Miten te jaksatte ( joitten lapset on harvoin mummulla tai hoidossa )

Siis että ei ole miehen kanssa juurikaan aikaa?

 

siinähän se menee =)

 

mä en ollut miehen kanssa kahdestan jo 3 vuotta,enkä kaipa ollenkaan,ehkä hullu olen

 

No kun ei ole vaihtoehtoa. (ei tosin ole miestäkään )

 

ei siinä ole paljoa vaihtoehtoja kuin jaksaa vaan,suhteen täytyy olla tarpeeksi vahvalla pohjalla kestääkseen kaiken kylläkin.

 

siinähän se menee =)

kuin myös

 

Toivoisin että joskus voisi viettää vaapaillan miehen kanssa, mutta eipä käy tasan onnen lahjat...kummankaan vanhemmat ei pidä lastenhoitamisesta perkele..

 

Meillä ei koskaan ole ollut hoidossa ja hyvin menee.

 

mun äiti aina pyytä että mä antaisin hänelle muksuja ja että me menisimme miehen kanssa jonnekin,mutta mä en pysty ilman lapsia mihinkään mennä :/ =)

 

jos ei oo vaihtoehtoja niin on jaksettava...
paitsi,e ttä meidän muksut on kyllä mummuilla yötä 2-3 kretaa vuodessa, että ei pitäs valittaa....

 

Siihen tottuu.
Eka puolitoista vuotta pikku kakkosen syntymän jälkeen oli tosi raskasta aikaa. Mutta nyt tää lasten yökyläilemättömyys on välttämätön paha.

Väilää kiristää enemmän ja vähemmän pipoa :xmas: :kieh: |O

 

Me loihditaan sitä aikaa toisillemme.
Keskellä arkea, iltaisin, viikonloppuisin ja öisin :heart:

 

Se on pakko jaksaa... Se oliskin ihana jos vois viedä lapset joskus hoitoon, että pääsis miehen kans tekeen yhdessä jotain.. Meillä kun ei täällä paikkakunnalla ole kuin miehen vanhemmat ja ne on siinä kunnossa, että niille ei voi viedä lapsia.. Ja miehen sisko asuu kans täällä, mutta sillä vuorotyö ja tekemällä tekee itsensä tärkeäksi ja kiireelliseksi ja sen takia harvoin voi ottaa lapsia hoitoon.. Jos joskus halutaan päästä esim. viihteelle, niin melkeen on vietävä lapset 80km päähän mun siskolle tai jollekkin muulle hoitoon.. :/ Paitsi nyt on vähän eri asia, kun on tulossa kolmas pikkuinen, niin ei ole niin väliä päästä, vaikka olis kyllä mukava jossain käydä parantamassa suhdetta..

 

Kun on pakko. Ja meillähän on joka ilta jokunen tunti aikaa, ku muksut nukkuu. Ja kun on tottumiskysymyshän tääki on.

 

Pakkohan se vaan on jaksaa, ihme kyllä sitä voimaa löytyy vaikka aina ei helppoa olekkaan, nuo pojat kun on aikas viikareita.
Kieltämättä kyllä joskus kaipaa aikaa miehen kanssa kahdenkesken, meilläkin kun aikas tuore suhde vasta.

 

Ootteko muuten huomannu, että nää 48 - 55 luvulla syntyneet nykyisovanhemmat eivät ole pätkääkään kiinnostuneita lastenlasten hoidosta tms. Mutta sillon kun me jotka on synnytty -70 luvulla niin meitä kyllä hoiti mummut ja ukit... en ole katkera, mutta kuitenkin....
Niinku yhdessä lehdessäkin sanottiin, että nykyajan isovanhemmat elävät "voimavuosiaan", läträävät viinan kanssa ja reissaavat ympäri maailmaan ts. nauttivat vapaudestaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että niitten pitäs jatkuvaan olla paapomassa ja hoitamassa vaan sitä, että joskus vois auttaa omaa lastaan ja kehittää sitä isovanhempi suhdetta lapsenlapseen.

 

Mulla ei ole koskaan kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Paitsi yöllä kun lapset nukkuu.
Korkeintaan kerran vuodessa mennään miehen kanssa ulos, silloinkaan ei kaksin vaan isolla kaveriporukalla.
Yökylässä 4 v 3 kk ikäinen tyttö on ollut seitsemän kertaa elämänsä aikana, poika 2 v 2 kk on ollut kai kerran.

