Miten YH:t oikein jaksaa esim. pienen vauvan kanssa?

Mä olen ollut 5 päivää kahdestaan meidän 4 kk:n ikäisen vauvan kanssa, koska mies ollut työmatkalla ja KYLLÄ OLEN POIKKI! Odotan kuin kuuta nousevaa, että mies tulee huomenna kotiin.

En oikeesti ymmärrä miten yh:t pärjäävät. Kai sitä pärjää jos on pakko ja ehkä heillä on tukiverkot, jotka mulla taas asuu tosi kaukana.

Oikeesti, vaikka vauva on ihana ja oma ja rakas, niin kyllä tässä vauvan hoidossa hengähdystaukojakin kaipaa, kyllä tämä vaan menee ihan täydestä työstä ja enemmän tämä vauvan hoito vaatii kuin mun oikea päivätyö (siis jaksamista, ei aivoja )

Huh, huomenna mä olen ja lekottelen ja mies saa hoitaa vauvaa....

 

Ehkä miehesikin kaipaa lepoa työmatkansa jälkeen.

 

No jos ei ole vaihtoehtoja niin.. Ja minusta se oli vain ihanaa aikaa, tosin helpotti kyllä aina kun joku tuli katsomaan vauvaa niin pääsi suihkuun ilman pelkoa siitä, että vauva herää Sain kolmannen lapsen yksin.

Muoks. ja tukiverkkoja ei ole, mutta lapsen isä asuu samalla paikkakunnalla.

 

mun ystäväni jäi yksin 3-vuotiaan ja koliikkivauvan kanssa kun mies jätti oman onnensa nojaan. Ystäväni oli tällöin 20v. Uskomaton, upea nainen joka on kasvattanut 2 hienoa lasta!

Ap:n kans samaa mieltä.Tosin, kun on pakko pärjätä niin vaihtoehtoja tuskin jää.

 

Meillä mies vuorotöissä ja välillä tuntuu kuin yh olisi, kyllä siihen tottuu.

 

Yh:lla ei ole mitä odottaa eli on jaksettava aina vaan. Taitaa olla asennoitumis kysymys tämä . T: 10 vuotta yh:na ollut

 

Yh:lla ei ole mitä odottaa eli on jaksettava aina vaan. Taitaa olla asennoitumis kysymys tämä . T: 10 vuotta yh:na ollut

Hattua nostan!

 

Ehkä miehesikin kaipaa lepoa työmatkansa jälkeen.

Höpsistä! Tuore isä on ollut erossa lapsestaan 4 päivää, kuule kyllä se isä nauttii täysin siemauksin siitä, että saa olla vauvan kanssa työmatkan jälkeen.

Itselläni on kokemusta kaksosvauvoista, ja kun toisella vuodella itse lähdin töihin ja puolisoni jäi vuodeksi lasten kanssa kotiin, niin huomasin, että vaikka työpäivä olisi ollut kuinka raskas, niin kun näkee illalla omat lapsensa, niin kyllä niiden kanssa jaksaa olla ihan täysillä.

Työ ja lastenhoito on niin erilaisia asioita, ettei työpäivä verota intoa hoitaa illalla omaa lasta. Sen sijaan työpäivä kotona lapsen kanssa kyllä verottaa hermoja ja jaksamista mitä pitemmälle iltaa kohti mennään.

 

Yh:lla ei ole mitä odottaa eli on jaksettava aina vaan. Taitaa olla asennoitumis kysymys tämä . T: 10 vuotta yh:na ollut

Näinpä. Vaihtoehdot on yh:lla aika vähissä.

 

mä olin poitsu ekat lähes 2vuotta yh. olihan se rankkaa, mutta onneks mulla oli tukiverkkoa! :heart:
ja nyt osaa oikeesti arvostaa sitä kun on toinen aikuinen jakamassa tätä vauva-arkea!

 

Yksin olen kasvattanut tämän kuopukseni pian 15 vuotta. Tosin ensi vuosina olivat isommat lapset vielä apuna, mielissään hoisivat apuna.

 

itse olen viikot yksin vauvan 5kk kanssa,mies siis reissuhommissa,asutaan omakotitalossa. Tuntuu että hommaa on todella paljon,uunia ja takkaa joka päivä lämmittää,lumen luontia yms. Puhuin kerran anoppilassa että olisi kiva päästä jossain käymään viikolla,eivät ymmärtäneet ollenkaan. Sanoivat että pienen lapsen paikka on äidin kanssa ja miehen (heidän poikansa) pitää saada rentoutua viloppuna. Alan olla kyllä aika väsynyt minäkin...miten muilla?

 

Ei niinkään se vauva-aika, mutta ennemminkin taaperoikä. Kun lapsi pääsee vikikelin jaloin joka paikkaan, eikä ole mitään "varmaa" hetkeä jolloin voisi tehdä jotain esim. kotihommia, kun toiminta keskeytyy kuitenkin vähänväliä. Eikä sitten voi laskea sen toisen vanhemman varaan, kun ei sitä kuvioissa ole. Hermot on usein kireällä, valitettavasti.

 

Meillä myös taapero n. 10 paikassa yhtä aikaa...miehen iltavuoroviikot on aika hulabaloota =)

 

hattua kyllä nostan yh:äideille! En jaksais yksin lasten/lapsen kans!

 

Mä jäin yh:ksi kun kuopus oli muutaman kuukauden vanha. Esikoinen silloin 3 vuotias. Olihan se rankkaa, mulla ei pahemmin ollut turvaverkkoja, vanhemmat hoiti esikoista silloin tällöin viikonloppuisin, vauvaa eivät huolineet, koska vauva oli täysimetetty. Raskainta oli jatkuva unen puute, vauvan sain usein vasta puolilta öin nukkumaan, heräili öisin ja esikoinen heräsi kuitenkin jo kuudelta.

Anteeksi, mut mä en jaksa ymmärtää näitä "olen ollut kolme päivää yksin lasten kanssa" valituksia. Monet äidit ovat enemmän tai vähemmän yksin aina lasten kanssa, se on vaan pärjättävä, eikä se niin hirveää ole.

 

Sitten kun ei sitä toista siinä ole, niin kyllä kai sitä jaksaa vaan. Eihän siinä ole muita mahdollisuuksia oikein. Mulla ei nyt ihan pientä vauvaa ole ollut, mutta tytöt oli 5kk ja 1v6kk kun jäin yksin niiden kanssa. Kyllä mustakin silloin tuntui kun oli vain yksi lapsi, ja mies vielä, ja lapsi oli sen puoli vuotta suunnilleen, että en millään jaksais olla aina yksin, kun oli tottunut että mies tulee töistä auttamaan. No, niin ne tilanteet ja asenteet muuttuu. =)

 

Ehkä miehesikin kaipaa lepoa työmatkansa jälkeen.

Höpsistä! Tuore isä on ollut erossa lapsestaan 4 päivää, kuule kyllä se isä nauttii täysin siemauksin siitä, että saa olla vauvan kanssa työmatkan jälkeen.

Itselläni on kokemusta kaksosvauvoista, ja kun toisella vuodella itse lähdin töihin ja puolisoni jäi vuodeksi lasten kanssa kotiin, niin huomasin, että vaikka työpäivä olisi ollut kuinka raskas, niin kun näkee illalla omat lapsensa, niin kyllä niiden kanssa jaksaa olla ihan täysillä.

Työ ja lastenhoito on niin erilaisia asioita, ettei työpäivä verota intoa hoitaa illalla omaa lasta. Sen sijaan työpäivä kotona lapsen kanssa kyllä verottaa hermoja ja jaksamista mitä pitemmälle iltaa kohti mennään.

samaa mieltä.
tällä hetkellä töissä ja lapsia jaksaa eri tavalla kuin kotona ollessa. lastenhoito on työtä mutta ihminen kaipaa vaihtelua ja kyllä lapsia jaksaa illalal hoitaa ku päivällä vaikka hoitaa eri lapsia...

 

Mun äiti ja isä auttoi. Henki olis varmaan lähteny muuten. Lapset oli 1v9kk ja toinen ihan pieni, jotain kk.

