Mitä tehdä? Äiti tyrannoi taas..

[Kinsella]

Mulla on ihan samanlainen äiti kuin ap:lla. Psykologit, joilla perheemme jäsenistä pari on käynyt, ovat todenneet äitini narsistiksi ja sitähän se on. Psykologin neuvo oli pitää etäisyyttä ja sitä olen yrittänyt. Mulla on kuitenkin vastaavia kiltin tytön piirteitä kuin ap:lla eli alan kaikkia tekemisiämme kertomaan kuitenkin äidilleni, koska pelkään, että se suuttuu muuten. Tästä tulis vaikka kuinka pitkä tarina. Elämä narsistin lapsena ei ole tosiaankaan helppoa. Tarkastelen kokoajan itseäni, ettei vaan itsessäni ala ilmenemään äitini piirteitä. Joku psykologi tai vertaistuki tekisi kyllä hyvää. Jaksamista AP:lle ja mulavaa matkaa Kiva, että sullakin on noin hyvät appivanhemmat!

Kiitos. Samaa ajattelen aina minäkin että pakko se on kertoa äidille tai se suuttuu. Mutta se suuttuu kaikesta, koskaan häntä ei saa miellytettyä.

 

[sama vieras taas]

Vaikealta tuntuu katkaista välejä kun asuu niin lähellä ja etenkin isän takia kun äiti on pilannut omalla käytöksellään siän välit omiin vanhempiinsa. Isä on liian kiltti että tajuaa minkälainen äiti on.

Tää on ihan kuin mun elämästä.

 

[Kinsella]

Anoppi halusi itse soittaa, se oli hänen ideansa. Hän halusi itse selvittää missä on vika.

kai sentään varoitit anoppia että äitisi ei ole ns. tavallinen ihminen? Tavallisen ihmisen kanssa voi neuvotella, sopia ja kertoa mielipiteitään, mutta narsistin kanssa ei todellakaan voi!

Mieheni on kertonut anopilleni minkälainen hän saattaa olla ja kyllä se sen tietää itsekin ettei taida kovin normaali olla..

 

[Madicken04]

Vaikealta tuntuu katkaista välejä kun asuu niin lähellä ja etenkin isän takia kun äiti on pilannut omalla käytöksellään siän välit omiin vanhempiinsa. Isä on liian kiltti että tajuaa minkälainen äiti on.

Hmm... Vaikeita juttuja, mutta jos koet että suhde äitiisi tuottaa teille vain ikävyyksiä ettekä saa siitä iloa niin kannatta aoikeasti harkita noiden välejen jäädyttämistä. Varsinkin jos alkaa tulla riski että hän pääsee sotkemaan teidän ja appivanhempien välejä.

Isääsi ei tietenkään tarvi katkaista välejä ja häntä voitte tavata ja kutsua luoksenne ihan normaalisti vaikka äiti jäisikin tuosta ulkopuoliseksi. Toisaalta jos isä sitten ei itse halua tämän jälkeen tavata niin se on hänen valintansa. Ehkä tuo olisi myös askel isälle huomata että äidin vallasta voi irrottautua. Tanssimalla kaikki äidin mukaan tuette toisianne myös kärsimään tästä.

 

[vieras]

Jos vika on persoonallisuudessa, niin silloin ei pidä turhia selitellä ja neuvotella. Asia on teidän yksityisasianne ja sinun pitää huolehtia siitä, että myös appivanhempasi tietävät millaisesta ihmisestä on kysymys. Narsisti tunkee itsensä varmasti kaikkiin asioihin, joihin vain päästetään. Monella ei ole edes psykologin arviota tilanteesta, mutta sinulla on. Silloin pitää käyttäytyä niin kuin hän on neuvonut, koska muuten tilanne vaan jatkuu ja jatkuu. Lastasikin pitää suojella. Miksi ihmeessä veisit häntä äitisi hoidettavaksi?!

 

[vieras]

Mulla on ihan samanlainen äiti kuin ap:lla. Psykologit, joilla perheemme jäsenistä pari on käynyt, ovat todenneet äitini narsistiksi ja sitähän se on. Psykologin neuvo oli pitää etäisyyttä ja sitä olen yrittänyt. Mulla on kuitenkin vastaavia kiltin tytön piirteitä kuin ap:lla eli alan kaikkia tekemisiämme kertomaan kuitenkin äidilleni, koska pelkään, että se suuttuu muuten. Tästä tulis vaikka kuinka pitkä tarina. Elämä narsistin lapsena ei ole tosiaankaan helppoa. Tarkastelen kokoajan itseäni, ettei vaan itsessäni ala ilmenemään äitini piirteitä. Joku psykologi tai vertaistuki tekisi kyllä hyvää. Jaksamista AP:lle ja mulavaa matkaa Kiva, että sullakin on noin hyvät appivanhemmat!

