Miten YH:t oikein jaksaa esim. pienen vauvan kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nahjus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
oon monesti miettiny samaa. vaikka joskus tuntuu että tuosta ukosta ole mitään apua lasten kanssa, niin kyllä sentään saan käydä esim. vessassa rauhassa silloin kun mies ei ole töissä. iso hatunnosto yksinhuoltajille!
 
No asennehan se varmasti! Yh:lla huonoja hetkiä samallai niin kuin meillä muillakin. Minä olen viiden muksun nuorehko äiti, alle kolmekympinen ;) ja joudun olemaan joskus viikkojakin ilman miestä ja mummolat ja muut sukulaiset on kaukana. Asenne se on se joka kannattaa mua ainaki. :) Meillä vanhin on kahdeksan v eli lapsista ei periaatteessa kovin paljo apua kotiaskareissa.
 
Kyllä vauvan kanssa pärjäsi hyvinkin, uhmaikäisen kanssa oli välillä vitsit aika vähissä. Mutta toki tämäkin on niin yksilöllistä miten kukakin asiat ajattelee ja onhan lapsetkin yksilöitä.

Mutta ap:n kanssa kyllä samaa mieltä, että ei ole helppoa olla yh ja kyllä mä sen verran sitä paskaa olen päässyt kokeilemaan että ei olis musta siihen ellei ole pakko ja hattua nostan kaikille yksinhuoltajille!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Kyllä muakin vähän ihmetyttää miten yhden 4kk vauvan hoito voi olla noin kovin rankkaa :/ Ei yksinoleminen kivaa ole ja vauvan kanssa helpommin joutuu syrjään, mutta ei se vauvanhoito ainakaan mulle ole mitään kovinkaan rankkaa ollu. Paaaaaaaaaljon helpompaa ku olin kuvitellut.

Mutta ehkä mä vaa olin jo niin tottunu vauvoihin ja pikkulapsiin ennen ku oma tyttö synti, sen verran niitä pyöri lähipiirissä ja niitä tuli hoidettua. Mun mielestä yksinhuoltajuudessa on ollu rankinta henkinen puoli. En ole voinu jakaa iloja enkä surujakaan kenenkään kanssa samalla tavalla kun jos lapsen isä olisi mukana kuvioissa.
tottakai ihmetelet,on se aika rankkaa silloin vauva huutaa koliikkia tai sairautta suurimman osa vuorokaudesta eikä ole ketään joka auttaisi kotitöissä tai vauvan kantamisessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja piu:
tottakai ihmetelet,on se aika rankkaa silloin vauva huutaa koliikkia tai sairautta suurimman osa vuorokaudesta eikä ole ketään joka auttaisi kotitöissä tai vauvan kantamisessa.

En saanu ap:n aloituksesta sellasta kuvaa, että hänellä olisi tosi sairas ja koliikkinen lapsi.
 
mua joskus ahdistaa, kun jotkut selvästi ihmettelee ja kauhistelee, kun meillä mies on 5pvää viikossa pois kotoa , että miten mä jaksan ja eikö ole kamalaa jne. lapsia on meillä kaksi.
tiiä sitte, mikä siinä käy ahdistaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Kyllä muakin vähän ihmetyttää miten yhden 4kk vauvan hoito voi olla noin kovin rankkaa :/ Ei yksinoleminen kivaa ole ja vauvan kanssa helpommin joutuu syrjään, mutta ei se vauvanhoito ainakaan mulle ole mitään kovinkaan rankkaa ollu. Paaaaaaaaaljon helpompaa ku olin kuvitellut.

Mutta ehkä mä vaa olin jo niin tottunu vauvoihin ja pikkulapsiin ennen ku oma tyttö synti, sen verran niitä pyöri lähipiirissä ja niitä tuli hoidettua. Mun mielestä yksinhuoltajuudessa on ollu rankinta henkinen puoli. En ole voinu jakaa iloja enkä surujakaan kenenkään kanssa samalla tavalla kun jos lapsen isä olisi mukana kuvioissa.

