Miten te jaksatte ( joitten lapset on harvoin mummulla tai hoidossa )

Mulla ei ole koskaan kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Paitsi yöllä kun lapset nukkuu.
Korkeintaan kerran vuodessa mennään miehen kanssa ulos, silloinkaan ei kaksin vaan isolla kaveriporukalla.
Yökylässä 4 v 3 kk ikäinen tyttö on ollut seitsemän kertaa elämänsä aikana, poika 2 v 2 kk on ollut kai kerran.

Heh, teillähän on ollu usein - ku meidän lapset oli 5v3kk ja 2v11kk olivat ekaa kertaa yökyläs. Ei ku olihan esikoinen yhden kerran 1v9kk. Mut ollaan järjestetty laatuaikaa lasten nukkuessa - joskus viel onnistuttu aloittaan viini-illallinen ennen 21:kin. Eli onnistuu se kotonaki.

 

Mieluummin pidän lapset luonani kotona ja ollaan sitten koko perhe koossa kuin että antaisin lapset isovanhemmille hoitoon ja saisin hermoromahduksen kun en luota hoidon tasoon. Se ei silloin oo mulle lomaa vaan kidutusta.

 

Me loihditaan sitä aikaa toisillemme.
Keskellä arkea, iltaisin, viikonloppuisin ja öisin :heart:

samoin! ja meillä isovanhemmat tappelee kuka saa lapset hoitoon, me ei anneta, se ärsyttää!

 

ja tuo tietty ikäluokka jossain viestissä pitää aika paljon paikkansa!

Meilläkin on minun äiti se luottovahti, joka kyllä tulee, mutta vain tosi tarpeessa eli kun ollaan kumpikin menossa viikonloppuisin ja tämä meno tarkoittaa sitä, että meikä on töissä ja ukko pojan kanssa pelireissulla!

Suhteellisen terve, ei alkoholiongelmia, mutta ei ole koskaan ollut tyrkyllä vahdiksi ja olenkin tämän vahtishown jättänyt ukon hoidettavaksi niin ei tule niin ärsyyntynyt olo selityksistä tai pikemmin tekosyistä...valmista vastausta kun ei saa koskaan...

Eli kaksistaan olo/menoa on tainnut olla laskujeni mukaan n.5 kertaa meidän yhdessäoloaikana eli niitä tuleepi nyt 9v...ja näissäkin mummo oli vahtina 4 kertaa..että huimaa..

Well, en jaksa siitä stressiä ottaa, mutta joskus ukkoa harmittaa ja varsinkin oman äitinsä kohdalta, jolla olis varmaan enemmän intoa, mutta asuu toisella puolen maata ja on noita alkoholiongelmaisia-kuin myös toinen ukki...et silleen...

Kaiholla kuuntelen, kuinka toisilla on edes kerran vuoteen muksut mummoilla tai mummut itse hehkuttaa mummoksi tulemisesta ja kuinka ovat valmiita ottamaan lapset hoitoon... :|

No, hyvä kun on edes tosi tarpeessa joku, ja onneksi voivat jo jonkun tunnin olla keskenään nelikko....

Kymmenen vuoden päästä on jo toiset kuviot.....

 

Mulla ei ole koskaan kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Paitsi yöllä kun lapset nukkuu.
Korkeintaan kerran vuodessa mennään miehen kanssa ulos, silloinkaan ei kaksin vaan isolla kaveriporukalla.
Yökylässä 4 v 3 kk ikäinen tyttö on ollut seitsemän kertaa elämänsä aikana, poika 2 v 2 kk on ollut kai kerran.

Heh, teillähän on ollu usein - ku meidän lapset oli 5v3kk ja 2v11kk olivat ekaa kertaa yökyläs. Ei ku olihan esikoinen yhden kerran 1v9kk. Mut ollaan järjestetty laatuaikaa lasten nukkuessa - joskus viel onnistuttu aloittaan viini-illallinen ennen 21:kin. Eli onnistuu se kotonaki.

