Miten unohtaa 'elämää suurempi rakkaus'?

[Jätetty :(]

Mies oli (on) minulle se oikea, minä en sitä ollutkaan hänelle Olen aikuinen jo lähes nelikymppinen nainen, enkä vaan pääse tästä yli. Koko ajan siis KOKO ajan pyörii vaan ajatukset hänestä ja kaikki täällä muistuttaa hänestä ja kun ei ole mitään negatiivista, mistä kerryttäisin 'vihaa' että voisin sitä kautta toipua. Hän vaan jätti minut, vaikka ainaisesta rakkaudesta puhuikin.

Miten saan ajatukseni suunnattua muualle? Miten jatkaa tästä eteenpäin? Ja ihan turha on sanoa, että onhan niitä miehiä muitakin. Ei minulle - ei koskaan!

 

[kohtalotoveri]

sen kun joku kertois mullekkin.

 

[kaiken kokenut]

Mies oli (on) minulle se oikea, minä en sitä ollutkaan hänelle Olen aikuinen jo lähes nelikymppinen nainen, enkä vaan pääse tästä yli. Koko ajan siis KOKO ajan pyörii vaan ajatukset hänestä ja kaikki täällä muistuttaa hänestä ja kun ei ole mitään negatiivista, mistä kerryttäisin 'vihaa' että voisin sitä kautta toipua. Hän vaan jätti minut, vaikka ainaisesta rakkaudesta puhuikin.

Miten saan ajatukseni suunnattua muualle? Miten jatkaa tästä eteenpäin? Ja ihan turha on sanoa, että onhan niitä miehiä muitakin. Ei minulle - ei koskaan!

:hug: :hug: :hug:
Täällä kohtalotoveri :ashamed:

 

[AikaKaukanaTäydellisestä]

:hug: Ymmärrän tunteesi.

 

[d]

täällä kans kohtalotoveri, jätti puolvuotta sitten mut. yrittää saada takaisin nyt. NOUP! aika parantaa.

 

[vieras]

Niinpä ja miettikää sitä, miten voi "unohtaa" rakkaimpansa jotenkin jonnekin, vaikka asutaan edelleen samassa taloudessa, mutta mihin hävisi kipinä?

Ollaan oltu yhdessä jo 34 vuotta ja ihmettelen, mitä on tapahtunut? Pettämistä ei ole kummankaan puolella tapahtunut, sen voin sanoa ja arki on todella niin tavallista, että ei edes toinen toistaan huomaa...

 

[Tallu -]

^ Luokaa arkeen kipinää. Kosketuksia, halauksia, suukkoja, katseita.... :heart:

 

[....]

no ei se oo voinu olla se oikea jos molemmat ole tunteneet samoin,

 

[ap]

Arvasinkin, etten olen ainut näissä tuskissa kieriskelevä. Mutta häpeän itseni, kun rassaan tällä asialla kaikkia kavereitani päivästä toiseen. En vaan saa itseäni tajuamaan, että hän on päätöksensä tehnyt ja mitään ei ole enää tehtävissä. Olen menossa jopa ammattiauttajalle. Ja sinällään ihan hassua, että selvisin lähes kaksikymmentä vuotta kestäneestä liitosta eroamisesta hyvin ja nyt en millään. Vaikken ole tätä miestä nähnyt kolmeen kuukauteen. Hellistä hetkistäkin on aikaa yli puoli vuotta ja minä vaan itken ja itken silmät päästäni. Kidutan itseäni ja läheisiäni En saa nukutuksi ilman lääkettä. Tiedän, että aika auttaa, kumpa voisin siirtää aikaa parilla vuodella eteenpäin.

 

[ap]

no ei se oo voinu olla se oikea jos molemmat ole tunteneet samoin,

Kyllä molemmat tunsi meidän tapauksessamme, mutta minä olen tunne ja hän oli järki ja kuunteli järjen ääntä enemmän kuin rakkauden.

 

[Minäkin]

haluaisin tietää vastauksen!

 

[Kutistunut]

Ei sitä voi unohtaa, ei koskaan!

 

[ap]

Sitä minä juuri pelkäänkin. Etten unohda, katkeroidun ja karkoitan läheiset ihmiset tällä. Eikä mikään auta, vaikka kuinka yritän suhteellistaa asioita, että maailmassa on niin paljon pahempaakin kuin tämä, niin suru vaan musertaa.

