Miten toimitte, jos 2v. valikoi kuka saa tehdä ja mitä....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Eli 2v. pompottaa meitä ihan mennen tullen ja miehen mielestä se on ihan ok :/ Jos sanon, että "isi laittaa nyt sulle paidan päälle" niin alkaa heti "äiti laittaa..." ja jatkaa sitä sitten raivariin asti, jos ei tehdä niinkuin neidille sopii.... Miehen mielestä asia on ok, mutta itse huudattaisin ja isi sitten laittaisi sen paidan päälle vaikka väkisin... Kumpi on oikeassa?
 
Mun mielestä aikuiset perheessä määrää miten tehdään. Miksi se pitää lapselle erikseen ilmoittaa että isi laittaa sen paidan päälle.... eiks se voi vaan laittaa sitä tekemättä siitä isompaa numeroa....
 
Kun lapsi valikoi tuollaisilla asioilla ja noin pienenä niin siihen eipidä missään nimessä suostua.
Lapsi kokee turvattomuutta huomatessaan, että äiti ja isi ei osaa olla sanojensa ja päätöstensä takana vaan lapsi päättää.
Nyt puhuttu vain kuka pukee mutta parin vuoden päästä samalla menolla puhutte siiä mitä teillä syödään ja mitä ostetaan ja kymmenen vuoden päästä te olette aivottomia ja pelkääviä vanhempia, joilta lapsi lypsää väkivallan avulla rahat,talon ym... ja te vain nysväätte peloissanne katsellen lapsen turvatonta touhua ihmeissänne...
 
Meillä 2-vuotias yrittää välillä sellasiakin, että "ei äiti saa juoda teetä" tai "ei äiti saa istua siihen". :D Ollaan kyllä tehty selväks, että se ei ole hänen päätettävissään. Sen sijaan sellaisissa tilanteissa, että on ihan sama, kumpi meistä tekee jotain, niin sitten esitänkin asian niin päin, että "Nyt laitetaan sinulle paita päälle. Haluatko että äiti laittaa vai että isi laittaa?"

Musta on kuitenkin kiva, että silloin, kun se on aikuisten puolesta ihan sama, kuka tekee, niin lapsi saa valita. Sitä ei tietty anneta valita, laitetaanko se paita päälle vai ei.
 
:whistle: Meillä ei tuosta ole mitään ihmeellistä ongelmaa kellään. Jos sanon että "tuus tänne niin äiti laittaa paidan päälle" ja poika sanoo että "ei kun isi" niin kyllä se isi sitten sen paidan voi laittaa mun mielestä ihan siinä missä minäkin. Muutenkin meillä on vähän niin että jos isi on kotona niin koko ajan poika haluaa että isi tekee ja isi laittaa. Musta se on vaan kivaa :D Isin poika.

Mutta toisaalta, ei meillä mitään tajutonta raivaria tule jos sanotaan että ukko on vaikka suihkussa, ei oikeasti voi pukea poikaa sillä hetkellä ja minä selitän että isi ei vaan voi nyt pukea, äiti siis pukee. Saattaa vähän narahtaa tuo lapsi mutta ei raivostu.
 
Tämä on siis vain esimerkki. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Mielestäni lapsi kokeilee meitä sillä, että saa "valita" sen vanhemman, joka asian tekee. On erittäin voimakastahtoinen tapaus muutenkin. Mies vain naureskelee tytön tahdolle, mutta minua ärsyttää, että tyttö saa niin monessa asiassa periksi. Yhtenä aamun keittelin puuron kaikille ja pyysin syömään. Tyttö sanoi, että ei halua puuroa, johon mies sitten, että "katsotaan jos tehdään sulle vaikka voileipä". Ja minä nimenomaan olin keittänyt sen puuron meille kolmelle. Nämä mutustivat sitten leipää ja heitin 2 annosta puuroa roskiin... Ärsyttää!
 
