Miten te muut lapsettomat olette" kestäneet" ystävienne raskaudet?

[Marraskuinen28]

Elikkä olen 34-vuotias rouva,ja kahden tytön äiti.Toinen nykyisen miehen 9-vuotias ja toinen oma 6-vuotias-mutta mun tyttöjä molemmat..<3

Tämän nykyisen miehen kanssa ollaan yritetty saada raskautta aikaan nyt sen maagiset 12kk,ja käytiin tän kuun alussa yksityisellä gyntsalla,joka totesi uä:n kautta-että en ainakaan tässä kierrossa kypsytä munasoluja..=(
Lähete lähti hormooni-ynnä lapsettomuuspolille..että aikaa tähän saa varata-mikä ei yllätys.

Vaikka mun lapsettomuus on sekundääristä,on silti haavoitettu ja masentunut olo.Että eikömusta oo mihinkään,ja onko ukkoa ja mua edes tarkoitettu pariksi.Ja mitä jos se dumppaa mut..jne.tän takia.=( Tiedän,masentuneen ihmisen ajatuksia.

Sain sitten eilen kuulla että ystävätär on raskaana 13sta viikolla,menin kylään ja sain kuulla iloisen uutisen.Olen tottakait onnellinen hänen puolestaan,mutta itkin koko matkan autossa kotiin.
Tuntui niin kurjalle..varsinkin kun ollaan yritetty lasta vähän niinkuin yhtä aikaa.Ja tietysti tällä tärppäsi jo kierrosta nro 3.

Yritän kovasti olla olemati katkera,enkä itse raskaudesta olekkaan(eihän se minun vauva ole..),mutta kun on se raskas tunne että..mikään ei onnistu..ja miksi se raskautuminen on m u i l l e niin helppoa.??Kirsikkana kakussa on se että pääsen sylikummiksi ensi la serkun tytölle.Nekin raskautu kuukauden päässä häistä.Niimpäniin.

 

["vieras"]

Erittäin huonosti, paha masennus vaivaa. Sekundääristä lapsettomuutta takana nyt 4v...

 

["vieras"]

No olen ehkä vähän jäävi kommentoimaan, kun 2 omaa lasta ja molemmat saaneet alkunsa helposti. Mutta en oikein ymmärrä ongelmaasi, enkä ainakaan sitä, että vertaat itseäsi lapsettomiin. Ethän sinä ole lapseton, vaan sinulla on kaksi ihanaa tytärtä siellä kotonasi, joihin keskittyä. Sitä paitsi jos yritystä takana (vasta) vuosi, ei ole poissuljettua, ettäkö vielä saisit, hyvinkin helpolla, lapsen. Se, että tässä kierrossa et ovuloi, ei kuulosta vielä miltään vakavalta lapsettomuutta aiheuttavalta syyltä. Ei sitä aina jokaisessa kierrossa ovuloi.

Pää pystyyn!

 

["vieras"]

Ihan jees kestän ja osaan iloita muiden onnesta. Vähän outo silleen, etten juuri kateutta mistään muustakaan ole tuntenut tai ainakaan tunnistanut koskaan muita kohtaan.

En vaan koskaan ole ymmärtänyt teitä, joilla on edes se yksikin lapsi jo ja silti otetaan toisten raskaudet surulla vastaan.
Kun itse olisin aivan taivaassa siitä yhdestäkin.. muutamien keskenmenojen ja muiden ikävien komplikaatioiden jälkeen olen alkanut hyväksymään tilanteeni ehkä liiankin hyvin? Kummilapsia löytyy ja hoitolapsia olisi tulossa jonoksi asti.. joskus joudun kieltäytymään, koska helposti lapsetonta ruvetaan pitämäään automaattisesti "aina valmiina hoitajaksi" tyyppinä. Sitten olen itsekäs jos ei sovi?! Justjust.

