Ensinnäkin...yleensä se pohja on joko kivinen tai mutainen. Kivet sattuu ja jos ne on isoja, niihin tarttuu levä ja ne on ihan sikaliukkaita. Kiva sitten semmosilla koittaa kompuroida ja pysyä pystyssä. Jos pohja on mutaa, se imee jalan sinne sisuksiin ja sinne jää melkein jumiin.
Toiseksi, siellä on kaloja. Siis isoja kaloja. Ne voi purra, enkä mä ole ihan vakuuttunut siitä, etteikö siellä vois joku hai tai valas uida myös. Tai ei nyt välttämättä hai, mutta joku semmonen iso kala, mikä koskee uimariin. Ja sitten uimari pelästyy ja hukkuu.
Kolmanneksi ne saakelin vesikasvit. Ne kietoutuu jalkoihin ja koskee käsiin ja ne on niin ällöttäviä, että viimeistään siiä kohtaa, kun uimari ui rauhassa ja kasvi tulee koskettelemaan, niin uimari menee paniikkiin ja hukkuu. Tai saa sydänkohtauksen ja hukkuu.
Sitten on olemassa vielä semmosia uppotukkeja. Tiettekö semmoisia puita, mitkä yhtäkkiä pulpahtaa pintaan. Ne ensin vaanii siellä syvyyksissä ja sitten plumps tuohon nokan eteen, tai sitten nekin koskee. Ja taas uimari pelästyy ja hukkuu.
Mä menen kyllä veteen, mutta mielelläni vain siten, että jalat yltää pohjaan. Uimataito on mulla ihan hyvä (olen toiminut uimavalvojanakin) mutta mä en vaan kestä luonnonvesiä. Yleisillä rannoilla voin uida ihan vähän, mutta en vahingossakaan ole se ihminen, joka menee ekana veteen, enkä ole se, joka nousee sieltä vimeisenä pois. Enkä ole se joka ui pisimmälle. En vaikka se tarkoittaisi 3 metrin päähän uintia.
Ei kellään sattuis oleen mitään poppakonstia, jonka avulla oppisin relaamaan vähän paremmin?
Toiseksi, siellä on kaloja. Siis isoja kaloja. Ne voi purra, enkä mä ole ihan vakuuttunut siitä, etteikö siellä vois joku hai tai valas uida myös. Tai ei nyt välttämättä hai, mutta joku semmonen iso kala, mikä koskee uimariin. Ja sitten uimari pelästyy ja hukkuu.
Kolmanneksi ne saakelin vesikasvit. Ne kietoutuu jalkoihin ja koskee käsiin ja ne on niin ällöttäviä, että viimeistään siiä kohtaa, kun uimari ui rauhassa ja kasvi tulee koskettelemaan, niin uimari menee paniikkiin ja hukkuu. Tai saa sydänkohtauksen ja hukkuu.
Sitten on olemassa vielä semmosia uppotukkeja. Tiettekö semmoisia puita, mitkä yhtäkkiä pulpahtaa pintaan. Ne ensin vaanii siellä syvyyksissä ja sitten plumps tuohon nokan eteen, tai sitten nekin koskee. Ja taas uimari pelästyy ja hukkuu.
Mä menen kyllä veteen, mutta mielelläni vain siten, että jalat yltää pohjaan. Uimataito on mulla ihan hyvä (olen toiminut uimavalvojanakin) mutta mä en vaan kestä luonnonvesiä. Yleisillä rannoilla voin uida ihan vähän, mutta en vahingossakaan ole se ihminen, joka menee ekana veteen, enkä ole se, joka nousee sieltä vimeisenä pois. Enkä ole se joka ui pisimmälle. En vaikka se tarkoittaisi 3 metrin päähän uintia.
Ei kellään sattuis oleen mitään poppakonstia, jonka avulla oppisin relaamaan vähän paremmin?