Mitenköhän pieni ekaluokkalainen pärjää illat yksin kotona?

Ei mitenkään tiedän, mutta ensi syksynä meillä taitaa olla tuo asia edessä.

Mulla on vakituinen työpaikka vielä vaikka olenkin sieltä työlomalla ja päivätöissä.
Tuo työloma loppuu kesäkuun lopussa ja joudun palaamaan vakipaikkaan (kolmevuorotyöhön).
Työlomaa ei enään tipu koska työpaikka luovutetaan uudelle yrittäjälle syksyllä.
Ensin työantaja lupasi moneen kertaan että etsivät niille jotka ei halua siirtyä niin uuden toimipisteen.
Nyt kun ovat saaneet kaikki käytännön asiat hoidettua ja aikataulut lukkoon niin ilmoittikin, ettei heillä ole mitään velvollisuuksia. Karua tekstiä joko siirryt liikkeen mukana tai sitten sinut irtisanotaan.

UUdella työnantajalla on vain pääasiassa ilta- ja yövuoroja sekä viikonloppuaja.
Miehellä taas kaksivuoro työ ja lasten kannalta epäinhimilliset työvuorot.

 

Koittakaa saaha miehen kanssa sumplittua nuo vuorot niin, että aina kun sinulla on iltaa, mies on aamussa ja päinvastoin.
Kai työnantajakin joustaa, kun hyvin perustelette asianne =).

 

ei noin pientä yksin kotiin. sovi vaikka naapurin kanssa et jos katsois lasta niinä iltoina kun olet töissä, tai isovanhemmilta, tai palkkaa kotiin joku lapsen kanssa. ja onhan niitä iltapäiväkerhojakin, tosin ei ne koko iltaa kestä. :flower:

 

Meillä mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Iltapäiväkerhossa ollut siihen puoli viiteen asti. Sitten tullut kotiin, syönyt iltaruoan, katsonut lastenohjelmat, tehnyt läksyt, laittanut vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten, tehnyt jotakin itsekseen ja joskus mennyt nukkumaankin ennen kuin olemme ehtineet kotiin. Kuopus vuoropäiväkodissa hoidossa. Joskus on käynyt niin kivasti, että isäni on tullut töidensä jälkeen meille istumaan iltaa esikoisen kanssa.

 

Meillä mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Iltapäiväkerhossa ollut siihen puoli viiteen asti. Sitten tullut kotiin, syönyt iltaruoan, katsonut lastenohjelmat, tehnyt läksyt, laittanut vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten, tehnyt jotakin itsekseen ja joskus mennyt nukkumaankin ennen kuin olemme ehtineet kotiin. Kuopus vuoropäiväkodissa hoidossa. Joskus on käynyt niin kivasti, että isäni on tullut töidensä jälkeen meille istumaan iltaa esikoisen kanssa.

Ei ei ja ei.

Ekaluokkalainen on pieni lapsi vielä! Vaikuttaa negatiivisesti pienen psyykeeseen, kun joutuu viettämään illat yksin kotona aina. Mahtaa tuntua pikkuisesta kivalta tulla tyhjään kotiin ja tehdä kaikki yksin! Kenellekään et voi kertoa mitä kivaa koulussa tehtiin, kukaan ei ole kuulemassa.

Lastensuojelun asia mielestäni! Kuka vanhempi pakottaa ekaluokkalaisen tämmäiseen järjestelyyn?!?

 

Onhan sinulla oikeus lyhennettyyn työaikaan ja saatteko valita/toivoa työuoroja? Yrittäkää miehen kanssa sopia työvuorot lapselle sopiviksi. Meillä 2-vuorotyössä järjestetään pienten lasten vanhemmille mahdollisuus arkena tehdä mahd. paljon aamuja.

