Miten te täydelliset äidit teette tässä tilanteessa melkein 2v kanssa?

Onks mulla joku hirviölapsi?

Sori, mut tää oli ihana..

No ei kai sentään. Koeta opetella hillitseen ensin itses, sitten se lapsenkin hillitseminen ehkä onnistuu helpommin! Tsemppiä! :hug:

Kiitos tsempeistä
Mä oon tosi äkkipikainen, mutta lapsen myötä paljon myötämielisempi, ennen kun räjähtää

 

Lapsi pyrkii hallitsemaan omia asioitaan omalla tavallaan. Se itsensä hallitseminen muuttuu kiusanteoksi silloin, kun lapsella ei ole luvallisia mahdollisuuksia hallita itseään.
Toisin sanoen lasta vahditaan joka sekunti ja joka asiasta minkä lapsi tekee seuraa vanhemman kommentti. Eli lapsella ei ole omaa aikaa ollenkaan.

Oho, no täytyykin antaa hälle omaa aikaa

Myös lapset tarvitsevat rauhaa leikkiä omissa oloissaan. Eikä tarkoita, että lapsi jätetään yksin ja valvomatta vaan esim. omassa huoneessa omat leikit ja itse kuuntelet ja salaa vahdit mitä lapsi tekee.
Tietty se lapsen oma tila on järjestty sellaiseksi, ettei vahinkoja pääse syntymään vaan lapsi voi olla siellä turvallisesti. Huomiooiden lelut ym..

No sit tarttee hommata isompi asunto. Asutaan kaksiossa, joten omaa huonetta ei ole. Mutta kyllä tuo saa rauhassa touhuta, mutta ei touhua.

Ilmeisesti teillä kuitenkin kaksi huonetta? Mene sinä toiseen huoneeseen ja lapsi toiseen. Itse "käsken" lapsen leikkimään omaan huoneeseensa kun aloittaa temppuilun. Kaikki kaksivuotiaat osaavat tuon äidin pyörittämisen ja silloin lapsi vain kertoo omalla tavallaan omasta tilantarpeestaan. Meillä lapsi ollut erittäin tyytväinen jäädessään itsekseen leikkimään ja touhuamaan omiaan ja ollut erittäin helpottuneen oloinen...sitten saattaakin vierähtää jopa pari tuntia kun lapsi vain leikkii omineen

 

ekan kanssa tahkoessa tuli aikoinaan vetästyä viilit keittiön seinään, mutta nyt kolmannen kanssa on rennompaa..

 

Lapsi pyrkii hallitsemaan omia asioitaan omalla tavallaan. Se itsensä hallitseminen muuttuu kiusanteoksi silloin, kun lapsella ei ole luvallisia mahdollisuuksia hallita itseään.
Toisin sanoen lasta vahditaan joka sekunti ja joka asiasta minkä lapsi tekee seuraa vanhemman kommentti. Eli lapsella ei ole omaa aikaa ollenkaan.

Oho, no täytyykin antaa hälle omaa aikaa

Myös lapset tarvitsevat rauhaa leikkiä omissa oloissaan. Eikä tarkoita, että lapsi jätetään yksin ja valvomatta vaan esim. omassa huoneessa omat leikit ja itse kuuntelet ja salaa vahdit mitä lapsi tekee.
Tietty se lapsen oma tila on järjestty sellaiseksi, ettei vahinkoja pääse syntymään vaan lapsi voi olla siellä turvallisesti. Huomiooiden lelut ym..

No sit tarttee hommata isompi asunto. Asutaan kaksiossa, joten omaa huonetta ei ole. Mutta kyllä tuo saa rauhassa touhuta, mutta ei touhua.

Ilmeisesti teillä kuitenkin kaksi huonetta? Mene sinä toiseen huoneeseen ja lapsi toiseen. Itse "käsken" lapsen leikkimään omaan huoneeseensa kun aloittaa temppuilun. Kaikki kaksivuotiaat osaavat tuon äidin pyörittämisen ja silloin lapsi vain kertoo omalla tavallaan omasta tilantarpeestaan. Meillä lapsi ollut erittäin tyytväinen jäädessään itsekseen leikkimään ja touhuamaan omiaan ja ollut erittäin helpottuneen oloinen...sitten saattaakin vierähtää jopa pari tuntia kun lapsi vain leikkii omineen

No on kaksi huonetta, toisessa on sängyt ja sielä ei leikitä, ja toisessa kaikki lelut ja aikuistenkin aktiviteetit. Eli meenkö mä sänkyyn sit makoilemaan ja annan ton touhuta olkkarissa? En uskalla. Toi kiipee kirjahyllyynkin ja hakkaa telkkaria (onneks sentään putkimalli) kaikella mitä käsiinsä saa, vaikka kieltäisin. Joten onkohan sittenkään turvallista?