 

En tiiä, ihmeen hyvin
Enemmän kuin miehen kanssa kahden keskistä aikaa, kaipaan omaa rauhaa, sitä että joku ei ole kokoajan kiljumassaitkemässäkolauttamassaitseääntappelemassavaatimassapyytämässähuutamassarikkomassa....
Ei sillä, onhan noi muksut kalleimpia aarteitani maailmassa, mutta silti iskevät välillä kyllä tosi pahasti hermoon... :headwall: |O

 

Heips, me ei olla oltu mieheni kanssa koskaan kahdestaan missään kun on yhteisiä pieniä kolme. Ollaan kyllä käyty rakennustarvikkeita 2 kertaa ostamassa kahdestaan ja sillä aikaa jompikumpi mun edellisestä avoliitosta oleva tytär on hoitanut (ovat jo 17v ja 20v), mutta iltaa ei olla oltu istumassa kertaakaan. Nyt on neljäs yhteinen tulossa joten ei tollasta katrasta kukaan ottaiskaan hoitoon ;-) Kummankaan vanhemmat ei ole kertaakaan hoitaneet edes vähää aikaa.
Meillä ei ole ketään jota pyytäis edes...paitsi noi tyttäreni, mutta ei olla kyllä vielä kaivattukkaan sellaista tilaisuutta. Ehkä tämä ikä tekee, kun kumpikin on 40 täyttänyt niin menojalka ei vipata. Rakastetaan olla lastemme kanssa.

 

hyvin
meillä on kyllä se mahdollisuus olemassa koska vanhempani hoitavat mielellään lapsia mutta jotenkin ei vaan tuu laitettua niitä sinne hoitoon kovin usein.
meillä on illalla joskus kahden keskeistä aikaa kun kaikki lapset laittaa nukkumaan.

 

Ootteko muuten huomannu, että nää 48 - 55 luvulla syntyneet nykyisovanhemmat eivät ole pätkääkään kiinnostuneita lastenlasten hoidosta tms. Mutta sillon kun me jotka on synnytty -70 luvulla niin meitä kyllä hoiti mummut ja ukit... en ole katkera, mutta kuitenkin....
Niinku yhdessä lehdessäkin sanottiin, että nykyajan isovanhemmat elävät "voimavuosiaan", läträävät viinan kanssa ja reissaavat ympäri maailmaan ts. nauttivat vapaudestaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että niitten pitäs jatkuvaan olla paapomassa ja hoitamassa vaan sitä, että joskus vois auttaa omaa lastaan ja kehittää sitä isovanhempi suhdetta lapsenlapseen.

Tää on siis niin totta! Aivan prikuulleen totta!

Itsellä pieni poika, en kuitenkaan voi antaa sitä hoitoon kun isovanhemmat ovat niin vieraita lapselle, sehän pelästyisi ikihyviksi.

 

Ootteko muuten huomannu, että nää 48 - 55 luvulla syntyneet nykyisovanhemmat eivät ole pätkääkään kiinnostuneita lastenlasten hoidosta tms. Mutta sillon kun me jotka on synnytty -70 luvulla niin meitä kyllä hoiti mummut ja ukit... en ole katkera, mutta kuitenkin....
Niinku yhdessä lehdessäkin sanottiin, että nykyajan isovanhemmat elävät "voimavuosiaan", läträävät viinan kanssa ja reissaavat ympäri maailmaan ts. nauttivat vapaudestaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että niitten pitäs jatkuvaan olla paapomassa ja hoitamassa vaan sitä, että joskus vois auttaa omaa lastaan ja kehittää sitä isovanhempi suhdetta lapsenlapseen.

Mä olen syntynyt 1976 eikä isovanhemmat mua hoitaneet, vaan vanhemmat sekä hoitotäti. Olin toki joskus mummilassa mutta en ikinä viikkokausia, en edes päiväkausia. Vanhemmat kävi töissä ja minä & veli oltiin hoitotädillä.
Mun vanhemmat näkee kyllä lapsenlapsiaan usein, mutta en käytä heitä lastenhoitoautomaattina. Heillä on työ ja vapaaehtoistoiminta, harrastukset jne. Lasten ja isovanhempien suhde ei voisi olla läheisempi, vaikkei lapset siellä hoidossa juuri koskaan olekaan. Ja kun ovat, niin tunnin pari kerrallaan. Viinaa mun vanhemmat eivät juo, maailmalla olivat viimeeksi pari vuotta sitten, mutta nauttivat toki vapaa-ajastaan kuntoillen ja rentoutuen, ja veneilevät/mökkeilevät, ja onhan heillä siihen täysi oikeus. Se vielä puuttuisi että he tekisivät ensin palkkatyötä ja sen jälkeen olisivat lastenlastensa hoitajina vailla omaa vapaa-aikaa. Mutta aina tarvittaessa on apua kuitenkin saatu, ilman kerjäämistä.
Me ostetaan lastenhoitopalvelut kunnalta. Isovanhemmat ja lapsenlapset nauttivat toistensa seurasta sitten muulla lailla =)

 

ap:lle: Ihan ok, mutta olishan se ihana jos pojan voisi viedä joskus yökylään.

 

Aika huonosti nykyään. Ensimmäiset 5 vuotta meni jotenkin, nyt alkaa olla väsynyt. (lapsia kaksi)

 

Kun on pakko. Ja meillähän on joka ilta jokunen tunti aikaa, ku muksut nukkuu. Ja kun on tottumiskysymyshän tääki on.

Meilllä minä tarvitsen myös 9 tuntia unta, kuten lapsetkin noin 2-vuotiaasta saakka ovat pärjänneet 9 tunnin yöunella. Ei päiväunia.