 

Meillä mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Iltapäiväkerhossa ollut siihen puoli viiteen asti. Sitten tullut kotiin, syönyt iltaruoan, katsonut lastenohjelmat, tehnyt läksyt, laittanut vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten, tehnyt jotakin itsekseen ja joskus mennyt nukkumaankin ennen kuin olemme ehtineet kotiin. Kuopus vuoropäiväkodissa hoidossa. Joskus on käynyt niin kivasti, että isäni on tullut töidensä jälkeen meille istumaan iltaa esikoisen kanssa.

Hui... kuulostaa kyllä hurjalle tuo, että mennyt nukkumaankin ennen kun kotiudutte.

Ymmärrän tavallaan, että aina ei tilanteille voi mitään...
Mutta itse tein toisen valinnan, koska en noin pitkiä aikoja olisi voinut pienen antaa olla yksin.

 

riippuu tietysti ihan siitä ekaluokkalaisestakin. toiset ei haluu vielä ollenkaan olla yksin kotona ekaluokalla ja toisille se ei oo homma eikä mikään. löytyisköhän vaikka jotain lh tai muuta opiskelijaa, joka vois olla ekaluokkalaisen kanssa niitä pidempiä iltoja, jos tarvii.

 

Ymmärrän tavallaan, että aina ei tilanteille voi mitään...
Mutta itse tein toisen valinnan, koska en noin pitkiä aikoja olisi voinut pienen antaa olla yksin.

Pitää voida! Kenenkään ekaluokkalaisen ei ole pakko tuollaista kokea!

 

Meillä mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Iltapäiväkerhossa ollut siihen puoli viiteen asti. Sitten tullut kotiin, syönyt iltaruoan, katsonut lastenohjelmat, tehnyt läksyt, laittanut vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten, tehnyt jotakin itsekseen ja joskus mennyt nukkumaankin ennen kuin olemme ehtineet kotiin. Kuopus vuoropäiväkodissa hoidossa. Joskus on käynyt niin kivasti, että isäni on tullut töidensä jälkeen meille istumaan iltaa esikoisen kanssa.

en kritisoi mutta tämä on se syy että meillä mies jättäytyi pois työelämästä vähäksi aikaa. ei tarvii pienen olla yksin =)

 

Ymmärrän tavallaan, että aina ei tilanteille voi mitään...
Mutta itse tein toisen valinnan, koska en noin pitkiä aikoja olisi voinut pienen antaa olla yksin.

Pitää voida! Kenenkään ekaluokkalaisen ei ole pakko tuollaista kokea!

Juu, en vaan lähde täällä ketään tuomitsemaan sen suuremmin. JOTEN ÄLÄ MUN NISKAAN HYÖKKÄÄ!

Ilmoitin samalla, etten itse olisi valmis tälläiseen ja teimmekin asiat toisella tavalla.

Ja toisesta ketjusta kopsasi samaisen kirjoittajan tekstin :

"Pahin painajainen olisi se, että kaikki naiset äidiksi tultuaan sysätään kotiin. Kunnallinen perhepäivähoito ei ole ainoa keino ratkaista lastenhoito. Voi tehdä etätyötä, vuorotyötä (näin esim. minun lapsuudessani, aina oli joku kotona, vaikka töissä kävivätkin vanhemmat), voi ajatella että jospa rikkoisi sitä ydinperheajatusta sen verran, että ottaisikin isovanhemman/-vanhemmat luokseen asumaan (näin meillä suvussa monesti), au pair kustantaa ylläpidon ja jotain alta 300 euroa kuussa jne.

Tutkimusten mukaan lapset keskimäärin hyötyvät päivähoidosta."

Miksei teillä ole näin sitten hoidettu?? Kun kerran mainostat?

 

Meillä mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Iltapäiväkerhossa ollut siihen puoli viiteen asti. Sitten tullut kotiin, syönyt iltaruoan, katsonut lastenohjelmat, tehnyt läksyt, laittanut vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten, tehnyt jotakin itsekseen ja joskus mennyt nukkumaankin ennen kuin olemme ehtineet kotiin. Kuopus vuoropäiväkodissa hoidossa. Joskus on käynyt niin kivasti, että isäni on tullut töidensä jälkeen meille istumaan iltaa esikoisen kanssa.