Mun molemmat lapset oli vauvana sellaisia, että nukkui 8 tuntia vuorokaudessa yhteensä ja nekin pätkissä ympäri vuorokautta. Ei kaikki vauvat nuku 16 tuntia vuorokaudessa ja elämä on niin helppoa, kun se vaan syö ja nukkuu.

Unettomuus tai siis valvottaminen on oikeasti ihan kidutuskeinonakin käytetty. Jos itse on saanut levätä itselleen riittäväksi kokeman määrän se ei suinkaan tarkoita sitä, että muillakin vanhemmilla olisi sama juttu. Ihmiset tarvitsee eri tavalla unta, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Miksi ihmeessä täytyy olla noin mustavalkoinen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Kyllä muakin vähän ihmetyttää miten yhden 4kk vauvan hoito voi olla noin kovin rankkaa :/ Ei yksinoleminen kivaa ole ja vauvan kanssa helpommin joutuu syrjään, mutta ei se vauvanhoito ainakaan mulle ole mitään kovinkaan rankkaa ollu. Paaaaaaaaaljon helpompaa ku olin kuvitellut.

Mutta ehkä mä vaa olin jo niin tottunu vauvoihin ja pikkulapsiin ennen ku oma tyttö synti, sen verran niitä pyöri lähipiirissä ja niitä tuli hoidettua. Mun mielestä yksinhuoltajuudessa on ollu rankinta henkinen puoli. En ole voinu jakaa iloja enkä surujakaan kenenkään kanssa samalla tavalla kun jos lapsen isä olisi mukana kuvioissa.

Mun molemmat lapset oli vauvana sellaisia, että nukkui 8 tuntia vuorokaudessa yhteensä ja nekin pätkissä ympäri vuorokautta. Ei kaikki vauvat nuku 16 tuntia vuorokaudessa ja elämä on niin helppoa, kun se vaan syö ja nukkuu.

Unettomuus tai siis valvottaminen on oikeasti ihan kidutuskeinonakin käytetty. Jos itse on saanut levätä itselleen riittäväksi kokeman määrän se ei suinkaan tarkoita sitä, että muillakin vanhemmilla olisi sama juttu. Ihmiset tarvitsee eri tavalla unta, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Miksi ihmeessä täytyy olla noin mustavalkoinen?

Kerroppa ihmeessä missä kohtaa mä olin mustavalkoinen. Vai luitko edes nikkiä pidemmälle?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Kyllä muakin vähän ihmetyttää miten yhden 4kk vauvan hoito voi olla noin kovin rankkaa :/ Ei yksinoleminen kivaa ole ja vauvan kanssa helpommin joutuu syrjään, mutta ei se vauvanhoito ainakaan mulle ole mitään kovinkaan rankkaa ollu. Paaaaaaaaaljon helpompaa ku olin kuvitellut.

Mutta ehkä mä vaa olin jo niin tottunu vauvoihin ja pikkulapsiin ennen ku oma tyttö synti, sen verran niitä pyöri lähipiirissä ja niitä tuli hoidettua. Mun mielestä yksinhuoltajuudessa on ollu rankinta henkinen puoli. En ole voinu jakaa iloja enkä surujakaan kenenkään kanssa samalla tavalla kun jos lapsen isä olisi mukana kuvioissa.

Mun molemmat lapset oli vauvana sellaisia, että nukkui 8 tuntia vuorokaudessa yhteensä ja nekin pätkissä ympäri vuorokautta. Ei kaikki vauvat nuku 16 tuntia vuorokaudessa ja elämä on niin helppoa, kun se vaan syö ja nukkuu.

Unettomuus tai siis valvottaminen on oikeasti ihan kidutuskeinonakin käytetty. Jos itse on saanut levätä itselleen riittäväksi kokeman määrän se ei suinkaan tarkoita sitä, että muillakin vanhemmilla olisi sama juttu. Ihmiset tarvitsee eri tavalla unta, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Miksi ihmeessä täytyy olla noin mustavalkoinen?