Usein? Tuossa seitsemässä kerrassa on mukana ne yöt, kun olin synnärillä kuopuksen kanssa, sairaalassa kipeän kuopuksen kanssa kolme yötä, ja kun valvoin kotona kuopuksen kanssa koska hän ei saanut nukkua eeg-tutkimuksen takia. Eli ei ne mitään parisuhdeiltoja/öitä ole olleet...mies on yleensä ollut töissä eli hyvinkin kaukana minusta
Mun mies tulee töistä kotiin siinä 22:30 maissa jos hyvin menee, eli mä saan aloittaa illallisiani ennen kello 21 ihan itsekseni . Ja aloitankin muuten lähes joka ilta :snotty:. Lapset herää seitsemän aikaan aamulla, joten hirmu pitkään en jaksa miehen kanssa valvoa, mutta kyllä me jotain sutinaa saadaan järkättyä melkein joka ilta kuitenkin =)
Jospa tuo ukko vaihtaisi inhimillisempään työpaikkaan niin meilläkin voisi olla suht normaalia elämää. Nyt se on aina töissä, viikonloppuisin ja lomilla myös. Kuvittelin että miehellä olisi edes yksi vapaapäivä pääsiäisenä, mutta pääsiäinen on kuulemma heillä vuoden kiireisintä aikaa |O . No, onhan meillä aikaa aamuisin pari tuntia, kun pääsiäisenä avaavat vasta kello 11-12

 

Pakko vaan pärjätä (ja hankkia rahalla välillä lapsenvahti =) )

Vanhemmat soittivat juuri Lapista ja kehuivat kuinka ihana siellä on hiihtää ja kuinka mökissä on tilaa, niin että meinaavat isäni kanssa ihan "eksyä". Ei tullut heille mieleenkään, että olisivat pyytäneet meidän, jo kouluikäisiä, lapsia mukaan sinne viettämään "hiihtolomaa", täällä etelässä kun ei suksille ole paljoa päässyt...

 

Ihme kyllä hyvin. Pääseehän sitä aika paljon jossain käymään, kun on mies. Baareissa ei kumpikaan hirveästi enää nykyisin viihdy, siis lapsen tulon jälkeen. Shoppailemaan yms. pääsen lähes aina, kun haluan. Samoin mies peleihin yms. Kotona viihdytään hyvin. Harvoin, mutta kylläkin joskus sitä toivois kunnon laatuaikaa miehen kanssa. Lomalla päästään aina syömään ja elokuviin, jos pohjoiseen suunnataan.

 

Hyvin jaksetaan. =)
Varmaan osin tottumiskysymyskin, mut meille riittää kun saadaan vaikka saunoa kaksisteen kun lapset nukkumassa. Ehtiihän tuota kahdestaan turjottaa sittenkin kun lapset isompia ja omissa menoissaan.

 

Mulla ei ole koskaan kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Paitsi yöllä kun lapset nukkuu.
Korkeintaan kerran vuodessa mennään miehen kanssa ulos, silloinkaan ei kaksin vaan isolla kaveriporukalla.
Yökylässä 4 v 3 kk ikäinen tyttö on ollut seitsemän kertaa elämänsä aikana, poika 2 v 2 kk on ollut kai kerran.

Heh, teillähän on ollu usein - ku meidän lapset oli 5v3kk ja 2v11kk olivat ekaa kertaa yökyläs. Ei ku olihan esikoinen yhden kerran 1v9kk. Mut ollaan järjestetty laatuaikaa lasten nukkuessa - joskus viel onnistuttu aloittaan viini-illallinen ennen 21:kin. Eli onnistuu se kotonaki.

Usein? Tuossa seitsemässä kerrassa on mukana ne yöt, kun olin synnärillä kuopuksen kanssa, sairaalassa kipeän kuopuksen kanssa kolme yötä, ja kun valvoin kotona kuopuksen kanssa koska hän ei saanut nukkua eeg-tutkimuksen takia. Eli ei ne mitään parisuhdeiltoja/öitä ole olleet...mies on yleensä ollut töissä eli hyvinkin kaukana minusta
Mun mies tulee töistä kotiin siinä 22:30 maissa jos hyvin menee, eli mä saan aloittaa illallisiani ennen kello 21 ihan itsekseni . Ja aloitankin muuten lähes joka ilta :snotty:. Lapset herää seitsemän aikaan aamulla, joten hirmu pitkään en jaksa miehen kanssa valvoa, mutta kyllä me jotain sutinaa saadaan järkättyä melkein joka ilta kuitenkin =)
Jospa tuo ukko vaihtaisi inhimillisempään työpaikkaan niin meilläkin voisi olla suht normaalia elämää. Nyt se on aina töissä, viikonloppuisin ja lomilla myös. Kuvittelin että miehellä olisi edes yksi vapaapäivä pääsiäisenä, mutta pääsiäinen on kuulemma heillä vuoden kiireisintä aikaa |O . No, onhan meillä aikaa aamuisin pari tuntia, kun pääsiäisenä avaavat vasta kello 11-12