Hui... kuulostaa kyllä hurjalle tuo, että mennyt nukkumaankin ennen kun kotiudutte.

Ymmärrän tavallaan, että aina ei tilanteille voi mitään...
Mutta itse tein toisen valinnan, koska en noin pitkiä aikoja olisi voinut pienen antaa olla yksin.

Nukkumaan mennyt, jos ollut aikainen aamu mennä kouluun. Näitä oli about kerran viikossa tai kahdessa parin kuukauden ajan, ei todellakaan mikään jokapäiväinen juttu.

Tietenkin tämä tarkoitti myös sitä, että olin aamulla laittamassa lasta kouluun ja yhteistä aikaa oli siis aamusta. Joskus jopa niin, että olin vielä kotona lapsen tullessa koulusta ja lähdin vasta sitten sen jälkeen.

Jokainen perhe varmaan löytää itselleen sopivan tavan toimia. Lapsi ei ole esittänyt mitään poikkeavia oireita, vaikka on jokusen tunnin itsekseen joskus ollutkin.

Vertailun vuoksi itse reissasin ekaluokkalaisena jo yksin, vaihdoin junia ja kaikkea. Ilman kännykkää. Elossa ollaan, eikä mitään ole käynyt. Mitä sitten omassa kodissa parissa tunnissa koululaiselle?

 

Meillä mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Iltapäiväkerhossa ollut siihen puoli viiteen asti. Sitten tullut kotiin, syönyt iltaruoan, katsonut lastenohjelmat, tehnyt läksyt, laittanut vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten, tehnyt jotakin itsekseen ja joskus mennyt nukkumaankin ennen kuin olemme ehtineet kotiin. Kuopus vuoropäiväkodissa hoidossa. Joskus on käynyt niin kivasti, että isäni on tullut töidensä jälkeen meille istumaan iltaa esikoisen kanssa.

Voi herra varjele Eihän tää voi olla totta? Sydäntä ihan särkee kun vielä vakuuttelet että hyvin menee

 

Ymmärrän tavallaan, että aina ei tilanteille voi mitään...
Mutta itse tein toisen valinnan, koska en noin pitkiä aikoja olisi voinut pienen antaa olla yksin.

Pitää voida! Kenenkään ekaluokkalaisen ei ole pakko tuollaista kokea!

Juu, en vaan lähde täällä ketään tuomitsemaan sen suuremmin. JOTEN ÄLÄ MUN NISKAAN HYÖKKÄÄ!

Ilmoitin samalla, etten itse olisi valmis tälläiseen ja teimmekin asiat toisella tavalla.

Ja toisesta ketjusta kopsasi samaisen kirjoittajan tekstin :

"Pahin painajainen olisi se, että kaikki naiset äidiksi tultuaan sysätään kotiin. Kunnallinen perhepäivähoito ei ole ainoa keino ratkaista lastenhoito. Voi tehdä etätyötä, vuorotyötä (näin esim. minun lapsuudessani, aina oli joku kotona, vaikka töissä kävivätkin vanhemmat), voi ajatella että jospa rikkoisi sitä ydinperheajatusta sen verran, että ottaisikin isovanhemman/-vanhemmat luokseen asumaan (näin meillä suvussa monesti), au pair kustantaa ylläpidon ja jotain alta 300 euroa kuussa jne.

Tutkimusten mukaan lapset keskimäärin hyötyvät päivähoidosta."

Miksei teillä ole näin sitten hoidettu?? Kun kerran mainostat?

