Olenko kamala ihminen, jos vaadin mieheltä kunnioittavaa kohtelua, ja suutun jos en sellaista saa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Olemme eilen puhuneet miehen kanssa erosta, jatkuvien riitojen takia.

Suurimmaksi osaksi riidat johtuvat siitä, että miehellä on tapana tiuskia/korottaa ääntä minulle ihan tarpeettomastikin, ja minä en ole koskaan sietänyt sellaista keltään ihmiseltä. Minä sitten aina pahastun, ja mies suuttuu siitä, koska mielestään ei tehnyt mitään väärää, ja riita on valmis. Olen yrittänyt kaikkeni, kuunnellut, keskustellut ja yrittänyt joustaakin, tuloksetta. Kun itseäni en voi kuitenkaan huijata.

Meidän suhteessamme on paljon hyvääkin, mutten vaan enää oikein meinaa jaksaa tuota tiuskimista, varsinkaan kun mies ei omasta mielestään tee väärin.

Haluan suhteen jossa toista kohdellaan kunnioittavasti, pääasiassa, olen aina vihannut töykeyttä ja tiuskimista. Mies on usein töykeä minulle ja äidilleen, eli lähimmilleen, muttei vieraammille koskaan. Ihan Ok välillä olla pahalla tuulella, mutta kun tätä tapahtuu melkein päivittäin. Minä taas haluaisin että toiselle puhutaan aina nätisti, ei nyt tietty mitään siirappia, muttei turhaa äänen korotusta ja tiuskimistakaan, normaalia puhetta.

Meillä on lapsi, enkä haluaisi luovuttaa liian helposti. Mutta lapsikin kärsii ilman muuta riidoistamme. Nyt olenkin miettinyt, että onko sekään oikein, jos minä vaan nielen kiukkuni, ja alan vastoin tahtoani sietämään miehen tiuskimista, ihan sovin säilyttääkseni? Miehen mielestä minun pitäisi tehdä niin. Mutta minusta se olisi alistumista. Mielestäni en vaadi liikoja, jos vaadin että minua kohdellaan kunnioittavasti.

Aika sekavat mietteet on nyt, kun eilen juuri puhuimme että jos ei suhde parane, meidän täytyy erota. :-(
 
Tuskin kannattaa tuhlata ainoaa elämäänsä tuollaisen epäkunnioittavan tiuskijan kanssa. Kuulostat tuon kirjoituksen perusteella sellaiselta, joka löytää paremmankin, kunhan uskaltautuu luopumaan huonosta vaihtoehdosta.
 
Et tietenkään ole kamala ihminen, kun vaadit että sinua kohdellaan kunnioittavasti. Miehesi olisi syytä katsoa peiliin. Kenenkään ei tarvitse sietää jatkuvasti turhaa äksyilyä ja tiuskimista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dfdf:
Et tietenkään ole kamala ihminen, kun vaadit että sinua kohdellaan kunnioittavasti. Miehesi olisi syytä katsoa peiliin. Kenenkään ei tarvitse sietää jatkuvasti turhaa äksyilyä ja tiuskimista.

Kun vaan tietäisi, miten hänet saisi katsomaan peiliin..:-/ hän vaan syyttää minua, että minä suutun ihan turhista..mutta kun syitä on tasan yksi, ei hän sitä tajua..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Honeoyne:
Voit aivan hyvin vaatia kunnioittavaa kohtelua, mikäli itse annat miehellesi sellaista myös.

No siitä tässä on juurikin kysymys, että osaan itse antaa toiselle kunnioittavaa kohtelua, muttei tämä minulle. Minusta toisesta välittäminen pitäisi käytöksessä jotenkin näkyä, en osaa rakastaa ihmistä joka ei kohtele minua rakastavasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
samaa mieltä honeyonen kanssa. Metsä vastaa niinkuin sille huudetaan. Mies ei osaa tuollaista käyttäytymismallia. Sen voi ihan hyvin myös opettaa..

Olen yrittänyt sitä opettaa vuosia, ja ihan nätisti puhumalla ja keskustelemalla.
 
Minun mielestä paras vaihtoehto on sanoa miehelle että haluat erota, jos se ei herätä miestäsi niin suhteenne tulee aina olemaan samanlainen..ei kannata tuhlata aikaa huonoon suhteeseen, tuskin se siitä paremmaksi muuttuu jos olet kerta yrittänyt jo puhua miehesi kanssa useasti tuosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Minun mielestä paras vaihtoehto on sanoa miehelle että haluat erota, jos se ei herätä miestäsi niin suhteenne tulee aina olemaan samanlainen..ei kannata tuhlata aikaa huonoon suhteeseen, tuskin se siitä paremmaksi muuttuu jos olet kerta yrittänyt jo puhua miehesi kanssa useasti tuosta.