Juu, ei ollut tarkoitus mitenkään kritisoida, tarkoitin vaan että on aina vähä suhteellista... No ei mekään niin hirveän usein olla päästy noita iltoja viettään, kun mies on monta vuotta ollut viikot muualla töissä, eli sitten oon ollut varsin kiinni kotona. Mut nyt on meillä 4vrk loma kaikilla, mahtavaa! Edellinen oli viime kesäkuussa - siis yhteinen loma.

 

Ihan hyvin ,kiitos Siinähän nuo mukana menee. Joskus voidaan olla pari tuntia kahden kun isompi koulussa ja toinen kerhossa. Onpa hiljaista silloin kotona.ihan oudolta tuntuu.

 

onhan sitä iltaisin aikaa kun ipanat on menneet nukkumaan,=) en kaipaa sen enempää, meille on tärkeää olla perheenä yhdessä.

 

Juu, ei ollut tarkoitus mitenkään kritisoida, tarkoitin vaan että on aina vähä suhteellista... No ei mekään niin hirveän usein olla päästy noita iltoja viettään, kun mies on monta vuotta ollut viikot muualla töissä, eli sitten oon ollut varsin kiinni kotona. Mut nyt on meillä 4vrk loma kaikilla, mahtavaa! Edellinen oli viime kesäkuussa - siis yhteinen loma.

Meillä oli yhteinen loma viimeeksi...ööö, taisi olla maaliskuussa 2005 ja sitä ennen marraskuussa 2002
Sen jälkeen ei tosiaan ole ollut yhtään yhteistä lomaa . Pari vapaapäivää vaan, niitäkin kahdesti vuodessa: jouluna ja jussina. Ja mies tosiaan tekee töitä 6-7 päivää viikossa. Ja kun miehellä on lomaa, hän matkustaa kotimaahansa, minne me taas ei lasten kanssa uskallettu syksyllä mennä koska siellä oli levotonta :| . Tänä vuonna tilanne on toivon mukaan toinen, ja päästään reissuun koko poppoo.

 

Vaihtelevasti. Välillä olen valmis hyppäämään ikkunasta kun olen ihan poikki...välillä kaikki on mukavaa...........Kaipaan hirveästi aikaa jolloin saisin olla hiljaisuudessa yksin, ei välttämättä tehden mitään erikoista, mutta jos saisi olla yksin.Meillä isovanhempia nähdään vain juhlapyhinä ja mies normaalisti töissä niin, että tulee kotia 20-21 aikaan ja työmatkoilla on 3-4vkoa kerrallaan.

 

onhan sitä iltaisin aikaa kun ipanat on menneet nukkumaan,=) en kaipaa sen enempää, meille on tärkeää olla perheenä yhdessä.

Meillä isommait lapset menee arkisin nukkumaan 21.30 ja olen itse niin poikki että painelen nukkumaan 22. En minä jaksa valvoa...muuten en jaksa seuraavaa päivää.

 

Aika aikaansa kutakin. Tämä on ohimenevä juttu, siis se että lapset ovat pieniä, mulla ei ongelmia.

Kun on neljä lasta ja niiden pienen lapsuus iän ajat siihen voi parhaimmillaan hujahtaa 14-16vuotta...ja jos tuon ajan on ilman parisuhdetta, en tiedä onko sitä enää...

 

Vaihtelevasti jaksan.Toiset päivät parempia kuin toiset.Mies yrittäjä joten työaika ei ole tyyliin 7-15 ja siihen päälle rakentaa taloa illat ja viikonloput.Välillä menee parikin päivää ettei nähdä kuin vilaukselta,yleensä kuitenkin näemme toisiamme tunnin päivässä..Yksin periaatteessa pyöritän tän arjen 2 pojan ja koiran kanssa.Onneksi tilanne helpottuu kun päästään asettuun uuteen taloomme.Kuopus on nyt 10kk ja ei ole kertaakaan ollut vielä yökylässä,esikko on 3v10kk.Viimeksi oli kesällä yökylässä.Isovanhemmat ovat jo iäkkäitä joten en kehtaa paljoa apua pyytää.

