E
siis minä en koe mitään hankalaksi vaan ainoastaan kommentoin noita entisen kotiäidin vinkkejä!!
esim laitapa 4 pientä vilkasta juoksentelemaan itsensä väsyksiin jossain kauppakeskuksessa...
Tietty nuo päivänpiristykset kannattaa valita lasten mukaan. Itse en tällä hetkellä lähtisi yksin kaikkien kolmen kanssa ihan huvitusmielessä kaupungille tai kauppakeskuksiin, mies jos on mukana tai joku muu kaveri niin tuo käy jo huvituksestakin. Mutta näin yksikseni hoidan siellä vain ns pakolliset jutut ja mielummin liikutaan lasten kanssa leikkipuistoissa tms ja luonnossa ihan yleensä, tavataan kavereita ja kutsutaan kotiin vieraita.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="eee";24179304]No mä en jaksais kauaa kotiäitinä ollakaan. Työnteko ja opiskelu on sentään kivaa.[/QUOTE]
Noni, sitten kannattaa ne lapset jättää tekemättä =)
Noni, sitten kannattaa ne lapset jättää tekemättä =)
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";24179309]Noni, sitten kannattaa ne lapset jättää tekemättä =)[/QUOTE]
Moniko sanoo näin miehelle, joka sanoo ettei hän jaksaisi olla kauaa koti-isänä vaan opiskelisi tai kävisi töissä mielummin? Monenko teidän miehen olis tällä kriteerillä ollut kelvoton tekemään lapsia?
Moniko sanoo näin miehelle, joka sanoo ettei hän jaksaisi olla kauaa koti-isänä vaan opiskelisi tai kävisi töissä mielummin? Monenko teidän miehen olis tällä kriteerillä ollut kelvoton tekemään lapsia?
Kyl tää lomalla välillä ottaa koetukselle. Kaikki menee suurimmaksi osaksi hyvin, kunhan on kokoajan tekemistä, mutta toista viikkoa kun jo mennään, niin alka leikkipuistoilukin jo mua puuduttaa. Eka viikolla tytöt tykkäsivät, kun jaksoin leikkiä heidän kanssaan, mutta nyt en enään jaksaisi, mutta tytöt haluaisivat minut kaikkialle mukaan, vaikka mielummin vain istuisisin ja haaveilisin.
L
"lilo"
Vieras
Meillä on 5 lasta, joista kaksi alle 1,5 v, joten eipä tässä tarvitse hirveästi arkea suunnittella, eikä aika käy pitkäksi, aina jotain tekemistä. Mun mielestä rutiinit on just se minkä avulla arki pyörii kivasti, enkä koe sitä puuduttavaksi, mut täähän on selkeesti meidän oma valinta tehdä monta lasta, jollen arkea kestäisi niin ois aika vaikea tilanne
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";24179366]Moniko sanoo näin miehelle, joka sanoo ettei hän jaksaisi olla kauaa koti-isänä vaan opiskelisi tai kävisi töissä mielummin? Monenko teidän miehen olis tällä kriteerillä ollut kelvoton tekemään lapsia?[/QUOTE]
Aika moni. Mulle on ihan sama kumpi vanhemmista on se, kuka ei kestä pätkääkään kotona. Sillon olisi tosiaan kannattanu harkita sitä lasten tekoa.
Aika moni. Mulle on ihan sama kumpi vanhemmista on se, kuka ei kestä pätkääkään kotona. Sillon olisi tosiaan kannattanu harkita sitä lasten tekoa.
[QUOTE="vieras";24179630]Aika moni. Mulle on ihan sama kumpi vanhemmista on se, kuka ei kestä pätkääkään kotona. Sillon olisi tosiaan kannattanu harkita sitä lasten tekoa.[/QUOTE]
En oikein jaksa uskoa että kaikki 9kk tai alle koti-isänä olleet miehet saisivat yleisesti yhtälaista arvostelua osakseen kuin äidit jotka palaavat töihin heti vanhempainvapaan jälkeen... Joiltain ehkä mutta tuskin kovin monelta.
En oikein jaksa uskoa että kaikki 9kk tai alle koti-isänä olleet miehet saisivat yleisesti yhtälaista arvostelua osakseen kuin äidit jotka palaavat töihin heti vanhempainvapaan jälkeen... Joiltain ehkä mutta tuskin kovin monelta.
M
Menemällä miten tykkään
Vieras
Lapsettomana lähteminen on helpompaa. Jos arki oikein ahdistaa, varataan viikonloppureisuu jonnekin toiseen kaupunkiin, tai tehdään joku pikkureissu vaikka eläintarhaan tms.
V
"vieras"
Vieras
Peesi.
Ja musta ihminen voi olla todella mahtava vanhempi, vaikka kyrpiintyisikin siihen, että suurin osa elämästä on aina sitä samaa tiskaamista, siivoamista, ruoanlaittoa ja pyykkäystä. Harvalla ne lapset ja lasten seura ovat se mikä arjessa rassaa vaan tuo pakollinen ja ikuisesti toistuva kotityörumba, joka on aina edessä kun kotiin tulee, josta harva nauttii, josta ei saa minkäänlaista arvostusta keltään ja josta ei jää mitään pysyvää jälkeä, vaikka se ahmaisee valtaosan vuorokaudesta. Sen kivan retkenkin jälkeen odottaa taas jotkut pyykit viikkaamista, aamuiset astiat likaisena tiskialtaassa ja askartelutuokion jälkeen siivottavaa sotkua ja pyykättävää pyykkiä on kahta kauheammin.
