O
outolintu
Vieras
Meillä on se tilanne, että vanhemmalla siskolla on lapsia, jotka ovat vanhempia kuin omani. Ne on vauvasta asti olleet meidän vanhemmilla yökylässä, ja pitkiäkin aikoja, koululaiset kesälomalla monta viikkoakin kerrallaan + isän äiti elää vielä, niin hänen luonaan ovat myös yökylässä noiden mummolareissujen lisäksi. Ja käytännössä joka viikonloppu ovat ainakin yhden yön mummolassa.
Mummon, eli äitimme mielestä kyse siitä, että vanhemmilla niin rankkaa että tarvitsevat hengähdystaukoa. Mutta mummokin on työssäkäyvä ihminen, eikä enää ihan nuori kuitenkaan, lähellä eläkeikää. Ukki samoin työssäkäyvä ja saman ikäinen. Jo ennen kuin minulla oli omia lapsia, ajattelin että mielestäni olisi reilua etteivät siskon lapset olisi vauvasta koululaiseen asti joka viikko yökylässä siellä. Kahdestakin syystä; koska vanhempien pitäisi itse huolehtia lapsistaan, ja toiseksi, meidän vanhemmat selkeästi väsyy siitä, mutteivät kehtaa sanoa, kun ajattelevat siskolla olevan taloushuolia ja muuta, että kaipaa rentoutumista. Tämä on ok, mutta mielestäni, kenen kustannuksella?
Nyt vuodet ovat kuluneet. Minullakin on lapsia. Pienin on vasta vauva. Olen itse pitänyt kiinni nyrkkisäännöstä, jonka mukaanyökylässä ollaan enintään niin monta yötä peräkkäin, paljonko lapsella on ikävuosia. Eli vauvaa en ole antanut yökylään lainkaan, ja 2-vuotiaan max viikonlopun yli. Aluksi mummu ja ukki olivat koko ajan pyytämässä meidänkin lapsia yökylään. Kun me ei raaskittu antaa ihan pieniä, niin isovanhemmat alkoivat selvästi suosia siskon lapsia. Saattavat esimerkiksi kehua meidän lapsille, joista vanhinkaan ei edes tahtoisi olla viikkoa pois kotoa, että sun serkku on niin kiltti että oli 3 viikkoa meillä kesällä eikä yhtään kaivannut kotiin. Ihan kuin se olisi kiltin lapsen merkki ettei kaipaa kotiin.
Ja tulee äidin taholta aina semmoista pientä arvostelua, että miksei anneta lapsia sinne. Ja sitten, kun pienin syntyi, ehdotin että jos meidän isommat tulisi mummolaan sitten siksi viikonlopuksi kun minä ja vauva olimme sairaalassa. Tämä ei käynyt, kun siskonlapset LUULTAVASTI olivat tulossa sinne, niin eivät olisi ehtineet hakea meidän lapsia. Mä kysyin että jos ne on olleet siellä vuoden jokaisena viikonloppuna siihen asti, onko mahdollista että tänä viikonloppuna tulisi meidän lapset. Mutta tässä kohtaa, kun kyse oli meidän tarpeesta, niin äiti oli sitä mieltä, että eikö anoppini ehtisi niitä hoitaa. Ehtihän se.
No lopputulos on, että viimeisen 13kk aikana isommat lapset on olleet sen kerran yökylässä kun minä olin sairaalassa. Ja he olivat anopillani. Tästä taas seurasi se, että äiti alkoi kerran käydessään valittaa, kun he ei näe lapsia lainkaan niin usein kuin appivanhempani. Minä ihmettelin että miten niin. Äiti vastasi, että kun sillonkin lapset oli anoppilassa kun mä synnytin. Muistutin äitiä, että kysyimme heiltä ensin, saako lapset tuoda, eikä se sopinut. Äiti vastasi ihan siihen tyyliin kuin kiusallani olisin synnyttänyt sinä päivänä.
Kysyin, että selvä, sano sitten joku viikonloppu milloin siskon lapset eivät ole tulossa, niin jos haluat, saat isompia kylään ainakin lauantaiksi, yöstä en ole varma tahtovatko (siskonlapset on siellä yleensä pe-illasta su-iltaan).
Äiti sanoi että ei sellaista ole, enkä voi olettaa että tulossa olisi vain minun lapsiani, mutta on se kumma kun en lapsia mummolaan anna. Minä sanoin, että mielestäni 6 lapsessa on yhdelle ihmiselle liikaa vahdittavaa kerralla, kun noi mun lapset on niin pieniäkin, että keskimmäinenkin on vielä vaipoissa, sitä paitsi jokanen lapsi kaipaa myös huomiota.
Äiti on tavallaan loukkaantunut mulle etten anna lapsia niin usein yökylään kuin sisko, ja tavallaan se on rasittunut kun siskon lapset on siellä "aina". Ja lopputulos on, että mun lapsille ei myöskään anneta rahaa, lahjoja tms edes merkkipäivinä, kun meille ei voi missään nimessä ottaa lahjoja mukaan. Vain mummolassa saa lahjoja. Ja vain niitä lapsia kehutaan kun ovat mummolassa kuin kotonaan. Mun mielestä toi kuvio on jotenkin... Onko liioiteltua sanoa sairas?