Kerroppa ihmeessä missä kohtaa mä olin mustavalkoinen. Vai luitko edes nikkiä pidemmälle?

Siis todellakin luin. Ja sinähän sanosit tossa, että et ymmärrä miten 4kk ikäisen hoitaminen voi olla noin rankkaa. Miten toi loppu liittyi sit enää siihen? Mua ei sun nimimerkkis häiritse.
 
Meillä on vain yksi lapsi, mutta mua ei yhtään hävetä tunnustaa, että lapsen ensimmäisen vuoden ajan olin niin väsynyt että kuljin ihan kuin sumussa kokoajan. Lapsella oli koliikki ja hän nukkui ensimmäisten kuukausien ajan vain korkeintaan puolen tunnin pätkiä, oli sitten yö tai päivä..Oli vuorokausia, etten saanut itse nukkua lainkaan. Kun koliikki loppui oli hetken parempia uniaikoja, sitten alkoi korvatulehdukset, ja taas unet muuttuivat pieniksi pätkiksi. Ja mä en ole edes yh, mies vaan on vuorotöissä. Mutta siis väitän tietäväni mitä on väsymys. Ja kaikki sympatia niille jotka joskus tuntevat itsensä todella väsyneiksi pienen lapsen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja hattua:
hattua kyllä nostan yh:äideille! En jaksais yksin lasten/lapsen kans!

Itsepä ovat soppansa keittäneet.

Ei ihan itse, kyllä siihen soppaan toinenkin tarvitaan:)
Itse olen ollu totaaliyh alusta asti, eikä tukiverkkoa 400km:n säteellä. Jotenki on tänne asti tultu ja jopa melko hyvin paperein, veikkaisin. Sen jaksaa, minkä on pakko.
 
Mä vähän nyt loukkaannun aloittajan tekstistä. Jos sä väsyt neljästä päivästä kun puolisosi on työmatkalla, miten sä voit voivotella miten yh- elämä olisi rankkaa? Ethän sä neljän päivän perusteella tiedä yksinhuoltajan elämästä vielä yhtään mitään.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Kyllä muakin vähän ihmetyttää miten yhden 4kk vauvan hoito voi olla noin kovin rankkaa :/ Ei yksinoleminen kivaa ole ja vauvan kanssa helpommin joutuu syrjään, mutta ei se vauvanhoito ainakaan mulle ole mitään kovinkaan rankkaa ollu. Paaaaaaaaaljon helpompaa ku olin kuvitellut.

Mutta ehkä mä vaa olin jo niin tottunu vauvoihin ja pikkulapsiin ennen ku oma tyttö synti, sen verran niitä pyöri lähipiirissä ja niitä tuli hoidettua. Mun mielestä yksinhuoltajuudessa on ollu rankinta henkinen puoli. En ole voinu jakaa iloja enkä surujakaan kenenkään kanssa samalla tavalla kun jos lapsen isä olisi mukana kuvioissa.

Mun molemmat lapset oli vauvana sellaisia, että nukkui 8 tuntia vuorokaudessa yhteensä ja nekin pätkissä ympäri vuorokautta. Ei kaikki vauvat nuku 16 tuntia vuorokaudessa ja elämä on niin helppoa, kun se vaan syö ja nukkuu.

Unettomuus tai siis valvottaminen on oikeasti ihan kidutuskeinonakin käytetty. Jos itse on saanut levätä itselleen riittäväksi kokeman määrän se ei suinkaan tarkoita sitä, että muillakin vanhemmilla olisi sama juttu. Ihmiset tarvitsee eri tavalla unta, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Miksi ihmeessä täytyy olla noin mustavalkoinen?

Kerroppa ihmeessä missä kohtaa mä olin mustavalkoinen. Vai luitko edes nikkiä pidemmälle?

Siis todellakin luin. Ja sinähän sanosit tossa, että et ymmärrä miten 4kk ikäisen hoitaminen voi olla noin rankkaa. Miten toi loppu liittyi sit enää siihen? Mua ei sun nimimerkkis häiritse.