Mun mielestä olis ehkä hauskinta mitä voin kuvitella viettää kaikki päivät lasteni kanssa toistemme seurasta nauttien ja erilaista viihdykettä keksien, mut epäilen ettei mun pää kestäisi tuota ikuista luutun varressa elämistä, mitä elämä on, jos kaikki ateriat täytyy käytännössä valmistaa kotona ja kotona on melkein koko päivän väkeä sotkemassa ja tekemässä asioita. Päivätyössänikin on rutiinit, mut se on kuitenkin sisällöltään ihan jotain toista ja jos elämässä on jotain muutakin suurin osa päivästä, niin sen vähäisemmän kotitöiden määrän jaksaa jotenkin paremmin.
T
"tintta"
Vieras
[QUOTE="eedla";24179295]se harmaan arjen kestäminen on meidän viihdytetyllä sukupolvella kompastuskivi. Heti kun ei oo kivaa, mukavaa, jotain extraa tai ylläreitä niin heti ollaan masennuksen partaalla. Ap:lla ja muilla vastaavilla on se elämän perusydin vähän hukassa. Se onnihan on nimenomaan siinä arjessa ja niissä tavisjutuissa joita teet lastesi kanssa joka päivä. Itse ainakin nautin suunnattomasti. Monilla maailman ihmisillä on asiat paljon paljon huonommin ja moni antais mitä vaan jos sais elää tällästä turvallista, tylsää arkea kuten me. Meille on niin moni asia itsestäänselvää, mistä jotkut vain haaveilee.
[/QUOTE]
Kun on tottunut elämänsä tekemään - ja paljon, asioita ja töitä... Niin tää pysähtyneisyys on se kun tylsistää - ei viihteen puute. Lasten kanssa voi jotain tehdä, mutta ei kaikkea. Eikä keskeytyksettä oikeastaan mitään. Sitä mä en tahdo kestää. Rutiinit on puuta ja "liian yksinkertaista"... Kyse ei siis ole mistään maatamullistavista yllätyksistä elämässä jota kaipaa. Vaan sitä aktiivista tunnetta kun saa asioita tehtyä. En kuitenkaan tahdo olla sekään mamma joka kerta toisensa jälkeen komentaa lapset leikkimään "kun äitillä on muuta hommaa".
Sekopäistä - joo tiedä tasan tarkaan. Kaikkia vaan ei ole luotu kotiäitimoodiin.
[/QUOTE]
Kun on tottunut elämänsä tekemään - ja paljon, asioita ja töitä... Niin tää pysähtyneisyys on se kun tylsistää - ei viihteen puute. Lasten kanssa voi jotain tehdä, mutta ei kaikkea. Eikä keskeytyksettä oikeastaan mitään. Sitä mä en tahdo kestää. Rutiinit on puuta ja "liian yksinkertaista"... Kyse ei siis ole mistään maatamullistavista yllätyksistä elämässä jota kaipaa. Vaan sitä aktiivista tunnetta kun saa asioita tehtyä. En kuitenkaan tahdo olla sekään mamma joka kerta toisensa jälkeen komentaa lapset leikkimään "kun äitillä on muuta hommaa".
Sekopäistä - joo tiedä tasan tarkaan. Kaikkia vaan ei ole luotu kotiäitimoodiin.
Mä käyn liikkumassa joka ilta,salilla tms. (paitsi nyt kesällä ei ole tullut niin käytyä).Ja päivisin keksitään,varsinkin nyt kesällä,kaikkea kivaa ja erilaista.Esim. nyt ollaan lähijunilla suhattu noissa lähikunnissa.
Ja ei siinä mun mielestä ole mitään kummallista jos jostain tuntuu ettei aina jaksais näitä päiviä ,mitkä usien lasten kanssa menee tietyllä kaavalla.Ei se sitä tarkoita että itkee keittiönpöydän ääressä aamusta iltaan ja että ois kannattanut jättää ne lapset tekemättä.
Ja sellaisi ihmisiä,ketkä kaipaa arkeensa enemmän vaihtelua,on aina ollut..Ei se ole mikään nyky-ihmisen keksintö.Toki niitä ihmisiä nykyään ehkä on enemmän kun kaikki on käden ulottuvilla mutta ei se tarkoita että sellainen äiti kuka kaipaa arkeen jotain vaihtelua olisi kiittämätön ja vihaisi niitä lapsiaan.
Ja ei siinä mun mielestä ole mitään kummallista jos jostain tuntuu ettei aina jaksais näitä päiviä ,mitkä usien lasten kanssa menee tietyllä kaavalla.Ei se sitä tarkoita että itkee keittiönpöydän ääressä aamusta iltaan ja että ois kannattanut jättää ne lapset tekemättä.
Ja sellaisi ihmisiä,ketkä kaipaa arkeensa enemmän vaihtelua,on aina ollut..Ei se ole mikään nyky-ihmisen keksintö.Toki niitä ihmisiä nykyään ehkä on enemmän kun kaikki on käden ulottuvilla mutta ei se tarkoita että sellainen äiti kuka kaipaa arkeen jotain vaihtelua olisi kiittämätön ja vihaisi niitä lapsiaan.
