Monellekko miehelle lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:
Onnellinen villasukka:

tää oli hyvin sanottu, hahhhaahhhaahhhaahhh.
elämää tosiaan ei voi hallita täysin vaikka paljon itsekin voi valintoja tehdä.
mutta elämä ei ole niin yksinkertaista, eikä ihminen tunne edes itseään useinkaan juuri lainkaan, saati puolisoaan. Niimpä eroja tulee todella paljon.

Itse kyllä olen naimisissa ja kolme lasta aviomieheni kanssa mutta elämä on kovan koulun antanut.
Mutta, on erittäin hyvä että Rosalee on sitoutunut miehensä, se on hyvä ennuste heidän tulevaisuudelle.
Ylimieliseksi ei pidä kuitenkaan heittäytyä, elämänkokemus tuo mukanaan sitten (jos tuo) nöyryyden ja kunnioituksen, niin itseään kuin muita kohtaan.
Elämässä kaikki on yhtä.


Jos nuista minun periaatteista saa sellaisen kuvan etten ole kunnioittava ja nöyrä niin anteeksi nyt sitten. Minä kyllä tiedän elämän realiteetit, olen yhdestä ukosta eronnut, jonka luulin tuntevani, mutta väärässä olin. Turpiin tuli ja vieraita naisia riitti.
En sitä usko, mutta jos nykyinen yllättää edes edellisen suuntaisesti, niin se on hastala vista baby! Mutta siltikään en ole lisää lapsia tekemässä. Elämää ei voi todellakaan hallita, mutta sen voin hallita mitä tuosta minun pillustani ulos tulee ja kenen kanssa.

:D elä nyt nuin suutu.
tuli ehkä käsitys että olet naiivi ja kokematon. Saahan sellainenkin olla jos on ja se on ok.
Mutta elämä on niin jännä juttu, että "älä koskaansano ei koskaan" on ihan hyvä ohje ollut itselleni.
Ja myös mieltään saa muuttaa jos siltä tuntuu.
Kyllä minä itsekin olen sitoutunut jne mutta tosiaan, elämä tuo usein yllättäviä asioita jolloin mieli voi muuttua.
Onnea teille lapsen tulon johdosta.
 
Entäpä jos...
Alkuperäinen kirjoittaja mii:
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:
Mullekin on ihan sama se, että muut naureskelee tälle mun periaatteelle, tulkaa kysymään sit mun kuolinvuoteella monelleko miehelle lapsia on. Voin luvata et periaatteessa olen pysynyt.
Mulla on sama periaate. Varmaan en huolisi edes uutta miestä, jos jostakin syystä ero tulisi. Niin milläs sitten lisää lapsiakaan?
Ja noi jotka ihmettelee jumalaksi, niin omasta asiastahan tässä päätetään, ei muiden. Ellei ihminen itse voi olla varma edes omista asioistaan, niin miten sitten pitäis elää?
Mulla oli periaate, etten mene sänkyynkään miehen kanssa ennen avioliittoa. No, sen verran lipsuin, että NUKUTTIIN kihlausaikana samassa sängyssä, mutta seksiä oli vasta naimisiin menon jälkeen!
Siitäkin mua kritisoitiin, etteä vielä sun mieli muuttuu ja varmaan et jaksa neitsyenä naimisiin asti. Häh häh, jaksoinpa vaan, enkä ole hetkeäkään katunut!
Vastaukseni tuohon otsikon kysymykseesi on minun mielestäni, että elää pitäisi siten, ettei etukäteen tarvitse tuomita jotain sellaista, josta ei itse tiedä.
Tuomitseminen on vaarallista siksi, että vaikka sitä ei ääneen sanokaan, on vahvojen periaatteiden kanssa elävillä usein taustalla se ajatus, että heidän periaatteensa mukaisesti eläminen on enemmän oikein ja muunlainen elämä on jollain lailla vähempiarvoista tai jopa väärin.

Vai miksi muuten sitä omaa periaatetta pitää korostaa?

Niin ja kenelläkään ei tietenkään ole oikeutta kritisoida teidän periaatteita, mutta mielestäni aiheesta voi keskustella ja ihmetellä.

Minä en ainakaan voi olla varma omista asioista, koska enhän voi tietää mitä elämäni tuo tullessaan. Toki minä rukoilen, että kaikki menee hyvin ja saamme mieheni kanssa olla yhdessä vanhuuteen saakka ja toivomme lisää lapsia. Jos kuitenkin meille kävisi huonosti, niin sitten joutuisin miettimään, mikä siinä tilanteessa on hyvä ratkaisu.
 
vieras
Yhdelle miehelle 2 lasta itsellä.

Tunnen erään naisen jolla on 3 lasta, kaikki erimiehille ja nyt taas raskaana ja arvatenkin taas uus isä, säälittää ajatella lapsia kun tulevat siihen ikään että ymmärtävät :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja vili43:
Alkuperäinen kirjoittaja FedWithGasoline:
Alkuperäinen kirjoittaja vili43:
:LOL: :LOL: :LOL:

Onneksi, ihan pirun onneksi, KUKAAN ei voi päättää miten elämä heittelee, se päätetään ihan jossain muualla, puolestanne :) .
Paskat! Nyt vili järki käteen. :kieh:
Älä ny gon minätiiänkaikestakaiken ja kukkaa muu ei tiijä palj mittää :xmas:
Juuuuu, mutta kukaan Ei päätä tommosista - paitsi yksilö itse.
 
Entäpä jos...
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miksi teitä vaivaa, jos joku ei halua lapsia ikinä kuin yhdelle miehelle?
Kysytään: mitä hyötyä.. Pakkoko kaikesta on aina jotain hyötyä olla? Ja ainakaan kenellekään muulle kuin itselleen?
Kysyin siis uteliaisuudesta, mitä hyötyä on vahvoista periaatteista asioissa, joita ei etukäteen voi tuntea tai tietää.

