Miten tukea "loppuun palanutta" miestäni?

[Huoh..]

Miehen mielestä hän saa nyt vain maata sängyssä, minun mielestä elämästä pitää pitää kiinni ja osallistua esim.kotitöihin ja lasten kasvatukseen ja tehdä normaaleja asioita eikä vain kaivaa kuoppaa itselleen sängyn pohjalle. No, onko tämä oikein?

 

["Lillukka"]

Ei ole oikein sinulta! Minua raivostuttaa tuollainen asenne, masentunutkin pidetään viimeiseen asti työssä jotta ei syrjäytys tms paskaa, kun yhteiskunnan pitää hyötyä vaikka niistä viimesistä voimsita, se vaan että hinta on joskus liian kova! Mun tuttu meinasi päästä hengestään siksi että ei vaan jaksanut(oli masentunu ja aina kun yritti itsemurhaa koska ei jaksanut, sai 2viikkoa sairaslomaa, ja aina vaan oli enempi pohja vastassa. sit tapasi fiksun lääkärin joka piisti 1vuoden sairaslomaa.. niin johan alkoi olo pikkuhiljaa kohentua,kun ei ollut pakko jaksaa).

Sun miehesi ei jaksa! se on totuus,älä siis yritä pakottaa häntä johonkin mitä hän ei jaksa. lasten kanssa on hyvä touhuta jonkun verran jotta isä-lapsisuhde pysyy yllä.

Mutta suoraan sanottuna kun mä olin uupunut jos mun mies olis pakottanut mut tekee silti kaikkee(mihin eka ite pakotin itteni olin äksy aamusta iltaan) niin olisin luultvasti vaan raivonnut. kun ihminen on loppu eikä jaksa,niin pienikin juttu voi olla liikaa.Tue miestäsi!

 

[Blue]

Jos ei perhe-elämää jaksa niinsitten on parempi lähteä lepäilemään jonnekin parantolaan. Muu perhe ei voi pistää omaa elämäänsä sivuun sen takia että yksi vaan makaa sängyssä.

 

[Echo]

Mun mielestä ensi alkuun, ja pahimman vaiheen ajan saa maata sängyssä. Että saa vaan nukkua ja olla. Mutta sitten viikkojen jälkeen antaisin miehelle pieniä vastuita ja askareita ja lisäisin niitä pikkuhiljaa, koska arki itsessään ja lasten kanssa oleminen on hyvin kuntouttavaa.

 

["vieras"]

Anna sen olla, kysy välillä mitä kuuluu.. koita keksiä sille jotain kivoja juttuja silloin tällöin - mikä saisi sen hyvälle tuulelle edes hetkeksi. Ja tee näitä vaikka ja erityisesti silloin kun hän ei niitä ansaitsisikaan. Tie on pitkä ja kivinen, tsemppiä sinulle kivireen vetämiseen

 

["lillukka"]

Jos ei perhe-elämää jaksa niinsitten on parempi lähteä lepäilemään jonnekin parantolaan. Muu perhe ei voi pistää omaa elämäänsä sivuun sen takia että yksi vaan makaa sängyssä.

ooppa sä hiljaa,kyllä se on useammassa ketjussa nähty että sä oot aikalailla empatiakyvytön,eikä sulla taida olla tästäkään asiasta mitään omakohtaista kokemusta!


Ei kai se mies vaadi mutia laittamaan elämäänsä sivuun? kuka niin sanoi? Jos mies makaa sängyllä, voi muu perhe kyllä tehdä asioita. Tottakai mies voi jotain tehdä,mutta parempi sitten niin että touhuu hetken lasten kanssa, pitää vaimoaan lähellä. kuin että tekis kotitöitä yms hulluna ilman että oikeesti jaksaa!

 

[Blue]

[QUOTE="lillukka";28298793]ooppa sä hiljaa,kyllä se on useammassa ketjussa nähty että sä oot aikalailla empatiakyvytön,eikä sulla taida olla tästäkään asiasta mitään omakohtaista kokemusta!