T
"tintta"
Vieras
[QUOTE="vieras";24179715]Peesi.
Ja musta ihminen voi olla todella mahtava vanhempi, vaikka kyrpiintyisikin siihen, että suurin osa elämästä on aina sitä samaa tiskaamista, siivoamista, ruoanlaittoa ja pyykkäystä. Harvalla ne lapset ja lasten seura ovat se mikä arjessa rassaa vaan tuo pakollinen ja ikuisesti toistuva kotityörumba, joka on aina edessä kun kotiin tulee, josta harva nauttii, josta ei saa minkäänlaista arvostusta keltään ja josta ei jää mitään pysyvää jälkeä, vaikka se ahmaisee valtaosan vuorokaudesta. Sen kivan retkenkin jälkeen odottaa taas jotkut pyykit viikkaamista, aamuiset astiat likaisena tiskialtaassa ja askartelutuokion jälkeen siivottavaa sotkua ja pyykättävää pyykkiä on kahta kauheammin.
Mun mielestä olis ehkä hauskinta mitä voin kuvitella viettää kaikki päivät lasteni kanssa toistemme seurasta nauttien ja erilaista viihdykettä keksien, mut epäilen ettei mun pää kestäisi tuota ikuista luutun varressa elämistä, mitä elämä on, jos kaikki ateriat täytyy käytännössä valmistaa kotona ja kotona on melkein koko päivän väkeä sotkemassa ja tekemässä asioita. Päivätyössänikin on rutiinit, mut se on kuitenkin sisällöltään ihan jotain toista ja jos elämässä on jotain muutakin suurin osa päivästä, niin sen vähäisemmän kotitöiden määrän jaksaa jotenkin paremmin.[/QUOTE]
Iso peesi tällä - puit ajatuksiani hienosti sanoiksi!
Ja kun enkä mä jaksa suorittamiseksi ottaa sitäkään että tarttee kokoajan olla jonnekin menossa ja tulossa - kuin kusiaisia olis persuksessa. Se on ääripää - ja kertoo myös ihan samasta eli tylsistymisestä jota kompataan äärettömällä menemisellä
Ja musta ihminen voi olla todella mahtava vanhempi, vaikka kyrpiintyisikin siihen, että suurin osa elämästä on aina sitä samaa tiskaamista, siivoamista, ruoanlaittoa ja pyykkäystä. Harvalla ne lapset ja lasten seura ovat se mikä arjessa rassaa vaan tuo pakollinen ja ikuisesti toistuva kotityörumba, joka on aina edessä kun kotiin tulee, josta harva nauttii, josta ei saa minkäänlaista arvostusta keltään ja josta ei jää mitään pysyvää jälkeä, vaikka se ahmaisee valtaosan vuorokaudesta. Sen kivan retkenkin jälkeen odottaa taas jotkut pyykit viikkaamista, aamuiset astiat likaisena tiskialtaassa ja askartelutuokion jälkeen siivottavaa sotkua ja pyykättävää pyykkiä on kahta kauheammin.
Mun mielestä olis ehkä hauskinta mitä voin kuvitella viettää kaikki päivät lasteni kanssa toistemme seurasta nauttien ja erilaista viihdykettä keksien, mut epäilen ettei mun pää kestäisi tuota ikuista luutun varressa elämistä, mitä elämä on, jos kaikki ateriat täytyy käytännössä valmistaa kotona ja kotona on melkein koko päivän väkeä sotkemassa ja tekemässä asioita. Päivätyössänikin on rutiinit, mut se on kuitenkin sisällöltään ihan jotain toista ja jos elämässä on jotain muutakin suurin osa päivästä, niin sen vähäisemmän kotitöiden määrän jaksaa jotenkin paremmin.[/QUOTE]
Iso peesi tällä - puit ajatuksiani hienosti sanoiksi!
Ja kun enkä mä jaksa suorittamiseksi ottaa sitäkään että tarttee kokoajan olla jonnekin menossa ja tulossa - kuin kusiaisia olis persuksessa. Se on ääripää - ja kertoo myös ihan samasta eli tylsistymisestä jota kompataan äärettömällä menemisellä
D
dsfgh
Vieras
MInä myös tykkään tästä arjesta. Onhan se välillä hieman puuduttavaa, mutta silloin pitää keksiä jotain muuta. Itse käyn illalla pitkällä kävely/juoksu lenkillä ja se on minun mielestä tosi rentouttavaa.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="tintta";24179769]Kun on tottunut elämänsä tekemään - ja paljon, asioita ja töitä... Niin tää pysähtyneisyys on se kun tylsistää - ei viihteen puute. Lasten kanssa voi jotain tehdä, mutta ei kaikkea. Eikä keskeytyksettä oikeastaan mitään. Sitä mä en tahdo kestää. Rutiinit on puuta ja "liian yksinkertaista"... Kyse ei siis ole mistään maatamullistavista yllätyksistä elämässä jota kaipaa. Vaan sitä aktiivista tunnetta kun saa asioita tehtyä. En kuitenkaan tahdo olla sekään mamma joka kerta toisensa jälkeen komentaa lapset leikkimään "kun äitillä on muuta hommaa".
