että luulet voivasi hallita elämääsi tekemällä periaatepäätöksiä. eikö elämä ole sinulle vielä mitään opettanut? oletko pumpulissa kasvanut vai miksi kuvittelet, että olet universumin keskipiste, jumala, joka ohjaa muiden ihmisten käytöstä ja elämän tapahtumia?

tää oli hyvin sanottu, hahhhaahhhaahhhaahhh.
elämää tosiaan ei voi hallita täysin vaikka paljon itsekin voi valintoja tehdä.
mutta elämä ei ole niin yksinkertaista, eikä ihminen tunne edes itseään useinkaan juuri lainkaan, saati puolisoaan. Niimpä eroja tulee todella paljon.

Itse kyllä olen naimisissa ja kolme lasta aviomieheni kanssa mutta elämä on kovan koulun antanut.
Mutta, on erittäin hyvä että Rosalee on sitoutunut miehensä, se on hyvä ennuste heidän tulevaisuudelle.
Ylimieliseksi ei pidä kuitenkaan heittäytyä, elämänkokemus tuo mukanaan sitten (jos tuo) nöyryyden ja kunnioituksen, niin itseään kuin muita kohtaan.
Elämässä kaikki on yhtä.

 

Kahden miehen kanssahan noita on tullu tehtyä. Exän kanssa on yks ja tämän nykyisen ja toivottavasti viimeisen miehen kanssa toivottavasti kohta kaks.

 

Mullekin on ihan sama se, että muut naureskelee tälle mun periaatteelle, tulkaa kysymään sit mun kuolinvuoteella monelleko miehelle lapsia on. Voin luvata et periaatteessa olen pysynyt.

Tiimarivihkoilijoiden vihkoista on jo sivut siihen mennessä hapristuneet.

Kysymykseen: yhdelle kaksi.

 

Ihan vaan omalle aviomiehelle ja muille ei koskaan tulekaan....

Peesi!

 

Yhdelle kaksi ja tähän jää.

samma här.

 

Entäpä jos....

Saa sitä ihmetellä jos siinä jokin ihmetyttää? Ei minua ihmetytä lainkaan.

Minua ihmetyttää se, mitä ja ketä hyödyttää pitää noin vahvoja periaatteita tuollaisesta asiasta. Tuskin kukaan alunperin ajattelee, että: "olisipa mukavaa kun lapsillani olisi eri isät".

Se, että joillain puolisisaruksilla on eri isät, voi johtua niin monesta asiasta, esimerkiksi aiemmin mainitsemastani nuorena leskeksi jäämisestä.

Jos elämä tuo tullessaan uusia vaiheita, joihin ei itse voi vaikuttaa, voi sitten siinä tilanteessa miettiä haluaako lisää lapsia vai ei. Uudessa tilanteessa asian voi nähdä uudessa valossa. Puolisisarukset ovat varmasti useimmiten yhtä rakkaita lasten elämässä kuin täyssisarukset ja mukana useimmiten sittenkin kun vanhemmista on aika jo jättänyt.

Mua kiinnostaisi tietää, mitä hyötyä on noin vahvasta periaatteesta? Siis miksi haluat ajatella noin mustavalkoisesti?

No en tiedä tarvitseeko minun perustella tuota päätöstäni. Se on minun sydämen asia, se riittää perusteeksi.
En minä sitä rakkautta epäilekään millään tavalla, mut mulle riittää ne lapset jotka mulle suodaan tämän rakkaan kanssa.

 

yhelle

 

Yhdelle

 

Mullekin on ihan sama se, että muut naureskelee tälle mun periaatteelle, tulkaa kysymään sit mun kuolinvuoteella monelleko miehelle lapsia on. Voin luvata et periaatteessa olen pysynyt.

Mulla on sama periaate. Varmaan en huolisi edes uutta miestä, jos jostakin syystä ero tulisi. Niin milläs sitten lisää lapsiakaan?
Ja noi jotka ihmettelee jumalaksi, niin omasta asiastahan tässä päätetään, ei muiden. Ellei ihminen itse voi olla varma edes omista asioistaan, niin miten sitten pitäis elää?
Mulla oli periaate, etten mene sänkyynkään miehen kanssa ennen avioliittoa. No, sen verran lipsuin, että NUKUTTIIN kihlausaikana samassa sängyssä, mutta seksiä oli vasta naimisiin menon jälkeen!
Siitäkin mua kritisoitiin, etteä vielä sun mieli muuttuu ja varmaan et jaksa neitsyenä naimisiin asti. Häh häh, jaksoinpa vaan, enkä ole hetkeäkään katunut!

 

Onnellinen villasukka:

tää oli hyvin sanottu, hahhhaahhhaahhhaahhh.
elämää tosiaan ei voi hallita täysin vaikka paljon itsekin voi valintoja tehdä.
mutta elämä ei ole niin yksinkertaista, eikä ihminen tunne edes itseään useinkaan juuri lainkaan, saati puolisoaan. Niimpä eroja tulee todella paljon.