Joo itsekin olen alkanut kallistua tuolle linjalle, niin pitkään kun olen nätisti ottanut asian puheeksi. Mies ei muuta tapojaan.
 
Tiedätkö Ap, luin aloituksesi ja en voi muuta todeta, että olen aivan samassa tilanteessa. Laitoin juuri omankin avauksen, jossa kyselin, että kuinka kauan ihmiset ovat miettineet erojaan...

Olen itse myös aivan rikki siihen, että meillä päivittäin mies huutaa, tiuskii tai puhuu alentavasti. :(
 
milloin miehesi tiuskii?silloin kuin on väsynyt ja stressaantunut?silloin kun olet useamman kerran pyytänyt asiallisesti jotain?etkö sinä pysty rakastamaan miestäsi vaikka hän tiuskii?jos se on tapa (vaikka huono sellainen) jos hän ei OIKEASTI tarkoita pahaa?
loppuuko rakkautesi siihen miten sinulle puhutaan?jos sinulle ei puhuta sinun mielesi odottamalla tavalla?mikä sinussa ärsyttää miestäsi?valittaako hän siitä?lopetatko sinä sen ärsyttävän tapasi jos hän mainitsee siitä? vai onko ongelma vain siinä että sinä suutut siitä miten sinulle puhutaan?kun odotat toisenlaista tapaa?kaatuuko tosi rakkaus sellaiseen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja epeli:
milloin miehesi tiuskii?silloin kuin on väsynyt ja stressaantunut?silloin kun olet useamman kerran pyytänyt asiallisesti jotain?etkö sinä pysty rakastamaan miestäsi vaikka hän tiuskii?jos se on tapa (vaikka huono sellainen) jos hän ei OIKEASTI tarkoita pahaa?
loppuuko rakkautesi siihen miten sinulle puhutaan?jos sinulle ei puhuta sinun mielesi odottamalla tavalla?mikä sinussa ärsyttää miestäsi?valittaako hän siitä?lopetatko sinä sen ärsyttävän tapasi jos hän mainitsee siitä? vai onko ongelma vain siinä että sinä suutut siitä miten sinulle puhutaan?kun odotat toisenlaista tapaa?kaatuuko tosi rakkaus sellaiseen?

Meillä just käydään tosta samasta asiasta keskustelua. Siis tiuskii ja ärhentelee minulle.
Kysyin syytä ja hän sanoo, että ei hän ärhentele. Vaikka niin tekee, vaan minulle.
Muille ihmisille puhuu normaalisti. Olemme olleet naimisissa jo kohta 40 vuotta.
Mä luulen, että ei rakasta minua enään, vaikka ei sitä myönnä kun kysyn.
Itse puhun asioista suoraan ja haluan aina selvittää asiat, kun jotain selvitettävää tulee, mies ei. Olemme molemmat kotona ja eläkkeellä. Minä teen kaikki koti työt, mieheni on kyllä sairaaloinen, mut naapuriin kyllä työhön lähtee heti, jos vaan pyydetään. Aina on valmis. Puhuu myös minusta alentuvaan sävyyn vieraille ja omille lapsille. Nyt joku kysyy, et entäs itse? Vastaan tähän, että oma tyttöni aikoi isälleen sanoa, että lopeta toi äidin aliarvioiminen. Tuskin tyttö puuttuisi, jos minä tekisin samaa. Muutenkaan lapset ei puutu meidän asioihin. On kait tyttökin saanut tarpeeksi. Mieheni on ihan hyvä ihminen muuten ja muille ihmisille, vaan minä olen sille itsestään selvyys,
ilmeisesti. Nyt olen noussut kyllä vasta hankaan. Vaan ei näy tehoavan, kuin hetkeksi. Mun oma vastaus on tähän. Olen antanut pirulle pikkurillin ja se veikin koko käden. Siis alun alkaen olen ollut liian lepsu. Nyt on vaikeeta korjata.
 
Paha olo on helpointa osoittaa rakkaimmilleen; missä muualla ihminen voi olla niin vähällä kontrollilla kuin kotonaan ja lähimpien seurassa? Ei töissä tuollaista kauaa katsottaisi.

meillä oli samaa kunnes istutin (moneen kertaan) miehen paikalleen ja kerroin miltä hänen tiuskimisensa tuntuu. Että mulle VOI näyttää pahan olon ja pari kertaa tokaistuna joku asia menee ns sormien läpi, mutta sit mä sanon että ok, olen huomannut että olet pahalla tuulella, ei tarvi kertoa miksi jos et halua tai tiedä mutta nyt taas normaali käytös, kiitos.

Puolisen vuotta siihen meni mutta nyt on ihan ok jo :heart: Osaa itsekin sanoa jo kotiin tullessa tarvittaessa että huono päivä, yrittää käyttäytyä mutta ei mitään ylimääräistä tänään kiitos.
 

Yhteistyössä