Sekopäistä - joo tiedä tasan tarkaan. Kaikkia vaan ei ole luotu kotiäitimoodiin.[/QUOTE]
Musta tuntuu että tää on se pointti monella. Se flow, ja uppoutuminen, työnilo, mitä moni saa palkkatyöstään ja juurikin siitä että siellä hommat sujuu niin että vie mukanaan, mutta mikä kotona ei onnistu kun koko ajan joku on jalassa kiinni keskeyttämässä ja ne työtkin on aina sitä samaa yksitoikkoista pakkoa joka pitäis saada mahdollisimman nopeasti alta pois ja joka on huomenna taas edessä. Samaa likaa vatvoo paikasta toiseen, mitään näkyvää ei saa aikaiseksi ikinä.
Ei se, että kaipaisi elämän olevan jotain pelkkää viihdettä, hauskanpitoa ja lekottelua.
Ei ole kyse laiskuudesta ollenkaan tai siitä että ihmiset olisivat jotenkin hemmoteltuja. Ja ennenvanhaanhan teki äidit kotonakin kovasti töitä, se koko elinkeino saattoi olla kotona, lapset hoituivat siinä sivussa miten hoituivat, ei kukaan joutunut miettimään sitä että viestittääkö lapsilleen työn olevan heitä tärkeämpää, koska se oli niin itsestäänselvää että töitä on tehtävä ja lasten hoidettava itse seuran- ja viihdytyksentarpeensa.
Sekopäistä - joo tiedä tasan tarkaan. Kaikkia vaan ei ole luotu kotiäitimoodiin.[/QUOTE]
Musta tuntuu että tää on se pointti monella. Se flow, ja uppoutuminen, työnilo, mitä moni saa palkkatyöstään ja juurikin siitä että siellä hommat sujuu niin että vie mukanaan, mutta mikä kotona ei onnistu kun koko ajan joku on jalassa kiinni keskeyttämässä ja ne työtkin on aina sitä samaa yksitoikkoista pakkoa joka pitäis saada mahdollisimman nopeasti alta pois ja joka on huomenna taas edessä. Samaa likaa vatvoo paikasta toiseen, mitään näkyvää ei saa aikaiseksi ikinä.
Ei se, että kaipaisi elämän olevan jotain pelkkää viihdettä, hauskanpitoa ja lekottelua.
Ei ole kyse laiskuudesta ollenkaan tai siitä että ihmiset olisivat jotenkin hemmoteltuja. Ja ennenvanhaanhan teki äidit kotonakin kovasti töitä, se koko elinkeino saattoi olla kotona, lapset hoituivat siinä sivussa miten hoituivat, ei kukaan joutunut miettimään sitä että viestittääkö lapsilleen työn olevan heitä tärkeämpää, koska se oli niin itsestäänselvää että töitä on tehtävä ja lasten hoidettava itse seuran- ja viihdytyksentarpeensa.
V
"vieras"
Vieras
No meillä ei ole rutiineja, koska en kestä niitä. Koitetaan tehdä joka päivästä erilainen ja mukava, arjestakin. Ja tehdään asioita sen mukaan kun tuntuu. Mun lapset silti on ihan hyvinvoivan ja tasapainoisen tuntuisia, vaikkei meillä mitään päiväohjelmaa olekaan.
Nyt kesäaikaan ollaan saatettu olla 4 tuntia uimarannalla, otettu eväät ja lelut mukaan ja aika menee siellä tosi hyvin 1-2 kertaa kk lähdetään toiseen kaupunkiin autolla ja siellä menee matkoineen päivineen yli viisi tuntia, eli voisi sanoa että puoli päivää lasten kanssa. Käydään tuolloin kaupungilla kiertelemässä, ostoksilla, syömässä ja sitten vielä sieltä ruokaostokset mukaan ja kotiin illaksi.
Kesällä mennään aika usein omalle kylälle autolla jäätelölle, tai käydään ostamassa mansikoita ja syödään. Ajellaan vähän pidempi lenkki ihan vaan musiikkia kuunnellen. Sitten ollaan käyty mökkeilemässä lasten kanssa, saunottu ja uitu, grillailtu ja vaan oltu.
Ja tottakai me tehdään kaikkea arkista kotonakin, mieltä piristää kuitenkin kun ottaa jonkun kivan ruokareseptin ja valmistaa sen mukaan, leipominen, lapset viihtyy päivisin askarrellen. Syksyisin tuntuukin kieltämättä vähän masentavalta, mutta täytyy aina senkin edestä keksiä kaikkea tekemistä, uimahallireissuja, hoploppia, kyläilyreissuja, retkiä, kotiin vuokralle elokuvia ja karkkipussi. Käydään joka päivä ulkona, lapset tykkää pyöräillä sorsia syöttämään
Mulle on nautinto ostaa itselleni kesäillaksi siideri tai syksyksi joskus punaviiniä pullo, lasten nukkuessa nauttia ja istua miehen kanssa. Illat on rentoutumista varten, usein katsellaan elokuvia ja syödään yhdessä jotain
Siis kyllä sitä tulee kaikenlaista keksittyä, mä vaan nautin elämästäni jo neljättä vuotta kotiäitinä
Nyt kesäaikaan ollaan saatettu olla 4 tuntia uimarannalla, otettu eväät ja lelut mukaan ja aika menee siellä tosi hyvin 1-2 kertaa kk lähdetään toiseen kaupunkiin autolla ja siellä menee matkoineen päivineen yli viisi tuntia, eli voisi sanoa että puoli päivää lasten kanssa. Käydään tuolloin kaupungilla kiertelemässä, ostoksilla, syömässä ja sitten vielä sieltä ruokaostokset mukaan ja kotiin illaksi.