Kiitos. Samaa ajattelen aina minäkin että pakko se on kertoa äidille tai se suuttuu. Mutta se suuttuu kaikesta, koskaan häntä ei saa miellytettyä.

Sepä se, narsistia ei voi koskaan miellyttää täysin. Aina tulee jotain, mistä oikeuttaa suuttumisen. Sama se kerrotko vai et. Ja sinä olet aikuinen ihminen, eikä sun pitäisi elää elämääsi äitiäsi miellyttäen. Sen täytyy olla todella raskasta. Usko psykologiasi, hän on alan ammattilainen ja käskee sua asettamaan rajat äidillesi. Se on todella tärkeä vinkki!

 

[Kinsella]

Hän kun puhuu lapsemme toista mummulaa aina sanalla vieras. Että he ovat vieraita eikä lapsemme voi olla siellä. Itse sitten on se tuttu ja turvallinen.

 

[Kinsella]

Mulla on ihan samanlainen äiti kuin ap:lla. Psykologit, joilla perheemme jäsenistä pari on käynyt, ovat todenneet äitini narsistiksi ja sitähän se on. Psykologin neuvo oli pitää etäisyyttä ja sitä olen yrittänyt. Mulla on kuitenkin vastaavia kiltin tytön piirteitä kuin ap:lla eli alan kaikkia tekemisiämme kertomaan kuitenkin äidilleni, koska pelkään, että se suuttuu muuten. Tästä tulis vaikka kuinka pitkä tarina. Elämä narsistin lapsena ei ole tosiaankaan helppoa. Tarkastelen kokoajan itseäni, ettei vaan itsessäni ala ilmenemään äitini piirteitä. Joku psykologi tai vertaistuki tekisi kyllä hyvää. Jaksamista AP:lle ja mulavaa matkaa Kiva, että sullakin on noin hyvät appivanhemmat!

Kiitos. Samaa ajattelen aina minäkin että pakko se on kertoa äidille tai se suuttuu. Mutta se suuttuu kaikesta, koskaan häntä ei saa miellytettyä.

Sepä se, narsistia ei voi koskaan miellyttää täysin. Aina tulee jotain, mistä oikeuttaa suuttumisen. Sama se kerrotko vai et. Ja sinä olet aikuinen ihminen, eikä sun pitäisi elää elämääsi äitiäsi miellyttäen. Sen täytyy olla todella raskasta. Usko psykologiasi, hän on alan ammattilainen ja käskee sua asettamaan rajat äidillesi. Se on todella tärkeä vinkki!

Siitä miellyttämisestä pitäisi yrittää päästä. Lapsesta asti on saanut miellyttää, olla hyvä lapsi, täydellinen kaikessa. Silti ei saa kehuja, haukkuja sitäkin vastoin jos epäonnistui. Äiti sanoo aina ettei haaveet elätä. Lapsuus oli tuskaa kun ei olisi saanut olla koskaan kipeänäkään. Mietin monesti onko muilla tälläistä?

 

[vieras]

Mitä väliä sillä on mitä äitisi on anoppilasta mieltä? Harmittaa aina sellaisten ihmisten puolesta, jotka jämähtävät analysoimaan häiriintyneen läheisen mielipiteitä ja ominaisuuksia ja eivät pääse tilanteessa mihinkään käytännön ratkaisuihin. Sinäkin toistat vaan äitisi sanoja ikään kuin ne olisivat todellisia ongelmia, vaikka ne pitäisi vaan painaa täysin sivuun ja keskittyä omaan elämään. Sinulla on oma perhe ja sen hyvinvointiin sinulla on velvollisuus panostaa.

 

[v]

Ei narsisti opi tavoille. Ei hän näe tekevänsä mitään väärin. Parhaimmillaan hän saattaa oppia teeskentelemään, jos se palvelee häntä itseään jotenkin.

 

[v]

Ei narsisti opi tavoille. Ei hän näe tekevänsä mitään väärin. Parhaimmillaan hän saattaa oppia teeskentelemään, jos se palvelee häntä itseään jotenkin.

No sitä oikeastaan tarkoitinkin. jos mummolla on kaksi vaihtoehtoa, käyttäytyä tietyn kaavan mukaan ja tavata tyttärensä perhettä silloin kun tyttärelle sopii TAI ei tavata ollenkaan, hän saattaa pinnistellä. Toki pian taas testaa rajojaan.
:|

Niinpä. Aivan kuin uhmaikäinen ja uhmaikäisen tasollahan narsistin tunne-elämä onkin.