 

[*]

Se unohtuu viimeistään siinä vaiheessa kun tulee joku joka vie jalat alta totaalisesti Mä märehdin jonkun aikaa eron jälkeen ja sitte tuli semmonen fiilis että ei perkele mua kohdella näin. Aloin keskittää kaiken energiani itsestäni huolehtimisiin, illat meni lenkillä kavereiden kanssa, kunnon hikilenkillä tai ihan vaan kotona hyvän kirjan kanssa =) Jossain vaiheessa huomasin että olen todella energinen ja sosiaalinen ja kai ne muutkin sen huomas.. Oma kultakin löytyi sitten kun alko kattelemaan ympärilleen. Tässä yksi loistava biisi tähän loppuun...

http://www.youtube.com/watch?v=aDWgrHuYmBs

 

[*]

Ja toinen

http://www.youtube.com/watch?v=fGq5Gm3KUxc

 

[ap]

Se unohtuu viimeistään siinä vaiheessa kun tulee joku joka vie jalat alta totaalisesti Mä märehdin jonkun aikaa eron jälkeen ja sitte tuli semmonen fiilis että ei perkele mua kohdella näin. Aloin keskittää kaiken energiani itsestäni huolehtimisiin, illat meni lenkillä kavereiden kanssa, kunnon hikilenkillä tai ihan vaan kotona hyvän kirjan kanssa =) Jossain vaiheessa huomasin että olen todella energinen ja sosiaalinen ja kai ne muutkin sen huomas.. Oma kultakin löytyi sitten kun alko kattelemaan ympärilleen. Tässä yksi loistava biisi tähän loppuun...

http://www.youtube.com/watch?v=aDWgrHuYmBs

Kiitos, mutta ei kiitos... siis uudelle miehelle. En vaan ikinä voisi olla vertaamatta tähän mieheen. Tämä oli prinssini, joka tuli valkealla ratsullaan, mutta ratsastikin takaisin 'kuningattaren' luokse, jättäen prinsessan.

 

[*]

Se unohtuu viimeistään siinä vaiheessa kun tulee joku joka vie jalat alta totaalisesti Mä märehdin jonkun aikaa eron jälkeen ja sitte tuli semmonen fiilis että ei perkele mua kohdella näin. Aloin keskittää kaiken energiani itsestäni huolehtimisiin, illat meni lenkillä kavereiden kanssa, kunnon hikilenkillä tai ihan vaan kotona hyvän kirjan kanssa =) Jossain vaiheessa huomasin että olen todella energinen ja sosiaalinen ja kai ne muutkin sen huomas.. Oma kultakin löytyi sitten kun alko kattelemaan ympärilleen. Tässä yksi loistava biisi tähän loppuun...

http://www.youtube.com/watch?v=aDWgrHuYmBs

Kiitos, mutta ei kiitos... siis uudelle miehelle. En vaan ikinä voisi olla vertaamatta tähän mieheen. Tämä oli prinssini, joka tuli valkealla ratsullaan, mutta ratsastikin takaisin 'kuningattaren' luokse, jättäen prinsessan.

No joo tuoltahan se alkuun tuntuu ja se on ihan ok märehtiä asiaa... Eikä mun pääpointti tässä ollu se että uutta putkeen vaan se että keskität sen energian johonkin muuhun kuin siihen märehtimiseen... Faktahan se on että jos ei uutta missään vaiheessa halua eikä vanhaa saa takaisin niin sitte sitä on yksin. Eikä siinäkään mitään jos on itse fine asian kanssa mutta jos haluaa joskus löytää vielä sen tunteen niin sitte pitäis pitää silmätkin auki tulevaisuudessa...

 

[AikaKaukanaTäydellisestä]

http://www.youtube.com/watch?v=jvS90FLE1oE
Tätä kuuntelen joskus kun ikävä iskee. Meillä vielä välillä on/off-suhde :'(

 

[ap]

Se unohtuu viimeistään siinä vaiheessa kun tulee joku joka vie jalat alta totaalisesti Mä märehdin jonkun aikaa eron jälkeen ja sitte tuli semmonen fiilis että ei perkele mua kohdella näin. Aloin keskittää kaiken energiani itsestäni huolehtimisiin, illat meni lenkillä kavereiden kanssa, kunnon hikilenkillä tai ihan vaan kotona hyvän kirjan kanssa =) Jossain vaiheessa huomasin että olen todella energinen ja sosiaalinen ja kai ne muutkin sen huomas.. Oma kultakin löytyi sitten kun alko kattelemaan ympärilleen. Tässä yksi loistava biisi tähän loppuun...

http://www.youtube.com/watch?v=aDWgrHuYmBs

Kiitos, mutta ei kiitos... siis uudelle miehelle. En vaan ikinä voisi olla vertaamatta tähän mieheen. Tämä oli prinssini, joka tuli valkealla ratsullaan, mutta ratsastikin takaisin 'kuningattaren' luokse, jättäen prinsessan.

