Miten teette päätökset perheessä?

[rönsy]

Ongelma on siis, että mies tekee päätökset hetkessä ja omavaltaisesti... esim soitti minulle tiedoksi, että on tehnyt tarjouksen asunnosta tai sopinut työhaastattelun 300 km:n päähän silloisesta asuinpaikastamme... tapauksia on useita.
Nuo suurimmat tapahtuivat ennen lapsia (olimme kuitenkin naimisissa) mutta lapsien myötä jatkunut pinempimuotoisena esim. ei ollut varaa hankkia yhdessä minun kanssani lasten tarvikkeita mutta pihaan pärähtikin yht´äkkiä moottoripyörä - esimerkkejä olisi lukuisia.

Tunnen oloni usein turvattomaksi ja höynäytetyksi. Ja myös, ettei hän ole oikein sisäistänyt, mitä on elää perheenä. Olen yrittänyt keskustella aiheesta hänen kanssaan useasti eri tavoin mutta pointtini ei vain mene perille vaikka yritän rauhallisesti muotoilla asiat, miltä minusta tuntuu ja miten vaikuttaa perheeseemme.

Kysymykseeni siis: Miten te olette onnistuneet pääsemään tilaan, että päätäätte miehenne kanssa YHDESSÄ asioista ja, että pystyisitte neuvottelemaan päätöksistä? Ylipäätään aikuiseen päätöksentekoon?

Kiitollinen olen, jos joku jaksaa lukea ja aidosti tuoda rakentavia mielipiteitä tilanteeseen. Itse olen jotenkin umpikujassa.

 

["otto"]

Ehkö olet liian lepsu. Useimmiten naiset käyttävät miehen kouluttamiseen seksillä kiristämistä. Eihän se ole oikein, mutta ei mieskään aina toimi oikein vaan voi olla hyvinkin itsekäs.

 

[ruutiukko]

me ollaan sovittu minkäkokoisia ja -tyyppisiä kumpikin saa tehdä itsenäisesti, isommista jutuista neuvpotellaan erikseen

esim. moottoripyörää en vaihda ilman että siitä on sovittu

 

["vieras"]

Miehessäsihän tuo ongelma on. Ei normaalististi toisen huomioonottava ihminen tuollaisia päätöksiä tee ilman yhdessä sopimista. Eikä tästä ole tarvinnut koskaan keskustella. Mutta teidän tapauksessa pelisäännöt on vaan sovittava.

 

["pii"]

tehkää ihan kirjalliset pelisäännöt, miten päätöksiä tehdään

 

[Katylina]

Meillä tehdään kaikki päätökset yhdessä, yleensä minä olen se joka tekee ehdotukset, laskee kulut ja kannattavuudet ja esitän asian miehelle suurissa hankinnoissa. Mies esittää omia toiveita ja sitten toteutetaan niitä parhaan mukaan.

En suostuisi katselemaan tuollaista käytöstä, mitä miehesi tekee. Mutta toisaalta, olet antanut sen tapahtua vuosikausia, vaikea siihen varmaan enää on muutosta saada..

 

["vieras"]

Nyt avaatte tilin mihin molemmat laittaa tietyn summan tilistään ja sieltä hoidetaan yhteiset ostokset kuten ruoka, lasten menot, asumiskulut yms. ja jos sen jälkeen on varaa päräyttää moottorippyörällä pihaan niin hyvä.

 

[enpä]

osaa neuvoa kun meillä ei rahankäyttö ollut koskaan ongelma. Jos ei sitä pidä ongelmana, että tuota ei useinkaan "jaksa" käyttää

Molemmat tienataan hyvin ja kumpikin ollaan äärimmäisen laiskoja ostamaan mitään. Siis toki ruokaa kaupasta aina kun tarvitaan (ja syödäänkin hyvin ja laadukkaasti) ja lapsille kaikkea mitä tarvitsevat. Itsellemme vaatteiden osto on vastenmielistä eli tehdään vain kun on ihan pakko. Elektroniikan tai sisustusjuttujen ostaminen tehdään myöskin vasta kun on todellinen tarve. Esim. ikivanha putkitelkkari pelittää vieläkin ihan hyvin sen vähän mitä töllöä tulee katsottua...

Ystävien koteja on kyllä kiva ihailla kun ovat laittaneet paikat näteiksi, mutta ei vaan ole kykyä tahi intoa tehdä omassa kotona samaa. Mut onneksi viihdytään vähemmän pyntätyssäkin lukaalissa.

Ap:n miehen kanssa palaisi kyllä hermo pikaiseen; tuollainen yksipuolinen päätösten teko isoissa asioissa (varsinkin jos rahat tiukilla) on törkeää. Kyllä koko perhe pitää huomioida ja tärkeät asiat päättää yhdessä. Ja lasten paras pitäisi olla aina miehelläkin ykkösasia!

 

[rönsy]

Itse en koe suurimmaksi ongelmaksi rahankäyttöä, maksan vaikka kaiken jos niikseen tulee, en ole niin materialsitinen.

Lähinnä suurin ahdistuksen aihe on toisen toimiminen mielivaltaisesti ja sellainen "perheen pää asenne", ettei vaimoa tarvitse ottaa mukaan päätöksentekoon.

Totta on sekin, että olen antanut tämän jatkua jo kauan mutta jotenkin olen aina uskonut, että mies on ymmärtänyt, kun olemme puhuneet asiasta, kunnes sama tapahtuu taas. Muuten hän on, mitä mainioin mies.

Kai tämä ikuisuuskriisi taas aktivoitui eilen, kun hän ohimennen kertoi puhuneensa pomon kanssa tulevaisuuden uranäkemistä. Olimme siis aiemmin sopineet, että "saan" palata töihini nyt äitiysloman jälkeen ja hän ottaa enemmän vastuuta perheestä. Sitten kuulinkin, että on pomolleen kertonut halukkuuttaan reissutöihin vaikka se käytännössä tekisi mahdottomaksi minun palaamiseni työelkämään sillä olen vuorotöissä.

Puuh, tällaistä vuodatustahan tähän. Jotenkin olen niin voimattoman raivon vallassa, etten tiedä, mitä tehdä ja toisaalta tämä oli ehkä viimeinen niittini siihen uskoon, että tuo mies koskaan älyäisi, mitä olen yrittänyt hänelle aiheesta tolkuttaa.

 

[La Paset]

Tärkeät asiat päätetään aina yhdessä.

 

["Sirkkeli"]

Kyllähän ahistais, jos joku päättäis mun elämästä. Koko ajan sais pelko perssiissä olla, että mihinhän tässä joutuu seuraavaksi.

Kaikki tuollaiset asiat mitä kerroit, jutellaan ja päätetään yhdessä. Yhtäkään perhettä koskevaa asiaa ei päätä vain toinen. Sanoo yh-äippä