Miten se on mustavalkoista, että mä en aina ymmärrä jokaikisen ihmisen tunteita ja tilanteita? Kerroin oman kokemukseni ja miksi mulla senperusteella on vaikea ymmärtää miten 4kk vauvan hoitaminen on niin rankkaa.

Munkaan tyttö ei ole ollut mikään superhyvänukkuja tai maailman helpon lapsi vaikkei toki maailman vaikeinkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Apinoita ja poikasia:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja hattua:
hattua kyllä nostan yh:äideille! En jaksais yksin lasten/lapsen kans!

Itsepä ovat soppansa keittäneet.

Ei ihan itse, kyllä siihen soppaan toinenkin tarvitaan:)
Itse olen ollu totaaliyh alusta asti, eikä tukiverkkoa 400km:n säteellä. Jotenki on tänne asti tultu ja jopa melko hyvin paperein, veikkaisin. Sen jaksaa, minkä on pakko.

Olisi pitänyt vähän katsoa, millaisen nahjuksen kanssa alkaa tekeen lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja hattua:
hattua kyllä nostan yh:äideille! En jaksais yksin lasten/lapsen kans!

Itsepä ovat soppansa keittäneet.

mä nostan hattua kyllä ihan kaikille vanhemmille jotka jaksavat olla hyviä hommassaan, oli sit yyhoo tai ei. ei voi ketään perhetilanteen mukaan ylentää tai alentaa minusta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Apinoita ja poikasia:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja hattua:
hattua kyllä nostan yh:äideille! En jaksais yksin lasten/lapsen kans!

Itsepä ovat soppansa keittäneet.

Ei ihan itse, kyllä siihen soppaan toinenkin tarvitaan:)
Itse olen ollu totaaliyh alusta asti, eikä tukiverkkoa 400km:n säteellä. Jotenki on tänne asti tultu ja jopa melko hyvin paperein, veikkaisin. Sen jaksaa, minkä on pakko.

Olisi pitänyt vähän katsoa, millaisen nahjuksen kanssa alkaa tekeen lapsia.

Vai niin. Sullako se kristallipallo on?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurora78:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja hattua:
hattua kyllä nostan yh:äideille! En jaksais yksin lasten/lapsen kans!

Itsepä ovat soppansa keittäneet.

Tätä ihanampaa soppaa ei voisi olla! =) Mieluummin tämä kuin elämä yksin ja "vapaana".

Aivan. Tämä kuvaakin paljon. Näet vain oman etusi, oman vapautesi... Mitä lapsesta, mitä toisen vanhemman oikeuksista. Ja olet jopa niin tollo, että et edes tajua itsekkyyttäsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Kyllä muakin vähän ihmetyttää miten yhden 4kk vauvan hoito voi olla noin kovin rankkaa :/ Ei yksinoleminen kivaa ole ja vauvan kanssa helpommin joutuu syrjään, mutta ei se vauvanhoito ainakaan mulle ole mitään kovinkaan rankkaa ollu. Paaaaaaaaaljon helpompaa ku olin kuvitellut.

Mutta ehkä mä vaa olin jo niin tottunu vauvoihin ja pikkulapsiin ennen ku oma tyttö synti, sen verran niitä pyöri lähipiirissä ja niitä tuli hoidettua. Mun mielestä yksinhuoltajuudessa on ollu rankinta henkinen puoli. En ole voinu jakaa iloja enkä surujakaan kenenkään kanssa samalla tavalla kun jos lapsen isä olisi mukana kuvioissa.

Mun molemmat lapset oli vauvana sellaisia, että nukkui 8 tuntia vuorokaudessa yhteensä ja nekin pätkissä ympäri vuorokautta. Ei kaikki vauvat nuku 16 tuntia vuorokaudessa ja elämä on niin helppoa, kun se vaan syö ja nukkuu.