No joo tuoltahan se alkuun tuntuu ja se on ihan ok märehtiä asiaa... Eikä mun pääpointti tässä ollu se että uutta putkeen vaan se että keskität sen energian johonkin muuhun kuin siihen märehtimiseen... Faktahan se on että jos ei uutta missään vaiheessa halua eikä vanhaa saa takaisin niin sitte sitä on yksin. Eikä siinäkään mitään jos on itse fine asian kanssa mutta jos haluaa joskus löytää vielä sen tunteen niin sitte pitäis pitää silmätkin auki tulevaisuudessa...

Joo tiedän. Anteeksi, että taisin olla vähän tyly. Pakko omalta osaltani tyytyä siihen yksinäisyyteen. Mutta aion kyllä pyrkiä keskittymään itseeni ja omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Tiedän, että tarkoititkin sitä. Olen vaan vähän liian herkillä vielä ja varmasti todella pitkäänkin.

 

[Mies 27v]

Emme koskaan seurustelleet ensirakkauteni kanssa "virallisesti", fyysisesti läheisiä olimme vain kuukauden päivät. Henkinen läheisyys tosin jatkui se jälkeen pari vuotta. Taistelin pitkään, olin täysin vakuuttunut että kuulumme yhteen. Tunsin äärimmäistä rakkautta häntä kohtaan. Yritin kaikkea. Mikään ei loppujen lopuksi toiminut. En vain kelvannut hänelle. Eli olimme periaatteessa läheisiä ystäviä pitkän aikaa. Kuitenkin oli koko ajan selvää että halusin enemmän, joten raskasta se oli minulle. Lopulta satuin näkemään hänet toisen miehen kanssa. Menetin ruokahalun täysin viikoksi enkä juuri pystynyt nukkumaankaan. Laihduin varmaan 5 kiloa. Siihen oli pakko lopettaa aktiivinen yhteydenpito, en kestänyt tilannetta enää. Sittemmin näin häntä harvemmin, kerran muutamassa kuukaudessa. Hän muutti ulkomaille opiskelemaan. Viimeksi näin hänet joulukuussa 2009.

On ollut jaksoja jolloin en juuri ole ajatellut häntä. Kun päädyin vihdoin uuteen suhteeseen viime vuonna, kuvittelin päässeeni hänestä lopullisesti yli. Uusi suhde kariutui puolessa vuodessa. Näin jälkikäteen ajateltuani tajuan, että tavallaan kuvittelin tämän uuden tyttöystävän ominaisuuksia sellaisiksi kuin tämä ensirakkauteni oli. Eli tavallaan hän oli minulle mitä toivoin hänen olevan. Kun karu totuus alkoi paljastua, tajusin että suhde on tuhoon tuomittu.

Nyttemmin olen taas alkanut ajatella tätä ensirakkauttani voimakkaammin, lähes joka päivä. En pidä häneen yhteyttä vaikka mieli tekisi välillä. Minulla ei ole hänen nykyistä puhelinnumeroa, ja poistin facebook-tilini. Siitä huolimatta olen onnistunut tonkimaan netistä kuvia ja jopa videoita missä hän on. Niiden katsominen vain pahentaa kaipuuta. Surulliset musiikkikappaleet tuovat hänet mieleen ja itkettävät. Näen hänestä unia välillä. Niissä joskus olemme yhdessä, joskus taas etsin häntä enkä löydä...

Aikaa siitä kun tapasimme on kulunut yli 5 vuotta ja olen jo lakannut laskemasta vuosia. Minulle on ilmeisen mahdotonta päästä hänestä yli. Jo alussa tuntui siltä, että tätä naista tulen rakastamaan ikuisesti. Enpä osannut aavistaa millaista kärsimystä tuosta ikuisesta rakkaudesta voi seurata.. kun menettää mahdollisuuden rakastaa. Kun sitä oikein ajattelee, elämä menettää merkityksensä. Siksipä yritän parhaani mukaan olla ajattelematta asiaa, ja elää itseäni varten ja ottaa ilo irti siitä mistä pystyn. Mutta aina välillä sitä vajoaa taas kuopan pohjalle, missä nytkin kökötän... no escape but only temporary relief.

 

[Apua tarvitaan]

Hei, olen vielä nuori nainen mutta aivan liian rakastunut samaan mieheen 4 vuoden ainakana, olemme säätäneet ja seurustelleet tämän miehen kanssa viimeiset 4 vuotta, suhde oli koko ajan on/off suhde ja olen joka kerta hypännyt mukaan uudestaan vaikka tiedän miten kaikki tulee päättymään. Olemme taas kerran eronneet. Tällä kertaa poistin numeron ja kaikki muistot, mutta tarvitsisin neuvoja miten en enää jatkaisi tätä jos mies joskus vielä ottaa yhteyttä. Apua ?? Neuvoja miten tästä pääsee eroon ja saa unohdettua rakkauden ??