Mites tää nyt näin meni :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Puhu, on niin pimeää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Puhu, on niin pimeää

Vieras
Mitähän sitä tekisi...parisuhdetta takana piiitkäään, ylä-ja alamäkiä, kaksi ei-niin-helppoa luonnetta mutta hyvä kimppa. Ja nyt ihana lapsi siinä, vauva-aikaa elellään mutta se on ollut lapsen puolesta ihanaa.

Ja miten tässä nyt niin kävi että mies ei muista enää miten kotityöt tehdään, mistään sille ei voi sanoa ilman että on nalkutusta, itse löytää arvostelua joka asiasta eikä todella näytä tajuavan puhumisiaan ulkoapäin. Ei siis mitään suuren suurta, mutta täällä kotona kun on ja piirit niin pienet niin onpa alkanut tuntua siltä että eiköhän se ruoho vihertäis kauniimmin sillä puolella aitaa, jonka toisella puolella tuo possukka makoilee kengänkuva persmuksissa.

...ja en minä tosissaan, mutta mitä HELSKUTTIA sitä TEKIS! Ja tosiaan, tämä moraalin lahoaminen on tapahtunut sen jälkeen kun minä jäin kotiin. Kuoliko se kunnioitus kun akka otti paussia uraputkesta?!?!? Ja toisella ei tieteskään mielestään mitään ongelmia missään (paitsi nalkuttava akka, tietysti).
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Onko teilläkin tämä tullut vauvavuoden myötä?

kylläpä oikeestaan joo, koska aiemmin en ole kauheasti joutunut sanomaan miehelleni hänen menoistaan. Nyt olisi kiva, että hänkin ottaisi vastuuta kodista ym..
Mua loukkaa se, että joka kerta se huutaa, et "älä nalkuta". Se on jotenkin turhauttavaa, koska en oikeesti(!) ole kova nalkuttamaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ootkos löytänyt mitään ratkaisuideaa? Meillä nykyään nalkutusta on jo sekin kun ehdottaa että voitaisiko keskustella asioista (...älä TAAS ala NALKUTTAA)

pikkuvinkki, kirjoita vaikka kirje miehelle. sitä meillä on käytetty silloin kun kaikki meni huudoksi ja syyttelyksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
pikkuvinkki, kirjoita vaikka kirje miehelle. sitä meillä on käytetty silloin kun kaikki meni huudoksi ja syyttelyksi.

Kiitos, ajatus hyvä...mutta mä onnistun kuulemma nalkuttamaan jopa kirjeessä :o Kun vikaahan ei ole kun minussa ja sitä riittää ja riittää ja riittäääääääää (ja kohta mulle riittää kans :))

 
en ole. En tiedä mitä voisin tehä. Jos joskus syntyy hyvä keskustelu, niin mies vakuuttaa ymmärtävänsä, mutta kun taas arki koittaa, niin eipä paljon mies vastuuta kanna. Ärsyttävintä on se, että mun täytyy aina selittää omat menoni etukäteen ja varata itelleni aikaa. Mies ei helpolla jäisi lapsenvahdiksi, jos en etukäteen "varoittelesi".
Mies sitten menee miten menee. Sanoo vaan, et nyt mä meen ja tuun joskus.
Onko teillä näin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
pikkuvinkki, kirjoita vaikka kirje miehelle. sitä meillä on käytetty silloin kun kaikki meni huudoksi ja syyttelyksi.

Kiitos, ajatus hyvä...mutta mä onnistun kuulemma nalkuttamaan jopa kirjeessä :o Kun vikaahan ei ole kun minussa ja sitä riittää ja riittää ja riittäääääääää (ja kohta mulle riittää kans :))

aina kun mies sanoi mulle että mä vaan nalkutan ja valitan, niin mä sanoin että mietippä miksi. saman voi laittaa kirjeeseen. yritä kirjoittaa niin nätisti kuin pystyt, niin että mies jaksaa lukea ja tajuaa, että ei yksi ihminen jaksa kaikkea hoitaa. meillä meni pitkän ajan päästä perille, että ihan todellakin hommia on jaettava. ja jos niistä aina joutuu sanomaan, niin lisäsin itse usein siihen, että luuletko että musta on kiva aina sanoa näistä asioista? ois kiva kun hommat hoituis, ei tarvitsis kummankaan hermostua ja väsyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
en ole. En tiedä mitä voisin tehä. Jos joskus syntyy hyvä keskustelu, niin mies vakuuttaa ymmärtävänsä, mutta kun taas arki koittaa, niin eipä paljon mies vastuuta kanna. Ärsyttävintä on se, että mun täytyy aina selittää omat menoni etukäteen ja varata itelleni aikaa. Mies ei helpolla jäisi lapsenvahdiksi, jos en etukäteen "varoittelesi".
Mies sitten menee miten menee. Sanoo vaan, et nyt mä meen ja tuun joskus.
Onko teillä näin?

No ei ihan, mies kyllä tuon isähomman hoitaa kunnialla mutta toi aviomieshomma on vähän niinku REPSALLAAN. Ja itse todella yritän olla kiva ja (luonnottomankin) pitkäpinnainen ja kaikkea muuta, mutta en tietenkään miehen mukaan. Kohta mun naamanilmeetkin on varmaan jo nalkutusta!

 
Haistattakaa pitkät paskat tollasille äijille ja heivatkaa ne pihalle vähäks aikaa. Ei käy älli täysillä jos toinen hoitaa kotona vauvaa ja sen takia töistä tai koulusta pois, ja toinen sitten ajattelee, että sillä kotona olijalla tarvis hoitaa ihan kaikki...siis ihan kaikki ja tämä, joka väliaiaikaisesti pois töistä, sais rellotella miten sattuu.
 
meillä ongelma on pikemminkin siitä, että vaikka mies on loistoisä, niin kuitenkin vastuu lapsesta on minulla. Töiden jälkeen mies voi vaan ilmottaa, että menee nyt suihkuun ja päiväunille. Ja sen jälkeen harrastuksiin. Mä sitten olen vauvan kanssa aamusta iltaan ja illasta aamuun... Ei näin ole aina, mutta mielestäni kohtuuttoman usein.

mies osallistuu hiukan kotitöihin ja tekee remppaa kotona, mikä sinällään on kyllä jo iso juttu:D

Ehkä kuitenkin omien menojen raju karsiutuminen rasittaa, etenkin kun miehen ei ole tarvinnut menojaan juurikaan karsia:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Haistattakaa pitkät paskat tollasille äijille ja heivatkaa ne pihalle vähäks aikaa. Ei käy älli täysillä jos toinen hoitaa kotona vauvaa ja sen takia töistä tai koulusta pois, ja toinen sitten ajattelee, että sillä kotona olijalla tarvis hoitaa ihan kaikki...siis ihan kaikki ja tämä, joka väliaiaikaisesti pois töistä, sais rellotella miten sattuu.

No jaa, reiluuden nimessä myönnettäköön että eihän se mies nyt _ihan_ mitääntekemätön ole, eikä se niinkään ole se pointti...onhan siinä nimittäin sekin että kun täällä kotona on niin se sekamelskan sieto on huomattavasti huonompaa kuin aiemmin. Kyse on siis siitä että saisi puheyhteyden toimimaan, että vois nääkin asiat selittää että toinen ymmärtäisi ja voitais ..tanakele vaikka yhdessä nauraa koko pascalle.

 

Yhteistyössä