Eihän koululainen ole enää päivähoitoikäinen? Lapsi käy iltapäiväkerhossa, joka kestää klo 16:30 asti. Minulla ei ole tilaa au pairille. Isovanhemmat ovat auttaneet aina kun siihen on mahdollisuus. Hekin työelämässä edelleen. Kuten kirjoitin, isäni on tullut toisinaan töidensä jälkeen meille.

Kaiken kaikkiaan tyttö on ollut illan yksin ehkä viisi kertaa.

 

Meillä mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Iltapäiväkerhossa ollut siihen puoli viiteen asti. Sitten tullut kotiin, syönyt iltaruoan, katsonut lastenohjelmat, tehnyt läksyt, laittanut vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten, tehnyt jotakin itsekseen ja joskus mennyt nukkumaankin ennen kuin olemme ehtineet kotiin. Kuopus vuoropäiväkodissa hoidossa. Joskus on käynyt niin kivasti, että isäni on tullut töidensä jälkeen meille istumaan iltaa esikoisen kanssa.

Hui... kuulostaa kyllä hurjalle tuo, että mennyt nukkumaankin ennen kun kotiudutte.

Ymmärrän tavallaan, että aina ei tilanteille voi mitään...
Mutta itse tein toisen valinnan, koska en noin pitkiä aikoja olisi voinut pienen antaa olla yksin.

Nukkumaan mennyt, jos ollut aikainen aamu mennä kouluun. Näitä oli about kerran viikossa tai kahdessa parin kuukauden ajan, ei todellakaan mikään jokapäiväinen juttu.

Tietenkin tämä tarkoitti myös sitä, että olin aamulla laittamassa lasta kouluun ja yhteistä aikaa oli siis aamusta. Joskus jopa niin, että olin vielä kotona lapsen tullessa koulusta ja lähdin vasta sitten sen jälkeen.

Jokainen perhe varmaan löytää itselleen sopivan tavan toimia. Lapsi ei ole esittänyt mitään poikkeavia oireita, vaikka on jokusen tunnin itsekseen joskus ollutkin.

Vertailun vuoksi itse reissasin ekaluokkalaisena jo yksin, vaihdoin junia ja kaikkea. Ilman kännykkää. Elossa ollaan, eikä mitään ole käynyt. Mitä sitten omassa kodissa parissa tunnissa koululaiselle?

No helppo ymmärtää miksi jätät lapsesi yksin jos sinutkin on jo laitettu 7 vuotiaana yksin pärjäämään Ja pärjäähän se lapsi kun pakko on mutta mieluummin varmaan olisi jonkun seurassa ne "muutamat tunnit"

 

Meillä mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Iltapäiväkerhossa ollut siihen puoli viiteen asti. Sitten tullut kotiin, syönyt iltaruoan, katsonut lastenohjelmat, tehnyt läksyt, laittanut vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten, tehnyt jotakin itsekseen ja joskus mennyt nukkumaankin ennen kuin olemme ehtineet kotiin. Kuopus vuoropäiväkodissa hoidossa. Joskus on käynyt niin kivasti, että isäni on tullut töidensä jälkeen meille istumaan iltaa esikoisen kanssa.

Hui... kuulostaa kyllä hurjalle tuo, että mennyt nukkumaankin ennen kun kotiudutte.

Ymmärrän tavallaan, että aina ei tilanteille voi mitään...
Mutta itse tein toisen valinnan, koska en noin pitkiä aikoja olisi voinut pienen antaa olla yksin.

Nukkumaan mennyt, jos ollut aikainen aamu mennä kouluun. Näitä oli about kerran viikossa tai kahdessa parin kuukauden ajan, ei todellakaan mikään jokapäiväinen juttu.

Tietenkin tämä tarkoitti myös sitä, että olin aamulla laittamassa lasta kouluun ja yhteistä aikaa oli siis aamusta. Joskus jopa niin, että olin vielä kotona lapsen tullessa koulusta ja lähdin vasta sitten sen jälkeen.