Unettomuus tai siis valvottaminen on oikeasti ihan kidutuskeinonakin käytetty. Jos itse on saanut levätä itselleen riittäväksi kokeman määrän se ei suinkaan tarkoita sitä, että muillakin vanhemmilla olisi sama juttu. Ihmiset tarvitsee eri tavalla unta, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Miksi ihmeessä täytyy olla noin mustavalkoinen?

Kerroppa ihmeessä missä kohtaa mä olin mustavalkoinen. Vai luitko edes nikkiä pidemmälle?

Siis todellakin luin. Ja sinähän sanosit tossa, että et ymmärrä miten 4kk ikäisen hoitaminen voi olla noin rankkaa. Miten toi loppu liittyi sit enää siihen? Mua ei sun nimimerkkis häiritse.

Miten se on mustavalkoista, että mä en aina ymmärrä jokaikisen ihmisen tunteita ja tilanteita? Kerroin oman kokemukseni ja miksi mulla senperusteella on vaikea ymmärtää miten 4kk vauvan hoitaminen on niin rankkaa.

Munkaan tyttö ei ole ollut mikään superhyvänukkuja tai maailman helpon lapsi vaikkei toki maailman vaikeinkaan.

No sen sitten olisi voinut ilmaista, että MUN MIELESTÄ 4 KK IKÄISEN HOITAMINEN EI OLLUT RANKKAA eikä suinkaan heti vähätellä ihmisiä, joiden mielestä se on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mami Vaan:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Apinoita ja poikasia:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja hattua:
hattua kyllä nostan yh:äideille! En jaksais yksin lasten/lapsen kans!

Itsepä ovat soppansa keittäneet.

Ei ihan itse, kyllä siihen soppaan toinenkin tarvitaan:)
Itse olen ollu totaaliyh alusta asti, eikä tukiverkkoa 400km:n säteellä. Jotenki on tänne asti tultu ja jopa melko hyvin paperein, veikkaisin. Sen jaksaa, minkä on pakko.

Olisi pitänyt vähän katsoa, millaisen nahjuksen kanssa alkaa tekeen lapsia.

Vai niin. Sullako se kristallipallo on?


Kyllä olen valinnut huolella puolison ja tehnyt parhaani perheonnen eteen. Vaikkei aina ole ollut helppoa. Luusereita riittää tässä maassa muutenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Aurora78:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja hattua:
hattua kyllä nostan yh:äideille! En jaksais yksin lasten/lapsen kans!

Itsepä ovat soppansa keittäneet.

Tätä ihanampaa soppaa ei voisi olla! =) Mieluummin tämä kuin elämä yksin ja "vapaana".

Aivan. Tämä kuvaakin paljon. Näet vain oman etusi, oman vapautesi... Mitä lapsesta, mitä toisen vanhemman oikeuksista. Ja olet jopa niin tollo, että et edes tajua itsekkyyttäsi.

En ole lapsen isää kieltänyt olemasta osa lapsen elämää. Miten minä näen oman etuni ja oman vapauteni? Minähän sanoin että mieluummin yh-äitinä niin että minulla on tämä oma pieni perhe, kuin että olisin sinkku, lapseton ja saisin vapaasti liihotella. Siellä toisessa päässä taitaa olla joku yh-äideille katkeroitunut tollo.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No sen sitten olisi voinut ilmaista, että MUN MIELESTÄ 4 KK IKÄISEN HOITAMINEN EI OLLUT RANKKAA eikä suinkaan heti vähätellä ihmisiä, joiden mielestä se on.

Ei ollut tarkotus vähätellä ketään. Ilmaisin mielipiteeni ja kerroin tunteistani. Mua aidosti oikeasti hieman ihmetyttää oman ja läheisten kokemusten perusteella miten yhden 4kk vauvan hoitaminen voi olla niin rankkaa.

Enkä ymmärrä miten se on niin kovin mustavalkoista ja kauheeta ja hirveetä tuollasta ihmetellä. Varsinkin kun ap ei anna sellasta kuvaa, että hänen vauvansa olisi jotenkin erityisen vaikea tapaus.
 

Yhteistyössä