A
ap
Vieras
Olemme eilen puhuneet miehen kanssa erosta, jatkuvien riitojen takia.
Suurimmaksi osaksi riidat johtuvat siitä, että miehellä on tapana tiuskia/korottaa ääntä minulle ihan tarpeettomastikin, ja minä en ole koskaan sietänyt sellaista keltään ihmiseltä. Minä sitten aina pahastun, ja mies suuttuu siitä, koska mielestään ei tehnyt mitään väärää, ja riita on valmis. Olen yrittänyt kaikkeni, kuunnellut, keskustellut ja yrittänyt joustaakin, tuloksetta. Kun itseäni en voi kuitenkaan huijata.
Meidän suhteessamme on paljon hyvääkin, mutten vaan enää oikein meinaa jaksaa tuota tiuskimista, varsinkaan kun mies ei omasta mielestään tee väärin.
Haluan suhteen jossa toista kohdellaan kunnioittavasti, pääasiassa, olen aina vihannut töykeyttä ja tiuskimista. Mies on usein töykeä minulle ja äidilleen, eli lähimmilleen, muttei vieraammille koskaan. Ihan Ok välillä olla pahalla tuulella, mutta kun tätä tapahtuu melkein päivittäin. Minä taas haluaisin että toiselle puhutaan aina nätisti, ei nyt tietty mitään siirappia, muttei turhaa äänen korotusta ja tiuskimistakaan, normaalia puhetta.
Meillä on lapsi, enkä haluaisi luovuttaa liian helposti. Mutta lapsikin kärsii ilman muuta riidoistamme. Nyt olenkin miettinyt, että onko sekään oikein, jos minä vaan nielen kiukkuni, ja alan vastoin tahtoani sietämään miehen tiuskimista, ihan sovin säilyttääkseni? Miehen mielestä minun pitäisi tehdä niin. Mutta minusta se olisi alistumista. Mielestäni en vaadi liikoja, jos vaadin että minua kohdellaan kunnioittavasti.
Aika sekavat mietteet on nyt, kun eilen juuri puhuimme että jos ei suhde parane, meidän täytyy erota. :-(
Suurimmaksi osaksi riidat johtuvat siitä, että miehellä on tapana tiuskia/korottaa ääntä minulle ihan tarpeettomastikin, ja minä en ole koskaan sietänyt sellaista keltään ihmiseltä. Minä sitten aina pahastun, ja mies suuttuu siitä, koska mielestään ei tehnyt mitään väärää, ja riita on valmis. Olen yrittänyt kaikkeni, kuunnellut, keskustellut ja yrittänyt joustaakin, tuloksetta. Kun itseäni en voi kuitenkaan huijata.
Meidän suhteessamme on paljon hyvääkin, mutten vaan enää oikein meinaa jaksaa tuota tiuskimista, varsinkaan kun mies ei omasta mielestään tee väärin.
Haluan suhteen jossa toista kohdellaan kunnioittavasti, pääasiassa, olen aina vihannut töykeyttä ja tiuskimista. Mies on usein töykeä minulle ja äidilleen, eli lähimmilleen, muttei vieraammille koskaan. Ihan Ok välillä olla pahalla tuulella, mutta kun tätä tapahtuu melkein päivittäin. Minä taas haluaisin että toiselle puhutaan aina nätisti, ei nyt tietty mitään siirappia, muttei turhaa äänen korotusta ja tiuskimistakaan, normaalia puhetta.
Meillä on lapsi, enkä haluaisi luovuttaa liian helposti. Mutta lapsikin kärsii ilman muuta riidoistamme. Nyt olenkin miettinyt, että onko sekään oikein, jos minä vaan nielen kiukkuni, ja alan vastoin tahtoani sietämään miehen tiuskimista, ihan sovin säilyttääkseni? Miehen mielestä minun pitäisi tehdä niin. Mutta minusta se olisi alistumista. Mielestäni en vaadi liikoja, jos vaadin että minua kohdellaan kunnioittavasti.
Aika sekavat mietteet on nyt, kun eilen juuri puhuimme että jos ei suhde parane, meidän täytyy erota. :-(