E
Eksyvä ei tietä kysy
Vieras
Tällä palstalla on jo usean viestin voimalla pohdittu, miltä pettäjästä tuntuu pettämisen jälkeen. Useat moralisoivat kommentit ovat sillä kannalla, että jos haluaa kokeilla, miten vehreää ruoho on aidan toisella puolella, pitää reilusti ottaa ero kumppanistaan ja kokeilla vasta sitten.
Hieno ja korkeamoraalinen ajatus - sinänsä. Oikeaoppinen ohjenuora kaikille, jotka tuntevat ylimääräistä hormoonikutinaa jalkovälissään. Vaikka olen seurannut useitakin avioeroja vierestä katsoen ja kokenut siinä omanikin, enpä kuitenkaan tunne yhtään niin ylvästä ihmistä, joka todellakin olisi ensin tehnyt jalon päätöksen ottaa ero ja vasta sitten lähteä katselemaan maailman mahdollisuuksia uusilla parisuhdemarkkinoilla.
Toki muutama tuntemani pari on eronnutkin eroa haluavan puolison mukaan "kasvettuaan erilleen", mutta sittemmin on ilmennyt, että kyseisen puolison pontimena ja katalysaattorina on toiminut jo liiton aikana hankittu salasuhde. Muutamassa viikossa on muutettu yhteen yht'äkkiä vastaan tulleen "upouuden" salamarakkauden kanssa.
Kysynkin, moniko näistä ellien korkean moraalin peräänkuuluttajista itse on kyennyt käymään Jaakobin painin mielessään ja eroamaan toimimattomasta suhteestaan ilman ulkopuolista kiihotinta tai tunteeko kukaan heistä yhtään näin korkeamoraalista henkilöä?
Hyvä se on puhua ja neuvoa muita, mutta onko kanttia tulla kertomaan itsestään tai tutustaan oikeasta elämästä?
Rajaan kysymystäni kuitenkin vielä niin, että alkoholistien ja väkivaltaisten kumppaneiden puolisoiden tai tuttavien ei kannata vastata, koska päihdeongelma tai väkivaltaisuus on jo sinänsä pätevä syy hankkia ero. Kohdistan kysymyksen niille, joiden oma tai tuttavien syy eroon on ollut pelkkä seksin halu jonkun toisen, tuntemattoman ihmisen, kuin oman kumppanin kanssa.
Hieno ja korkeamoraalinen ajatus - sinänsä. Oikeaoppinen ohjenuora kaikille, jotka tuntevat ylimääräistä hormoonikutinaa jalkovälissään. Vaikka olen seurannut useitakin avioeroja vierestä katsoen ja kokenut siinä omanikin, enpä kuitenkaan tunne yhtään niin ylvästä ihmistä, joka todellakin olisi ensin tehnyt jalon päätöksen ottaa ero ja vasta sitten lähteä katselemaan maailman mahdollisuuksia uusilla parisuhdemarkkinoilla.
Toki muutama tuntemani pari on eronnutkin eroa haluavan puolison mukaan "kasvettuaan erilleen", mutta sittemmin on ilmennyt, että kyseisen puolison pontimena ja katalysaattorina on toiminut jo liiton aikana hankittu salasuhde. Muutamassa viikossa on muutettu yhteen yht'äkkiä vastaan tulleen "upouuden" salamarakkauden kanssa.
Kysynkin, moniko näistä ellien korkean moraalin peräänkuuluttajista itse on kyennyt käymään Jaakobin painin mielessään ja eroamaan toimimattomasta suhteestaan ilman ulkopuolista kiihotinta tai tunteeko kukaan heistä yhtään näin korkeamoraalista henkilöä?
Hyvä se on puhua ja neuvoa muita, mutta onko kanttia tulla kertomaan itsestään tai tutustaan oikeasta elämästä?
Rajaan kysymystäni kuitenkin vielä niin, että alkoholistien ja väkivaltaisten kumppaneiden puolisoiden tai tuttavien ei kannata vastata, koska päihdeongelma tai väkivaltaisuus on jo sinänsä pätevä syy hankkia ero. Kohdistan kysymyksen niille, joiden oma tai tuttavien syy eroon on ollut pelkkä seksin halu jonkun toisen, tuntemattoman ihmisen, kuin oman kumppanin kanssa.