 

Meillä on tilaa ihan yllinkyllin, omat huoneet jokaiselle ym. Kaikin mokomin lapsi saa leikkiä itseksensä, en näe siinä mitään yhteyttä uhmaillun ja temppuiluun.
Kaikki eivät viihdy yksin leikeissään.

 

Lapsi pyrkii hallitsemaan omia asioitaan omalla tavallaan. Se itsensä hallitseminen muuttuu kiusanteoksi silloin, kun lapsella ei ole luvallisia mahdollisuuksia hallita itseään.
Toisin sanoen lasta vahditaan joka sekunti ja joka asiasta minkä lapsi tekee seuraa vanhemman kommentti. Eli lapsella ei ole omaa aikaa ollenkaan.

Oho, no täytyykin antaa hälle omaa aikaa

Myös lapset tarvitsevat rauhaa leikkiä omissa oloissaan. Eikä tarkoita, että lapsi jätetään yksin ja valvomatta vaan esim. omassa huoneessa omat leikit ja itse kuuntelet ja salaa vahdit mitä lapsi tekee.
Tietty se lapsen oma tila on järjestty sellaiseksi, ettei vahinkoja pääse syntymään vaan lapsi voi olla siellä turvallisesti. Huomiooiden lelut ym..

No sit tarttee hommata isompi asunto. Asutaan kaksiossa, joten omaa huonetta ei ole. Mutta kyllä tuo saa rauhassa touhuta, mutta ei touhua.

Ilmeisesti teillä kuitenkin kaksi huonetta? Mene sinä toiseen huoneeseen ja lapsi toiseen. Itse "käsken" lapsen leikkimään omaan huoneeseensa kun aloittaa temppuilun. Kaikki kaksivuotiaat osaavat tuon äidin pyörittämisen ja silloin lapsi vain kertoo omalla tavallaan omasta tilantarpeestaan. Meillä lapsi ollut erittäin tyytväinen jäädessään itsekseen leikkimään ja touhuamaan omiaan ja ollut erittäin helpottuneen oloinen...sitten saattaakin vierähtää jopa pari tuntia kun lapsi vain leikkii omineen

No on kaksi huonetta, toisessa on sängyt ja sielä ei leikitä, ja toisessa kaikki lelut ja aikuistenkin aktiviteetit. Eli meenkö mä sänkyyn sit makoilemaan ja annan ton touhuta olkkarissa? En uskalla. Toi kiipee kirjahyllyynkin ja hakkaa telkkaria (onneks sentään putkimalli) kaikella mitä käsiinsä saa, vaikka kieltäisin. Joten onkohan sittenkään turvallista?

Eihän se ole kuin järjestely kysymys. Makuuhuone olis vaan lapselle turvallisempi paikka leikkiä, tai sitten vaikka eteiseen järjestät jotakin? Mut silleen se on tehtävä, että lapsellakin on ihan omaa rauhaa ja mahdollisuus olla yksin, ilman, että koko ajan joku seuraa silmä kovana mitä tapahtuu. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos sulla olisi henkivartija kokojan vahtimassa jokaista liikettäsi? Ei kivalta pidemän päälle?
Ja kuulostaa kyllä siltä, että teillä hieman ahdasta, jos ei löydy omaa rauhallista tilaa edes lapselle.
Kannattaa ehkä käyttää aikaa miettimiseen kuinka saada kodista niin turvallinen, että lapsen voi antaa leikkiä rauhassa...

 

Ihan avausviestiin kommentoin: Itse olen sanonut lapselle esim tuollaisessa vesimukitilanteessa että "Aijai, nyt tuli iso sotku!" todella pettyneen oloisena. Tyttö siihen kauhistuneena: "Joo! Nyt tuli sotku! Siivotaan!" ja käy hakemassa rätin. Seuraavalla kerralla olen muistuttanut; sanon, että jos muki kaatuu, niin tulee taas iso sotku. Tyttö on ymmärtänyt olla leikkimättä mukin kanssa. Jos silti jatkaa jotain "pahan" tekoa vaikka tietää sen ärsyttävän mua niin kyse on huomionhakemisesta. Silloin kannattaa antaa huomiota, keksiä mikä on ongelmana, mitä lapsi yrittää kertoa muttei osaa.

