Surullinen huutaja
Lapsi ymmärtää tosi hyvin puhetta, mutta ei jaksa välittää asioista.
Saatan sanoa esim vesimukin kanssa pelleilystä monta kertaa päivän aikana. Ja aina ne on pitkin lattioita.
Lapsi tekee tätä tahallaan. Siis katsoo mua, irvistää ja kääntää mukin ylösalaisin. Tämä toistuu, ja mä en enää tajua mitä teen väärin.
Ensin sanon nätisti pari kertaa että "ei leikitä vesimukilla, se kaatuu" seuraavalla kerralla vähän ehkä jyrkemmin "lopeta se mukilla leikkiminen"
Sitä seuraavalla kerralla ääni korottuu parilla desibelillä ja sanon esim. "Nyt loppu se leikkiminen, ruualla eikä juomalla leikitä".
Kaikilla kerroilla lapsi siis ignoraa mut täysin, tai pelleilee edelleen, ehkä vielä korostaen.
Mulla alkaa palaa käämit. Tää ei ole ainoa asia mitä meillä ei todellakaan uskota. Kaikesta pitää suuttua ennen kun ne menevät jakeluun. Aina ei silloinkaan.
Kysyttäessä tietää että vesimukilla tai ruualla ei leikitä, tai että hiekkaa ei heitellä, tai että kaverin kädestä ei viedä tai että parvekkeelle ei mennä yksin. Mutta mikä siinä on että sit pitää uhmata ihan tosissaan?
Ja mikä tärkeintä miten ihmeessä tähän pitäis reagoida?
Saatan sanoa esim vesimukin kanssa pelleilystä monta kertaa päivän aikana. Ja aina ne on pitkin lattioita.
Lapsi tekee tätä tahallaan. Siis katsoo mua, irvistää ja kääntää mukin ylösalaisin. Tämä toistuu, ja mä en enää tajua mitä teen väärin.
Ensin sanon nätisti pari kertaa että "ei leikitä vesimukilla, se kaatuu" seuraavalla kerralla vähän ehkä jyrkemmin "lopeta se mukilla leikkiminen"
Sitä seuraavalla kerralla ääni korottuu parilla desibelillä ja sanon esim. "Nyt loppu se leikkiminen, ruualla eikä juomalla leikitä".
Kaikilla kerroilla lapsi siis ignoraa mut täysin, tai pelleilee edelleen, ehkä vielä korostaen.
Mulla alkaa palaa käämit. Tää ei ole ainoa asia mitä meillä ei todellakaan uskota. Kaikesta pitää suuttua ennen kun ne menevät jakeluun. Aina ei silloinkaan.
Kysyttäessä tietää että vesimukilla tai ruualla ei leikitä, tai että hiekkaa ei heitellä, tai että kaverin kädestä ei viedä tai että parvekkeelle ei mennä yksin. Mutta mikä siinä on että sit pitää uhmata ihan tosissaan?
Ja mikä tärkeintä miten ihmeessä tähän pitäis reagoida?