Mitkä olivat ensimmäiset sanat kun näit juuri synnyttämäsi vauvan?

Sehän on ihan pikku-kiinalaisen näköinen!

 

"Miksi se ei itke?"

 

"siinä se nyt on" :heart:

 

No heeeei !

Kutakuinkin noin kai olen tervehtinyt. Nuorimmaiselle taisin vielä tokaista että onpa kiva nähdä minkänäköinen vauva mua on potkinut niin kipeästi!

 

en sanonut yhtään mitään.

 

Esikoisesta: "Voi vi**u, oisin halunnu pojan." Kuopuksesta: "No ei kyllä oo kolme ja puol kiloo!!"

:O!! no nyt mä ymmärrän sunkin ongelmia taasen paremmin....... Ihana ihminen olet :heart:

 

"Ihan ****** näköinen" (piti tarkistaa että nimi sopii myös ulkonäöllisesti) ja heti perään kerroin miten äiti ja isi rakastaa kamalasti =)

 

Esikoisesta: joojoo, ehdin mä sen myöhemminkin näkemään, nyt mä nukun.

Kuopuksesta: ihan siskonsa näköinen!

 

Sanoin kätilöille että tehkää nyt jotakin? oli sininen eikä itkenyt , napanuora kaks kertaa kaulan ympäri,niin lähtivät sitten viemään käytävälle ja miehelle sanoin kun se kysyi että onko se kuollut että menee nyt perään kattomaan.. onneksi kohta alkoi itku kuulua ja mies palasi ovelle ja sanoi että alkoi itkeä.. hapettivat käytävällä..

 

"onpas se painava", kun vauva nostettiin rinnalleni. Jotenkin kuvittelin, ettei vastasyntyneet paina juuri mitään.

 

Miten kaunis se on.

 

En varmaan paljoa edes puhunu pökkyrässä unenpuutteesta ja siitä urakasta joka ei edes päättyny alatiesynnytykseen. Hyvä kun muistaa koko syntymää.

 

tais olla et ''no hei'', lapsen isä sanoi ''sun olis pitäny olla poika'' (ja ei sanonut huumorilla)

 

Mä olin synnytyksen jälkeen aika väsynyt etten muista mitä sanoin ihan ekana, mutta eka lause saattoi olla: "anna kamera!!" ku halusin saada kuvan siitä, kun mies leikkas napanuoran. :heart:

 

ekasta: ota se pois mua oksettaa
toisesta: mä tein sen mä tein sen se synty ja mä uskalsin synnyttä sen (takana kamala synnytyspelko)

 

Sil on pallit, mä tiesin et sil on pallit!! =)

 

katsoin sitä ja totesin "tossa se nyt sitte olis" (mielessä vilisti hirveää vauhtia ajatuksia ja niit on aika vaikea eritellä.. mut sellasia et voi helevetti mitä mä oon tehny, miten noin pinei otus voi satuttaa noin paljon, ja onpa se suloinen ja ihana.. onneksi se ei ole ruma, onhan kaikki hyvin) sitte kun ajatukset tasottu niin sanoin että hei äidin pieni rakas <3

 

Ethän sä ookaan yhtään näppyinen ja ryppyinen.

 

en edes muista, olin niiiiiin pettyny että tuli tyttö

Samoin ja vielä viides

 

en edes muista, olin niiiiiin pettyny että tuli tyttö

Samoin ja vielä viides

tasan ei käy onnenlahjat....oisin ikionnellinen moisesta sarjasta.

 

"Tämäkö on minun vauva?" Vauva lähti pikana toiselle osastolle ja näin vauvan ensimmäisen kerran vasta seuraavana päivänä kun itse olin toipunut vierailukuntoon.

 

pyysin suihkuun ja tupakalle.

 

Ensimmäisestä en kehdannut sanoa, mutta ajattelin spontaanisti "yök, viekää se pois" kun laittoivat kaulalle. Kolmen päivän rääkin jälkeen synnytys päättyi sectioon. Hartiat olivat tulessa kun kädet oli sidottu sivuille leikkausasentoon. Äänen sanottuna ekat sanat oli kait kiitos kun leikkaustiimi iloisesti onnitteli.

Kuopuksesta totesin, että kuinka kauan palautusoikeus kestää. Leikkaustiimi ymmärsi hyvin vitsin; kaikki tuijottivat liki viisikiloista kiljukaulaa joka karjui todella hiuksianostattavasti. Osastollakin pari tuoretta isää tuli naamat kalpeana ihmettelemään meidän juniorin äänilahjoja. Edelleenkin on melkoisen kantavat äänilahjat..

 

esikoisesta sanoin että terve, katoppas kuka se sieltä tuli. kuopusta taisin moikkasta samaan tyyliin.

 

Tais olla moi,kiva kun tulit ulos.Ja sit sanoin että tehdään toinen.
Mies taas..painoi sormella tytön nenää ja sano tööt. :snotty: