Miten voi kaikki mennä näin päin p:tä...

[Voimat loppu...]

Oon ollut tosi maassa viimeisen puolitoista vuotta, nuorimmaisemme (nyt 2v.) on sairastanut yhtämittaa puolitoista vuotta ja lähes kaikki voimani on mennyt lapsen hoitoon, sairaalareissuihin, lääkityksistä huolehtimisiin, leikkausten jälkinhoitoon... Lisäksi sairastuin itse vakavasti syksyllä ja olen ollut todellakin lopussa... Sairauslomaa nyt takana puolisen vuotta. Lisäksi nelivuotiaamme sairastui myös astmaan. Mies harrastaa aika paljon eikä suostunut kiukutteluistani, selittelyistäni, pyynnöistäni ja aneluistani huolimatta olemaan enemmän kotona meidän luonamme, jotta olisin jaksanut paremmin. Vihdoin lääkärin vastaanotolla romahdin totaalisesti ja siitähän seurasi yhteydenotto lastenvalvojalle -minun pelättiin masennukseni ja uupumukseni vuoksi tekemään pahaa lapsillemme, vaikka sellaista ei siis ollut tapahtunutkaan. No, myös luonamme asuvat esiteini-ikäiset lapseni ovat etäkodissaan isälleen kertoneet väsymyksestäni, minun ja mieheni riidoista jne., ja sieltäkin on otettu yhteyttä sos.tstoon. Vaikka siis mitään perheväkivaltaa ei ole ollut, kodin puhtaudesta, lasten puhtaudesta, lääkityksistä, ruuista, kouluasioista ym. on aina huolehdittu asianmukaisesti. Sen kuitenkin myönnän, etten ole viime vuoden aikana näihin isompiin lapsiini jaksanut tarpeeksi keskittyä ja nyt siellä etäkodissa sitten kysellään meidän perheasioistamme ja juorutaan niitä pitkin kyliä (pieni paikkakunta) ja lapset ovat aika ikävässä välikädessä siinä... Nyt heidän isänsä, siis exäni, on alkanut phua kuinka jos muuttaisitte tänne niin viikkorahaakin hän maksaisi tuplasti jne. jne. ja lahjoo siis lapsia muuttamaan luotani! Ja lapset tietenkin uskovat nämä lupaukset ja olisivat muuttamassa... Itse haluaisin vielä yrittää sinnitellä tästä ylös ja pitää perheemme koossa, mutta tuntuu että koko ajan tulee lisää ja lisää koettelemuksia enkä enää jaksa!!! Ja sekin hirvittää, miten lapset mahdollisesti siellä asuessaan pärjäisivät; siellä ei ole muistettu aina huolehtia lääkityksistä, lapset ei ole käyneet pesulla vaan tulevat tukat likaisina ja vaatteet haisevina viikonlopputapaamisista, exäni uusi vaimo ryyppää ja makaa krapuloissaan kotona ja siksi lapset on välillä myöhästyneet menoistaan jne....
Tosi sekava sepostus, sorry... En tosiaan oo jaksanut olla niin mallikelpoinen äiti kuin olisi pitänyt, mutta samaa ongelmaa siellä toisessakin kodissa on... Ja nyt exäni on vielä valittanut sossuun, ettei täällä ole lapseille vaatetta, harrastusvälineitä, ruokaa jne., mikä ei todellakan pidä paikkaansa...
Täällä kotona lapsia on rassanneet mun ja mieheni riidat, joita kieltämättä on viime aikoina ollut, mutta senkin suhteen ollaan menossa parempaan suuntaan ja varmaan vielä saisimme asiat kuntoon, jos toi exä ei olis aivopesemässä ja lahjomassa lapsia koko ajan...

 

[vieras]

VOIMIA SINULLE!

 

[milmil]

Lapsia on helppo "ostaa" itselleen. Muistan kuinka isänikin ja varsinkin äitipuoleni yritti ostaa minua aikoinaan asumaan heille. Ja minähän olinkin muuttamassa. Tosiasiassa isälläni oli vaikeita sairauksia, joita ei vielä oltu päästy hoitamaan ja äitipuoli olisi minut halunnut sinne vain turvakseen, sillä isä meni alkoholia nauttiessaan monesti psykoottisiin tiloihin ja oli väkivaltainen häntä kohtaan. Kun tulin kylään, ei isä juonut tuolloin. Luvattiin tupla viikkorahat ja lupailtiin omaa "yksiötä" talon yhteyteen ja kaikkea mahdollista. Onneksi äitini piti puolensa! Asuin äidin kanssa siihen asti, kunnes oli aika lentää pesästä ja olen ollut tyytyväinen. Olisi minulle ollut suunnattoman raskasta katsoa isän sairastamista, mikä meni vain huonompaan päin ja lopulta vei hänet hautaan.
Et ole huono äiti jos et jaksa. On sallittua väsyä ja pyytää apua. Ja on ehkä helpompi tomia, jos myöntää omat voimavaransa itsellensä. Voit saada tukea sijaisperheistä yms.. Isovanhemmatkin toimii hyvin tässä. Hoida ensin omat voimavarat hyviksi, niin sitten on perheenkin parempi olla.