Kesällä mennään aika usein omalle kylälle autolla jäätelölle, tai käydään ostamassa mansikoita ja syödään. Ajellaan vähän pidempi lenkki ihan vaan musiikkia kuunnellen. Sitten ollaan käyty mökkeilemässä lasten kanssa, saunottu ja uitu, grillailtu ja vaan oltu.
Ja tottakai me tehdään kaikkea arkista kotonakin, mieltä piristää kuitenkin kun ottaa jonkun kivan ruokareseptin ja valmistaa sen mukaan, leipominen, lapset viihtyy päivisin askarrellen. Syksyisin tuntuukin kieltämättä vähän masentavalta, mutta täytyy aina senkin edestä keksiä kaikkea tekemistä, uimahallireissuja, hoploppia, kyläilyreissuja, retkiä, kotiin vuokralle elokuvia ja karkkipussi. Käydään joka päivä ulkona, lapset tykkää pyöräillä sorsia syöttämään
Mulle on nautinto ostaa itselleni kesäillaksi siideri tai syksyksi joskus punaviiniä pullo, lasten nukkuessa nauttia ja istua miehen kanssa. Illat on rentoutumista varten, usein katsellaan elokuvia ja syödään yhdessä jotain
Siis kyllä sitä tulee kaikenlaista keksittyä, mä vaan nautin elämästäni jo neljättä vuotta kotiäitinä
M
mammmmma
Vieras
[QUOTE="tintta";24179769]Kun on tottunut elämänsä tekemään - ja paljon, asioita ja töitä... Niin tää pysähtyneisyys on se kun tylsistää - ei viihteen puute. Lasten kanssa voi jotain tehdä, mutta ei kaikkea. Eikä keskeytyksettä oikeastaan mitään. Sitä mä en tahdo kestää. Rutiinit on puuta ja "liian yksinkertaista"... Kyse ei siis ole mistään maatamullistavista yllätyksistä elämässä jota kaipaa. Vaan sitä aktiivista tunnetta kun saa asioita tehtyä. En kuitenkaan tahdo olla sekään mamma joka kerta toisensa jälkeen komentaa lapset leikkimään "kun äitillä on muuta hommaa".
Sekopäistä - joo tiedä tasan tarkaan. Kaikkia vaan ei ole luotu kotiäitimoodiin.[/QUOTE]
Kotiäitiydessä rassaa se kotona oleminen ja kotityöt, ei lapset! Työelämässä kun olin niin adrenaliini ryöppysi useamman kerran viikossa ja se ihana onnistumisen tunne!!! Nyt kotiäitinä en pysty tekemään mitään tuottavaa ja kotityöt ei tekemällä lopu. Ahdistaa tämä olla möllöttäminen ja pallo jalassa oleminen. Huomaan kaipaavani jotain älyllistä haastetta. Sen halun saan osin tyydytettyä lukemalla. Rakastan lapsiani ja viihdyn heidän kanssaan loistavasti mutta haluaisin myös takaisin töihin, mutta vaakakupissa painaa kuitenkin enemmän lasten hyvinvointi joten jään kotiin. Lasten isä on aika vähän kotona töiden takia.
Yritän keksiä ja tehdä jotain omaa, ja aina välillä saan jotain omaa tehtyä ja se pelastaa viikon.
Töissä olin pomo, kotiäitinä olenkin yhtäkkiä ravintoketjun alimmaisena... Enkä pääse edes lenkille kysymättä lupaa mieheltä(voitko/ehditkö katsoa hetken lapsia että pääsen..)
Sekopäistä - joo tiedä tasan tarkaan. Kaikkia vaan ei ole luotu kotiäitimoodiin.[/QUOTE]
Kotiäitiydessä rassaa se kotona oleminen ja kotityöt, ei lapset! Työelämässä kun olin niin adrenaliini ryöppysi useamman kerran viikossa ja se ihana onnistumisen tunne!!! Nyt kotiäitinä en pysty tekemään mitään tuottavaa ja kotityöt ei tekemällä lopu. Ahdistaa tämä olla möllöttäminen ja pallo jalassa oleminen. Huomaan kaipaavani jotain älyllistä haastetta. Sen halun saan osin tyydytettyä lukemalla. Rakastan lapsiani ja viihdyn heidän kanssaan loistavasti mutta haluaisin myös takaisin töihin, mutta vaakakupissa painaa kuitenkin enemmän lasten hyvinvointi joten jään kotiin. Lasten isä on aika vähän kotona töiden takia.
Yritän keksiä ja tehdä jotain omaa, ja aina välillä saan jotain omaa tehtyä ja se pelastaa viikon.