Ei kaikille suoda lapsia. Sen kuuluu mennä niin varmaankin. Olen myös luvannut miehelleni olla liikaa murehtimatta, koska se vaikeuttaa yhteiseloamme pitemmän päälle. Voimme keskittyä sitten kaikkeen muuhun lasten sijaan. Enkä tippaakaan aio tuntea huonoa omaatuntoa mistään, vaikka joskus kuuleekin miten helppoa se onkaan ilman lapsia. Tietäispä vaan mitä sen eteen on itketty ja yritetty..

 

["klö"]

Tuo sekundäärinen lapsettomuus onkin kyllä hankala homma. Kuten täälläkin parista kommentista jo huomaa, niin sen kipuja ei läheskään aina ymmärretä vaan ajatellaan nimenomaan "mitä se valittaa, jos sillä jo kuitenkin lapsi on". Ei siis kuulu samaan kategoriaan kuin täysin lapsettomat, mutta ei kuulu niihinkään, jotka saavat haluamansa lapsimäärän täyteen omin avuin. Toivottavasti asiasta puhuttaisiin enemmän, niin ihmisten ymmärrys lisääntyisi eivätkä sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsivät joutuisi kuuntelemaan noita tökeröitä töksäyttelyjä siitä, kuinka pitäisi olla onnellinen siitä mitä on. Eikö näiden töksäyttelevien ihmisten olisi sitten sama mennä täysin lapsettomillekin sanomaan, että olisit nyt onnellinen siitä että sulla on mies/työ/kissa/koira/kultakala.

Tsemppiä!

 

[aiheen vierestä]

Menee vähän aiheen vierestä, mutta meillä oli miehen kanssa useita lapsia ennestään, jotka tulleet erittäin helposti. Raskaus alkoi 21. yrityskierroksella. Ikää oli tuolloin 37.

Että toivoa on teillä hyvinkin vielä.

 

[aiheen vierestä]

Menee vähän aiheen vierestä, mutta meillä oli miehen kanssa useita lapsia ennestään, jotka tulleet erittäin helposti. Raskaus alkoi 21. yrityskierroksella. Ikää oli tuolloin 37.

Että toivoa on teillä hyvinkin vielä.

Olipa selkeästi ilmaistu Meidän yhteisen lapsen yritys kesti siis tuon 21 kiertoa.

 

[ymmärrän täysin]

Huonosti. Tai no mulla ongelmana ei ole raskautuminen, vaan keskenmenot/tuulimunat. Edellisen km:n jälkeen jopa piilottelin kaupassa kun huomasin sattumalta erään viimeisillään raskaana olevan tutun hyllyjen välistä. En vaan jaksanut näyttää iloista naamaa ja onnitella kun oma sydän oli jälleen kerran revitty riekaleiksi.

 

[Marraskuinen28]

No mullakin taustalla yksi kohtukuolema ja sitten keskiraskauden keskenmeno vk 19.Jälkimmäisen aiheutti emätintulehdus jota virheellisesti hoidettiin hiivana.Tuohon kohtukuolemaan ei ikinä löydetty syytä.Nämä siis ex-miehen kanssa.

Olen erittäin kiitollinen tyttäristäni.Ja kait sitten" ahne" kun himoitsen vielä kolmatta.=) Mutta,mutta eipä tässä auta kuin yrittää,ja katsoa huomispäivään.Vaikka paskalle tuntuukin.Jahka ny pääsis tutkimuksiin..

 

["TMV"]

Kohtalaisesti, sanotaan vaikka näin. Toki kirpaisi ajatella, että muille raskaaksi tuleminen tuntui olevan niin paljon helpompaa, mutta se oli enemmän haikeutta päästä samaan tilanteeseen itsekin. Sellaista tuntua elämän epäreiluudesta... Ei siinä niinkään ihmisille tullut oltua katkera - eihän sitä kenellekään muulle toivoisi lapsettomuutta - mutta välillä suretti ja vihastuttikin se, ettei itse pystynyt samaan. Mielestäni se on ihan luonnollista.