Jokainen perhe varmaan löytää itselleen sopivan tavan toimia. Lapsi ei ole esittänyt mitään poikkeavia oireita, vaikka on jokusen tunnin itsekseen joskus ollutkin.

Vertailun vuoksi itse reissasin ekaluokkalaisena jo yksin, vaihdoin junia ja kaikkea. Ilman kännykkää. Elossa ollaan, eikä mitään ole käynyt. Mitä sitten omassa kodissa parissa tunnissa koululaiselle?

En tarkoittanut, että jotain pitää sattua.

 

Koittakaa saaha miehen kanssa sumplittua nuo vuorot niin, että aina kun sinulla on iltaa, mies on aamussa ja päinvastoin.
Kai työnantajakin joustaa, kun hyvin perustelette asianne =).

Miehen työantajalta tuota joustoa löytyisi kyllä, mutta miehen työvuorot niin mahdottomia, että työaikalaki taitaisi kieltää. Työvuorojen väliin ei tule tarvittavaa lepoaikaa joten kesken viikon ei voi hypätä vuorosta toiseen.

Tuosta uudesta työantajasta en ole kuullut mitään positiivistä ja epälein, ettei joustoa löydy.

Mun työvuorot loppuisi klo22 olisin kotona noin 22.30 jos päiväkoti suostuu luovuttamaan tuohon aikaan viel pikkusiskon hoidosta. Jos nuorempi joutuisi jämään päiväkotiin yöksi niin ehtisin kotiin aikaisemmin.

Minun äiti ei jaksaisi koululaista jaksaisi hoitaa ja sitä paitsi matkaa on kmminkin sen verran, että aika hankala järjestää. Miehen isä voisi hakea pojan heille, mutta kertaakaa tämän 7v aikana eivät ole ottaneet hoitoon ja reissaavat paljon. kertaakaan ei ole apua sieltä saanut enkä jaksa uskoa, että nyttenkään.

Ei meillä ole varaa palkata kotiin hoitajaa. Enkä jaksa uskoa että naapureiltakaan sitä hoito paikkaa niin ussein löytyy, kun sitä tarvittaisiin.

Mulla on tosi paha olla kun ajattelenkin ens syksyä. Ihmettä toivon.
Työpaikka hakemuksia olen täytellyt kymmeniä mikä tahansa kelpaisi, että tastä tilanteesta pääsisin, mut mun alanpaikkoja ei tällä hetkelllä ole.
Olisin halunnut jäädä tuonne nykyiseen duunipaikkaan, mutta tällähetkelllä heillä ei ole tarjota mitään syksyksi. Kiitos laman ja supistuksien.

 

Ihan hirveää, että pieni lapsi joutuu olemaan illat yksin. Ei ole oikein, joissain europpan maissa olisi lastensuojelurikos tuollainen.

 

Ymmärrän tavallaan, että aina ei tilanteille voi mitään...
Mutta itse tein toisen valinnan, koska en noin pitkiä aikoja olisi voinut pienen antaa olla yksin.

Pitää voida! Kenenkään ekaluokkalaisen ei ole pakko tuollaista kokea!

Juu, en vaan lähde täällä ketään tuomitsemaan sen suuremmin. JOTEN ÄLÄ MUN NISKAAN HYÖKKÄÄ!

Ilmoitin samalla, etten itse olisi valmis tälläiseen ja teimmekin asiat toisella tavalla.

Ja toisesta ketjusta kopsasi samaisen kirjoittajan tekstin :

"Pahin painajainen olisi se, että kaikki naiset äidiksi tultuaan sysätään kotiin. Kunnallinen perhepäivähoito ei ole ainoa keino ratkaista lastenhoito. Voi tehdä etätyötä, vuorotyötä (näin esim. minun lapsuudessani, aina oli joku kotona, vaikka töissä kävivätkin vanhemmat), voi ajatella että jospa rikkoisi sitä ydinperheajatusta sen verran, että ottaisikin isovanhemman/-vanhemmat luokseen asumaan (näin meillä suvussa monesti), au pair kustantaa ylläpidon ja jotain alta 300 euroa kuussa jne.

