miten yhdistää opinnot ja vauva?

[opiskeleva odottaja]

Esikoista odotellaan ja opintoja kevään jälkeen jäljellä hurjat 1,5 vuotta. Huh huh!

Ajattelin yrittää suorittaa muutaman opintoviikon äitiysloman aikana. Ja jos en pysty, niin palaan viimeistään äitiysloman jälkeen takaisin koulunpenkille. Ammattikorkeakouluun.

Onko kellään kokemuksia opiskelujen ja vauvan hoidon yhdistämisestä? Varsinkin lapsen, joka viedään heti hoitoon äitiysloman jälkeen?

Nyt tuntuu, että olen ryhtynyt todella mielettömään tilanteeseen. Vain hullu tekee lapsen kesken opintojen, varsinkin kun on huimat 1,5 vuotta jäljellä. Vinkkejä, miten selviydymme vaavin kanssa äidin tulevista opinnoista?

Miten ihmeessä ihmiset uskaltavat tehdä lapsia kesken opintojen?

 

[eepu]

Ei niitä voi yhdistää.

Tarkoitan, että äitiyslomalla en itse ainakaan pystynyt tekemään YHTÄÄN MITÄÄN muuta kuin hoitamaan lasta. Ehkä olisin, mutta tulin uudestaan raskaaksi vauvan ollessa 5 kk, ja siitä lähtien olen ollut todella väsynyt. Nyt rv 33.

Olin välissä 2 kk töissä, se pelitti hyvin. Lapsi hoitoon 8 tunniksi ja se aika tiukkaan töitä. Illalla vain vauvaa. Oli ihanaa. Oli myös ihanaa jäädä sairaslomalle ja jatkaa vauvaelämää. Vaihtelu piristi todellakin

 

[Cinnamon Lee]

:wave:

Hyvin on sujunut. Äitiyslomalla ollessa en viime kerralla en edes yrittänyt tehdä mitään, nautin vain olostani. Saa nähdä miten nyt käy.

Samalla laillahan se sujuu opiskelu, kuin se että menisi töihin. Ei se sen kummempaa ole. (Sanoo äiti joka on pari yötä valvonut ja kirjoittanut.. )
Se että opinnot onnistuu edellyttää melkein sitä että lapsen isä (tai muu vastaava henkilö) osallistuu saamalla tavalla arkeen ja lapsen hoitoon. Varsinkin että mies jää pois töistä vuoro kerroin kun lapsi on sairaana, tai ainakin niin että ei jää tärkeät tentit/luennot väliin.

Se on myös hyvä puoli kun opiskelee että voi "työaikoja" siirrellä itte, kerkee olla lapsenkin kaa enemmän kun jos olis 9-17 töissä.

Mulla on siis kohta 2 vuotta yliopistossa takana ja la kesäkuussa, opiskeluja sen jälkeen 2,5 vuotta jälellä...tai enemmänkin jos siltä tuntuu.

 

[minä]

Ensimmäisen kanssa luin pääsykokeisiin ja pääsin yliopistoon...kahden kanssa en sitten oikeen enää pystynyt mihinkään pitkäjänteiseen keskittymiseen.Kävin kerran viikossa yhdellä luennolla...mut himassa opiskelu oli toivotonta.
Nyt molemmat on päiväkodissa ja vieläkin mun keskittyminen on onnetonta..ehkä kunnon rutiinia ei ole vielä syntynyt..kotona opiskelu on mahotonta, etenkin kun olen nyt yh.
Mutta 8-16 yritän olla ahkera...paitsi nyt kun seilaan tällä palstalla.ÄH.
Mut kyllä se onnistuu...jos on oikeat olosuhteet..eli vauvalla kaikki ok ja nukkuu pitkiä päiväunia ja yöt suht tiiviisti...ja jos mies(tai joku) hoitaa muutaman tunnin päiväs et saa luettua.Ei kuitenkaan kannata aatella et pitäis opiskella niin ja niin paljon, koska siitä tulee ihan hirvee stressi...opiskelee vaan hissukseen, omien voimiensa mukaan.
Yliopstos tietty on hyvä kun sitä lukemista voi harjoittaa kotona ja tenttiä....

 

[Footballers Wife]

Jos ei saa lapselle muita hoitajia kuin itsensä ja jos vauva ei nuku kuin pieniä pätkiä, opiskelu ei onnistu. Näin kävi mulle, ei ollut toivoakaan, vaikka yritin.