Kun kolmen vuoden jälkeen tulin lopulta hoidoilla raskaaksi, olo helpotti saman tien... Onneksi pääsimme noinkin "vähällä", pitemmän päälle tilanne olisi varmasti käynyt raskaammaksi ja jättänyt syvemmät jäljet.

Pahinta mielestäni oli se, ettei voinut tietää tuleeko lapsettomuudesta kärsimään vuoden, pari vai kymmenen vuotta, vai kenties loppuelämänsä. Aina joutui miettimään, tuleekohan meille koskaan lasta. Jotenkin onnistuin kuitenkin kehittämään itselleni asenteen, että katsotaan vähän kerrallaan, ehkä vuodenkin kuluttua meidän tilanne on ihan toinen. Siis ihan tietoisesti yritin olla miettimättä asioita liian pitkälle eteenpäin, ainakin niin usein kuin mahdollista.

Jaksamista, toivottavasti kaikki vielä kääntyy parhain päin!

 

[Sekundääri lapseton]

Itselläni yksi luomulapsi. Toista tehtiinkin sitten 7 vuotta ja sai alkunsa IVF hoidoilla. Tie oli pitkä ja raskas. Mutta kertaakaan ei tullut pahaa mieltä tai katkeruutta muiden edes ystävien raiskauksista vaikka yksi ystävä teki 4 lasta tussa välissä! En ole muutenkaan koskaan kenellekään kateellinen tms.

Ihmetystä lähinnä aiheutti se, että jotkut odottajat eivät kertoneet minulle raskaudestaan kun luulivat että jotenkin loukkaannuin tai kadehdin heidän rakkauttaan. Oikeastaan minua loukkasi siinä se, että he luulivat että kadehdin eli luulivat vastoin tietoa ettei asia ole niin... Harmittelen muutenkin usein sitä että ihmiset luulevat kaikkea älytöntä mitä toisen mielessä muka liikkuu...

 

["vieras"]

[QUOTE="klö";28086376]Tuo sekundäärinen lapsettomuus onkin kyllä hankala homma. Kuten täälläkin parista kommentista jo huomaa, niin sen kipuja ei läheskään aina ymmärretä vaan ajatellaan nimenomaan "mitä se valittaa, jos sillä jo kuitenkin lapsi on". Ei siis kuulu samaan kategoriaan kuin täysin lapsettomat, mutta ei kuulu niihinkään, jotka saavat haluamansa lapsimäärän täyteen omin avuin. Toivottavasti asiasta puhuttaisiin enemmän, niin ihmisten ymmärrys lisääntyisi eivätkä sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsivät joutuisi kuuntelemaan noita tökeröitä töksäyttelyjä siitä, kuinka pitäisi olla onnellinen siitä mitä on. Eikö näiden töksäyttelevien ihmisten olisi sitten sama mennä täysin lapsettomillekin sanomaan, että olisit nyt onnellinen siitä että sulla on mies/työ/kissa/koira/kultakala.

Tsemppiä![/QUOTE]

En vaan suostu olemaan samaa mieltä.

Ihmiset, jotka eivät saa ollenkaan lapsia, ovat täysin eri asia kuin ihmiset, jotka eivät saa ihan niin montaa lasta kun halusivat.

Kokonaan lapsettomilta ihmisiltä evätään koko "lapsiperhemaailma" niin sanotusti. He eivät pääse kokemaan koskaan syntymän ihmettä, kokemaan vauvavuosia, seuraamaan koulunkäyntiä ja näe oman lapsen kasvavan. Elämä lapsiperheenä ON todella erilaista kuin elämä kahden aikuisen kesken. Kokonaan lapsettomat jäävät siitä kokonaan paitsi.

Kun taas ihmiset, jotka eivät saa sitä kolmatta.. Noh, voi harmi. Keskity niihin kahteen.

Lapsellista verrata sitä mieheen/työhön/kissaan/koiraan/kultakalaan...