 

[vieras]

Olen tietysti ikävä, mutta jotkut narsistien lapset jäävät ikuisesti lapsen asemaan kerjäämään sääliä ja kannustusta läheistensä vuoksi ja melkein suuttuvat, jos joku sanoo, että nyt pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa asettamaan rajoja. On se vähän naurettavaa, jos esim. keski-ikäisenäkin vielä pitää olla tekemisissä vaikean läheisen kanssa ja sitten kiukutella ja kauhistella, että on se vaan hirveä ihminen ja meidän elämästä tekee niin hankalaa. Silloin siitä on tullut oma vika jo, koska aikuinen on aikuinen, oli lapsuus mitä tahansa.

 

[v]

Olen tietysti ikävä, mutta jotkut narsistien lapset jäävät ikuisesti lapsen asemaan kerjäämään sääliä ja kannustusta läheistensä vuoksi ja melkein suuttuvat, jos joku sanoo, että nyt pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa asettamaan rajoja. On se vähän naurettavaa, jos esim. keski-ikäisenäkin vielä pitää olla tekemisissä vaikean läheisen kanssa ja sitten kiukutella ja kauhistella, että on se vaan hirveä ihminen ja meidän elämästä tekee niin hankalaa. Silloin siitä on tullut oma vika jo, koska aikuinen on aikuinen, oli lapsuus mitä tahansa.

Niin, ja lapsena muodostetaan koko tulevan elämän perusta, koko tulevan aikuisen minän perusta, itsetunnon perusta. Jos siellä on häikkää ne vaikuttaa ihmiseen koko sen elämän ajan. Aina voi toki katkaista välit ja ulkopuolisen avun turvin päästä jaloilleen, mutta se on henkistä taistelua koko loppu elämä. Usko pois.

 

[vieras]

Siitä säälistä ja kannustuksesta voi aikuiselle tulla korvike lapsuusiän huolenpidon puutteelle. Terapia jatkuu ja jatkuu ja ystävät kannustavat, mutta ihminen ei itse tee mitään, vaan antaa tilanteen jatkua. Koska kun hän alkaisi asettamaan rajoja, hän olisikin vastuullinen aikuinen, eikä hän saisi enää hyvitystä vaikeasta lapsuudestaan.

 

[v]

Siitä säälistä ja kannustuksesta voi aikuiselle tulla korvike lapsuusiän huolenpidon puutteelle. Terapia jatkuu ja jatkuu ja ystävät kannustavat, mutta ihminen ei itse tee mitään, vaan antaa tilanteen jatkua. Koska kun hän alkaisi asettamaan rajoja, hän olisikin vastuullinen aikuinen, eikä hän saisi enää hyvitystä vaikeasta lapsuudestaan.

Onhan niitä näitäkin. Sen takia se ulkopuolinen ammattiapu olisikin se paras apu. Psykologi osaa antaa välineitä, joilla käsitellä asioita ja päästä eteenpäin. Ystävän apu on yleensä sitä kuuntelua, vaikka tärkeässä osassa se sekin on. Rypemään ei tietysti tarvitse jäädä.

 

[vieras]

Olen tietysti ikävä, mutta jotkut narsistien lapset jäävät ikuisesti lapsen asemaan kerjäämään sääliä ja kannustusta läheistensä vuoksi ja melkein suuttuvat, jos joku sanoo, että nyt pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa asettamaan rajoja. On se vähän naurettavaa, jos esim. keski-ikäisenäkin vielä pitää olla tekemisissä vaikean läheisen kanssa ja sitten kiukutella ja kauhistella, että on se vaan hirveä ihminen ja meidän elämästä tekee niin hankalaa. Silloin siitä on tullut oma vika jo, koska aikuinen on aikuinen, oli lapsuus mitä tahansa.

Niin, ja lapsena muodostetaan koko tulevan elämän perusta, koko tulevan aikuisen minän perusta, itsetunnon perusta. Jos siellä on häikkää ne vaikuttaa ihmiseen koko sen elämän ajan. Aina voi toki katkaista välit ja ulkopuolisen avun turvin päästä jaloilleen, mutta se on henkistä taistelua koko loppu elämä. Usko pois.

Niin on, tiedän kyllä itse, mutta ei kaikki voikaan olla helppoa. Jos kuitenkin laiminlyö kaikki yksinkertaisimmatkin neuvot, niin silloin ei ota vastuuta itsestään. Vastuunottaminen on välttämätöntä narsistinkin lapselle.