:whistle: Meillä ei tuosta ole mitään ihmeellistä ongelmaa kellään. Jos sanon että "tuus tänne niin äiti laittaa paidan päälle" ja poika sanoo että "ei kun isi" niin kyllä se isi sitten sen paidan voi laittaa mun mielestä ihan siinä missä minäkin. Muutenkin meillä on vähän niin että jos isi on kotona niin koko ajan poika haluaa että isi tekee ja isi laittaa. Musta se on vaan kivaa :D Isin poika.

Mutta toisaalta, ei meillä mitään tajutonta raivaria tule jos sanotaan että ukko on vaikka suihkussa, ei oikeasti voi pukea poikaa sillä hetkellä ja minä selitän että isi ei vaan voi nyt pukea, äiti siis pukee. Saattaa vähän narahtaa tuo lapsi mutta ei raivostu.

No meillä menee siihen jos lähdetään 2v pojan mukaan tuohon pomotukseen "Äiti laittaa" "eikun isi laittaa" .."eikun äiti sittenkin" "ää.. eikun iski" "eikun äiti" sama hampaiden pesussa, syöttämisessä.. Ettei ole kyse pelkästään siitä, että olisi (enää) isin poika tai äidin poika, vaan hän haluaa valtaa tuolla, että saa päättää kuka pukee,ja vetkutella sitä pukemista tällä tavoin. Siksipä ei tuohon lähdetä enää alkuunsa ollenkaan. On sitten syömättä, pukematta hetken aikaa, kunnes huudon kera jompi kumpi pukee lapsen.

Mun mielestä toikaan ei ole kivaa, että vaikka on kuinka isin poikaa, niin sillä varjolla toinen hoitaa kaiken pukemisesta lähtien kun lapsi tahtoo sen toisen aina. Meillä kun meni niin päin, että oli kovasti äidin poikaa vuoden vanhana ja mies sitten aina sysäsi lapsen nukuttamisen ja syöttämisen minulle, kun "muuten alkaa huuto" Mua ahdisti jotenkin, vaikka olihan se varmaan isistä kiva kun sai sillä aikaa katsella telkkaria kun pojan mielen mukaan äiti nukutti illat. En ollut mitenkään imarreltu siis, että vain minä kelpasin, nyt pidän ihan typeränä, että edes suostuin.
 
Tämä on siis vain esimerkki. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Mielestäni lapsi kokeilee meitä sillä, että saa "valita" sen vanhemman, joka asian tekee. On erittäin voimakastahtoinen tapaus muutenkin. Mies vain naureskelee tytön tahdolle, mutta minua ärsyttää, että tyttö saa niin monessa asiassa periksi. Yhtenä aamun keittelin puuron kaikille ja pyysin syömään. Tyttö sanoi, että ei halua puuroa, johon mies sitten, että "katsotaan jos tehdään sulle vaikka voileipä". Ja minä nimenomaan olin keittänyt sen puuron meille kolmelle. Nämä mutustivat sitten leipää ja heitin 2 annosta puuroa roskiin... Ärsyttää!

Lainaa kirjastosta miehellesi joku johdonmukaisen kasvatuksen opas ja pyydä myös neuvolaan mukaan ja neuvolantädiltä miehellesi opastusta, jos ei muuten tajua. Nyt tuntuu että sinulla on siinä kaksi lasta paapottavana.
Tai sitten sanot miehellesi että hän huolehtii aamiaiset ja sinä sitten et kelpuuta hänen tekeleitään, äärimmäistä ja ehkä lapsellista mutta voisi avata miehesi silmät.
 