Jos elämän tilanne muuttuu, niin voi miettiä asioita myös mahdollisen uuden kumppanin näkökulmasta tai omien lasten. Usein lapset haluaisivat sisaruksen vaikka vanhemmalla olisikin uusi puoliso, syystä tai toisesta.

Ja hei, tämä on keskustelua, tämä on keskustelupalsta :)
 
Mun
mielestä tässä ketjussa taas on se asenne, että yhdelle miehelle lapsensa tehneitä mollataan tyyliin "olette kokemattomia, naiiveja ja kyllä se elämä opettaa, joku muu jossain muualla päättää asian puolestanne"...hohhoijaa. Kyllä se olen ihan minä itse, joka päätän sen, kenen ja kuinka monen miehen kanssa lapseni teen. Ja jos yhden kanssa olen tehnyt kolme, enkä kertakaikkiaan halua enää lisää lapsia (eikä sen pitäisi olla enää mahdollistakaan), niin kyllä sen valinnan olen ihan itse tehnyt.

Ja miksi muuten aina puhutaan siihen tyyliin, että jos lapsia ei ole kuin sen yhden miehen kanssa, niin sitten on muka elämässä kokematon?!!! Eli mitä useampien miesten kanssa on lapsia, sitä kokeneempi on elämässä. Tuo on suoraan sanottuna todella idioottimainen ajattelutapa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Entäpä jos...:
Alkuperäinen kirjoittaja mii:
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:
Mullekin on ihan sama se, että muut naureskelee tälle mun periaatteelle, tulkaa kysymään sit mun kuolinvuoteella monelleko miehelle lapsia on. Voin luvata et periaatteessa olen pysynyt.
Mulla on sama periaate. Varmaan en huolisi edes uutta miestä, jos jostakin syystä ero tulisi. Niin milläs sitten lisää lapsiakaan?
Ja noi jotka ihmettelee jumalaksi, niin omasta asiastahan tässä päätetään, ei muiden. Ellei ihminen itse voi olla varma edes omista asioistaan, niin miten sitten pitäis elää?
Mulla oli periaate, etten mene sänkyynkään miehen kanssa ennen avioliittoa. No, sen verran lipsuin, että NUKUTTIIN kihlausaikana samassa sängyssä, mutta seksiä oli vasta naimisiin menon jälkeen!
Siitäkin mua kritisoitiin, etteä vielä sun mieli muuttuu ja varmaan et jaksa neitsyenä naimisiin asti. Häh häh, jaksoinpa vaan, enkä ole hetkeäkään katunut!
Vastaukseni tuohon otsikon kysymykseesi on minun mielestäni, että elää pitäisi siten, ettei etukäteen tarvitse tuomita jotain sellaista, josta ei itse tiedä.
Tuomitseminen on vaarallista siksi, että vaikka sitä ei ääneen sanokaan, on vahvojen periaatteiden kanssa elävillä usein taustalla se ajatus, että heidän periaatteensa mukaisesti eläminen on enemmän oikein ja muunlainen elämä on jollain lailla vähempiarvoista tai jopa väärin.

Vai miksi muuten sitä omaa periaatetta pitää korostaa?

Niin ja kenelläkään ei tietenkään ole oikeutta kritisoida teidän periaatteita, mutta mielestäni aiheesta voi keskustella ja ihmetellä.

Minä en ainakaan voi olla varma omista asioista, koska enhän voi tietää mitä elämäni tuo tullessaan. Toki minä rukoilen, että kaikki menee hyvin ja saamme mieheni kanssa olla yhdessä vanhuuteen saakka ja toivomme lisää lapsia. Jos kuitenkin meille kävisi huonosti, niin sitten joutuisin miettimään, mikä siinä tilanteessa on hyvä ratkaisu.


Tässä joku puhui ihan minunlaisesti.
Peesaan täysin.
 
Kummasti monet nuorena leskeksi jääneet löytävät ( onneksi! ) uuden puolison ja tosi rakkaus on usein sellaista, että sitä haluaa lapsia sen toisen ihmisen kanssa. Ja erojakin voi sattua mitä kummallisimmista syistä. Mun mielestä lähes kaikki periaatteet on huonoja, sillä käsitteenä periaate tarkoittaa mun mielestä sitä, että tilanteessa kuin tilanteessa pitää omasta kannasta kiinni putkinäköisesti, monesti ihan turhaan.
 
niinpä
Alkuperäinen kirjoittaja Mun:
mielestä tässä ketjussa taas on se asenne, että yhdelle miehelle lapsensa tehneitä mollataan tyyliin "olette kokemattomia, naiiveja ja kyllä se elämä opettaa, joku muu jossain muualla päättää asian puolestanne"...hohhoijaa. Kyllä se olen ihan minä itse, joka päätän sen, kenen ja kuinka monen miehen kanssa lapseni teen. Ja jos yhden kanssa olen tehnyt kolme, enkä kertakaikkiaan halua enää lisää lapsia (eikä sen pitäisi olla enää mahdollistakaan), niin kyllä sen valinnan olen ihan itse tehnyt.

Ja miksi muuten aina puhutaan siihen tyyliin, että jos lapsia ei ole kuin sen yhden miehen kanssa, niin sitten on muka elämässä kokematon?!!! Eli mitä useampien miesten kanssa on lapsia, sitä kokeneempi on elämässä. Tuo on suoraan sanottuna todella idioottimainen ajattelutapa.
Peesi tähän. Suvaitsemattomimpia tässä ketjussa ovat kyllä ne joilla niitä lapsia on useampien miesten kanssa. ....

 

Yhteistyössä