 

Mä jäin yh:ksi kun kuopus oli muutaman kuukauden vanha. Esikoinen silloin 3 vuotias. Olihan se rankkaa, mulla ei pahemmin ollut turvaverkkoja, vanhemmat hoiti esikoista silloin tällöin viikonloppuisin, vauvaa eivät huolineet, koska vauva oli täysimetetty. Raskainta oli jatkuva unen puute, vauvan sain usein vasta puolilta öin nukkumaan, heräili öisin ja esikoinen heräsi kuitenkin jo kuudelta.

Anteeksi, mut mä en jaksa ymmärtää näitä "olen ollut kolme päivää yksin lasten kanssa" valituksia. Monet äidit ovat enemmän tai vähemmän yksin aina lasten kanssa, se on vaan pärjättävä, eikä se niin hirveää ole.

no tuota, aika moni ydinperheen äitikin on yksin pitkiä aikoja jos mies menee suoraan töistä raksalle. tällöinhän sitä työtä on vielä enemmän kuin yksinhuoltajalla, kun usein pitää vielä hoitaa sitä miehen ruokahuoltoa ja pyykkihuoltoa ym. ja sitten on äitejä, joiden mies reissutöissä. on raksalesket ja reissulesket...

 

Miten 4 kk ikäisen vauvan hoito voi olla niin rankkaa? Sehän nukkuu vielä paljon eikä liiku minnekään. Taaperon kanssa onkin jo eri juttu.

 

Asenne kysymys! Mä olen ollut käytännössä katsoen aina yh. Erottiin miehen kanssa ku nuorin oli 2.5vuotta, mutta ikinä mies ei ollut nuorinta lasta (eikä juurikaan vanhempaakaan ) hoitanut. Itse hoidin lapset, omakotitalon ja eläimet... mies meni omia menojaan ja kävi vaan kotona kitisemässä ja nukkumassa.
Nyt, kun ollaan erottu, on elämä paljon helpompaa, vaikka siis olen yh! Ei tartte olettaa että ois joku toinen tekemässä osan hommista, kun tietää että varmasti joutuu itse kaiken tekemään.
Mietin kyllä aina joskus nyt jälkeenpäin, että kuinka jaksoinkaan tuon kaiken... puilla lämmittämisen, lumityöt ja siihen päälle vielä töissäkäynnit ja miehen v*ttuilut.
Mutta niin se ihminen vaan jaksaa ku on pakko... ja tosiaan se asenne ratkaisee!!

 

Miten 4 kk ikäisen vauvan hoito voi olla niin rankkaa? Sehän nukkuu vielä paljon eikä liiku minnekään. Taaperon kanssa onkin jo eri juttu.

Nukkuu ketkä nukkuu. Meidän 4kk:n ikäinen nukkui päivisin peräti vartin pätkissä ja öisin n. tunnin pätkissä. Silloin meinas vähän väsyttää, vaikken yh ollutkaan. Ton taaperon kanssa on niin sata kertaa helpompaa, kun se nukkuu kunnon yöt ja päikkärit päälle.

 

Miten 4 kk ikäisen vauvan hoito voi olla niin rankkaa? Sehän nukkuu vielä paljon eikä liiku minnekään. Taaperon kanssa onkin jo eri juttu.

Mä mietin joskus tuota samaa, kun mun ystävä kans valittaa jos joutuu olemaan vuorokauden yksin lapsen kanssa ja jo silloin on kuulemma rankkaa jos mies on iltavuorossa.... Toisille se vaan varmaan on raskasta. Kaikki ei vaan jaksa sitä samaa mitä me toiset sitten jaksetaan.

 

Miten 4 kk ikäisen vauvan hoito voi olla niin rankkaa? Sehän nukkuu vielä paljon eikä liiku minnekään. Taaperon kanssa onkin jo eri juttu.

samaa mieltä periaatteessa. mies oli opiskelija ja asui eri paikkakunnalla kun esikoinen oli vauva.
kyllä omaa aikaa on paljon vielä alle 1v kanssa.
eri asia jos lapsia useampi tai ovat isompia.