Aikuinen määrää tollasissa asioissa, ei vaahtosammuttimen kokoinen. Niin on ollut omien kohdalla ja niin on hoitolasten kohdalla. Näen päivittäin tarpeeksi millaista pompottelua pitävät vanhemmilleen ja se riittää, ei kiitos tässä osoitteessa. :)
 
Tämä on siis vain esimerkki. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Mielestäni lapsi kokeilee meitä sillä, että saa "valita" sen vanhemman, joka asian tekee. On erittäin voimakastahtoinen tapaus muutenkin. Mies vain naureskelee tytön tahdolle, mutta minua ärsyttää, että tyttö saa niin monessa asiassa periksi. Yhtenä aamun keittelin puuron kaikille ja pyysin syömään. Tyttö sanoi, että ei halua puuroa, johon mies sitten, että "katsotaan jos tehdään sulle vaikka voileipä". Ja minä nimenomaan olin keittänyt sen puuron meille kolmelle. Nämä mutustivat sitten leipää ja heitin 2 annosta puuroa roskiin... Ärsyttää!

Nyt äkkiä pikapalaveri miehen kanssa siitä, kuinka lasta kasvatetaan yhteistoimin! Muuten pilaatte hänen mahdollisuutensa selvitä jatkossa. Kun ei tuollainen kuitenkaan onnistu ja jos viette lapsen muille hoitajille, hän joutuu aika hurjalle törmäyskurssille, kun ei voikaan määräillä.
 
[QUOTE="Perhepäivähoitaja";23591973]Aikuinen määrää tollasissa asioissa, ei vaahtosammuttimen kokoinen. Niin on ollut omien kohdalla ja niin on hoitolasten kohdalla. Näen päivittäin tarpeeksi millaista pompottelua pitävät vanhemmilleen ja se riittää, ei kiitos tässä osoitteessa. :)[/QUOTE]

Samoin.... Ja sitten ihmetellään, jos lapsi ei viihdy hoidossakaan. Ei kai viihdy, jos ei saa jatkuvasti tahtoaan läpi :/
 
[QUOTE="vieras";23591922]No meillä menee siihen jos lähdetään 2v pojan mukaan tuohon pomotukseen "Äiti laittaa" "eikun isi laittaa" .."eikun äiti sittenkin" "ää.. eikun iski" "eikun äiti" sama hampaiden pesussa, syöttämisessä.. Ettei ole kyse pelkästään siitä, että olisi (enää) isin poika tai äidin poika, vaan hän haluaa valtaa tuolla, että saa päättää kuka pukee,ja vetkutella sitä pukemista tällä tavoin. Siksipä ei tuohon lähdetä enää alkuunsa ollenkaan. On sitten syömättä, pukematta hetken aikaa, kunnes huudon kera jompi kumpi pukee lapsen.

Mun mielestä toikaan ei ole kivaa, että vaikka on kuinka isin poikaa, niin sillä varjolla toinen hoitaa kaiken pukemisesta lähtien kun lapsi tahtoo sen toisen aina. Meillä kun meni niin päin, että oli kovasti äidin poikaa vuoden vanhana ja mies sitten aina sysäsi lapsen nukuttamisen ja syöttämisen minulle, kun "muuten alkaa huuto" Mua ahdisti jotenkin, vaikka olihan se varmaan isistä kiva kun sai sillä aikaa katsella telkkaria kun pojan mielen mukaan äiti nukutti illat. En ollut mitenkään imarreltu siis, että vain minä kelpasin, nyt pidän ihan typeränä, että edes suostuin.[/QUOTE]

Niin, no näitä ei mun mielestäni voi verrata jos minä olen ollut kotiäitinä koko ajan ja meillä mies tehnyt 6-7 päiväistä viikkoa töissä, myös pitkää päivää... Minä siis olen pääosin kuitenkin ollut se lasten hoitaja, pukija, leikkijä, ruuanlaittaja... ym. Ja meillä on siis poikaa vuotta nuorempi tyttö, joka sitten taas on enemmän äidin tyttö..

On toki eri asia sitten jos tuollainen menee täysin epätasa-arvoiseksi lastenhoidoksi.. Eli vain toinen tekee kaiken ja ahdistuu asemastaan.
 

Yhteistyössä