Itse kyllä olen naimisissa ja kolme lasta aviomieheni kanssa mutta elämä on kovan koulun antanut.
Mutta, on erittäin hyvä että Rosalee on sitoutunut miehensä, se on hyvä ennuste heidän tulevaisuudelle.
Ylimieliseksi ei pidä kuitenkaan heittäytyä, elämänkokemus tuo mukanaan sitten (jos tuo) nöyryyden ja kunnioituksen, niin itseään kuin muita kohtaan.
Elämässä kaikki on yhtä.

Jos nuista minun periaatteista saa sellaisen kuvan etten ole kunnioittava ja nöyrä niin anteeksi nyt sitten. Minä kyllä tiedän elämän realiteetit, olen yhdestä ukosta eronnut, jonka luulin tuntevani, mutta väärässä olin. Turpiin tuli ja vieraita naisia riitti.
En sitä usko, mutta jos nykyinen yllättää edes edellisen suuntaisesti, niin se on hastala vista baby! Mutta siltikään en ole lisää lapsia tekemässä. Elämää ei voi todellakaan hallita, mutta sen voin hallita mitä tuosta minun pillustani ulos tulee ja kenen kanssa.

 

Miksi teitä vaivaa, jos joku ei halua lapsia ikinä kuin yhdelle miehelle?
Kysytään: mitä hyötyä.. Pakkoko kaikesta on aina jotain hyötyä olla? Ja ainakaan kenellekään muulle kuin itselleen?

 

exän kanssa kaksi ja nykyisen mieheni kanssa kaksi.
kyllä mäkin silloin vannoin kun exästä erosin ettei koskaan ikinä miestä eikä lapsia nyt ainakaan. mutta ei pidä koskaan sanoa ei koskaan. elämä tuo yllätyksiä tullessaan. niinkun mullekin tän ihanan uuden miehen =)

 

Peesaan Rosaleeta tässä asiassa. Yhdelle miehelle on yksi ja toinen tulossa. Ja muille miehille en lapsia halua. En nyt enkä tulevaisuudessa.

 

Yhdelle.

 

4 miestä, 5 lasta. jokaisen kohdalla olen vannonut et nyt tää on viimonen. mut joo, näin on vain mennyt ja ihan ok on.

 

Tästä ketjusta saa lähes semmoisen kuvan että ne kenellä on vain lapsia yhdelle miehelle, ovat jotenkin ylpeämpiä saavutuksestaan, kun taas ne naiset jotka saanut esim kahdelle miehelle, pitävät asiaa ihan normaalina, miksi sitä hävetä pitäisikään. Ja sisaruksia ne on kaikki oli sitten samasta tai eri isästä, jos samassa perheessä asuvat! Sen perusteella myöskään adoptiolapset eivät ole ottovanhempiensa lapsia :headwall:

 

Mullekin on ihan sama se, että muut naureskelee tälle mun periaatteelle, tulkaa kysymään sit mun kuolinvuoteella monelleko miehelle lapsia on. Voin luvata et periaatteessa olen pysynyt.

Vieläpä näin tosissaan

 

Minulla on yhden miehen kanssa kolme lasta. Kahdella nuorimmalla on ikäeroa keskenään 7 vuotta. Tämä herättää useimmissa vieraissa ihmisissä ajatuksen, että tällä nuorimmalla on eri isä kuin muilla. Että ehkä se on aika yleistä nykyään.

Olen muuten samalla kannalla kuin Rosalee ja olen ollut jo vuosia. Samanlainen päätöshän tämä on kuin se, että haluaako lapsia ylipäänsä vai ei. Minä haluan lapsia yhden miehen kanssa.

Se, että joku muu haluaa toisin tai on valinnut toisin, ei vaivaa minua. Ei kuulu minulle tippaakaan.

Miehelläni on sisar- ja velipuolia, joista puhumme kyllä ihan veljinä ja sisarina. Joskus tokaisin itsekin, että mieheni on kovasti isänsä näköinen. En tosin ole koskaan nähnytkään mieheni biologista isää, mutta ehkä seura tekee kaltaisekseen...

Minun ajatukseni perustuu siihen, että kun päätimme hankkia yhdessä lapsia, sitouduimme samalla toisiimme loppuelämäksi. Siksi minun on vaikea ajatella saavani lapsia jonkun toisen miehen kanssa.

 

yhdelle kaksi lasta

 

Yhdelle tulossa toinen ja toivottavasti jää tähän.

 

Ylpeä en ole, teen niin kuin omalle luonteelleni sopii. Lapsia on kolme yhdelle miehelle ja enempää ei tule, ei hänen eikä muidenkaan kanssa.