Töissä olin pomo, kotiäitinä olenkin yhtäkkiä ravintoketjun alimmaisena... Enkä pääse edes lenkille kysymättä lupaa mieheltä(voitko/ehditkö katsoa hetken lapsia että pääsen..)
T
"tintta"
Vieras
Näinpä- itse oli ns. ongelmatilanteiden ratkaisija - ja ongelmat olivat aika paljon monimuotoisempi kuin se että saa lapsen pissalle potalle. Ei siinä, työnkuva on auttanut äitiydessä, osaa yleensä heti lähteä mietiin kokonaisuutta sen sijaan että tekis tikusta sen ongelman.
Mutta joo, kovin aivoja rassaavaksi tätä ei voi sanoa. Tasasta puurtamista, puhun aina "liukuhihnatyöstä" ja siihen ei mua ole luotu. Lasten kanssa on mukava puuha, mutta joskus toki se että katsoo hyrrän pyörimistä tunnin ja leikkii sen olevan mielenkiintoista - puuduttaa. Vika ei ole lapsissa ja heitä rakastan. Mutta aivoilleni en mahda mitään, ne vaan tympiintyy niin äkkiä
V
"vieras"
Vieras
No aika perseestä on välillä 
. Esimerkiksi tänään on sellainen päivä, että vituttaa ja rankasti. Viime yön nukuin liian vähän. Omaa syytä tosin, kun en menny ajoissa nukkumaan.
Kämppä on kuin ydinpommi olisi räjähtänyt. Eläinten karvoja, tomua ja vaatemyttyjä JOKA puolella. Tämä on loputon sarka, kun säilytystilaa on ihan liian vähän. Lasten kaappeihinkin tungen vaatetta väkisin ja äkkiä ovi kiinni, ettei hyllyt romahda niskaan. Ei ole mieltä pitää siellä järjestystä yllä kun tilaa omn ihan liian vähän tarpeeseen nähden.
Tuhat projekstia muutenkin kesken...Autotallissa ja sisällä kaikki odottaa tekijäänsä. Itseä puuduttaa välillä kun mikään ei valmistu. Taapero tuhoaa jatkuvalla syötöllä hereillä ollessaan. Piirtää seiniin, vetää huutikseen listaamiani vaatteita pitkin lattiaa niin, että ne ovat täysin eläinten karvoissa ja pölyssä, kantaa hiekkaa olohuoneen matolle ja levittää KAIKKI tavarat muutenkin pitkin poikin.
Odotan töihin menoa jo innolla.Vaikka silloin ei ehdi siivoamaan senkään vertaa, eipähän ole kukaan sotkemassa kämpässä päivän aikana.
. Esimerkiksi tänään on sellainen päivä, että vituttaa ja rankasti. Viime yön nukuin liian vähän. Omaa syytä tosin, kun en menny ajoissa nukkumaan.Kämppä on kuin ydinpommi olisi räjähtänyt. Eläinten karvoja, tomua ja vaatemyttyjä JOKA puolella. Tämä on loputon sarka, kun säilytystilaa on ihan liian vähän. Lasten kaappeihinkin tungen vaatetta väkisin ja äkkiä ovi kiinni, ettei hyllyt romahda niskaan. Ei ole mieltä pitää siellä järjestystä yllä kun tilaa omn ihan liian vähän tarpeeseen nähden.
Tuhat projekstia muutenkin kesken...Autotallissa ja sisällä kaikki odottaa tekijäänsä. Itseä puuduttaa välillä kun mikään ei valmistu. Taapero tuhoaa jatkuvalla syötöllä hereillä ollessaan. Piirtää seiniin, vetää huutikseen listaamiani vaatteita pitkin lattiaa niin, että ne ovat täysin eläinten karvoissa ja pölyssä, kantaa hiekkaa olohuoneen matolle ja levittää KAIKKI tavarat muutenkin pitkin poikin.
Odotan töihin menoa jo innolla.Vaikka silloin ei ehdi siivoamaan senkään vertaa, eipähän ole kukaan sotkemassa kämpässä päivän aikana.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="tintta";24180088]Näinpä- itse oli ns. ongelmatilanteiden ratkaisija - ja ongelmat olivat aika paljon monimuotoisempi kuin se että saa lapsen pissalle potalle. Ei siinä, työnkuva on auttanut äitiydessä, osaa yleensä heti lähteä mietiin kokonaisuutta sen sijaan että tekis tikusta sen ongelman.
Mutta joo, kovin aivoja rassaavaksi tätä ei voi sanoa. Tasasta puurtamista, puhun aina "liukuhihnatyöstä" ja siihen ei mua ole luotu. Lasten kanssa on mukava puuha, mutta joskus toki se että katsoo hyrrän pyörimistä tunnin ja leikkii sen olevan mielenkiintoista - puuduttaa. Vika ei ole lapsissa ja heitä rakastan. Mutta aivoilleni en mahda mitään, ne vaan tympiintyy niin äkkiä[/QUOTE]
Varmaan aika monille, jotka syyllistävät niitä jotka eivät aidosti viihdy kotona, se oma palkkatyö onkin liukuhihnatyötä. Tai sit ei sitäkään. Jos se töissäkäynti on joka tapauksessa sitä samaa yhtä aivokuollutta touhua kuin kotityöt, niin tottakai tuossa tilanteessa on helppo iloita siitä, että kotiäitinä sentään ei ole aamulla kiire tuijottamaan sitä liukuhihnaa ja joskus pystyy itse järjestämään jotain vaihteluakin päiväänsä niiden kotitöiden väliin. Ja tuntea itsensä tosi hyväksi äidiksi kun viihtyy kotona.
