Miten tulla itsevarmaksi ja kauniiksi itsekseen?

["1234"]

Miten saada itsevarmuutta. Olen vuosia kärsinyt mt-ongelmista ja ne jättäneet jälkensä itsetuntoon ja muutenkin.
Ennen asuin Helsingissä ja tykkäsin shoppailla ja se oli siellä vähän kulttuuristakin. Eli kaikki teki sitä. Nyt asun pienemmässä kaupungissa ja tuntuu että kaikki haluaa olla vain harmaata massaa tennareissa ja mustissaan. En uskalla erottua tai tehdä mitään. Olen yrittänyt uskaltaa mutta sitten palaan vanhaan tuttuun. Helsingissä oli niin helppo olla huoliteltukin. Mutta täällä tuntuu että heti katsotaan pidempään ja itsetunto ei ole kovin hyvä siihen. En uskalla pitää kauniita vaatteitani töissäkään kun muut pukeutuu pääosin tuulipukuihin. Tosin kilojakin tullut nyt että jotkut vaatteeni eivät istu kovin hyvin edes.
Tunnen itseni nukkavieruksi. Elämänhalu on kadonnut ja naiseus. Kuljen vaan itsekin parkatakissa ja tennareissa ja mustassa värissä. En halua erottua.
Olen kadottanut tyylinikin jos sitä koskaan edes on ollut. Tykkään klassisesta tyylistä mutta en osaa pukeutua siten.
Minulla muitakin ongelmia kuin vain "ulkoiset" en siis tunne olevani mikään kaunotar yli 10kg liikakiloineni tai harmaan olemukseni kanssa.
Itsetuntoni on nolla. Olen menettänyt itsekunnioitukseni sairastelun seurauksena. En osaa suhteutua siihen oikein. En ole ollut vertaisryhmissä kuin vähän aikaa.
Tunnen myös itseni tyhmäksi jos panostan itseeni. Tuntuu että muut arvostelevat turhamaiseksi tai pissikseksi tai sellaiseksi joka laiminlyö muuten perheensä. Osaksi olen muodostanut nuo mielipiteet tämän palstan kautta.
Olen jo suht vanhakin ja tuntuu että elämäni menee hukkaan kun olen jo 36v.
Mikä avuksi ja neuvoksi?

 

["Anneli"]

Ylös, ulos ja lenkille. Juot vettä, siivoat kämpän, laitat vähän kukkia. Heität nuhjuiset vaatteet pois, ostat pari kivaa kevätvaatetta, ja taas lenkille. Kilot saa kyytiä ja liikunta piristää. Tsemppiä!

 

[Echo]

Onko ihan niin että maalaispitäjissä pukeudutaan vain tuulipukuihin ja tennareihin? Minustakin kyllä tuntui siltä kun muutin miehen perässä tänne takahikiälle, mutta sitten kun aloin katsoa ympärilleni niin siitä tuulipukumassasta alkoi erottua ihan huoliteltuja ja tyylikkäitä naisia.

 

["annie"]

turhaan vertaat itseäsi muihin.ja omasta itsestäsi varmasti löydät sen kauneuden..pikkuaskelin..pikku-asioin..jo ulkona linnunlaulu saa iloiseksi.ja uskalla olla uniikki...ei ne muut tuijota,ehkä ovat kateellisia.voi itsessäsi hyvin ja nauti olemassaolosta.tartu hetkeen ja elämään.ei ne extrakilotkaan haittaa,nauti niistä,ei ole vakavaa. niin koetan minäkin!

 

["1234"]

kiitos tsempistä ja viesteistä. Olisiko vielä lisää kommentteja. Minulla kaapissa ihan kivoja vaatteita ja en tarvitse nyt uutta, ehkä jonkun paidan voisi ostaa mutta pääasiassa on kivoja jos vain saisin laihdutettua ne ylimääräiset ettei vatsa pömpötä. Tänäänkin syöty jo ruisleipä,hamppari ja munkki. =b
Lisäksi minulla on pari merkkilaukkuakin. Mutta en vain kehtaa pitää niitä kun olen tavallinen duunari. Pelkään että leimaudun jotenkin. Tyhmää, vai? Olenkin miettinyt niiden myymistä jopa.

 

["minttu"]

Mä taas olen löytänyt oman paikkani täältä maalta. Täällä voi olla huoliteltu. Mutta ei ole pakko, silloin jos ei siltä tunnu. Helsingissä asuessani joskus ahdisti kun et ulos voinnut oikein lähteä siinä "tuulipuvussa". Nyt voin. Voin olla kumpaa vaan. Mielen mukaan. Kolikon toinen puoli.

Muutoinkin sinun on ehkä hyvä miettiä enemmän omia vahvuuksia. Koittaa löytää niitä - edes pieniä vahvuuksia. Sinulla voi olla kauniit silmät. Tai hyvä iho. Vahvat hiukset. Vahvista niitä parhaita ominaisuuksiasi ensi.

Itsellä ei varsinaisia MT ongelmia ole ollut, mutta keskivaikea masennus, josta olen parantunut. Oletko koskaan miettinyt että keskivertoihminen ei joudu koskaan miettimään elämää niin syvällisesti ja perinpohjaisesti kuin se jolla on "pään kanssa" vaikeaa? Ei kamppaile samanlaisten asioiden kanssa, ei edes liki. Joskus itsestä tuntuu että oma sairaus on toisaalta ollut lahja, avannut silmiä havannoimaan maailmaa ihan eri tavoin. Ja auttanut ymmärtämään terveyden todellisen merkityksen. Siitä mun mielestä voi olla ylpeä.