Miten teitä kuritettiin lapsena, saitteko koskaan piiskaa, remmistä, tukistettiinko,

annettiinko luunappeja...? Miten reagoitte, itkittekö...?

 

Ei koskaan kuritettu fyysisesti.

Mun vanhemmat oli, ja on yhä, niin fiksuja :heart:

 

kyllä lapsilla kuri pitää olla sanoi siihen kuka tahansa ihan mitä tahansa.

 

Tukkapöllyä muistan saaneeni muutaman kerran.

 

Tukistettiin, annettiin luunappeja ja kerran sain ihan risusta takamukseen. Pakko sanoa, että kaikki kuritukset tuli aiheesta, eikä todellakaan pienistä asioista kuritettu.

 

Ei koskaan kuritettu fyysisesti.

Mun vanhemmat oli, ja on yhä, niin fiksuja :heart:

Samaa linjaa meillä pidetty, ja oikeastaan, ei ole tullut tarvettakaan.
Itse olen perheestä, jossa monta lasta. Äiti antoi selkään, ei edes selvittänyt, kuka oli syyllinen, kaikki rivissä seisottiin ja remmiä tuli. Olin ainoa, joka ei itkenyt.

 

Tukistettiin, lyötiin, luunappeja. Ei joka päivä, vain silloin kun oltiin veljen kanssa ilkeitä. Valitettavasti tuo yrittää periytyä nyt kun olen itse äiti vaikka taistelen joka päivä asian kanssa ja olen päässyt jo lähes täysin eroon fyysisestä kurittamisesta. Olenko ylpeä? En todellakaan.

 

Ehkä kolme kertaa sain selkääni, mutta en muista, että olis ikinä tukistettu tai annettu litsareita tms...
Itkin khyl.. varmaan pahempaa oli se, että pikkuvelikin sai selkäänsä (kaikki nää selkäsaunat oli seurausta sellaisista jutuista, mitä veljen kanssa yhdessä oltiin järjestelty, joten molempia kuritettiin yhtälailla..)

 

Tukistettiin ja saatiin luunappeja ei sen enempää.. huutoa ja parkuahan siitä seuras, mutta seuras siitä myös vanhempien kunnioituskin. Ainakin itse olin niin uhmakas silloin, etten ajattele yhtään pahalla tuota koulutusta.. ei ne kuitenkaan mulle mustelmia tehny, eikä repiny tukkoja päästä.. ihan pikku "näpäytys" olikin paikallaan.

 

Kyllä kuritettiin. Annettiin piiskaa. Itkuhan siitä tuli.

 

kyllä, kaikkea niitä. Tukistettiin, niin että neljä nurkka näkyi yhtäaikaa.. omalle lapselleni en tekisi niin koskaan. Kuri meillä silti on, ja kiltit lapset. Pienenä vanhemmat tuntuivat natseilta, mutta se hyvä puoli että tiedänpähän miten en lapsiani kasvata

 

ei mitää ja haukun nykyään vanhukset jos ei minulle ovea pidä kuten hakun jos kehtaa haluta ohtaa vittu sama oikeus minulla on

 

aiheesta vitsaa - joka piti vielä itse käydä metsästä hakemassa - siinä sitten mietti, että ottaako ohuen oksan joka kirpaisee vai kunnon paksun karahkan joka sattuu... käytännössä taisi aina jäädä se rangaistus siihen, että valitsemansa oksan kanssa tuli takaisin mutta sitä ei käytetty. tukkapöllyä taisin saada myös (aiheesta) - enää en muista eli traumoja ei ole jäänyt;-)

 

Luunappeja etenkin lapsena
Hyppynarulla pyllyyn
Lyömällä/läppäsemällä
Huutamalla
Jep, itku ja huutohan siitä tuli.

Teininä aloin itse antamaan takaisin samalla mitalla.

 

[QUOTE="nimetön";25897567]Tukistettiin, lyötiin, luunappeja. Ei joka päivä, vain silloin kun oltiin veljen kanssa ilkeitä. Valitettavasti tuo yrittää periytyä nyt kun olen itse äiti vaikka taistelen joka päivä asian kanssa ja olen päässyt jo lähes täysin eroon fyysisestä kurittamisesta. Olenko ylpeä? En todellakaan.[/QUOTE]

Olin pikkutyttö, kun päätin, että jos joskus saan omia lapsia, en käyttäytyisi äidin tavoin. Onneksi, saimme, kuin saimmekin kiltin pojan.
Olen joskus ihmetellyt, miksi en kuitenkaan kanna kaunaa
äidilleni, kuten muut sisarukseni.