Tutkimusten mukaan lapset keskimäärin hyötyvät päivähoidosta."

Miksei teillä ole näin sitten hoidettu?? Kun kerran mainostat?

Eihän koululainen ole enää päivähoitoikäinen? Lapsi käy iltapäiväkerhossa, joka kestää klo 16:30 asti. Minulla ei ole tilaa au pairille. Isovanhemmat ovat auttaneet aina kun siihen on mahdollisuus. Hekin työelämässä edelleen. Kuten kirjoitin, isäni on tullut toisinaan töidensä jälkeen meille.

Kaiken kaikkiaan tyttö on ollut illan yksin ehkä viisi kertaa.

Ei se lapsi hetkessä kasva päiväkoti-ikäisestä omillaan pärjääväksi pikku lapseksi.

Ja tosiaan, ei aina tarvitse sattua. Vaan se, että joku on paikalla on usein lapselle tärkeää.

Mutta kaikki on valintoja.

 

Mistä päin olet?

Minä olen jo jonkin aikaa miettinyt että nyt kun lapsen kanssa olen kahdestaan, voisin mielelläni ottaa tähän toisen lapsen "hoitoon". Joko kesäksi tai syksyyn 2010 asti. Oma lapseni on vasta parin kk ikäinen, eli hänestä ei seuraa ole mutta itse olen urheilullinen ja ulkoilusta pitävä, sekä askartelen mielelläni yms.. Perus ruuanlaittotaito hallussa.
Olen ollut paljon lasten kanssa tekemisissä, viime kesänä meillä oli ala-asteikäinen poika päivisin (joskus myös iltaisin kun vanhemmilla menoa) kun vanhemmat olivat töissä, sekä olen ollut aupairina lapsia hoitamassa.

Itse siis Turusta.

 

Meillä mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Iltapäiväkerhossa ollut siihen puoli viiteen asti. Sitten tullut kotiin, syönyt iltaruoan, katsonut lastenohjelmat, tehnyt läksyt, laittanut vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten, tehnyt jotakin itsekseen ja joskus mennyt nukkumaankin ennen kuin olemme ehtineet kotiin. Kuopus vuoropäiväkodissa hoidossa. Joskus on käynyt niin kivasti, että isäni on tullut töidensä jälkeen meille istumaan iltaa esikoisen kanssa.

Hui... kuulostaa kyllä hurjalle tuo, että mennyt nukkumaankin ennen kun kotiudutte.

Ymmärrän tavallaan, että aina ei tilanteille voi mitään...
Mutta itse tein toisen valinnan, koska en noin pitkiä aikoja olisi voinut pienen antaa olla yksin.

Nukkumaan mennyt, jos ollut aikainen aamu mennä kouluun. Näitä oli about kerran viikossa tai kahdessa parin kuukauden ajan, ei todellakaan mikään jokapäiväinen juttu.

Tietenkin tämä tarkoitti myös sitä, että olin aamulla laittamassa lasta kouluun ja yhteistä aikaa oli siis aamusta. Joskus jopa niin, että olin vielä kotona lapsen tullessa koulusta ja lähdin vasta sitten sen jälkeen.

Jokainen perhe varmaan löytää itselleen sopivan tavan toimia. Lapsi ei ole esittänyt mitään poikkeavia oireita, vaikka on jokusen tunnin itsekseen joskus ollutkin.

Vertailun vuoksi itse reissasin ekaluokkalaisena jo yksin, vaihdoin junia ja kaikkea. Ilman kännykkää. Elossa ollaan, eikä mitään ole käynyt. Mitä sitten omassa kodissa parissa tunnissa koululaiselle?