 

[Sollu]

Aivan,ajoitus olisi voinut minullakin olla parempi jommankumman suhteen..mutta kyllä siinä voi onnistuakin.
Olin itse opiskellut reilun vuoden kun sain esikoisen,opintoja oli jäljellä 2 vuotta.Opintoihin kuului työharjoittelut sairaalassa,kolmessa vuorossa tietysti.
Jatkoin opintoja lapsen ollessa 5kk.KÄvin aluksi vain tärkeimmillä istunnoilla.Palkkasin hoitajan MLL:stä,hyviä hoitajia oli,kalliiksihan se tietysti tuli.Kokopäiväiseksi opiskelijaksi palasin lapsen ollessa 7kk,jolloin saimme perhepäivähoitopaikan.Siellä oli lapsen hyvä olla ja kaikki meni enemmän kuin hyvin.
Raskasta aikaa tuo oli mulle.Olisin tietysti halunnut olla pienen kanssa koko ajan.Koulussa ollessa tuntui että pitäis olla kotona ja kotona ollessa tuntui että pitäsi tehdä kouluhommia..
No,sain opinnot onnellisesti päätökseen vain pari viikkoa toisia myöhemmin. =)

 

[Henna]

Näin ikiteekkarina otan kantaa tähänkin asiaan. Mulla on noi opiskelut venyneet syystä jos toisesta, samoin kun miehellä. Nyt on tsemppi päällä taas muutamaan tenttiin, kun mies kertoi että hänet vakinaistetaan heti, kun tutkinto on plakkarissa. Häneltä puuttuu kolme, toivottavasti enää kaksi (tentti oli 3.3.) ja mä ajattelin lukea siinä samassa, kun samalta alalta ollaan. Iltaisin koitamme lukea teoriaa siinä kun poika 11kk touhuaa vieressä. Viikonloppuisin on sitten laskemisen vuoro, póika päiväunilla tai ukki (80v) pitämässä hänelle seuraa. Pari päivää ennen tenttiä saatiin poika miehen vanhemmille hoitoon, joten silloin pystyi lukemaan kokopäiväisesti. Näin olisi tarkoitus hoitaa vielä pari tenttiä.

Itse suoritan yhtä internetkurssia AMK:ssa, tosin siinä en ole vielä päässyt alkua pitemmälle, kun muutama muu homma iski päälle (lue: maatalousverotus ja pari työhommaa). Itse en siis ole vakituisesti töissä, vaan hoitovapaalla, mutta teen alaani liittyviä pikkuprojekteja.

Tälläinen tenttiminen onnistuu jotenkin, mutta helpommin se oli käynyt ennen lapsia, mutta ovat siitä muutkin selvinneet...
Niin ja kakkosen laskettu aika on heinäkuun alussa.

Liian tiheää tahtia ei kannata yrittää, jos itse vain pystyt asiaan vaikuttamaan. Kaikki riippuu niin paljon siitä lapsesta, miten hän nukkuu ja miten syö, kuinka paljon vaatii seuraa... Ja miten itse jaksat. Piippuun ei itseään opiskelujen takia kannata ajaa, se ei ole hyväksi kenellekään!

 

[enpä tiedä]

Onnistuminen on tietty monen sattuman summa, mutta itse pystyin sen tekemään ja opiskelu oli samalla minulle henkireikä kaiken sen vaipparallin keskellä. Sain kaksoset kesäkuussa, ja syksyllä jatkoin opintoja yliopistossa kirjatentein ja erilaisten esseiden muodossa. Koko vuoden aikana opintoviikkoja kertyi kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen väliin.

Minulle tenttiin lukeminen oli todellakin henkireikä. Ulkona kun lapset nukkuivat vaunuissa, istuin puiston penkillä ja luin. Kun yöllä syötin, jäsentelin päässä esseiden rakenteita. Silloin ei ottanut päähän niin paljon. Kun kaikki tuntui kaatuvan päälle. Laitoin lapset olohuoneen lattialle ähisemään ja menin niiden väliin ja luin tenttiin.

Ehkä kotityöt kärsivät ja meillä ei ollut aina ihan siistiä, tai pullat leivottu. Lapset söivät kaupan purkkiruokaa ym, mutta minä valmistuin yo:sta viidessä vuodessa. =)

 

[Mummy Sunshine]

\

Jos ei saa lapselle muita hoitajia kuin itsensä ja jos vauva ei nuku kuin pieniä pätkiä, opiskelu ei onnistu. Näin kävi mulle, ei ollut toivoakaan, vaikka yritin.

