Miten te uskallatte uida meressä tai järvessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja chef
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Just tänään räpiköidessäni siinä rannan suuntaisesti koko ajan sydän mykkyrällä kauhusta mietin että olen varmasti ainoa joka kammoaa vesikasveja ja käärmeitä ja kaloja.
Mutta onneksi meitä on muitakin :D
 
Uin kyllä järvessä ja meressä, mutta olen nirso. Pohjan pitää olla hiekkaa, ei yhtään mutaa, vesikasveja tai muitakaan lisäkkeitä. Vesi pitää olla kirkasta, eikä se saa haista pahalta. Jos rannalla on roskia ja lasinsiruja, kierrän sen sen vastaisuudessa kaukaa. Onneksi on kriteerit täyttävä uimapaikka lähettyvillä! En voisi kuvitellakaan että uisin jossain joessa!
 
Floridassa kalat tuli näykkimään jalkoja kun meni veteen..:| Siis ihan parvittain, kuulemma näykki aurinkorasvaa jaloista tms? Ne kalat oli kohtalaisen pieniä, n. vaaksan pituisia ja alle, mutta kyllä oli ältsyä vaikkei se sattunutkaan kun huulilla vaan näykki, eikä millään legoilla.

Eikös suomessakin joku jalkahoitola ole tuonut jalkoja syöviä kaloja suomeen. Mä niin kiljuisin kauhusta, jos moiseen joutuisin!
 
Etelässä ollessamme tyttömme 6v ihastui uimaan meressä.aallot niin makeita sen mielestä ja hauskaa riirrti.
Äidin mielestä aallot jotka tyrkkäsivät hiekkaa ja kiviä päin pläsiä ja suolanen vesi ei kamalasti silm issä innostanut,viimestään siinä vaiheessa kun aallot huuhtoivat syliin 40cm*45cm kokisen kilpikonnan syliin olin vakuuttunut että hotellin allas on hyvä ja turvallinen niistä 300 ruotsalaisesta huolimatta...
 
Mä rakastan järvessä pulikointia, saa liikunnan lisäksi nauttia kauniista Suomen luonnosta silmillään <3
Mut sydän tykyttää kun ajattelen pohjalla liikuskelevia jättikaloja...
 
[QUOTE="nih";23965786]Jos pitää silmät auki, niin kyllä sen lähestyvän kyyn näkee... Jos nyt ei ihan hirveät aallot ole.[/QUOTE]

Mulla tulee uitua paljon selkää ja katselen ihan rauhassa pilviä ja haaveilen...
 
Ja minä.Mä rakastan merta mutta en uimista sameassa vedessä.Käymme usein saaressa ja siinä on hiekkapohja.Pohjan näkee hyvissä uintikorkeuksissa mainiosti ja se kyllä on ihana!
Mä menin pitkästä aikaan uimaan laiturista suoraan syvään veteen.Sain yhtäkkiä karmean paniikkikohtauksen.Vesi oli mustaa ja pohja monen metrin päässä.Olin ihan varma, että kohta joku olio tai kala vetää minut syvyyksiin :D laituriin ei vielä päässyt kunnolla kiipeämään vaan miehen piti minut vetää ylös kädestä.Kammottava kokemus enkä enää ikinä ui missään jos en näe pohjaa!!
 
[QUOTE="hippi";23965800]Eli voi olettaa, että jokusen tuhatta tuntia on altaassa vietetty. Kumma että luonnonveteen on jäänyt kammo[/QUOTE]

Olen harrastanut uimahyppyä (idea lähti juurikin siitä vesipelosta, pohjapelosta ja korkeiden paikkojen arkailusta) aikoinaan, joten sitä kautta altaassa on tullut oltua kerran tai kaksi. Mutta luonnonvesissä en juurikaan ole kellunut.
 
Olen harrastanut uimahyppyä (idea lähti juurikin siitä vesipelosta, pohjapelosta ja korkeiden paikkojen arkailusta) aikoinaan, joten sitä kautta altaassa on tullut oltua kerran tai kaksi. Mutta luonnonvesissä en juurikaan ole kellunut.