Minä oon täysin sun puolella, miten ihmeessä ennen pärjättiin yksin kotona mutta nykyään pitää olla vielä 10 vuotiaillekkin lapsen vahti parin tunnin takia! En ymmärrä! Jos lapsi itse on tilanteeseen tyytyväinen niin miksi toiset hyökkää kimppuun?

 

Minä oon täysin sun puolella, miten ihmeessä ennen pärjättiin yksin kotona mutta nykyään pitää olla vielä 10 vuotiaillekkin lapsen vahti parin tunnin takia! En ymmärrä! Jos lapsi itse on tilanteeseen tyytyväinen niin miksi toiset hyökkää kimppuun?

"Sitten tullut kotiin, syönyt iltaruoan, katsonut lastenohjelmat, tehnyt läksyt, laittanut vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten, tehnyt jotakin itsekseen ja joskus mennyt nukkumaankin ennen kuin olemme ehtineet kotiin."

Kyse tuntuu olevan hiukan eri asiasta kuin parista tunnista. Tuo lapsihan viettää KOKO illan yksin!!!

 

Minut on jo tuomittu ylisuojelevaksi, kun ilmoitin, että ei tulisi mieleenkään jättää 8-vuotiasta yksin illalla ja yöllä olutkuppilareissun (tai minkään muunkaan takia). Olen sen vuoksi ehkä huono kommentoimaan. =)

Mutta meillä on tehty niin, että itse olin vuorotteluvapaalla yms. vapailla lasten ekaluokan syksyn, ja sen jälkeen muksut ovat olleet seurakunnan ip-kerhossa, mistä heidät on haettu.

Myöhemmin mies on sen jälkeen tehnyt töitä kotona iltapäivät, joten lapset eivät ole juurikaan joutuneet olemaan yksin kotona. Vanhempi on nyt 3-luokkalainen, ja hän on joskus ollut jopa 3-4 yksin tai itse asiassa kaverinsa kanssa joko meillä, kaverin kotona tai naapuruston koiria ja kissoja hoitamassa. =)

Minä olen lukenut kai liikaa Lea Pulkkista yms. tutkijoita ja olen sisäistänyt sen ajatuksen, että pienten lasten ei ole hyvä olla yksin pitkiä aikoja. He eivät kuole siihen, mutta se ei myöskään mitenkään edistä lapsen perusturvallisuutta tai mitään muutakaan. Näin ollen mieluummin huolehdimme siitä, että lapset joutuvat olemaan mahdollisimman vähän ilman aikuista seuraa.

 

Meillä mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Iltapäiväkerhossa ollut siihen puoli viiteen asti. Sitten tullut kotiin, syönyt iltaruoan, katsonut lastenohjelmat, tehnyt läksyt, laittanut vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten, tehnyt jotakin itsekseen ja joskus mennyt nukkumaankin ennen kuin olemme ehtineet kotiin. Kuopus vuoropäiväkodissa hoidossa. Joskus on käynyt niin kivasti, että isäni on tullut töidensä jälkeen meille istumaan iltaa esikoisen kanssa.

Hui... kuulostaa kyllä hurjalle tuo, että mennyt nukkumaankin ennen kun kotiudutte.

Ymmärrän tavallaan, että aina ei tilanteille voi mitään...
Mutta itse tein toisen valinnan, koska en noin pitkiä aikoja olisi voinut pienen antaa olla yksin.

Nukkumaan mennyt, jos ollut aikainen aamu mennä kouluun. Näitä oli about kerran viikossa tai kahdessa parin kuukauden ajan, ei todellakaan mikään jokapäiväinen juttu.

Tietenkin tämä tarkoitti myös sitä, että olin aamulla laittamassa lasta kouluun ja yhteistä aikaa oli siis aamusta. Joskus jopa niin, että olin vielä kotona lapsen tullessa koulusta ja lähdin vasta sitten sen jälkeen.