Ei kai se mies vaadi mutia laittamaan elämäänsä sivuun? kuka niin sanoi? Jos mies makaa sängyllä, voi muu perhe kyllä tehdä asioita. Tottakai mies voi jotain tehdä,mutta parempi sitten niin että touhuu hetken lasten kanssa, pitää vaimoaan lähellä. kuin että tekis kotitöitä yms hulluna ilman että oikeesti jaksaa![/QUOTE]

Pusuja vaan sullekin. :heart: Saan lienee kertoa oman mielipiteeni ilman että harmaat muruset tulevat suutaan soittamaan ja arvailemaan mun elämästäni.

 

[masennuksesta parantuva]

olen itse masennuksesta hiljalleen parantuva. masennus pääsi pahaksi koska ITSE sinnitteli jokaisen päivän kerrallaan ja lopulta vuosien jälkeen tuli seinä vastaan. se on niin että alkuun kun se seinä tulee vastaan ja jää sairaslomalle, ANNA OLLA SÄNGYN POHJALLA!! Pahimmillaan se uupumus ja henkinen kamppailu vie itsemurhan partaalle, kun ei jaksa. EI JAKSA MITÄÄN. Ei edes omia ajatuksiaan.

Ei mitään pakotteita tai stressiä puolisolle. ANNA hetki levätä, tee se miehelle selväksi eli sano ääneen, että nyt sinulla on lupa vaan olla ja levätä. Saat sanoa sen useasta päivässä, jotta toinen ymmärtää ja OSAA levätä. Vasta sitten voidaan alkaa puhua paranemisesta. Lääkkeet ja terapia rinnalle. Ja tukeva puoliso.

Voimia sinne! Kyllä se elämä tulee taas, kun malttaa vaan ensin antaa toisen olla ja rauhoittua.

Nm. Parantuminen on ihanaa.. : )

 

["lillukka"]

olen itse masennuksesta hiljalleen parantuva. masennus pääsi pahaksi koska ITSE sinnitteli jokaisen päivän kerrallaan ja lopulta vuosien jälkeen tuli seinä vastaan. se on niin että alkuun kun se seinä tulee vastaan ja jää sairaslomalle, ANNA OLLA SÄNGYN POHJALLA!! Pahimmillaan se uupumus ja henkinen kamppailu vie itsemurhan partaalle, kun ei jaksa. EI JAKSA MITÄÄN. Ei edes omia ajatuksiaan.

Ei mitään pakotteita tai stressiä puolisolle. ANNA hetki levätä, tee se miehelle selväksi eli sano ääneen, että nyt sinulla on lupa vaan olla ja levätä. Saat sanoa sen useasta päivässä, jotta toinen ymmärtää ja OSAA levätä. Vasta sitten voidaan alkaa puhua paranemisesta. Lääkkeet ja terapia rinnalle. Ja tukeva puoliso.

Voimia sinne! Kyllä se elämä tulee taas, kun malttaa vaan ensin antaa toisen olla ja rauhoittua.

Nm. Parantuminen on ihanaa.. : )

juuri näin

 

["lillukka"]

Pusuja vaan sullekin. :heart: Saan lienee kertoa oman mielipiteeni ilman että harmaat muruset tulevat suutaan soittamaan ja arvailemaan mun elämästäni.

juu mutta ymmärräthän että jos ap noudattaa sun ohjeita on heidän suhteensa/liittonsa suuremmassa kriisissä, koska mä en jäis sellaisen puolison kanssa joka ei tukis mua silloin kun mulla on pahaolla ja vaikeaa, ei kukaan ansaitse sitä että kaikista läheisin ihminen potkii vielä päähän!

Toki jos ihminen on itsetuhoinen ja vaarassa tappaa itsensä silloin oikea osoite on mielisairaalan suljettu osasto, toki jos ap toimii niinku sätoimisit,niin toki tilanne luultavasti johtaa siihen m1 lähetteeseen!

 

[Blue]

[QUOTE="lillukka";28298921]juu mutta ymmärräthän että jos ap noudattaa sun ohjeita on heidän suhteensa/liittonsa suuremmassa kriisissä, koska mä en jäis sellaisen puolison kanssa joka ei tukis mua silloin kun mulla on pahaolla ja vaikeaa, ei kukaan ansaitse sitä että kaikista läheisin ihminen potkii vielä päähän!