 

Joskus ohimolta varovasti nappastiin tukasta jos ei muuten uskottu. Kerran pesty suu saippualla. Ehkä uhkailtiin piiskalla, mutta koskaan en piiskaa saanut. En oikeastaan muista muuta kuin tuon suunpesun, että ei varmaan kyllä monesti tukistettukaan.

 

Ei mitenkään, onneksi. Kerran meinasin saada remmiä, mutta ei sit kuitenkaan.

 

kyllä lapsilla kuri pitää olla sanoi siihen kuka tahansa ihan mitä tahansa.

Mitä tämä kuri pitää sisällään, ihan konkreettisesti?

 

Tukkapöllyä sain ja varmaan ihan aiheesta. Enkä muistele pahalla.
Mutta meinasin pyrstölleni lentää kun äiti alkoi mulle kerran selvittämään että HÄN ei ole IKINÄ kurittanut lasta ruumiillisesti että sikäli ymmärtää tämän uuden tyylin. Täh? Mikäs mä sitten olin, naapurinko?

 

Sain luunappeja ja joskus tukistettiin. Kerran jouduin hakemaan risun mutta en muistaakseni saanut sillä piiskaa.

 

[QUOTE="vieras";25897590]kyllä, kaikkea niitä. Tukistettiin, niin että neljä nurkka näkyi yhtäaikaa.. omalle lapselleni en tekisi niin koskaan. Kuri meillä silti on, ja kiltit lapset. Pienenä vanhemmat tuntuivat natseilta, mutta se hyvä puoli että tiedänpähän miten en lapsiani kasvata[/QUOTE]

Näin minäkin ajattelin, että näin en lapsiani kasvattaisi. Sopuisa ja fiksu poika syntyi, ei koskaan mitään kasvatusongelmia.

 

en muista mitään muuta kun ehkä kerran pari on tukistettu, siinä kaikki, mitään muuta fyysistä kuristusta en ole saanut ja hyvä näin, äitini ja isäni ovat aina vastustaneet ruumiillista kuritusta ja hyvä niin...

 

Tukistettiin ja uhattiin koivun risulla, ja hyvä niin.

 

[QUOTE="vieras";25897600]aiheesta vitsaa - joka piti vielä itse käydä metsästä hakemassa - siinä sitten mietti, että ottaako ohuen oksan joka kirpaisee vai kunnon paksun karahkan joka sattuu... käytännössä taisi aina jäädä se rangaistus siihen, että valitsemansa oksan kanssa tuli takaisin mutta sitä ei käytetty. tukkapöllyä taisin saada myös (aiheesta) - enää en muista eli traumoja ei ole jäänyt;-)[/QUOTE]

Äitini kertoi eläessään, että hänenkin piti itse käydä hakemassa vitsa kotikoivusta, joka kasvoi talon päädyssä, nykyisessä luovutetussa Karjalassa. Hän valitsi aina hennoimman oksan vitsakseen, jota isä käytti. Kun isä halvaantui ja joutui vuoteenomaksi, nelivuotias äitini toi vitsoiksi isoja puun oksia ja jätti ne niin pitkälle tuvan lattialle, ettei halvaantunut isänsä niihin ylettynyt. Kun isä korotti äänensä, tahtoi "risut" lähemmäs, äitini juoksi tuvasta ulos.

 

Ei mitään noista.

Henkistä väkivaltaa kyllä senkin edestä, sain kuulla miten huono olen. Lihava. Äiti haukkui mua aina lihavaksi, sanoi myös ettei mulla ole tissejä, että mulla on iso perse, vahti mun syömisiäni, olin vasta 13 v.
Enkä edes ollut lihava, painoin varmaan 45 kg.
Äidilläni oli ja on yhä, syömishäiriö ja onnistui saamaan mutkin ajattelemaan että mussa on jotakin vikaa.

Mäkin sitten sairastuin syömishäiriöihin. Ekaksi anoreksiaan, sitten bulimiaan. Sitten taas anoreksiaan, painoin 47 kg. Tajusin kyllä laihuuteni, en pitänyt itseäni edes läskinä. Kyse oli jonkinlaisesta puhtauden tilasta.
Sitten, lapseni syntymisen jälkeen,sairastuin BED- ahmimiseen. Nyt mä painan 100 kg. Tajuan läskeyteni.
Kyse ei ole puhtauden tilasta, haluaisin lähinnä kuolla.