Jokainen perhe varmaan löytää itselleen sopivan tavan toimia. Lapsi ei ole esittänyt mitään poikkeavia oireita, vaikka on jokusen tunnin itsekseen joskus ollutkin.
Vertailun vuoksi itse reissasin ekaluokkalaisena jo yksin, vaihdoin junia ja kaikkea. Ilman kännykkää. Elossa ollaan, eikä mitään ole käynyt. Mitä sitten omassa kodissa parissa tunnissa koululaiselle?

Meillä pieni joutuisi olemaan yksin joka toinen viikko nuo illat n 22 asti yksin. vähintään 3-4 iltana. Ehtisin ottamaan koulusta vastaan, muts it täytyykin jo lähteä. Mies voisi tarvittaessa käydä kotona, mutta nuo käynnit olisi palkka pussista pois.

Viimeiset viikot olen tätä pyöritellyt päässäni eikä mitään ratkaisua löydy.

Tällähetkellä ei hän halua jäädä yksin kotiin edes hetkeksi.

 

Meillä mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Iltapäiväkerhossa ollut siihen puoli viiteen asti. Sitten tullut kotiin, syönyt iltaruoan, katsonut lastenohjelmat, tehnyt läksyt, laittanut vaatteet valmiiksi seuraavaa päivää varten, tehnyt jotakin itsekseen ja joskus mennyt nukkumaankin ennen kuin olemme ehtineet kotiin. Kuopus vuoropäiväkodissa hoidossa. Joskus on käynyt niin kivasti, että isäni on tullut töidensä jälkeen meille istumaan iltaa esikoisen kanssa.

Hui... kuulostaa kyllä hurjalle tuo, että mennyt nukkumaankin ennen kun kotiudutte.

Ymmärrän tavallaan, että aina ei tilanteille voi mitään...
Mutta itse tein toisen valinnan, koska en noin pitkiä aikoja olisi voinut pienen antaa olla yksin.

Nukkumaan mennyt, jos ollut aikainen aamu mennä kouluun. Näitä oli about kerran viikossa tai kahdessa parin kuukauden ajan, ei todellakaan mikään jokapäiväinen juttu.

Tietenkin tämä tarkoitti myös sitä, että olin aamulla laittamassa lasta kouluun ja yhteistä aikaa oli siis aamusta. Joskus jopa niin, että olin vielä kotona lapsen tullessa koulusta ja lähdin vasta sitten sen jälkeen.

Jokainen perhe varmaan löytää itselleen sopivan tavan toimia. Lapsi ei ole esittänyt mitään poikkeavia oireita, vaikka on jokusen tunnin itsekseen joskus ollutkin.

Vertailun vuoksi itse reissasin ekaluokkalaisena jo yksin, vaihdoin junia ja kaikkea. Ilman kännykkää. Elossa ollaan, eikä mitään ole käynyt. Mitä sitten omassa kodissa parissa tunnissa koululaiselle?

Minä oon täysin sun puolella, miten ihmeessä ennen pärjättiin yksin kotona mutta nykyään pitää olla vielä 10 vuotiaillekkin lapsen vahti parin tunnin takia! En ymmärrä! Jos lapsi itse on tilanteeseen tyytyväinen niin miksi toiset hyökkää kimppuun?

Mun mielestä jos on pakko pärjätä iin tottakai sitä pärjää.

Muistan vielä kolmannella luokalla ollessani kun oli hetkellinen tilanne, että jouduttiin olemaan veljen kanssa iltaan saakka yksin parin viikon ajan oli se oikeasti aika ikävää.
Ollaan aina oltu todella omatoimisia, töitä tehty kotona pienestä pitäen eikä meillä vanhemmat koskaan viettäneet meidän kanssa mitään "laatuaikaa". Mutta silti oli mukava ja sitä oikein odotti kun vanhemmat tulivat viideltä kotiin.
Välillä yksin ollessa pelotti jne.. ja edelleen pärjäsin juu, mutta onneks tuo kahden viikon pätkä ei ollut pidempi.