 

Ei tollanen pelleileminen lapselta oo mistään kotosin. Jos ei uskota, niin muki pois ja olkoon ilman. Kyllä hän sitten varmasti juo kunnolla ja nätisti kun on jano.

Nojoo, ei paljon auta kun siinä vaiheessa kun olen ottanut heti veke, niin seuraalla kerralla ei tehdä muuta kun kipataan ympäri heti kättelyssä.
Siis ettei ehdi kyllä aina ees ottamaan veke mukia.

Siirry nokkamukiin vähäksi aikaa. Ja sano lapselle, että joutuu juomaan vauvojen mukista niin kauan, että osaa juoda nätisti isojen lasten mukista.

 

Ihan oikeesti mammat! Ihan eikö kukaan tunnista täysin normaalia

 

Ihan oikeesti mammat! Ihan eikö kukaan tunnista täysin normaalia

UHMAIKÄISTÄ!

Jatkat vaan sitä mitä teetkin ja pidät pokkas ja hermos kurissa. Ajalla se menee, ei muulla!

 

Laita lapsi itse siivoamaan sotkunsa ja hiekkalaatikolle ei ole asiaa vähään aikaan, jospa se lapsi unohtais sen heittelyn.
Joskus lapsi alkaa kiusaamaan tahallaan äitiä asioista, joista joutuu huomauttamaan lapselle usein. Lapsi alkaa pompottamaan äitiä, kun huomaa miten äidiltä palaa käämit ja se on lapsen oma hauska leikki. Kierre pitää katkaista jotenkin.

Mutta mä en tajua miten? Siis tätä on havaittavissa, semmosta tahallaan ärsyttämistä.
Ja sitä huomion hakemista. Mutta miksi, tuo saa tosi paljon huomiota muutenkin.

Onks lapsi väsynyt, onko sillä kuuma tai muusta syystä huonolla tuulella? Ihan samoin itsekin saattaa silloin heittäytyä "lapseksi" ja alkaa nalkuttaa tai muuten haastaa riitaa miehen kanssa.

Mutta tossa tilanteessa ei itse pidä alentua lapsen tasolle ja tehdä siten toisen ärsyttämisestä leikin.

Jee syyhän löytyy juuri noista aina jonku mielestä Ilmankos lapset kiukuttelee turhasta ku vanhemmat on ihan lapsia

Siis täh, en ymmärrä kommenttiasi. "Juuri noista aina"? Kuka niin on väittänyt paitsi sinä itse?!

 

NIITTAA SE REPPUU

 

Ihan avausviestiin kommentoin: Itse olen sanonut lapselle esim tuollaisessa vesimukitilanteessa että "Aijai, nyt tuli iso sotku!" todella pettyneen oloisena. Tyttö siihen kauhistuneena: "Joo! Nyt tuli sotku! Siivotaan!" ja käy hakemassa rätin. Seuraavalla kerralla olen muistuttanut; sanon, että jos muki kaatuu, niin tulee taas iso sotku. Tyttö on ymmärtänyt olla leikkimättä mukin kanssa. Jos silti jatkaa jotain "pahan" tekoa vaikka tietää sen ärsyttävän mua niin kyse on huomionhakemisesta. Silloin kannattaa antaa huomiota, keksiä mikä on ongelmana, mitä lapsi yrittää kertoa muttei osaa.

Meillä on niin verbaalisesti lahjakas tyttö että se kyllä osaa kertoa mikä on hätänä. Mutta tuossa tilanteessa ei kerro. Mä en vaan jaksa aina lässyttää.. siis kun monesti nätisti sanoo, niin alkaa keittää kun ei koskaan mene perille.

 

Ei tollanen pelleileminen lapselta oo mistään kotosin. Jos ei uskota, niin muki pois ja olkoon ilman. Kyllä hän sitten varmasti juo kunnolla ja nätisti kun on jano.

Nojoo, ei paljon auta kun siinä vaiheessa kun olen ottanut heti veke, niin seuraalla kerralla ei tehdä muuta kun kipataan ympäri heti kättelyssä.
Siis ettei ehdi kyllä aina ees ottamaan veke mukia.

Siirry nokkamukiin vähäksi aikaa. Ja sano lapselle, että joutuu juomaan vauvojen mukista niin kauan, että osaa juoda nätisti isojen lasten mukista.

Tää vois toimia, sillä kantta ei missään nimessä sais olla hänen mukissaan. Pullosta ei oo koskaan juonut, joten siihen ei voi siirtyä.