Mutta joo, kovin aivoja rassaavaksi tätä ei voi sanoa. Tasasta puurtamista, puhun aina "liukuhihnatyöstä" ja siihen ei mua ole luotu. Lasten kanssa on mukava puuha, mutta joskus toki se että katsoo hyrrän pyörimistä tunnin ja leikkii sen olevan mielenkiintoista - puuduttaa. Vika ei ole lapsissa ja heitä rakastan. Mutta aivoilleni en mahda mitään, ne vaan tympiintyy niin äkkiä[/QUOTE]
Varmaan aika monille, jotka syyllistävät niitä jotka eivät aidosti viihdy kotona, se oma palkkatyö onkin liukuhihnatyötä. Tai sit ei sitäkään. Jos se töissäkäynti on joka tapauksessa sitä samaa yhtä aivokuollutta touhua kuin kotityöt, niin tottakai tuossa tilanteessa on helppo iloita siitä, että kotiäitinä sentään ei ole aamulla kiire tuijottamaan sitä liukuhihnaa ja joskus pystyy itse järjestämään jotain vaihteluakin päiväänsä niiden kotitöiden väliin. Ja tuntea itsensä tosi hyväksi äidiksi kun viihtyy kotona.
N
"nainen"
Vieras
[QUOTE="vieras";24179309]Noni, sitten kannattaa ne lapset jättää tekemättä =)[/QUOTE]
Takaisin savimajaan siis? Lapsia on oikeus tehdä vaan niiden kotiin jäävien äitien, miks ihmeessä me ollaan sitten edes haluttu parantaa naisten oikeuksia. Takas vaan afrikan meininkiin - nainan kelpaa vain kotipiiaksi ja äidiksi.
Minusta taas on hemmetin hienoa että meillä on mahdollisuus VALITA, sen mukaan mikä kullekin naiselle paremmin sopii. JA yleensä tuppaa vaan menemään niin että jos äiti voi thdä sitä, mikä hänestä hyvältä tuntuu, lapsi siitä hyötyy. Toki lukuunottamatta ääritapauksia (alkkisäidit tai todelliset uraohjukset jotka tekee työtä yötäpäivää )
Miks ihmeessä me ei sallita toisillemme näitä vapauksia joista monien maiden naiset ei ees voi haaveilla.
Takaisin savimajaan siis? Lapsia on oikeus tehdä vaan niiden kotiin jäävien äitien, miks ihmeessä me ollaan sitten edes haluttu parantaa naisten oikeuksia. Takas vaan afrikan meininkiin - nainan kelpaa vain kotipiiaksi ja äidiksi.
Minusta taas on hemmetin hienoa että meillä on mahdollisuus VALITA, sen mukaan mikä kullekin naiselle paremmin sopii. JA yleensä tuppaa vaan menemään niin että jos äiti voi thdä sitä, mikä hänestä hyvältä tuntuu, lapsi siitä hyötyy. Toki lukuunottamatta ääritapauksia (alkkisäidit tai todelliset uraohjukset jotka tekee työtä yötäpäivää )
Miks ihmeessä me ei sallita toisillemme näitä vapauksia joista monien maiden naiset ei ees voi haaveilla.
T
"tintta"
Vieras
[QUOTE="vieras";24180147]Varmaan aika monille, jotka syyllistävät niitä jotka eivät aidosti viihdy kotona, se oma palkkatyö onkin liukuhihnatyötä. Tai sit ei sitäkään. Jos se töissäkäynti on joka tapauksessa sitä samaa yhtä aivokuollutta touhua kuin kotityöt, niin tottakai tuossa tilanteessa on helppo iloita siitä, että kotiäitinä sentään ei ole aamulla kiire tuijottamaan sitä liukuhihnaa ja joskus pystyy itse järjestämään jotain vaihteluakin päiväänsä niiden kotitöiden väliin. Ja tuntea itsensä tosi hyväksi äidiksi kun viihtyy kotona.[/QUOTE]
Karrikoiden varmaan näin. Mutta aina mukaan mahtuu ne poikkeuksetkin. On kuitenkin niin ihmisen luonteesta riippuvaa.
Syylistäminen jotenkin tökkii - varmasti rakastan lapsiani ihan yhtälailla kuin se kotona viihtyväkin äiti. Mutta mun rakkauteen mahtuu ne negatiiviset tunteetkin, ei sen tartte pelkää hattaraa edes lasten kohdalla olla. Kun tuntuu että jotkut ei salli siihen rakkauteen yhtään negatiivista tunnetta sitä lasta kohtaa, aina pitäs vaan yber rakastaa. Eli se että myönnä äänen sen etten viihdy kotona, ei tarkoita etten rakasta ja välitä. Vaan se olen minä eikä musta näyttelijää saa.
Karrikoiden varmaan näin. Mutta aina mukaan mahtuu ne poikkeuksetkin. On kuitenkin niin ihmisen luonteesta riippuvaa.
