Miten te uskallatte uida meressä tai järvessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja chef
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="hippi";23965893]Miten olisi jos laittaisit päähän lasit ja päälle 3mm puvun? Voisi totutella ihan rauhassa kun ei tarvitsisi huolehtia mistään edellämainitusta[/QUOTE]

Tää varmaan ihan oikeastikin toimis. Mutta oisin varmaan melkonen näky biitsillä :D :D
 
Otsikko mitäsnytillä: "Rannalla nähtyä!!!! :D"

Ei sitä otsikkoa ainakaan helpolla tule. Itse käytän pukua todella paljon kun aloitan uimakauden aikaisin ja lopetan myöhään. Se kelluttaa myös sen verran että puvun kanssa voi lähteä uimaan tollaisia 3-5 km matkoja. Ja lisäksi käytän sitä korkealta hypätessä vaimentamaan alastuloa ja matalemmaltakin jos yrittää jotain mikä ei oikein suju
 
minuakin on käärme purassut. Ei tosin vedessä vaan rannalla.

Silti koskaan ei ole ollut kammoa käärmeitä kohtaan. Pelkäsin joskus sillein sairaanloisesti ampiaisia, mutta se katosi jossain vaiheessa. Ei sille pelolle kuitenkaan silloin mitään mahtanut vaikka järjellä tiesi ettei niitä tarvitse pelätä
 
Minä uin kyllä luonnonvesissä, enkä pelkää kaloja. Limaiset leväkivet vähän ällöttää ja ulkomailla ne meduusat, ne ruskeat. Eivät ne läpikuultavat, vaikka sellaisen yllättävä kosketus iholla onkin hetkeksi epämieluisa.
Pelottavin kokemus on se, kun olin meren rannalla yleisellä uimarannalla ja tunsin, että jalkani ympärille kiertyy jokin aika tiukasti, ihan kuin joku olisi tarrannut kiinni. Ja tarrasikin, olin siis matalahkossa vedessä ja laskin sen toisen vapaan jalan pohjaan ja huomasin toiseen jalkaani takertuneen kyynärsauvan . Vai mikä sen nimi virallisesti onkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ttåpii;23965945:
Olette te aika neuroottisia. Miten tuollaista voi pelätä? Mikään ei ole hienompaa kuin uida oikeassa meressä snorklaamassa ja kaloja, merisiilejä, meritähtiä jne katselemassa. Itse en voi käsittää hotellin uima-altaalla notkumista. Voika maailmassa olla tylsempää asiaa?


Minä kalakammoinen yllätin itseni Egyptinmatkalla snorklailemasta noita kaikkia hotellimme rannalta. Kaikenmaailman myrkyllisiä leijonakaloja ja sähköankeriaitakin meni sulassa sovussa meidän uimareiden kanssa ja jotenkin vain sielä ei osannut pelätä, tosin ei sielä jalkoja pohjaan voinut laittaa, kun merisiilien lisäksi kaikkea muutakin pistelevää oli ranta täynnä ja kauempana taas korallieihin ei saanut astua.
 
Noiden kaikkien asioiden lisäks pelkään myös et löydän sieltä vedestä ruumiin. Uin ja sit yhtäkkiä käsiini tarttuu tukkaa jne. :(

Sama mulla, tai että se ruumis koskettaa minua ensin alhaalta päin, ja sitten nousee eteeni.

Lisäksi pelkään kaikkia noita chefin mainitsemia juttuja, mutta silti joka kesä vaan tulen uineeksi järvessä ja meressä ainakin muutaman kerran, tykkään niin paljon uimisesta. Olen koittanut vaan pitää nuo pelot aisoissa enkä päästää niitä valloilleen.
 
Pelottavin kokemus on se, kun olin meren rannalla yleisellä uimarannalla ja tunsin, että jalkani ympärille kiertyy jokin aika tiukasti, ihan kuin joku olisi tarrannut kiinni. Ja tarrasikin, olin siis matalahkossa vedessä ja laskin sen toisen vapaan jalan pohjaan ja huomasin toiseen jalkaani takertuneen kyynärsauvan . Vai mikä sen nimi virallisesti onkaan.
Hyi hitsi mä olisin varmaan saanut sydärin. :xmas:
 
Minusta oli lapsena mahtava uida järvessä, kun meidän rannassa oli matalaa erittäin pitkälle ulapalle päin ja vasta sen jälkeen tuli syvempi vesi. Kahlattiin ja pulikoitiin käsipohjaa sen matalikon läpi ja sitten uitiin kunnolla vasta siellä äkkisyvän reunalla. Koko matka sinne oli hienoa vaaleaa hiekkaa, jossa ei ollut mutaa eikä lonkeroisia kasveja. Aikuisena en ole enää uskaltanut uida ollenkaan mustassa vedessä, jossa ei näe pohjaan. Jatkuvasti mielessä siintää se uppotukki, joka leijuu jossain petrin tai pari pinnan alla. Jos jalka osuisi sellaiseen krokotiilin selkää muistuttavaan limaiseen tukin pintaan, niin saisin sydärin siinä paikassa.
 

Yhteistyössä