Täällä myös yksi vähäunisen vauvan äiti, jonka opiskeluyritys jäi todellakin yritykseksi. Vauva heräili öisin lukuisia kertoja yli vuoden eli päivisin väsytti ja nukkui päivällä tosi vähän ja pikkupätkissä.
Kaverillani on 3kk:n ikäinen vauva, joka nukkuu yöt putkeen ja päiväunet on sellasta 4-5 tuntia eli jos sattuu tällainen lapsi niin taitaa sujua vähän paremmin opiskelukin.
Nyt kun oma lapsi on 1,5-vuotias, onnistuu lukeminen jo vähän paremmin eli iltaisin.

 

[opiskeleva odottaja]

no entäs lapsen hoitoon vienti äitiysloman jälkeen, ettekö sitä harkinneet? Kun opiskelu on kuitenkin harvoin klo 8-16 niin eikös sitä lapsen päivähoitoa voi joskus hyödyntää myös nukkumiseen?

Minä joudun viemään lapsen hoitoon heti äitiysloman jälkeen (todellakin joudun) ja aion hyödyntää myös isää ja isovanhempia että saan myös yöt nukkua edes joskus.

Toivottavasti saan tuon miehen opetettua etten ole ainoa lapsenhoitaja/yökukkua meidän perheessä!

 

[opiskeleva odottaja]

\

Aivan,ajoitus olisi voinut minullakin olla parempi jommankumman suhteen..mutta kyllä siinä voi onnistuakin.
Olin itse opiskellut reilun vuoden kun sain esikoisen,opintoja oli jäljellä 2 vuotta.Opintoihin kuului työharjoittelut sairaalassa,kolmessa vuorossa tietysti.
Jatkoin opintoja lapsen ollessa 5kk.KÄvin aluksi vain tärkeimmillä istunnoilla.Palkkasin hoitajan MLL:stä,hyviä hoitajia oli,kalliiksihan se tietysti tuli.Kokopäiväiseksi opiskelijaksi palasin lapsen ollessa 7kk,jolloin saimme perhepäivähoitopaikan.Siellä oli lapsen hyvä olla ja kaikki meni enemmän kuin hyvin.
Raskasta aikaa tuo oli mulle.Olisin tietysti halunnut olla pienen kanssa koko ajan.Koulussa ollessa tuntui että pitäis olla kotona ja kotona ollessa tuntui että pitäsi tehdä kouluhommia..
No,sain opinnot onnellisesti päätökseen vain pari viikkoa toisia myöhemmin. =)

Kiitos vastauksesta! Tähän minäkin aion pyrkiä. Pakko mikä pakko jos meinaa saada opinnot loppuun ilman että joutuu Kelan rahoille.
Saitko hoitotukea kun veit lapsen hoitoon jo 7kk ikäisenä?

 

[Vauvatoive]

Minä sain vauvan kesken opintojen ja oma ratkaisuni oli pitää 2 välivuotta ihan lapseen keskittyen ja sitten jatkoin opintoja myöhemmän kurssin tahdissa. Tosin tuohon tauon pituuteen vaikutti myös se että vaihdoimme paikkakuntaa eikä ollut mahdollista palata aiemmin kouluun. Oli ihanaa olla kotona ja lapsen ollessa 2v sujui päiväkotiin siirtyninen ongelmitta ja minäkin jaksoin taas tehokkaasti opiskella.

 

[Footballers Wife]

\

no entäs lapsen hoitoon vienti äitiysloman jälkeen, ettekö sitä harkinneet? Kun opiskelu on kuitenkin harvoin klo 8-16 niin eikös sitä lapsen päivähoitoa voi joskus hyödyntää myös nukkumiseen?

Minä joudun viemään lapsen hoitoon heti äitiysloman jälkeen (todellakin joudun) ja aion hyödyntää myös isää ja isovanhempia että saan myös yöt nukkua edes joskus.

Toivottavasti saan tuon miehen opetettua etten ole ainoa lapsenhoitaja/yökukkua meidän perheessä!

Minä halusin hoitaa lapset itse =) Muistan kuinka kirjoitin jotain esseetä ja poika alkoi lähes heti aloitettuani huutelemaan mua ja ärsyynnyin siitä. Samassa tajusin, että hetkinen, mikä tässä nyt on oikeasti tärkeää ja mikä ei.

