Miten sietää appiukkoa joka arvostelee koko ajan lastenkasvatuksessa?!

[kyrpiintynyt miniä]

Onko kellään muulla lähipiirissä ihmistä joka on AINA neuvomassa ja arvostelemassa sun lasten kasvatusta? Onpa "kiva" nähdä häntä tai kyläillä kun tietää mitä se koko ajan ajattelee, että lapsi on hemmoteltu jos se saa uhmakohtauksen tms. käyttäytyy niinkuin muutkin ikäisensä lapset. Olen kysynytkin häneltä että onko hän paljonkin lasten kanssa tekemisissä kun tuntuu tietävän kovin paljon, niin "kaksi lasta on aikoinaan kasvattanut". Just. Sehän tekee hänestä asiantuntijan kun on kolmekymmentä vuotta sitten ollut pienten lasten isä joka on käynyt kotona vain kääntymässä. Muutenkin kasvatusmetodit on tänään aika lailla erilaiset kuin 70-luvulla.
Tänäänkin sain kuulla että minun pitäisi antaa lapsen huutaa eikä olla aina ottamassa syliin, kyseessä siis 1-vuotias lapsi (!!) joka kitisi jo väsymystään ja nälkäänsä. Kerroin hänelle että lapsella on jo väsy ja nälkä, ja että tottakai otan syliin jos lapsi huutaa. Ja kettuili vielä ettei vaan lapsista tule semmosia että vielä yhdeksänkymppisenäkin pitää olla perunat kuorimassa lautaselle...Kuorin nimittäin siinä tälle 1-vuotiaalle omenan, ilmeisesti olisi pitänyt antaa kuorimaveitsi hänelle käteen että kuorippa itse.
Ilmeisesti poikia pitää karaista jo pienestä pitäen ettei saa itkeä, ilmankos hänen poikansa on vaikea näyttää minulle tunteitaan ja puhua niistä, ja muutenkin on kasvattanut omasta pojastaan perfektionistin joka ei ole tyytyväinen melkeinpä mihinkään, alanko MINÄ vastaavasti arvostelemaan hänen kasvatustaan?!? Saanko?!

Voi kiesus, hyvät neuvot ovat tarpeen ettei tule pian ruumiita.

 

[JESS]

kerrankin appiukkoa haukutaan, aina anopit saa kuulla kunniansa. mulla kanssa vähemmän mukava appi, mutta sitäkin ihanampi anoppi!

 

[liisa lapamato]

Mä toimin ihan niin että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mun mamma jakelee auliisti neuvojaan, juuri tuollaista samaa. Ja AINA muistaa kertoa kuinka mun serkun poika on niiiin tyytyväinen vauva kun hän ei koskaan ole tissiä saanutkaan..ei varmaan tarvi edes kertoa että meillä on imetetty allerginen lapsi...

Mun äiti on myös erikoisen hyvä neuvoja...ja on niitä muitakin.

Eli neuvoni on että luota itsees äläkä anna niiden narinoiden tarttua ittees. Tsemppiä

 

[kyrpiintynyt miniä]

Mun oma äitini taas on ihana; ei arvostele eikä neuvo, on vaan henkisenä tukena kaikissa tilanteissa, myös niissä kun lapset ei ole vain nätisti hiljaa. Arvostan äitiä siinä ihan hirveesti, se antaa mun tehdä asiat omalla tavallani eikä puutu. Tyhmähän se on kun miniäänsä arvostelee, minähän sen lapsenlapset kasvatan, sen pitäis olla meidän vanhempien tukena eikä meitä vastaan. Varmaan annan lapset sinne hoitoon tai kylään, olkoot sitten ilman ihanien lastenlasten seuraa.

 

[liisa lapamato]

Mun oma äitini taas on ihana; ei arvostele eikä neuvo, on vaan henkisenä tukena kaikissa tilanteissa, myös niissä kun lapset ei ole vain nätisti hiljaa. Arvostan äitiä siinä ihan hirveesti, se antaa mun tehdä asiat omalla tavallani eikä puutu. Tyhmähän se on kun miniäänsä arvostelee, minähän sen lapsenlapset kasvatan, sen pitäis olla meidän vanhempien tukena eikä meitä vastaan. Varmaan annan lapset sinne hoitoon tai kylään, olkoot sitten ilman ihanien lastenlasten seuraa.

Kostat lapsille kun et tule toimeen appiukon kanssa...?

Mä olen ainakin ajatellut niin että mammani mielipiteet ei oikeasti muuta mitään, mun ei ole pakko niin tehdä kun hän sanoo.
Ja mun appiukko on myös täynnä mielipiteitä...silti hän ja anoppi hoitaa meidän lapsia kun me ollaan töissä

 

[..]

Ei mitenkään. Toi on todella raivostuttavaa. Oot vaan niin vähän tekemisissä kuin mahdollista, niin joskus voi olla sit jopa mukavia yhteisiä hetkiä

 

[kyrpiintynyt miniä]

liisa: no en aio kostaa lapsille, ehkä hetken katkeruudessa piehtaroituani ajattelin noin...Mutta fakta on se ettei he edes halua hoitaa lapsia kun eivät ole sitä kertaakaan pyytäneet. Harmittaa vain lasten puolesta että tämä hankaloittaa hyvien suhteiden ylläpitoa heidän isovanhempiinsa! Pianhan lapsetkin kasvettuaan alkaa hoksaamaan että ukille ei kelpaa mikään muu kuin paras suoritus joka asiassa.

Koitan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mutta ei se helppoa ole kun ei koskaan kuule mitään positiivista lapsista! Ihasteluakin olisi mukava kuulla joskus mutta ei...aina vaan "hyvää" tarkoittavia neuvoja.