 

NIITTAA SE REPPUU

What?!?

 

Ihan avausviestiin kommentoin: Itse olen sanonut lapselle esim tuollaisessa vesimukitilanteessa että "Aijai, nyt tuli iso sotku!" todella pettyneen oloisena. Tyttö siihen kauhistuneena: "Joo! Nyt tuli sotku! Siivotaan!" ja käy hakemassa rätin. Seuraavalla kerralla olen muistuttanut; sanon, että jos muki kaatuu, niin tulee taas iso sotku. Tyttö on ymmärtänyt olla leikkimättä mukin kanssa. Jos silti jatkaa jotain "pahan" tekoa vaikka tietää sen ärsyttävän mua niin kyse on huomionhakemisesta. Silloin kannattaa antaa huomiota, keksiä mikä on ongelmana, mitä lapsi yrittää kertoa muttei osaa.

Meillä on niin verbaalisesti lahjakas tyttö että se kyllä osaa kertoa mikä on hätänä. Mutta tuossa tilanteessa ei kerro. Mä en vaan jaksa aina lässyttää.. siis kun monesti nätisti sanoo, niin alkaa keittää kun ei koskaan mene perille.

Tunteita lapsen on vaikea nimetä kun moni aikuinenkaan ei tunnista omia tunteitaan, saati, että osaisi ne nimetä.

 

NIITTAA SE REPPUU

What?!?

NIITTAA SE

 

Ihan avausviestiin kommentoin: Itse olen sanonut lapselle esim tuollaisessa vesimukitilanteessa että "Aijai, nyt tuli iso sotku!" todella pettyneen oloisena. Tyttö siihen kauhistuneena: "Joo! Nyt tuli sotku! Siivotaan!" ja käy hakemassa rätin. Seuraavalla kerralla olen muistuttanut; sanon, että jos muki kaatuu, niin tulee taas iso sotku. Tyttö on ymmärtänyt olla leikkimättä mukin kanssa. Jos silti jatkaa jotain "pahan" tekoa vaikka tietää sen ärsyttävän mua niin kyse on huomionhakemisesta. Silloin kannattaa antaa huomiota, keksiä mikä on ongelmana, mitä lapsi yrittää kertoa muttei osaa.

Meillä on niin verbaalisesti lahjakas tyttö että se kyllä osaa kertoa mikä on hätänä. Mutta tuossa tilanteessa ei kerro. Mä en vaan jaksa aina lässyttää.. siis kun monesti nätisti sanoo, niin alkaa keittää kun ei koskaan mene perille.

Tunteita lapsen on vaikea nimetä kun moni aikuinenkaan ei tunnista omia tunteitaan, saati, että osaisi ne nimetä.

No totta tämäkin.
Otan ja rauhotun, ja koitan selittää taas tuhannennen kerran lapselle näitä juttuja. Ja koitan olla rauhallisempi ja selkeämpi.

Mä vaan joudun tekemään kauheesti sen eteen, kun en normaalistikkaan ole mikään kärsivällinen ihminen. Enkä jaksa selitellä kaikkea.

 

NIITTAA SE REPPUU

What?!?

NIITTAA SE

En mä tajua vieläkään.. Onko tää joku sairas läppä?

 

NIITTAA SE REPPUU

What?!?

NIITTAA SE

En mä tajua vieläkään.. Onko tää joku sairas läppä?

EI OO

 

NIITTAA SE REPPUU

What?!?

NIITTAA SE

En mä tajua vieläkään.. Onko tää joku sairas läppä?

EI OO

No selitäppä vähän mitä tää tarkottaa sit?

 

Valitettavasti ihan normaalia 2v. touhua. Jos nyt jo olet noin väsynyt temppuiluun niin kuinkakohan jaksat 4v, 6v jne uhmat... En tarkoita, että tuollainen pitäisi hyväksyä, ihmettelen vain...

Meillä lähtee myös muki pois saman tien kun huomaan jotain hässäkkää pöydässä, ja pistän itse siivoamaan jos vahinko on jo tapahtunut.

 

Ihan avausviestiin kommentoin: Itse olen sanonut lapselle esim tuollaisessa vesimukitilanteessa että "Aijai, nyt tuli iso sotku!" todella pettyneen oloisena. Tyttö siihen kauhistuneena: "Joo! Nyt tuli sotku! Siivotaan!" ja käy hakemassa rätin. Seuraavalla kerralla olen muistuttanut; sanon, että jos muki kaatuu, niin tulee taas iso sotku. Tyttö on ymmärtänyt olla leikkimättä mukin kanssa. Jos silti jatkaa jotain "pahan" tekoa vaikka tietää sen ärsyttävän mua niin kyse on huomionhakemisesta. Silloin kannattaa antaa huomiota, keksiä mikä on ongelmana, mitä lapsi yrittää kertoa muttei osaa.