Syylistäminen jotenkin tökkii - varmasti rakastan lapsiani ihan yhtälailla kuin se kotona viihtyväkin äiti. Mutta mun rakkauteen mahtuu ne negatiiviset tunteetkin, ei sen tartte pelkää hattaraa edes lasten kohdalla olla. Kun tuntuu että jotkut ei salli siihen rakkauteen yhtään negatiivista tunnetta sitä lasta kohtaa, aina pitäs vaan yber rakastaa. Eli se että myönnä äänen sen etten viihdy kotona, ei tarkoita etten rakasta ja välitä. Vaan se olen minä eikä musta näyttelijää saa.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";24180140]
Odotan töihin menoa jo innolla.Vaikka silloin ei ehdi siivoamaan senkään vertaa, eipähän ole kukaan sotkemassa kämpässä päivän aikana.[/QUOTE]
Sitäpaitsi töissä käydessä se siivoaminen on ihan eri asia, kun ei joudu kaikkia päiviä katselemaan miljoonaa kesken olevaa hommaa. Kotona alkaa äkkiä tuntua et on vaan jossain päättymättömässä limbossa ja kun yhden paikan on saanut siistiksi, viereinen on jo lähmitty tahmaiseksi. Töissä käydessä ne kotityöt ei muodostu samanlaiseksi ylitsepääsemättömäksi vuoreksi. On todella terapeuttista päästä välillä ympäristöön, jossa siivoaa joku muu, roskat vie joku muu ja taukotilaan mennessä tiskipöytä on siisti eikä heti ensimmäisenä tarvitse alkaa sitä raivaamaan päästäkseen edes aloittamaan kahvinkeiton!
Itseasiassa, vaikka oon työskennellyt siivoojana sekin oli eri asia kuin olla kotona, koska siinä rakennuksessa oli kuitenkin alueita jotka kuului muille siivoojille ja saatoin vaan katsoa miten ne pysyi siistinä ilman että mun tarvisi laittaa tikkua ristiin ikinä niiden eteen. Ihanaa. Kotona ei mitään tapahdu (paitsi tuhoa) ellei itse tee. Ja se työpäivä siivoojana sentään loppui joskus!
Odotan töihin menoa jo innolla.Vaikka silloin ei ehdi siivoamaan senkään vertaa, eipähän ole kukaan sotkemassa kämpässä päivän aikana.[/QUOTE]
Sitäpaitsi töissä käydessä se siivoaminen on ihan eri asia, kun ei joudu kaikkia päiviä katselemaan miljoonaa kesken olevaa hommaa. Kotona alkaa äkkiä tuntua et on vaan jossain päättymättömässä limbossa ja kun yhden paikan on saanut siistiksi, viereinen on jo lähmitty tahmaiseksi. Töissä käydessä ne kotityöt ei muodostu samanlaiseksi ylitsepääsemättömäksi vuoreksi. On todella terapeuttista päästä välillä ympäristöön, jossa siivoaa joku muu, roskat vie joku muu ja taukotilaan mennessä tiskipöytä on siisti eikä heti ensimmäisenä tarvitse alkaa sitä raivaamaan päästäkseen edes aloittamaan kahvinkeiton!
Itseasiassa, vaikka oon työskennellyt siivoojana sekin oli eri asia kuin olla kotona, koska siinä rakennuksessa oli kuitenkin alueita jotka kuului muille siivoojille ja saatoin vaan katsoa miten ne pysyi siistinä ilman että mun tarvisi laittaa tikkua ristiin ikinä niiden eteen. Ihanaa. Kotona ei mitään tapahdu (paitsi tuhoa) ellei itse tee. Ja se työpäivä siivoojana sentään loppui joskus!
[QUOTE="vieras";24179309]Noni, sitten kannattaa ne lapset jättää tekemättä =)[/QUOTE]
Höpsis. Voi olla loistava äiti vaikka ei olisikaan täysipäiväinen kotiäiti.
Ja ap:lle. Minulla ovat auttaneet rutiineihin piilotetut lisärutiinit eli ohjemoin päiviin jo ennalta kullekin jotain ekstraa; kirjasto- tai museokäynti, vieraita, retki, uimahalli, leffa jne.
Olen myös pyrkinyt pitämään kiinni siitä että arkeen jää tilaa myös niin omalle ajalle kuin kahdenkeskiselle ajalle puolison kanssa. Näiden kohdalla ymmärrän kyllä että ulkoiset olosuhteet (tukiverkon vähäisyys) voi asettaa rajoitteita.
Höpsis. Voi olla loistava äiti vaikka ei olisikaan täysipäiväinen kotiäiti.
Ja ap:lle. Minulla ovat auttaneet rutiineihin piilotetut lisärutiinit eli ohjemoin päiviin jo ennalta kullekin jotain ekstraa; kirjasto- tai museokäynti, vieraita, retki, uimahalli, leffa jne.
Olen myös pyrkinyt pitämään kiinni siitä että arkeen jää tilaa myös niin omalle ajalle kuin kahdenkeskiselle ajalle puolison kanssa. Näiden kohdalla ymmärrän kyllä että ulkoiset olosuhteet (tukiverkon vähäisyys) voi asettaa rajoitteita.