 

Tässähän tää.

En mä tosin edes malttaisi lapsia yökylään laittaa. Joku pari-kolme tuntia menee vielä, jos joskus harvoin sellanen mahdollisuus suodaan.

 

Siinähän se menee, ihmeen hyvin kyllä

 

No mulla ei isovanhemmat juuri jaksa,ehkä 1krt / 2 vuoden aikana mutta onneks ex:sä jaksaa...saadaan miehen kanssa yhteistä aikaa kahden viikon välein pari päivää kerrallaan. =)

 

unohdin aikaisempaan kirjoitukseeni lisätä, että sitten kun omat lapset tekevät lapsia, autan lastenhoidossa ja taloudellisestikin jos se vaan mahdollista. Laitan vaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että olen terve.
Itsellähän on sellainen tilanne, että oma äiti on hoitokodissa ja häntä käyn päivittäin auttelemassa, koska ollut meillä aikaisemmin hätäapuna kun on tarvittu,(eli äidistä ei apua nykyisin lastemme hoidossa). Toisin olisi appivanhempien tilanne todella hyväkuntoisia ja asuvat vieressä. Käyvät meillä kylässä ehkä 2 kertaa vuodessa, eivätkä tarjoa minkäänlaista apua tms. Eipä sillä, että ollaan kauheesti oltu vaillakaan. Mutta niin makaa kuin petaa ja vuoroin vieraissa ja vielä minkä taakseen jättää sen edestään löytää ENHÄN OLE KATKERA, ENHÄN?

 

siihen on jo niin tottunu..meillä on 7 vuoden aikana lapset olleet yhden yön hoidossa.

 

Ootteko muuten huomannu, että nää 48 - 55 luvulla syntyneet nykyisovanhemmat eivät ole pätkääkään kiinnostuneita lastenlasten hoidosta tms. Mutta sillon kun me jotka on synnytty -70 luvulla niin meitä kyllä hoiti mummut ja ukit... en ole katkera, mutta kuitenkin....
Niinku yhdessä lehdessäkin sanottiin, että nykyajan isovanhemmat elävät "voimavuosiaan", läträävät viinan kanssa ja reissaavat ympäri maailmaan ts. nauttivat vapaudestaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että niitten pitäs jatkuvaan olla paapomassa ja hoitamassa vaan sitä, että joskus vois auttaa omaa lastaan ja kehittää sitä isovanhempi suhdetta lapsenlapseen.

Pitää prikulleen paikkansa meidän perheen kohdalla!

 

Kyllähän sitä aikaa löytää lasten päiväuniaikaan (kun mies aamuvuorossa) ja sitten lasten mentyä yöunille (kun mies iltavuorossa).

En tiedä, miten sitä aikaa sitten löytyy, kun itse menen töihin. Väkisinkin joka toinen viikko nähdään miehen kanssa vähemmän

 

mä en ollut miehen kanssa kahdestan jo 3 vuotta,enkä kaipa ollenkaan,ehkä hullu olen

Hä, JO 3 VUOTTA. Toihan on alkutaivalta vasta!! Ja vielä sitä aikaa, jolloin harvemmin on edes kovin suuria alamäkiä ehditty parisuhteessa läpikäydä. KÄytä sanaa JO kun on tyyliin 10 v plakkarissa... ei kolmesta vuodesta voi sanoa että JO!

 

Meillä ollut yhden kerran yöhoidossa lapset (3- ja 2-vuotiaat). Nyt keväällä jäävät taas yöhoitoon, mut nuorin (puolvuotias) lähtee mukaan.

Silloin tällöin (lue harvoin) ovat hoidossa. Vois varmasti useamminkin viedä hoitoon, mut ei olisi aikaakaan useammin käydä yhtä aikaa jossain vapaalla. Sit joskus tulevaisuudessa

Hyvin jaksetaan, vaikka molemmilla opiskelut ja miehellä vielä sen lisäks työt.

Niin ja noi illathan on aina vapaat. Silloin sitä yhteistä aikaa vietetään