Miten te täydelliset äidit teette tässä tilanteessa melkein 2v kanssa?

Mulla meni kanssa hermot ruokien heittelyyn, ym tahalliseen huomionhakuiseen ärsyttämiseen. Muutin omaa käyttäytymistapaa tietoisesti niin, että lopetin kieltämisen lähes kokonaan. Jos poika esim, heitti lusikalla ruokaa lattialle, otin lusikan pois ja sanoin
No siitähän seurasi huuto, jonka jätin täysin huomiotta. Kun lapsi rauhottui, toistin saman ohjeen "käytä lusikkaa syömiseen", ja annoin lusikan takaisin pöydälle. Jos jouduin sanomaan samasta asiasta kolme kertaa, ruokailu loppui lapsen osalta siihen.
Tällä tavalla mentiin alle viikko, kun lapsi rauhottui silmissä. Nykyään ruokailu onnistuu useimmiten erittäin hyvin, tarpeeksi syötyään lapsi saattaa alkaa pelleillä, mutta silloin poistan pöydästä suoraan.

Toimii muihinkin tilanteisiin, meillä on käytössä paljon esim, istu nätisti pöydässä, lelujen paikka on lattialla, tai hiekka kuuluu maahan.

 

Niin minäkin toimin 2v:n kanssa, että muki vaan pois ja sitten kun lapsi rauhoittuu, selitetään että miksi näin. Samaten hiekkalaatikolta kannoin huutavan ja potkivan lapsen monta kertaa sisälle, kun ei sanomisesta uskonut että hiekkaa ei kavereitten päälle heitellä.
Muutaman kerran joutuu toistamaan, mutta sitten riittää kun sanoo että muistatko miten kävi viimeksi tms. muistuttaa että rangaistus oikeasti tulee. Oma maltti pitää säilyttää vaikka lapsi miten huutaisi ja potkisi.
*kiillottaa sädekehäänsä*

Mäkin liityn kiillottamaan. On oikeesti aika kiva tunne, kun lapsi tahallaan testaa, tuleeko rangaistus kuten on uhattu, ja pystyy moisen kokemuksen lapselleen tarjoamaan. Meillä kiellettiin parkkitalon päällä istuminen ja kerroin talon menevän jemmaan jos näin tehdään. Muksulla oikein silmät loistivat innosta, kun hän seuraavana päivänä ahterinsa talon päälle asetti ja katsoi mua "tee se, tee se" -ilmeellä. Talo läks, lapsi päästi teatraalisen lyhyen byää-itkun ja oli selvästi tyytyväinen, kun sanani pidin.

 

Jos pelleilee eikä usko ekaa kieltoa, muki pois. Mikä tässä on niin vaikeaa?????

Johdonmukaisena oleminen ja täydellinen äitiys on kaksi eri asiaa. Musta on vaikea käsittää, miksi ihmiset ensin menee tuollaiselle lässytyslinjalle --> lapsi ei usko tietenkään kun tietää ettei seurauksia ole --> itketään kuinka vai-ke-aa sen kanssa taas on.

 

Voisi ehkä olla viisasta olla menemättä lapsen vedätykseen mukaan ja olla kuin ei huomaisi mitään tai sitten vain otat heti leikin alettua mukin pois.

Ilmiselvästi lapsi on tottunut saamaan äidiltä tietyn reaktion ja toimii sitä odottaen.

Tärkeää on, että aikuinen pysyisi aikuisena eikä lähtisi leikkiin mukaan.

 

Lapsi testaa reaktioitas kuin pikku tutkija ja mitä suurempi pamaus sen parempi koetulos..

. Hyvin sanottu, niin totta kuin olla voi.