Muuta kuin palkollista hoitoapua meillä ei ole, koska kumpiinkin isovanhempiin on tuhansia kilometrejä matkaa eikä muutakaan sukua tai kummeja tms asu paikkakunnalla. Mies ei ole vielä kertaakaan noussut kesken unien, mutta joskus antaa mun nukkua aamulla vähän pidempään. Mies on yrittäjä ja tekee aika erikoisia työtunteja, arkirutiinit on lähes yksinomaan mun harteilla. Vielä ei olla saatu luotua suhdetta keneenkään lapsenhoitajaan esim mannerheimin lastensuojeluliitolta, mutta puheissa se on kyllä käynyt.

Mulla on jo yksi tutkinto yliopistosta eli sellaista hinkua ei tähän toisen loppuunsuorittamiseen ole, että alkaisin sillä itseäni väsyttämään.

Mutta kyllä se opiskelu varmasti onnistuu, jos saa apua lapsenhoitoon, on motivoitunut ja jos vauva ei ole kovin vaativa =) Hyvää mammalomaa ja opiskeluiloa! =)

 

[Sollu]

\

\

Aivan,ajoitus olisi voinut minullakin olla parempi jommankumman suhteen..mutta kyllä siinä voi onnistuakin.
Olin itse opiskellut reilun vuoden kun sain esikoisen,opintoja oli jäljellä 2 vuotta.Opintoihin kuului työharjoittelut sairaalassa,kolmessa vuorossa tietysti.
Jatkoin opintoja lapsen ollessa 5kk.KÄvin aluksi vain tärkeimmillä istunnoilla.Palkkasin hoitajan MLL:stä,hyviä hoitajia oli,kalliiksihan se tietysti tuli.Kokopäiväiseksi opiskelijaksi palasin lapsen ollessa 7kk,jolloin saimme perhepäivähoitopaikan.Siellä oli lapsen hyvä olla ja kaikki meni enemmän kuin hyvin.
Raskasta aikaa tuo oli mulle.Olisin tietysti halunnut olla pienen kanssa koko ajan.Koulussa ollessa tuntui että pitäis olla kotona ja kotona ollessa tuntui että pitäsi tehdä kouluhommia..
No,sain opinnot onnellisesti päätökseen vain pari viikkoa toisia myöhemmin. =)

Kiitos vastauksesta! Tähän minäkin aion pyrkiä. Pakko mikä pakko jos meinaa saada opinnot loppuun ilman että joutuu Kelan rahoille.
Saitko hoitotukea kun veit lapsen hoitoon jo 7kk ikäisenä?

Tarkoitatko kotihoidontukea?sitä en saanut,kun vastaanotin kunnallisen perhepäivähoitopaikan.Äitiyspäivärahan sain opintotuen ja asumistuen kanssa normaalisti siihen saakka kuin oikeus siihen on oli,(lapsen ollessa n.9kk se loppui,kuten käytäntö on)
Tsemppiä opintoihin sinulle.Pidä huolta omasta jaksamisesta unohtamatta perhettäsi =)

 

[Cinnamon Lee]

\

:wave:

Hyvin on sujunut. Äitiyslomalla ollessa en viime kerralla en edes yrittänyt tehdä mitään, nautin vain olostani. Saa nähdä miten nyt käy.

Samalla laillahan se sujuu opiskelu, kuin se että menisi töihin. Ei se sen kummempaa ole. (Sanoo äiti joka on pari yötä valvonut ja kirjoittanut.. )
Se että opinnot onnistuu edellyttää melkein sitä että lapsen isä (tai muu vastaava henkilö) osallistuu saamalla tavalla arkeen ja lapsen hoitoon. Varsinkin että mies jää pois töistä vuoro kerroin kun lapsi on sairaana, tai ainakin niin että ei jää tärkeät tentit/luennot väliin.

Se on myös hyvä puoli kun opiskelee että voi "työaikoja" siirrellä itte, kerkee olla lapsenkin kaa enemmän kun jos olis 9-17 töissä.

Mulla on siis kohta 2 vuotta yliopistossa takana ja la kesäkuussa, opiskeluja sen jälkeen 2,5 vuotta jälellä...tai enemmänkin jos siltä tuntuu.

Huomasin nyt että eihän tästä tekstistä selvinny että poju on päiväkodissa nykyään. n 10-15. Vähän eri pitusia päiviä riippuen siitä milloin on luennot. Ja yritän todella tehdä "työpäivän" aikana kaikki opisekelut ja illat+viikonloput keskityn perhe-elämään, siis ihan niinkuin olisin töissä.