Toki jos ihminen on itsetuhoinen ja vaarassa tappaa itsensä silloin oikea osoite on mielisairaalan suljettu osasto, toki jos ap toimii niinku sätoimisit,niin toki tilanne luultavasti johtaa siihen m1 lähetteeseen![/QUOTE]

Läheinen ihminen potkii päähän jos sanoo että osallistu lasten kasvatukseen (eli että auta vaikka hanskat käteen tai tarkista läksyt) tai että voisitko laittaa tiskisi koneeseen??

Mun suhde kyllä olisi kriisissä jos loppuunpalanut mieheni ei edes tuon vertaa osallistuisi. Kaikkea ei tarvitse jaksaa mutta täysin vauvaksi ei meidän perheessä kukaan sairaskaan saa heittäytyä vaan asioita tehdään jaksamisen mukaan mutta silti osallistutaan edes sitten henkisesti vaikka siihen lastenkasvatukseen.

Eli jos ei jaksa perhe-elämää niin oikea paikka on sitten jossain muualla kuin siellä kotona, ihan niinkuin muillakin sairailla jotka eivät ole kotikuntoisia.

 

[Echo]

En itse ole kokenut burn outia, mutta mitä olen kuullut, niin se pahin vaihe on semmoinen ettei siinä jaksa tehdä mitään. Eräs ihan tekevä ja ahkera sukulaismies koki sen ja vaimonsa joutui toimittamaan tämän työpaikalle sairaslomapaperit kun mies oli ihan pohjalla.

 

[Blue]

Läheinen ihminen potkii päähän jos sanoo että osallistu lasten kasvatukseen (eli että auta vaikka hanskat käteen tai tarkista läksyt) tai että voisitko laittaa tiskisi koneeseen??

Mun suhde kyllä olisi kriisissä jos loppuunpalanut mieheni ei edes tuon vertaa osallistuisi. Kaikkea ei tarvitse jaksaa mutta täysin vauvaksi ei meidän perheessä kukaan sairaskaan saa heittäytyä vaan asioita tehdään jaksamisen mukaan mutta silti osallistutaan edes sitten henkisesti vaikka siihen lastenkasvatukseen.

Eli jos ei jaksa perhe-elämää niin oikea paikka on sitten jossain muualla kuin siellä kotona, ihan niinkuin muillakin sairailla jotka eivät ole kotikuntoisia.

Ja vielä se että juuri se hyssyttely ja kaiken vastuunottaminen (lähinnä juuri sen henkisen vastuun, toki joskus myös sen fyysisenkin) saa sitten loppujen lopuksi sen toisenkin osapuolen sairastumaan. Eli jos tosiaan on niin huonossa kunnossa että vaan makaa niin silloin on parempi antaa sen perheen jatkaa elämää normaalisti sen aikaa kun itse toipuu ja liittyä sitten toipuneena siihen porukkaan mukaan. Koska kukaan ei voi väittää etteikö yhden ihmisen totaalinen makaaminen kaikkine sivuoireineen (ärtymys, alentunut melunsietokyky yms) vaikuta erittäin haitallisesti perheen dynamiikkaan.

 

[Bitch]

Mulla ei ole omakohtaista kokemusta tästä aiheesta, mutta maalaisjärjellä ajateltuna jos ihminen on niin uupunut ettei jaksa kertakaikkiaan nousta sängystä niin ap:n oisi tärkeää tehdä selväksi, että toinen saa levätä, ei tartte huolehtia, ap ja lapset pärjää sen aikaa kyllä. Muuten miehellä on huono omatunto siitä että hän ei jaksa. Se on helvetin rankkaa, tottakai, mutta jos haluat miehen kuntoon ja osallistumaan perhe-elämään tuet häntä täysillä.

Kun mies saa pahimman uupumuksen levättyä pois hän jaksaa vähän kerrallaan taas osallistua ja touhuta lasten kanssa. Tärkeintä on, että sekä sinä että lapset jaksatte tehdä selväksi että rakastatte ja tuette, iloitsette muehen pienistäkin edistymisistä.

Voimia ja tsemppiä teille kaikille!