Mummon, eli äitimme mielestä kyse siitä, että vanhemmilla niin rankkaa että tarvitsevat hengähdystaukoa. Mutta mummokin on työssäkäyvä ihminen, eikä enää ihan nuori kuitenkaan, lähellä eläkeikää. Ukki samoin työssäkäyvä ja saman ikäinen. Jo ennen kuin minulla oli omia lapsia, ajattelin että mielestäni olisi reilua etteivät siskon lapset olisi vauvasta koululaiseen asti joka viikko yökylässä siellä. Kahdestakin syystä; koska vanhempien pitäisi itse huolehtia lapsistaan, ja toiseksi, meidän vanhemmat selkeästi väsyy siitä, mutteivät kehtaa sanoa, kun ajattelevat siskolla olevan taloushuolia ja muuta, että kaipaa rentoutumista. Tämä on ok, mutta mielestäni, kenen kustannuksella?
Nyt vuodet ovat kuluneet. Minullakin on lapsia. Pienin on vasta vauva. Olen itse pitänyt kiinni nyrkkisäännöstä, jonka mukaanyökylässä ollaan enintään niin monta yötä peräkkäin, paljonko lapsella on ikävuosia. Eli vauvaa en ole antanut yökylään lainkaan, ja 2-vuotiaan max viikonlopun yli. Aluksi mummu ja ukki olivat koko ajan pyytämässä meidänkin lapsia yökylään. Kun me ei raaskittu antaa ihan pieniä, niin isovanhemmat alkoivat selvästi suosia siskon lapsia. Saattavat esimerkiksi kehua meidän lapsille, joista vanhinkaan ei edes tahtoisi olla viikkoa pois kotoa, että sun serkku on niin kiltti että oli 3 viikkoa meillä kesällä eikä yhtään kaivannut kotiin. Ihan kuin se olisi kiltin lapsen merkki ettei kaipaa kotiin.
Ja tulee äidin taholta aina semmoista pientä arvostelua, että miksei anneta lapsia sinne. Ja sitten, kun pienin syntyi, ehdotin että jos meidän isommat tulisi mummolaan sitten siksi viikonlopuksi kun minä ja vauva olimme sairaalassa. Tämä ei käynyt, kun siskonlapset LUULTAVASTI olivat tulossa sinne, niin eivät olisi ehtineet hakea meidän lapsia. Mä kysyin että jos ne on olleet siellä vuoden jokaisena viikonloppuna siihen asti, onko mahdollista että tänä viikonloppuna tulisi meidän lapset. Mutta tässä kohtaa, kun kyse oli meidän tarpeesta, niin äiti oli sitä mieltä, että eikö anoppini ehtisi niitä hoitaa. Ehtihän se.
No lopputulos on, että viimeisen 13kk aikana isommat lapset on olleet sen kerran yökylässä kun minä olin sairaalassa. Ja he olivat anopillani. Tästä taas seurasi se, että äiti alkoi kerran käydessään valittaa, kun he ei näe lapsia lainkaan niin usein kuin appivanhempani. Minä ihmettelin että miten niin. Äiti vastasi, että kun sillonkin lapset oli anoppilassa kun mä synnytin. Muistutin äitiä, että kysyimme heiltä ensin, saako lapset tuoda, eikä se sopinut. Äiti vastasi ihan siihen tyyliin kuin kiusallani olisin synnyttänyt sinä päivänä.
Kysyin, että selvä, sano sitten joku viikonloppu milloin siskon lapset eivät ole tulossa, niin jos haluat, saat isompia kylään ainakin lauantaiksi, yöstä en ole varma tahtovatko (siskonlapset on siellä yleensä pe-illasta su-iltaan).
Äiti sanoi että ei sellaista ole, enkä voi olettaa että tulossa olisi vain minun lapsiani, mutta on se kumma kun en lapsia mummolaan anna. Minä sanoin, että mielestäni 6 lapsessa on yhdelle ihmiselle liikaa vahdittavaa kerralla, kun noi mun lapset on niin pieniäkin, että keskimmäinenkin on vielä vaipoissa, sitä paitsi jokanen lapsi kaipaa myös huomiota.
Äiti on tavallaan loukkaantunut mulle etten anna lapsia niin usein yökylään kuin sisko, ja tavallaan se on rasittunut kun siskon lapset on siellä "aina". Ja lopputulos on, että mun lapsille ei myöskään anneta rahaa, lahjoja tms edes merkkipäivinä, kun meille ei voi missään nimessä ottaa lahjoja mukaan. Vain mummolassa saa lahjoja. Ja vain niitä lapsia kehutaan kun ovat mummolassa kuin kotonaan. Mun mielestä toi kuvio on jotenkin... Onko liioiteltua sanoa sairas?
Siskon lapset myös usein siellä jopa viikolla yms. Mun lapset on sit useimmiten omalla mummillani.Se on vähän lähempänäki ja nuo serkut ei niinkään käy siellä.