Meillä on niin verbaalisesti lahjakas tyttö että se kyllä osaa kertoa mikä on hätänä. Mutta tuossa tilanteessa ei kerro. Mä en vaan jaksa aina lässyttää.. siis kun monesti nätisti sanoo, niin alkaa keittää kun ei koskaan mene perille.

Tunteita lapsen on vaikea nimetä kun moni aikuinenkaan ei tunnista omia tunteitaan, saati, että osaisi ne nimetä.

No totta tämäkin.
Otan ja rauhotun, ja koitan selittää taas tuhannennen kerran lapselle näitä juttuja. Ja koitan olla rauhallisempi ja selkeämpi.

Mä vaan joudun tekemään kauheesti sen eteen, kun en normaalistikkaan ole mikään kärsivällinen ihminen. Enkä jaksa selitellä kaikkea.

Kaikkia asioita lapselle ei tuon ikäisenä tarvisekaan selitellä. Toiset asiat on vaan sellaisia, joita totellaan ilman selittelyä. mm. lapåsen turvallisuuteen liittyvät asiat. Toki myöhemmin voi perustella, mutta lapsi ei ymmärrä kuin sen hetken mitä elää.
Toivon voimia sinulle ja kyllä lapset onneksi kasvavat. Sitä on vaan välillä niin väsynyt jokapäiväiseen kieltämiseen ja komentamiseen muistamatta, että eräänä päivänä se lapsi on aikuinen. Eli ei tuota ikuisuuksia kestä ja menee ohi "hetken" päästä. Tuossa tilanteessa asioita ei vain tule ajatelleeksi vaan nuo hetket tuntuvat ikuisuudelta, joka ei lopu ikinä, mutta kyllä se ohi menee

 

NIITTAA SE REPPUU

What?!?

NIITTAA SE

En mä tajua vieläkään.. Onko tää joku sairas läppä?

EI OO

No selitäppä vähän mitä tää tarkottaa sit?

NIITTAA SE

 

Lapsi ymmärtää tosi hyvin puhetta, mutta ei jaksa välittää asioista.
Saatan sanoa esim vesimukin kanssa pelleilystä monta kertaa päivän aikana. Ja aina ne on pitkin lattioita.
Lapsi tekee tätä tahallaan. Siis katsoo mua, irvistää ja kääntää mukin ylösalaisin. Tämä toistuu, ja mä en enää tajua mitä teen väärin.

Ensin sanon nätisti pari kertaa että "ei leikitä vesimukilla, se kaatuu" seuraavalla kerralla vähän ehkä jyrkemmin "lopeta se mukilla leikkiminen"
Sitä seuraavalla kerralla ääni korottuu parilla desibelillä ja sanon esim. "Nyt loppu se leikkiminen, ruualla eikä juomalla leikitä".
Kaikilla kerroilla lapsi siis ignoraa mut täysin, tai pelleilee edelleen, ehkä vielä korostaen.

Mulla alkaa palaa käämit. Tää ei ole ainoa asia mitä meillä ei todellakaan uskota. Kaikesta pitää suuttua ennen kun ne menevät jakeluun. Aina ei silloinkaan.

Kysyttäessä tietää että vesimukilla tai ruualla ei leikitä, tai että hiekkaa ei heitellä, tai että kaverin kädestä ei viedä tai että parvekkeelle ei mennä yksin. Mutta mikä siinä on että sit pitää uhmata ihan tosissaan?

Ja mikä tärkeintä miten ihmeessä tähän pitäis reagoida?

Vastaan nyt suoraan lukematta ketjua yhtään, tosin en myöskään pidä itseäni täydellisenä äitinä.

Mutta vastaavan kuuloisessa tilanteessa meillä on otettu muki pois heti kun "leikkiminen" on alkanut.
Mukissa on myös hyvin vähän sitä juotavaa joten suurtaa määrää ei tarvitse pöydältä siivoilla.

Hän hakee huomiota, ja sen myös saa. Eli kun tosiaan huomaat että leikkiminen alkaa ota muki heti pois, sano kerran tiukasti EI, mutta ei mitään muuta sen jälkeen vaan jatkatte sitä mitä olitte muuten tekemässä.