 

[Blue]

Mulla ei ole omakohtaista kokemusta tästä aiheesta, mutta maalaisjärjellä ajateltuna jos ihminen on niin uupunut ettei jaksa kertakaikkiaan nousta sängystä niin ap:n oisi tärkeää tehdä selväksi, että toinen saa levätä, ei tartte huolehtia, ap ja lapset pärjää sen aikaa kyllä. Muuten miehellä on huono omatunto siitä että hän ei jaksa. Se on helvetin rankkaa, tottakai, mutta jos haluat miehen kuntoon ja osallistumaan perhe-elämään tuet häntä täysillä.

Kun mies saa pahimman uupumuksen levättyä pois hän jaksaa vähän kerrallaan taas osallistua ja touhuta lasten kanssa. Tärkeintä on, että sekä sinä että lapset jaksatte tehdä selväksi että rakastatte ja tuette, iloitsette muehen pienistäkin edistymisistä.

Voimia ja tsemppiä teille kaikille!

Näin juuri on joskus. Mutta sitten vähän ihmetyttää jos mies jaksaa pitää meteliä siitä että hänen pitää nyt saada levätä, eikä hän saa osallistua mihinkään ja pitää vaan maata yms. Oikeasti masentunut ei jaksa pitää siitä meteliä vaan hän tosiaan yrittää suoriutua viimeiseen asti ja kokee siitä todella huonoa omaatuntoa, ihan niinkuin sanoit. Ja siinä vaiheessa kyllä yleensä puolisokin huomaa että nyt on parempivain antaa/kehoittaa puolison vain levätä.

 

[keventynyt taakka]

Oma tarina: lasteni isä sairasti kausimasennusta, siis makasi keväisin ja oli pakko antaa levätä, kerta ei jätkästä mihinkään ollut. Minä pyöritin perhettä. Perheen kuvio muodostui vuosien mittaan sellaiseksi että masentunut mieheni makoili sängyn pohjalla ja minä ja lapset aina ymmärrettiin ja ymmärrettiin. Kunnes sitten yhtenä vuotena minun voimat petti. Koska minulla ei ollut lupa eikä mahdollista maata, yritin itsemurhaa tilanteen ajautuessa mahdottomaksi. Sitten olinkin vähän aikaa vallan pois pelistä, ja miehen olisi ollut pakko ottaa tilanne haltuun. No, eihän hänestä siihen ollut, kun oli kymmenen vuotta vain sopeutunut lepäämään väsymystään pois. Kun itse aloin toipua, päätin että en itse jaksa tätä enää yhtään vuotta, maatkoon mies vaikka lopun ikäänsä petissä, ja erosin. Lapset lähtivät mukanani ja mies elää omituista elämäänsä edelleen.

Itsemurhayrityksestäni ja depressiostani on kaksitoista vuotta, eikä se ole toistunut. Miten paljon helpottavampaa onkaan olla vain kolmen lapsen huoltaja, eikä näiden lisäksi vielä umpidepressiivisen puolison joka maata möllöttää, ja jonka terapeutit vain kehottavat ymmärtämään...

 

[Kokemusta on]

Itse pari vuotta ahdistuneisuushäiriöstä kärsineen miehen puolisona, tiedän että välillä se suoraan sanottuna vituttaa kun toisesta ei ole mihinkään. Lapset, koti, ihan kaikki jää omalle kontolle ja raskastahan se on. Meillä kuitenkin pahimmastakin vaiheesta päästiin yli kun mies hakeutui psykologin puheille ja sai oikean lääkityksen. Siitä sitäsitten on pikkuhiljaa noustu. Eilen mies jopa otti ensimmäistä kertaa molemmat lapset ulkoilemaan kanssaan ja mä sain omaa aikaa ruhtinaalliset puoltoista tuntia! Mies oli vihdoin niissä voimissa, että pystyi nauttimaan aidosti ajasta lasten kanssa, eikä se ollut mitään väkipakolla suorittamista. Eli niin törkeen vaikeelta kuin se tuntuukin, anna miehelle aikaa kuntoutua. Ammattiapua kehiin ja kyllä se elämä vielä voittaa.

 

["ope"]

Minkäikäinen mies on?