Uimahypyt on mahtava harrastus. Itse harrastan edelleen kesäisin. Nykyisin on vain kropasta tullut hidas ja kankea, mutta sitä voi aina kompensoida lisäämällä korkeutta :)
 
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat.
Minä jouduin heittämään pitkästä aikaa ennakkoluuloni taka-alalle viikonloppuna kun oli yksinkertaisesti NIIN kuuma, että ajatus viilesätä järvivedestä vei voiton ja ONNEKSI menin uimaan. Aivan ihana sukeltaa ja lilluaviileässä vedessä kun aurinko porottaa taivaalta.

Uin kyllä lähellä muita ihmisiä ja kun huomasin ihmisten läheltäni vähentyneen, polskin äkkiä lähemmäksi rantaa. Meidän uimarannalla on ainakin hiekkapohja.

Mutta olen täysin samanlainen, että pelkään tuntematonta. Siellä veden allahan voi vaania mikä vaan (!) kun sinne ei nää.
Mulla on aina kauhea skenaario, että eteeni plompsahtaa jostain syvyyksistä ruumis tai alligaattori...sillai hitaasti, kuin elokuvissa :x :x :x
 
[QUOTE="vieras";23965860]Ymmärrän täysin mitä tarkoitat.
Minä jouduin heittämään pitkästä aikaa ennakkoluuloni taka-alalle viikonloppuna kun oli yksinkertaisesti NIIN kuuma, että ajatus viilesätä järvivedestä vei voiton ja ONNEKSI menin uimaan. Aivan ihana sukeltaa ja lilluaviileässä vedessä kun aurinko porottaa taivaalta.

Uin kyllä lähellä muita ihmisiä ja kun huomasin ihmisten läheltäni vähentyneen, polskin äkkiä lähemmäksi rantaa. Meidän uimarannalla on ainakin hiekkapohja.

Mutta olen täysin samanlainen, että pelkään tuntematonta. Siellä veden allahan voi vaania mikä vaan (!) kun sinne ei nää.
Mulla on aina kauhea skenaario, että eteeni plompsahtaa jostain syvyyksistä ruumis tai alligaattori...sillai hitaasti, kuin elokuvissa :x :x :x[/QUOTE]

Alligaattori... :D :D :D Tota mä en olekaan vielä älynnyt pelätä :D
 
Ei kalojen näykittäväksi päästäkseenn tarvitse mihinkään jalkahoitolaan lähteä. Senkun menee mihin tahansa kalaisaan järveen rantaveteen seisomaan, niin kalanpoikaset parveilee hetken päästä jalkoihin kiinni. Ja kyllä, ne tulee oikeasti iholle.
 
Olen harrastanut uimahyppyä (idea lähti juurikin siitä vesipelosta, pohjapelosta ja korkeiden paikkojen arkailusta) aikoinaan, joten sitä kautta altaassa on tullut oltua kerran tai kaksi. Mutta luonnonvesissä en juurikaan ole kellunut.

Mä taas pääsin uimahalliin vasta koulun aloitettuani, siihen asti aina polskin pelkästään luonnonvesissä. Uimaankin opin omassa rannassa. Silti vanhemmiten tullut kauhea kammo. Lapsena pelkäsin nimenomaa uima-altaissa, etenkin tuttavaperheen omassa altaassa. Siellä oli sellainen tosi pieni luukku, ilmeisesti jollekin vedenpuhdistimelle/pumpulle tms, jonka kautta sitten oletin niiden haiden ja piraijojen pääsevän altaaseen...

Mulla on ollut kotirannassa sellainen väylä, jolla uskalla uida. Noin 2-3 metriä leveä suikale laiturista jonkin matkan päässä järvessä olevalle kivelle. Olen uskaltanut kelluakin siinä, mutta aina panikoinut kun olen ajautunut hiukankin sivuun väylältä. Tänä kesänä tuntuisi sekin tekevän tiukkaa. En kyllä haluaisi antaa periksi pelolle ja luopua uimisesta kokonaan.
 
Olette te aika neuroottisia. Miten tuollaista voi pelätä? Mikään ei ole hienompaa kuin uida oikeassa meressä snorklaamassa ja kaloja, merisiilejä, meritähtiä jne katselemassa. Itse en voi käsittää hotellin uima-altaalla notkumista. Voika maailmassa olla tylsempää asiaa?
 

Yhteistyössä