Ja suuret tsemit vointiin ja älä anna periksi. Joskus elämä potkii päähän, mut potkihan vähän takaisin!!

 

[voiii]

eihän mikään ole lopullista. voihan olla teinit haluaisivatkin muuttaa sun luo takas. vakuuta niille, että saavat tulla ihan milloin vaan takas, jos siis lähtevät. eikö teinien pitäisi jo jonkin verran itse huolehtia hygieniastaan vai minkä ikäisistä lapsista kyse?

sulle kovasti :hug:

 

[moona81]

:hug:

 

[Minkki]

Suostuisiko miehesi tulemaan kanssasi perheneuvontaan? Siitä voisi olla apua tilanteen ymmärtämisessä.

 

[vieras]

valehtelet, ei lastensuojelun kanssa aiheetta tekemisiin joudu, olisit parempi äiti etkä vaan sohvalla lojuva laiskimus

 

[ap]

Niin, tukiverkot olisikin tarpeen, mutta kun niitä ei ole. Mieheni vanhemmat ovat alkoholisteja ja oma isäni vakavasti sairas, äitini laittanut koko muuhun perheeseen välit poikki... Ystäviä kyllä on, mutta heilläkin kaikilla pieniä lapsia, työt ja opiskelut, joten ei sitä apua niin vaan kehtaa pyytää!!! Sossusta nyt lupailtiin meille tukiperhettä, jonne nämä kaksi nuorimmaistamme voisivat mennä vaikka vuorokaudeksi kuukaudessa. Se olisi iso helpotus, mutta kestäisinkö sitä ikävää, olla erossa "vauvoistani"...? (2- ja 4-vuotiaat siis).
Ja noista isommista, ovat 10- ja 12-vuotiaat, mutta kyllä noi puhtausjutut ym. jää vielä kotonakin aika huonolle hoidolle ellei niistä muistuttele ja perään katso. Ja siellä isukillahan kun on nii kiva viettää "ikuista sunnuntaita", exäni vaimon alkoholi- ja mielenterveys- sekä heidän parisuhdeongelmansa on niin helppo salata lapsilta, jotka ovat paikalla vain muutaman päivän kuukaudessa. Täällä lähikodissa on pakko laittaa rajat, kotiintuloajat, nukkumaanmenoajat, "pakottaa" läksyjentekoon ja edellyttää kotitöihin osallistumista... ja kun isin luona ei tarvii kuulemma mitään tällaista, isi on sanonut, ja viikkorahaa tulisi silti tuplaten sen mikä täällä... ((
Mieheni kanssa oon saannu aika paljon asioita puhuttua, on ymmärtänyt vihdoin mun uupumukseni jne., mut muuten ei tilanne tunnu helpottuvan. Parin viikon sisään menen itse leikkaukseen ja 2-vuotiaamme viikko sen jälkeen, sit nää sossuämät hengittämässä niskaan jne. Ja oon aivan varma, ettei isompien lasteni isä jaksaisi taistella esim. koulua vastaan toisen lapsemme koulukiusaamisasiassa samoin kuin minä -tämä asia on nyt edennyt poliisille asti. Samoin vanhimmaisen lapseni pitkäaikaissairaudesta johtuvat lääkärikäynnit ym... En usko että jaksaisi hoitaa, kun aika holtitonta on ollut se touhu ihan perushoidonkin suhteen. "Isin luona on parempaa ruokaakin..." -käyvät siis viikonlopputapaamisten aikana hampurilaisravintolassa... ;( lapset itse kertoivat...

 

[ninni]

Siksi tämä yhteiskunta onkin sekasin, että jos äiti viimein myöntää väsymyksensä niin heti on lastensuojelu mukana tarkistamassa voivatko lapset vielä asua kotona. Lisäisivät tuossa vaiheessa perheen tukemista, hommaisivat tukiperheen ja perhetyöntekijän auttamaan kotitöissä. Kyllähän perheessä isäkin on, että vaikka äiti väsyisi niin ei perhe välttämättä siihen kaadu.
Voimia sinulle ap ja jos vaan jaksat niin vaadi teille näitä tukitoimia sinne kotia.

 

[ap]

valehtelet, ei lastensuojelun kanssa aiheetta tekemisiin joudu, olisit parempi äiti etkä vaan sohvalla lojuva laiskimus

Voimat on menny tän nuorimmaisen sairastamiseen (valvottu 1,5v lähes kaikki yöt), 3 leikkausta 6kk sisään, kuntoutus- ja keskussairaalakäyntejä 2-3x/vko. Itse sairastuin myös, 3 leikkausta edessä, lisäksi olen huolehtinut vakavasti sairastuneesta isästäni ja käynyt kolmivuorotyössä. Sinne ne voimat kai on huvenneet, ja kun kerroin totaalisesta väsymyksestäni ja uupumuksestani lääkärille, päätettiin sieltä tehdä ls-ilmoitus, jotta saisimme apua. Olisinpa ehtinytkin joskus sinne sohvalle...